Tunne puuttuu...Mitä teen?

Vierailija

Olen tapaillut yhtä poikaa nyt muutaman kuukauden ajan ja sitä ennen ollaan tunnettu kaveripiirin kautta noin vuosi. Hän halusi alkaa tapailla jo viime syksynä, mutta torjuin hänet silloin. Nyt uuden vuoden alussa alkoi tuntua siltä että voisin silti kokeilla, koska hän on kanssani tosi samanlainen, mukava ja huomaavainen. Kaveripiirimme muut pojat yllyttivät häntä ja minä taas omalla tahollani aloin ajatella että se voisikin kuitenkin toimia. Mietin kuitenkin että minun on odotettava koska haluan olla varma tunteistani, etten loukkaa häntä. Hän teki kuitenkin aloitteen ja päätin kokeilla vaikka en ollut sen suuremmin ihastunut häneen, vaan ajattelin että kyllä se ihastumisen tunne sitten kohta ilmestyy.

Vaan kun niin ei käynyt. Nyt tosiaan tammikuun lopusta asti tapailtu, ja ainoa tunne on että joka kerta kun tavataan niin on kauhea halu vaan kattoa se leffa/mitä nyt ollaankaan tekemässä ja mennä kotiin. Joka kerta kun lähden hänen luotaan tai hän minun niin päälimmäinen tunne on helpotus. Sekin mikä ilmeni alkujännityksenä ja hermoiluna ennen tapaamista on kadonnut. Hän on tosi mukava ja ihan selvästi ihastunut muhun,ja kaiken lisäksi luulee tunteideni olevan samansuuntaisia, vaikka niin ei ole.

Hän haluaisi tiiviimpää tapailua, mutta ongelma on että olen hirveän itsenäinen ja tuntuu vaikealta ajatella että kun tapailu tiivistyisi niin pitäisi sovittaa omat menot toisen kanssa sopiviksi yms. Ongelmana kuitenkin on että koska en ole koskaan aiemmin seurustellut, en voi varsinaisesti tietää millaista se olisi. Haluaisin kokeilla, koska pelkään, että jos jo nytkin haluan juosta karkuun suhteesta heti kun se on muuttumassa tiiviimmäksi, en koskaan osaa sitoutua. Mutta jos jatkan suhdetta vaikka tunteita ei ole, tunnen, että käytän hyväksi häntä. Enkä halua olla niin ilkeä hänelle, hän ei ansaitse sitä. Mutta kun olen torjunut hänet jo aiemmin, ja nyt kuitenkin aloittanut suhteen, saan taatusti ilkeän ihmisen leiman jos nyt jätän hänet, varsinkin kun kaveripiiri pitää meitä jo käytännöllisesti katsoen parina, tai ainakin ne jotka tapailusta tietävät.

En haluaisi pahoittaa hänen mieltään jättämällä hänet nyt kun tapailuakin on kestänyt jo jonkin aikaa. Ja hän on kuitenkin tosi mukava ja ottaa tunteeni huomioon. Mutta en voi jatkaa näin, koska kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat maksimissaan kaverillisia ja jutun jatkaminen olisi hyväksikäyttöä ja valhetta. Mitä minä teen?

Kommentit (2)

Vierailija

Nimenomaan se tapailu pitää lopettaa juuri nyt vaikka sitä on kestäny jo vähän aikaa. Pojan tunteet voivat vahvistua päivä päivältä, hänhän haluaisi nähdä sua tiiviimmin. Ei kannata jatkaa seurustelua, jos sulla ei ole tunteita. Olisit kyllä jo ihastunut häneen tuossa ajassa (ainakin luulen niin). Seurustelun jatkaminen on, kuten sanot, väärin poikaakin kohtaan.

Jos jätät hänet, tee se kuitenkin rehellisesti. Mun mielestä on ihan pätevä syy lopettaa suhde sen takia, että et tunne yhtä vahvasti kuin poika, vaikka haluaisitkin. Uskon, että poika ymmärtää sen, koska olet aiemminkin ollut epävarma tunteistasi. Sä et ole ilkeä ihminen, jos jätät pojan. Mun mielestä olet päinvastoin kiltti kun halusit edes kokeilla ja antaa teidän suhteellenne mahdollisuuden:)

Vierailija

Komppaan Morgania. Turha on huolehtia siitä, oletko ilkeä, kun jätät. Olet ilkeämpi jos et jätä. Jos tunteita ei ole, niin niitä ei ihan pian ilmaannukaan. Ja me suomalaiset harvoin halutaan harrastaa järkisuhteita, joissa tunteet herää vasta vuosien päästä. Ero satuttaa aina jompaakumpaa osapuolta enemmän, siitä pääsee yli. Helppoa ja kivutonta eroa ei olekaan. Kerrot vaan pojalle rehellisesti, ettet tunne häntä kohtaan samoin ja että parempi ois jos olisitte vain kavereita.

Eikä kannata huolehtia siitä, miltä seurustelu ja omien menojen sumpliminen suhteessa tuntuu. Tulet vielä kokemaan sen, jonkun kanssa jota kohtaa sulla oikeasti on tunteita.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat