Löysinkö toisen miehen?

Vierailija

Ajatuksemme kohtaavat, mielipiteemme ovat kuin yhdestä suusta, hän lopettaa lauseeni ennen kuin olen edes aloittanut sitä, kerromme samaa läppää samaan aikaan, kaikki täsmää.
Hän on työkaverini, olemme tunteneet vasta muutaman kuukauden, mutta tuntuu kuin hän olisi toinen puoliskoni..ja hän tuntee samoin minua kohtaan.

Mutta olen parisuhteessa, seurustelen poikaystäväni kanssa neljättä vuotta ja asumme yhdessä..mutta kuinka onnellinen olen?
Minä ja poikaystäväni olemme kokeneet neljän vuoden aikana jos minkälaisia mutkia ja matkoja, ja rakennamme yhtäistä elämää, mutta viimeaikoina olen jäänyt miettimään onko hän sittenkään se joka saa minut onnelliseksi. Suhteessamme on paljon hyvää, mutta myös huonoa; suurimmat ongelmamme ovat siinä, että ajatusmaailmamme ovat niin erilaiset, riitoja tulee kun toista ei osaa tukea, ymmärtää tai auttaa. Useita kertoja ollaan meinattu jo erota, mutta aina oon nostanut suhteen takas jaloilleen tavalla tai toisella.

Nyt olen korviani myöten ihastunut toiseen mieheen, työkaveriin, joka saa minut hymyilemään, nauramaan, elämään. Mies joka ymmärtää minua ennen kuin alan edes selittämään, tietää mitä aion sanoa pelkän katseeni perusteella, ja sama toimii toisin päin, osaan lukea myös häntä. Mielipiteemme ovat lähes identtiset kaiken suhteen, elämän, parisuhteen, arvojen, leffojen, ruoan, musiikin jne. Tuntuu kuin hän olisi "se oikea" ja tunne on molemminpuolinen.

nyt mietityttääkin, jätänkö poikaystäväni, jonka kanssa elämä olisi turvallista ja tasaista, loistavaa seksiä, onnellisia hetkiä mutta erilaiset arvot joissakin elämän osissa ?
vastakohtana elämä miehen kanssa, jonka kanssa on enemmän kuin paljon yhteistä, ja joka saa minut tuntemaan että oikeasti elän ja jonka kanssa on hauskaa. Mies johon luotan jo nyt enemmän kuin poikaystävääni.

Onko ihastukseni loppuen lopuksi yhtä ihana kuin miltä nyt vaikuttaa? Tulen varmasti katumaan, jos en aio ottaa selville sitä, mutta yhtävarmasti tulee olemaan hetkiä kun kadun poikaystävästäni eroamista. Löytyykö kokemuksia "toisen miehen löytämisestä"? Mitä tapahtui? Kaduttaako?

Kommentit (7)

Vierailija

Muistele, koitko noita samanlaisia ihastumisen tunteita kun rakastuit nykyiseen poikaystävääsi.

Rakastuminen on kemiallinen myrkytystila.

Ja vaikka teillä on hauskaa työkaverisi kanssa ja ajatuksenne menevät yhteen, hänessä voi olla monta asiaa pielessä: onko hän luotettava, katseleeko hän muita naisia, onko hän mustasukkainen, juoko hän liikaa, onko hän huono sängyssä, onko hän narsisti... jne jne. Niitä et voi tietää ennen kuin olet jo jättänyt poikaystäväsi ja alkanut seurustella tämän miehen kanssa, ja sitten voikin käydä niin, että exä näyttää maailman ihanimmalta mieheltä ja haluaisit hänet takaisin, kun on jo liian myöhäistä.

Joka suhteessa tulee ihastumisia. Suhteen laatua mittaakin se, pääseekö niistä yli.

Vierailija

Huhhuh, ompas siulla tuskainen tilanne! Mulla tuo uuden miehen löytäminen oli oikeastaan helpotus, koska elin kaukosuhteessa edellisen mieheni kanssa. Exäni oli saman ikäinen kanssani, arvomaailmamme oli samanlainen, hän tunsi minut ehkä liiankin hyvin, koska jossain vaiheessa, kun hän mustasukkaisuuskohtauksissaan haukkui minua, hän tiesi tasan tarkkaan heikot kohtani. Muutenkin kaukosuhde repi molempien päätä hajalle. Olisimme varmasti olleet täydellinen pari, mutta kummankaan elämäntilanne ei sallinut toisen luo muuttoa. Löysin sitten uuden miehen baarista,tosin 7v minua vanhemman, joka oli oikeastaan täysin samanlainen luonteeltaan kuin eksäni. Vaihdoin lennosta miestä, muuten ei kaduta yhtään, paitsi se, että petin sitten loppuvaiheessa periaatteessa eksääni uuden miehen kanssa, kun en ollut ehtinyt kunnolla eroamaan.

Mulla tietty silleen ole hiukan eri tilanne, kun vanha suhde oli hajoamassa muutenkin käsiin kun löysin toisen miehen. Kannattaa kyllä omantunnon takia erota kunnolla edellisestä ensin ja kertoa hänelle suoraan uudesta miehestä, koska useimmiten näitä "lennosta vaihtoja" ei katsota hyvällä eikä eksästä ainakaan tunnu kivalta. Itse olin sen verran raukka, että pidin tavallaan eksää varalla olemalla kertomatta hänelle todellista tilannetta. Kaukosuhteessa se tietty onnistuikin. En tosiaan ole siitä ylpeä ja loukkasinkin eksää sen verran pahasti, ettei hän pystynyt olemaan edes kaverini enää.

Vierailija

Mieti itseksi, että haluatko heittää neljä vuotta noin vain menemään?Voisiko suhteenne vielä kehittyä tai parantua? Ihastuksia suhteen aikana tulee ja menee, sehän on normaalia. Oletko ollut pitkään kiinnostunut tästä toisesta miehestä? Muista vain sitten reilu peli nykyistä poikaystävääsi kohtaan, lopeta vanha suhde ennen kuin aloitat uuden.Vain sinä tiedät oletko onnellinen? Työpaikalla alkavat suhteet sitäpaitsi harvemmin kestävät kovin pitkään. Parasta olisi nyt puhua suoraan nykyisen poikaystäväsi kanssa suhteestanne ja miten voitte siinä? Jos tunteet toista miestä kohtaan eivät hälvene niin sitten mieti uudestaan. Kerranhan täällä eletään. Rakkaus ja onnellisuus ovat ihania asioita elämässä, pidä siitä kiinni. Tsemppiä onnen etsintään<3

Vierailija

Nääkin vastaukset auttoi jo taas ajattelemaan hieman.
Jokaisessa suhteessa tietenkin tulee ihastumisia, mutta tälläinen ihastus mikä nyt on meneillään tuntuu ihan uudelta - koskaan elämässäni ollut näin sekaisin kestään miehestä. Sen takia pelkäänkin että oon ihastumiseltani sokea joidenkin asioiden suhteen.
Työkaverin kanssa ollaan puhuttu suhteista, elämisestä, pettämisestä, kaikesta mahdollisesta, ja luonteet vaan kohtaa niin hyvin. Tämä jätkä on rehellinen ollut mulle kaikesta, huonoista puolistaankin kertonut ja heikkouksistaan mitkä saattaa vaikuttaa suhteeseen tai ärsyttää toista, mustasukkainen hän myös on jossain määrin, mutta etsiikin pidempää suhdetta eikä mitään petihommia. Kaikista jännintä on, että suurin osa "huonoista puolista" hänessä ovat samat kuin omat huonot puoleni (neuroottinen joidenkin asioiden suhteen, pieni mustasukkaisuus, asioilla ja faktoilla päteminen, nenän tunkeminen toisten asioihin) siksi jännittääkin minkälaisia riitoja meillä ehkä tulisi olemaan, vaikka kumpikaan ei tykkää riidellä saati korottaa koskaan ääntä. Ennenkaikkea luotettava hän on, alkoholia ei juurikaan juo. Ja nykyiseen poikaystävääni alussa ihastuminen ei ollut mitään tähän verrattavissa, tuntuu kuin olisin pikkutyttö karkkikaupassa aina kun näen ihastukseni - niin täpinöissäni.

Pettämiseen en ikinä lähde, ainakaan fyysiseen - henkistä pettämistä tämähän jo tavallaan on, mutta jos tulen siihen tulokseen että nykyinen ei olekaan se oikea - niin kuin jo nyt siltä tuntuu, niin rehellinen on pakko olla.

Siitä kyllä olen varma, että nykyistä poikaystävääni on vaikea päihittää petipuuhissa, seksielämä ollut niin kohdillaan, mutta ei kai seksi huonoakaan voi olla ihmisen kanssa josta välittää/uudenkin miehen kanssa varmasti löytää oikean sävelen ajan kanssa?

En vaan ehkä osaa enää jatkaa nykyistä suhdetta tietäen kuinka onnellinen voisi olla toisen kanssa. Kaikki ajallaan kuitenkin mutta tuntuu että aikamoisen sopan oon itselleni keittänyt. =)

Vierailija

kun kuvailet tuota ihastumistasi, joka parhaillaan on meneillään, se kuulostaa ihan samalta, kuin miten itse olin ihastunut, kun rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni (ja siis samaan mieheen, kenen kanssa yhä olen).

Eli toisin sanoen tuo vois kuulostaa sellaiselta, minkä eteen vois ottaa riskinkin. Vaikea tilanne, en todellakaan kadehdi sun roolias siinä.

Muistutan kuitenkin, ettet voi tietää ihastuksesi huonoja puolia ennen, kuin seurustelet hänen kanssaan. Vaikka hän "kertoisikin niistä avoimesti", et voi olla ihan varma, onko hän rehellinen.

toisaalta sanotaan, että suurin riski elämässä on se, ettei koskaan ota riskejä.

Vierailija

Todella hankala tilanne, täytyy sanoa. Aloin kuitenkin miettiä, että vaikka se työkaverisi tuntuukin kuin toiselta puoliskoltasi, niin voisiko se suhde käydä tylsäksi? Mielestäni se on rikkautta, kun on erilaisia mielipiteitä ja mielenkiinnonkohteita, parisuhteessakin. Tietysti arvojen ja periaatteiden on hyvä olla samanlaisia. Se helpottaa suhteen kehittymistä. Joskus on otettava riskejä ja tässä tapauksessa varmaan kumpainenkin päätös on omalla tavallaan riski, ollako nykyisen kanssa vai kokeillako uutta... Kuuntele sydäntäsi. Ole rehellinen itsellesi. Mitä todella haluat. Itselläni ei ole samanlaista tilannetta ollut, joten siinä mielessä kauhean vaikea auttaa :/

Vierailija

Otin riskin, ja sinkkutyttönä ollaan. Eli nostin kissan pöydälle poikaystäväni kanssa, juttelimme useampana päivänä ja lopulta erosimme.

Ero tuli täysin minun puoleltani, poikaystäväni olisi halunnut kaikesta huolimatta vielä jatkaa ja yrittää parantaa suhdettamme.
Tiedän kuitenkin että oikeaan päätökseen tulin, koska olo on pelkästään helpottunut. Tietenkin suruttaa ja ikävä tulee olemaan mutta muuten olo on kevyempi kuin koskaan, niin huojentunut.

Se, alanko seurustelemaan työkaverini kanssa ja milloin (kun), tapahtuu ajan kanssa. Kiitokset vastauksista, ilman niitä varmaan vieläkin haikailisin kahden välillä, erotako vai ei.

Olo on outo mutta onnellinen =)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat