Tyttöystävä lihonut

Vierailija

Tervehdys,

saattaa olla, että asiallisia vastauksia tulee todella vähän, mutta yritänpä silti saada keskustelua aiheesta aikaan.

Tilanne on siis se, että olen seurustellut kaksi ja puoli vuotta tyttöystäväni kanssa, ja olemme hiljattain muuttaneet yhteen. Tyttöystävä on minua kaksi vuotta nuorempi.

Tyttöystäväni on seurusteluaikanamme lihonut, ja se häiritsee minua hieman. En todellakaan ole mikään anorektikkojen ihailija, mutta etenkin viimeisen vuoden aikana kiloja ja litroja on kertynyt vatsaan, reisiin ja takapuoleen hiukan turhan paljon. Tyttöystäväni on edelleen haluttava, mutta pakko myöntää, että ei ehkä ihan _niin_ haluttava kuin hiukan hoikempana :) Normaalipainon rajoissa mennään varmaankin vielä, joskin ehkä ylärajan tuntumassa, mutta suunta on hiukan huono. Etenkin vatsa on kasvanut ihan reippaasti.

Hän on itsekin myöntänyt tilanteen, mutta ei varsinaisesti tee asialle mitään. Hän syö kyllä _erittäin_ terveellisesti, mutta koska liikunta on olematonta, ilmeisesti sekin riittää. Lenkillä käymistä hän vihaa yli kaiken, kesällä kyllä liikkuu pyörällä, mutta talvella ei, kuntosali on niinikään mahdoton ajatus, tanssit ja jumpat ovat mukavia, mutta ei ehdi/pysty/voi käydä aikataulujensa ja opiskelun ja työn yms puolesta juuri ikinä, joten niistäkään ei paljon ole iloa.

Ainakin ah-niin-asiallisella Suomi24-palstalla vastaavasta aiheesta löytyy joku muinainen keskustelu, jossa vastaukset noudattelevat muutamaa linjaa:

1)"Vittu et oot pinnallinen, jos toi on sulle noin tärkeetä"

-Minusta on ihan normaalia, että myös seurustelukumppanin ulkonäkö vaikuttaa suhteeseen. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

2)"Eti parempi muija, jos edellinen on läski"

-En halua etsiä, koska nykyinen on maailman paras tyyppi ja meillä menee oikein loistavasti. Lisäksi satun rakastamaan häntä aika kovasti.

3)"Hyi vittu et anorektikot on rumia, naisessa pitää olla vähän lihaa"

-Totta, anorektikot ovat rumia. Nyt ei puhuttu siitä. Normaalihoikka, kiinteä, naisellinen vartalo on kaunis. Anorektikot ja vaikeasti ylipainoiset eivät kummatkaan houkuttele sitten pätkääkään. Tyttöystäväni oli kaukana anorektikosta tavatessamme.

Lainaus ko. palstalta:
"Itse otin erittäin stressaavan talven takia kiloja lisää, mutta poikaystäväni ei asiasta ollut moksiskaan. Oli lähinnä huolissani jaksamisestani. Stressin helpotuttua otin itseni takaisin ruotuun. Jos kundikaverini olisi minut laittanut pihalle sen takia, että lihoin, olisi hän tehnyt samalla minulle palveluksen. Itse en ainakaan halua, että parisuhde perustuu ainoastaan ulkoisiin arvoihin."

En minäkään halua, että parisuhde perustuu ainoastaan ulkoisiin arvoihin, mutta haluan, että parisuhden perustuu _myös_ ulkoisiin arvoihin. En minä mitään mallikroppaa tässä edellytä.

Toisaalta tiedostan, että tyttöystäväni on elänyt viime aikoina aika kiireistä ja stressaavaakin aikaa. Nyt kuitenkin aikaa ja energiaa olisi paremmin, mutta en jaksa uskoa, että kovin suurta muutosta asiaan on tulossa.

Yksi ihan mahdollinen syy tälle on myös ehkäisyhormonit, joiden käytön tyttöystäväni aloitti jokin aika seurustelumme alettua. Ehkäisyrengasta kokeiltiin aluksi, mutta se aiheutti ainakin silloin iho-ongelmia, jotka loppuivat kun vaihdettiin Jasmineen.

Liikalitrat häiritsevät myös tyttöystävääni, mutta hän ei jostain syystä oikein saa tehtyä asialle mitään, vaan lähinnä kokee hiukan huonoa omaatuntoa asiasta. Tilannetta ei myöskään helpota se, että asia on hänelle aika arka. Tyttöystäväni äiti on jostain käsittämättömästä syystä asiasta silloin tällöin huomautellut jo joskus kouluikäisenä, vaikka kuvien perusteella siihen ei todellakaan ole ollut tarvetta. Eli koska lapsena on asiasta sanottu turhaan, pelkään sanoa nyt "aiheestakaan". En tosiaan ymmärrä, mitä äidin päässä on liikkunut tuolloin.

Mitäs arvon raati suosittelee ratkaisuehdotuksiksi?

-Tapani

Sivut

Kommentit (44)

DolceG
Seuraa 
Liittynyt6.11.2009

Hei Tapani, kirjoitukses oli oikein hyvä ja vieläpä asiallinen. Mun mielestäni se, että huolehtii omasta kunnostaan/ulkonäöstään osoittaa, että haluaa tehdä jotain suhteen eteen ja arvostaa myös toista osapuolta. Itse en osaa kauheesti antaa vinkkejä tilanteeseenne, mutta mitä jos aloittaisitte yhdessä jonkun liikuntaharrastuksen? Kuitenkin uskon, että tyttöystäväsi pääsisi aika helposti kiloista eroon jos niitä ei aivan mahdottomasti ole ehtinyt kertyä. Ja kyllä lihas on aina paremman näköistä kuin läski :) Oletteko puhuneet, mitä tyttöystäväsi ajattelisi sinusta jos lihoisit vastaavasti? Miehillä toki tuo lihominen on jostain syystä enemmän anteeksiannettavaa (ns. nallekarhu-ilmiö), mutta eiköhän jokainen ole valmis muuttumaan edes hiukan hyvän parisuhteen vuoksi. Tsemppiä teille :)

Vierailija

Jaa-a, hankala tilanne.

Noi ehkäisyhormonit on varmasti ainakin jossain määrin asian takana. Ei terveellisesti syövä ihminen normaalisti liho, vaikka liikunta olisikin vähäistä, ellei sitten ole onnistunut saamaan jotain todella pullukoita geenejä.

Itse sairastin anoreksiaa lukioaikoina neljä vuotta (silloinkin, kun tapasin nykyisen mieheni), mutta olen ollut terve jo muutamia vuosia. Lihoin myös pillereiden vaikutuksesta pikku hiljaa 15 kiloa, eli todella alipainoisesta normaalipainoiseen. Nyt olen lopettanut pillerit viime syksynä, ja paino on viime aikoina alkanut taas laskea, vaikka en todellakaan ole muuttanut syömistapojani tai lisännyt liikuntaa. Eli paljon on ongelmaa pillereissä. Me siirryttiin neljän pillerivuoden jälkeen käyttämään kondomia.

Oletko pyytänyt tyttöystävääsi esimerkiksi lavatanssikurssille, jonne voisitte mennä yhdessä? parisuhteessa eläessä on niin helppoa jäädä yhdessä kotiin iltaa viettämään, sen sijaan, että lähtisi siitä jonnekin jumppaamaan ilman toista. Jos menisitte yhdessä, se voisi onnistua.

Voin ainakin antaa vinkin mitä ei kannata tehdä. Oma mieheni huomauttaa minun kurveistani oikeastaan joka päivä tavalla tai toisella (nappaa niistä kiinni, tökkii niitä, venyttää, huomauttaa sanallisesti), ja yrittää aina laittaa sen jotenkin huumorin piikkiin, mutta kun sitä on kuunnellut 365 päivää vuodessa jo parin vuoden ajan (sen aikaa siis, kun olen ollut normaalipainoinen) niin se on alkanut jo syödä itsetuntoa. Seksiäkään ei tee enää mieli niin paljon kuin ennen (vaikka hänen tekisi useinkin) koska ajattelen olevani läski, koska hän koko ajan lihomisestani huomauttaa.

Nyt, kun kiloja on taas vähän karissut, ja pillereistä johtunut loputon turpoaminen on poissa, on elämä helpottunut jonkin verran, mutta kyllä vieläkin saan kuulla kaksoisleuastani ainakin joka päivä.

Olen kyllä samaa mieltä sun kanssa, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen kuuluu myös parisuhteesta huolehtimiseen. Kannattaa jutella sun tyttöystävän kanssa ihan suoraan mutta lempeästi. Jotenkin musta tuntuu siltä, että tuo asia painaa aika kovin häntäkin. Entisenä anorektikkona mulle tuli mieleen, voisiko hän syödä sinulta salassa jotain epäterveellistä? en vain suostu uskomaan että terveellisesti syövä lihoisi. Itse söin aina salassa sairausvuosinani, koska häpesin sitä, että söin ylipäänsä yhtään mitään.

Naisen mieli on ihmeellinen.
Lykkyä tykö!

Vierailija

Samaa mieltä jonna88 kanssa siinä mielessä että ei nyt ainakaan kannata ehkä mainita liikakiloista jatkuvasti, koska se syö naisen itsetunnon aika nopeasti. Ehkä kannattaa tehä selväksi että pidät häntä silti haluttavana vaikka liikakiloja on kertynyt, mutta hienovaraisesti ilmaista myös että niistä olisi hyvä myös ihan oman terveyden kannalta päästä eroon :)
Jos naisellasi on paljon stressiä tällä hetkellä niin ymmärrän tuon lihomisen, pystyisitkö mitenkään lievittämään hänen stressiään? Auttamalla kotihommissa, tai jossain muussa mistä ikinä stressi kasaantuu? Itse en kyllä suosittele mitään muijan vaihtamista vaan tukemista nyt hiukan vaikeemman ajan yli.

Ja niinkun muutkin ovat sanoneet niin yhdessä aloitettu liikuntaharrastus tehoo paremmin kuin yksin alotettu :) Ehkä hänkin alkaa pitää lenkkeilystä jos lähdette vaikka yhdessä lenkille, eihän sitä edes huomaa että lenkkeilee kun on joku jolle jutella! Tai miksei vaikka salille lähtö yhdessä ja onhan niitä kaikennäkösiä vempaimia millä kotonakin voi yhdessaä reenata :)

Vierailija

Kiitos vastauksista...

Olemme puhuneet hiukan siitä, että vaihdettaisiin vaikka hetkeksi kokonaan pois hormoniehkäisystä ja katsottaisiin, mitä tapahtuu painolle ja muuten mielialalle yms, joka ei kyllä ole pahemmin heitellytkään. Sen jälkeen voisi kokeilla uudestaan ehkäisyrengasta tai jotain muuta pillerimerkkiä. Aikanaan ehkäisyrenkaasta vaihdettiin pois myös siksi, että ne maksoivat moninkertaisesti pillereihin ja aiheuttivat ehkä iho-ongelmia, mutta nykyisessä rahatilanteessa ei ole niin muutaman euron päälle enää, onneksi. Kondomin kanssa jaksaa ehkä muutaman kuukauden pelata, mutta ei se kyllä parisuhteessa ole mikään mukava ratkaisu. Milloinkas ne miesten pillerit oikein saadaan markkinoille :)

En kyllä millään usko, että tyttöystäväni syö salaa. Ei hän mikään varsinainen ruokaintoilija ole, mutta syö pääosin tummaa viljaa, kasviksia, juureksia, papuja yms ihan omasta, vapaasta tahdostaan. Olisin kyllä yhdessä asuessamme varmaan huomannut, jos hän salaa syöpöttelisi. Tai no, en välttämättä, mutta silti tuntuu kovin vaikealta uskoa, koska oikeastaan herkut eivät hirveästi edes häntä houkuttele.

Yhteisiä liikuntaharrastuksia rajoittaa hiukan se, että meillä on niin erilaiset mieltymykset: tanssikurssista on sovittukin, mutta ilmoittauduttu ei vielä ole, mutta en millään usko, että haluaisin ensimmäisen kurssin jälkeen jatkaa tutoa. Käyn mieluummin salilla, lenkillä, pyöräilemässä, pelaamassa sulkapalloa ynnä muuta. Mikään näistä taas ei tyttöystävääni kiinnosta pätkääkään. Eikä yhteinen harrastus oikein toimi, jos toinen tekee sitä vain ja ainoastaan toisen miellyttämisen takia.

Vierailija

Vielä Sharonille:

En ole muijaa todellakaan vaihtamassa, vaikka kiloja tulisi vielä tuplat lisää.

Minulla on itsellänikin hiukan ongelmia puhua tuosta hänelle, koska pelkään loukkaavani. Miten voi sanoa samaan aikaan, että hänen liikakilonsa eivät näytä hyvältä, mutta kuitenkin tehdä selväksi, että hän on haluttava? Jos hän kerran on haluttava, mitä liikakilot haittaavat? Hankala tätä on muotoilla niin, ettei ymmärrettäisi väärin :)

Tyttöystäväni on tosiaan vähän turhan mukavuudenhaluinen, eli lenkkeily ei ole kivaa kun tulee hiki ja hengästyy ja salilla ei voi käydä kun siellä on liikaa ihmisiä/liikaa miehiä/naisten saleilla on liikaa himourheilijoita/vast. Minä taas pidän siitä tunteesta, mikä on liikunnan jälkeen. Ei se hengästyneenä lumisateessa juokseminen mitään herkkua olekaan, mutta se lenkin ja suihkun jälkeen sohvalle istuutuminen on.

Vierailija

En siis luullutkaan että oot muijaa vaihtamassa! Viittasin vaan tohon että niin oli siellä suomi24:sessa sanottu, että sitä nyt ei ainakaan pitäis kenenkään suositella! :D

No onhan se vähän hankalaa sanoo naiselle, että on haluttuva, vaikka painaisi kuinka paljon, mutta silti olisi kiva jos vähän laihtuisi.. Mutta toisaalta taas jos naisesi itsekkin tietää, että hänen tulisi vähän laihtua niin.. no... hankalaa :D Ehkä jos viittaisit että se olisi hänen oman terveytensä kannalta parasta, ja sinähän tietysti haluat murullesi vaan parasta, pitkän ja terveen elämän ;)
Itse naisesi tunnet paremmin, että tiedät ehkä mistä hän loukkaantuu ja mistä ei, miten asian voi muotoilla..

Ja tosta lenkkeilystä tuli mieleen, että tarviiko välttämättä lähtee juoksemaan lumisateeseen? Aluksihan voitte käydä ihan kävelemässä? Ja vähän lisäillä aina tahtia ja lenkkien pituutta, oman maun mukaan, ehkä naisesikin huomaa kuinka mukavaa se loppujen lopuksi on, varsinkin oman miehen kanssa. Mutta kyllähän sitä ihan kotonakin pystyy harrastamaan liikuntaa :) Itse ainakin haluaisin kotiin sellasen kuntosali stepperin, mutta raha ei oikein anna periksi :/

Vierailija

Ihana, että noin asiallisesti suhtaudut asiaan, kun ensin "säikähdin", kun keskustelun otsikon näin :D

Itselläni tuli mieleen, että jospa se pienoinen lihominen liittyisi stressaavaan elämäntilanteeseen. Jos nukkuu liian vähän, sehän pistää helpostikin liikakiloja tulemaan, vaikka söisikin terveellisesti. Ja vaikka tyttöystäväsi syö terveellisesti, hän ehkä syö liian isoja annoksia tai epäsäännöllisesti?

Mutta hankala juttu on joo, kun ei sitä viitsisi toisen ravitsemusterapeutiksi ryhtyä tai muutenkaan painostaa liikkumaan enemmän tms. Itsekin ehkä kallistuisin tuohon johonkin yhteiseen kivaan harrastukseen, mitä molemmat oikeasti haluavat yhdessä harrastaa. Tai vaikkapa vain kävelyllä/lenkillä käynti yhdessä.

Ja voihan olla, että ne ilmestyneet "läskit" on vain turvotusta, mikä taas johtuu hormoniehkäisystä. Eihän e-pillereiden varsinaisesti pitäisi lihottaa, vaan pikemminkin mahdollisesti lisätä turvotusta. Että uutta ehkäisyäkin voisi tietysti miettiä.

Mutta kannattaa tosiaan olla erittäin varovainen asian suhteen, koska naisen painosta ja ulkonäöstä puhuttaessa liikutaan yleensä hyvin heikoilla jäillä :) Ymmärrän, että ulkonäkö on tärkeä seikka, mutta muutaman ylikilon vuoksi ei todellakaan kannata vaarantaa suhdetta. Vaikea sanoa, miten itse suhtautuisin, jos oma mieheni alkaisi vihjata, että painoni on noussut ja se näkyy ulospäin... Todennäköisesti räjähtäisin, ellen sitten olisi itse huomannut asiaa jo aikoja sitten ja alkanut tehdä asialle jo jotain.

Vierailija

Tässä "kyllä itsestään on huolta pidettävä"-keskustelussa on vielä mainittava, että muuten minulla ei todellakaan ole pahaa sanaa sanottavana tyttöystäväni ulkonäöstä. Hän pitää kyllä itsensä muuten erittäin hyvässä kunnossa, oikeastaan välillä tuntuu jo että liikaakin :) Että ei sun nyt tarvitsisi, kyllä sä mulle kelpaat, vaikka ei aina olisikaan tukka laitettuna, meikattuna, sääret yms ajeltuna jne.

En itsekään tiedä olenko liian vaativa, vai mistä on kyse. Katselin juuri kuvia parin vuoden takaa, ja ero ruumiinmuodossa on kyllä selvä. Pitää ottaa asiaa puheeksi. Onneksi tyttöystäväni kanssa voidaan kyllä puhua kaikesta, myös tästä. Tyttöystäväni ei suutu, ala mököttämään tai muuta vastaavaa, mutta lähinnä itsestäni tuntuu ikävältä huomautella rakkaansa ulkomuodosta, vaikka sen kuinka nätisti yrittäisi tehdä.

Vierailija

Kun sanoin, että mielestäni omasta ulkonäöstään on hyvä pitää huolta suhteessa, niin olen kyllä sitä mieltä, että painon suhteen normaalipainossa pysyminen riittää.

Oma mieheni ei liho vaikka syö mäkkiruokaa ja pizzaa ja karkkia ja sipsejä oikeastaan joka ikinen päivä (kotiruuan lisäksi!), vaikka hän ei edes harrasta urheilua. Itse käyn koiran kanssa lenkillä päivittäin ja syön roskaruokaa maksimissaan kerran viikossa, ja silti lihon hyvin helposti. Eli saan olla koko ajan tosi tarkka, että paino ei nouse.

Itse kuulun myöskin noihin ihmisiin joita urheilu ei kutsu ollenkaan eikä siitä saa jälkeenpäinkään minkäännäköistä hyvää fiilistä (vaikka kokeillu olen vaikka mitä lajeja). Eli ymmärrän kyllä tyttöystävääs tosi hyvin. Tärkeintä on se, että hän viihtyy omissa nahoissaan, koska silloin hän pysyy onnellisena. Eli periaatteessa se, mitä sinä ajattelet, ei ole tärkeintä. Se sinun on hyvä muistaa.

Mulla meni tosiaan sitten melkein puol vuotta pillereiden lopettamisesta, ennen kuin se paino alkoi laskea, eli ihan parissa viikossa ei kannata mitään tuloksia odottaa. Hormonien lopettamisesta tuli muitakin oireita, kuten ihon ja hiusten rasvoittumista, mutta ne oireet ovat hävinneet jo lähes kokonaan. Pääasiassa muutos on kyllä ollut positiivinen - mieli on parantunut ja energiaa on tullut paljon lisää, kaikenlaiset kiukkupuuskat ja muu paha mieli on jäänyt historiaan. Eihän kondomi vakisuhteessa kiva ole, mutta paljon mukavampi kuin hormoniehkäisyn kaikki haitat.

Jos nyt sitten päädyt tyttöystävälles asiasta puhumaan, niin tee ainakin hyvin selväksi, että ikinä et häntä jättäis, vaikka hän lihois kuinka paljon. Se hänen on varmasti tärkeää kuulla. Sinuna ehkä aloittaisin keskustelun siitä, että miten hän itse viihtyy omissa nahoissaan, ja jos ei viihdy, niin että mitä sille sitten kannattaisi tehdä.

Ei ole varmasti kivaa hänelläkään, jos hän on sinnitellyt joillain kurjilla pavuilla, ja silti paino nousee.

Vierailija

Olen jonnan kanssa samoilla linjoilla, kuulostaa kyllä aika epätodennäköiseltä että paino vaan nousee vaikka ruokavalio on noin terveellisen kuuloinen. Itse uskoisin ennemmin salasyömiseen kuin vain pillereiden vaikutukseen (tilastollinen fakta: pitkässä suhteessa naiset lihoo ja miehet laihtuu, ja se tapahtuu ihan riippumatta siitä onko käytössä hormonaalinen ehkäisy vai ei) - jos jo lapsena on painosta huomauteltu, ja vielä oman äidin taholta, niin kyllä sitä vähemmästäkin alkaa piilottelemaan syömisiään.

Kaikille vaan ei "urheilu" sovi. Mä en itsekään mitään niin inhoa kuin liikuntaa liikunnan takia. Sen sijaan että yrität saada häntä innostumaan hikilenkkeilystä, aloita mieluummin pienistä muutoksista, päivittäinen reipas kävelylenkki yhdessä on jo parempi kuin ei mitään. Eikä kaiken tarvi olla päivittäistä tai viikkoittaista, vaikka joku kerran kuussa tapahtuva pitempi vaellus, pyörälenkki, yms, on sekin kunnon kannalta erinomaista.

Sitä paitsi, kuulostaa kovasti siltä että tyttöystävälläsi ei ole minkäänlaista paino-ongelmaa vielä, ja ehkä ongelma hoituu paremmin tässä vaiheessa sillä että sinä muokkaat omia odotuksiasi. Ei kukaan näytä samalta läpi elämän, ja paina saman verran, siihen on vaan parempi tottua ennemmin kuin myöhemmin... Mutta siinä olen samaa mieltä että trendi on vääränlainen jos paino on koko ajan pienessä nousussa ja siihen kyllä kannattaa puuttua. Mutta sen täytyy lähteä tyttöystävästäsi, hänen on tunnettava tarve muutokseen, sinä et voi sitä tehdä hänen puolestaan. Toi jonnan vinkki keskustelunaloituksesta kyselemällä tyttöystävän näkökulmaa on hyvä.

Vierailija

Myös normaalisti syövä ihminen voi lihoa, koska lopulta eihän sillä ole väliä minkälaisesta ruuasta energian saa vaan kuinka paljon. Itse ainakin aloin lihoa, vaikka ruokatottumukset eivät sinänsä vaihtuneetkaan, kun aloin päivittäin syömään jätkien kanssa. Siinä samalla annoskoko vain kasvoi huomaamatta. Jos olet kerta liikunnallinen jätkä niin tarvitset päivän aikana todella paljon enemmän energiaa kuin tyttöystäväsi. Ettei ole käynyt niin, että kun yhdessä asutaan ja varmaan syödäänkin silloin tällöin, niin tyttöystäväsi annoskoko on kasvanut siinä samalle? Tai viettääkö hän mahdollisesti töissä tai koulun parissa aikaa miesvaltaisessa porukassa? Lisäksi jos suurempaan annoskokoon tottuu jättää pienempi aina nälän tunteen, vaikka olisikin saanut tarpeeksi energiaa. En ole tässä nyt ketään kannustamassa syömään paria salaatin lehteä aterialla, mutta esitän vain mahdollisuuden pillerien lisäksi, mikä saattaa johtaa ylimääräisten kilojen kertymiseen.

Vierailija

Kannattaa varmaan sanoa tyttöystävällesi ihan suoraan miten asia on. Hän voi sitten ihan itse päättää välittääkö hän sinusta niin paljon että on valmis muuttamaan itseään sellaiseksi, kuin hänen sinun mielestäsi pitäisi näyttää vai etsiikö hän jonkun jolle hän on se kaikista kaunein ja seksikkäin, huolitmatta siitä onko hän lihonut kiloja, vähentänyt niitä tai vaikka menettäny raajan.
Sinusta tuntuu tältä nyt kun hän on lihonut jonkin verran... Mitä ajattelit tehdä sitten kun hän on vaikka raskaana sinulle? (Eivätkä ne kilot raskauden jälkeenkään mihinkään katoa)että ehkä kannattaa miettiä arvot vähän parempaan järjestykseen.

Vierailija

Voi luoja mitä settiä. Rakastat ja pidät haluttavana, mutta et enää niin haluttavana kuin ennen ja toivot että tyttö laihtuisi. Ristiriitaista!

Jos kiinnität huomiota noin paljon siihen olemattomaan "vikaan" mitä tytössä on niin voin sanoa että olet idiootti. Jos tyttö on normaalipainoinen niin sun pitäis olla vaan tyytyväinen että hän voi hyvin.

Kysynpähän vaan että katsotko itse peiliin ja oletko tyytyväinen kaikkeen mitä näet? Oletko itse muuttunut ulkonäöltäsi seurustelun aikana? Onko sinulla todella varaa valittaa?

Aika paskamaista tuollainen pilkunviilaus. Jos todella rakastat niin tuollaisen painonnousun ei pitäisi merkitä sulle mitään. Sinulla ei ole oikeutta huomautella tyttöystävällesi ulkonäöstänsä eikä missään tapauksessa puuttua toisen vartaloon. "Jos todella rakastat, laihduta... Blabla..." Se on hänen vartalonsa, ei sinun.

Ryhdistäydy ihminen, maailmassa on suurempiakin ongelmia. Jos kerta rakastat ja olet onnellinen tyttöystäväsi kanssa, hän hoitaa asiat hienosti ja sinun tulisi olla kiitollinen eikä tuijottaa pieniä vikoja toisessa.

Vierailija

Neiti R, seurusteletko? Mikäli seurustelet, niin jaksamista poikakaverillesi. Ilmeisesti asioihin ei voi suhtautua asiallisesti, jos naiselta vaaditaan tai toivotaan jotain. Suosittelen keskustelemaan Suomi24:ssa, sieltä löydät varmasti tasoistasi seuraa.

Miten itse suhtautuisit siihen, jos poikakaverisi lihoisi tasaisen varmasti? Eikö sinua kiinnosta kumppanisi ulkonäkö? Sanoisitko asiasta mieluummin aiemmin vai sitten, kun tilanne on jo päässyt pahaksi? Pitääkö olla vain hirveän tyytyväinen että hän voi hyvin, kunnes mennään ylipainon puolelle? Naurettavaa. Jos kumppanisi sanoo sinulle, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä näytät, hän joko valehtelee tai ei ole ikinä sinuun tuntenutkaan vetoa.

Käsittämätöntä vuodatusta. Normaalit ihmiset ovat kiinnostuneita myös kumppaninsa ulkonäöstä ja terveydestä. Suurimpaan osaan suhteita kuuluu myös fyysinen vetovoima. Ikävää jos et itse koe miestäsi kohtaan vetovoimaa, koska jos kokisit, ymmärtäisit, että se riippuu myös miehesi ulkonäöstä.

"Kysynpähän vaan että katsotko itse peiliin ja oletko tyytyväinen kaikkeen mitä näet? Oletko itse muuttunut ulkonäöltäsi seurustelun aikana? Onko sinulla todella varaa valittaa?"

En ole tyytyväinen kaikkeen, antaisin arvosanaksi ehkä 8 puoli. En myöskään vaadi tyttöystävältäni mitään mallinvartaloa, kuten aloitusviestissäkin sanoin. Olen myös itse hieman lihonut seurustelun aikana, jolloin totesin että en halua lihota enempää, muutin ruokailu- ja liikuntatottumuksiani ja ongelma ratkesi ja paino putosi. Painoni ei ole seurustelumme aikana muuttunut montaakaan kiloa, enkä edes tiedä kumpaan suuntaan. Pukeudun nykyään paremmin ja pidän itsestäni muutenkin oikeastaan lähinnä parempaa huolta myös kotona, koska haluan kunnioittaa kumppaniani. En edellytä täydellisyyttä, mutta tietysti toivoisin, ettei nyt kovin paljon huonompaan suuntaan mentäisi. Itse yritän omalta osaltani samaa.

"Jos todella rakastat niin tuollaisen painonnousun ei pitäisi merkitä sulle mitään."

Jos rakastaa, eikö mikään muutos toisen ulkonäössä tai vartalossa saa merkitä mitään? Millainen painonnousu sitten saa merkitä jotain? Rakastaisitko ja haluaisitko itse edelleen ihan yhtä paljon miestäsi, jos hän lihoisi 100 kg? Entä 50? 20? 10? Missä kulkee se raja, millaista painonnousua ei saa huomata, jos rakastaa?

"Ryhdistäydy ihminen, maailmassa on suurempiakin ongelmia."

On varmasti, mutta esimerkiksi nälänhädän, liikakansoituksen tai terrorismin ratkaiseminen on vielä hankalampaa, vaikka hankalaa tämäkin on :)

tuituli: "Sinusta tuntuu tältä nyt kun hän on lihonut jonkin verran... Mitä ajattelit tehdä sitten kun hän on vaikka raskaana sinulle? (Eivätkä ne kilot raskauden jälkeenkään mihinkään katoa)että ehkä kannattaa miettiä arvot vähän parempaan järjestykseen."

Raskaana oleminen on hiukan eri asia, ja silloin on täysin normaalia lihota. Yleisesti ottaen raskaana olevat naiset ovat oikein kauniita. Nainen tuntuu suorastaan puhkeavan kukkaan ollessaan raskaana, vaikkei se ehkä itsestä aina siltä tunnukaan. Raskauden jälkeen kilot sitäpaitsi kyllä katoavat tai ainakin vähenevät, jos ne päättää kadottaa tai vähentää niitä.

Ei tämä nyt ole minullekaan mikään maailman suurin ongelma, mutta mieluummin yritän puhua asiasta ennenkuin se on suuri ongelma. Ehkä minulla on ihan helvetin huono ja sovinistinen naismaku, mutta lynkkaatte te minut tai ette, pidän enemmän hoikasta vartalosta.

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista, niitä oli kuitenkin suurin osa. Yhtä Neiti R:ää lukuun ottamatta tämä ensimmäinen kesksuteluyritykseni Cosmoilijoiden palstalla antoi ihan hyvä kuvan.

Tyttöystävä ei ole näyttelyesine eikä mikään omistettava koriste-esine, mutta mielestäni parisuhden perustuu myös fyysiseen vetovoimaan, jonka säilyttämiseksi on nähtävä hieman vaivaakin.

Vierailija

Ah,ja minnuu on katottu pimeeks,kun kuntoilen ja pidän kropastani (yritän) huolta,vaikka pitemmässä suhteessa elän ja naimisissa ollaan.. mies on ihan hyväntahtosesti joskus maininnut jotain et "siulla on peppu vähän levinnyt", mut yhestä suusta ollaan sit todettu,et eiköhän se kuulu asiaan..
yks miespuoleinen kaveri sano "ei haittais yhtään vaikka siulle tulis 10 kiloa lisää" -sano tyyliin,että parempi kun tulis. No mie olen 164/53, mielestäni täysin normaalin näköinen naisihminen,en liian timmi,enkä kuitenkaan losoperse. minnuu suorastaan puistattaa ajatus,et tähän ruhoon pamahtais 10 kiloa lisää tuosta vaan!

isäntä on monesti sanonu sitä ettei halua(is) että lihon äärettömän paljon ja jään lihavaks,mie sanoin että ymmärrän täysin,että en miekään halua,et isännällä alkaa tissit olemaan tai kaljamaha kasvamaan.. että täällä tunne on molemmin puoleinen.. :) hehheh..

toivottavasti saatte tapani asiat järjestymään parhain päin. niinkun täällä on puhuttu,niin moni asia vaikuttaa siihen yhteen ainoaan asiaan,tässä tapauksessa pieneen pyöristymiseen..
sanoit tuossa jossain vaiheessa siitä,et kannattaako harrastaa jotain ihan vaan miellyttääkseen..noh..jos ei mee liiallisuuksiin,niin kyllä miun mielestä voi kompromisseja tehdä.. :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat