suuri kaipuu ja särkynyt sydän!

Vierailija

--------------------------------------------------------------------------------

Hei,

Tää tuntuu nyt todella tyhmältä kirjottaa tänne, mutta nyt on vaan niin paha olo että haluun purkaa sitä jotenki ja tänne kirjottaminen tuntuu kuitenkin suht järkevältä. Eli mulla meni mun poikaystävän kanssa poikki noin 3 viikkoa sitten, ja ylitse pääseminen tuntuu kamalan vaikealta. Jotenkin tuntuu että olen vieläkin siinä kieltämisen ja "mitä jos" vaiheessa, toivon koko ajan, että hän ottaisi minut takaisin. Minulla on kamalan kova kaipuu, ja ikävä häntä koko ajan! Ikävöin sitä turvallisuutta mitä hän toi ja sitä miten hän piteli minusta kiinni ja kysy onko kaiki hyvin kun näytin surulliselta. Ikävöin sitä kun herään aamulla hymy naamalla hänen vierestään tai kun hän tulee ja yhtäkkiä suutelee minua. Haluaisin vain, että asiat palaisivat entiselleen, mutta niin ei varmaan tapahdu. Minä muutan nyt pois kaupungista, toivon että se helpottaisi. Itken aina iltaisin kun puhun hänen kanssaan puhelimessa. Hän haluaa olla kaverini, mutta voiko se olla mahdollista minun puoleltani kun minä vain tunnen häntä kohtaan suurta rakkautta.

Haluaisin mielelläni kuulla teidän tarinoita, miten pääsitte yli ja selvisitte surusta ja suuresta ikävästä?

-Särkynyt Sydän-

Kommentit (2)

Vierailija

Voi sinua :( *halaus* Tuo on varmasti yksi kamalimpia ja tuskaisimpia tunteita maailmassa, kun on eronnut ja toista kaipaa niin paljon. Ja se on pelottavaa, kun tuttu ja turvallinen ihminen onkin yhtäkkiä poissa. Ja kaikki tuntuu niin oudolta, koko maailma vaikuttaa niin kylmältä ja julmalta.

En tiedä eronne taustoja ja syitä, mutta luulisin, että olisi parempi, että otatte nyt toisiinne etäisyyttä. Kaveruus eron jälkeen voi onnistua, mutta välittömästi eron jälkeen se ei välttämättä onnistu. Varsinkaan, jos toisella on edelleen tunteita toista kohtaan. Sinuna odottaisin, että ne tasaantuvat ajan kanssa ja opettelisin ensin olemaan ilman exää. Jos toinen pyörii edelleen siinä ympärillä eron jälkeen, eron käsittely ehkä vaikeutuu. En tarkoita, että pitäisi tyystin lopettaa yhteydenpito, mutta ainakin vähentää. Se vain lietsoo ikävää ja tunnetta, että ehkä me vielä voisimme palata yhteen...

Itse erosin viime syksynä, mutta se oli meille molemmille vain helpotus, eikä suurempia ikäviä ollut tai yhteenpalaamisentoiveita. Lähinnä toisen läsnäolo vain ärsytti. Kun muutimme erillemme, tilanne helpottui ja nykyään olemme oikein hyvissä väleissä. Tavallaan joskus ikävöin exääni, koska tokihan hänessä on paljon hyvääkin ja meillä on sadoittain hyviä muistoja, mutta muistan silti kaikki vaikeudet ja sen, ettei meidän suhde toiminut. Kavereina olemme parempia ihmisiä toisillemme.

En kehoita sinua inhoamaan entistä poikaystävääsi, mutta etäisyydenpito ehkä helpottaa tilannetta ja saa sinut ehkä näkemään asiat realistisemmin. Hengaile paljon kavereidesi ja perheesi kanssa, tee kivoja juttuja, sure ja itke rauhassa ja pura tuntojasi tänne - kyllä se vielä joku päivä alkaa sitten helpottaa :)

Voimia <3

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat