Ankarat vanhemmat

Seuraa 
Liittynyt2.2.2010

Onnistuiskohan nyt?
Elikkä.. Mun vanhemmat ja osa sisaruksista on lestadiolaisia. Itse en ole, enkä haluakkaan olla. En väitä että pilkkaan lestadiolaisia, mutta se ei vaan ole mun "juttu". Olen 16-vuotias tyttö ja aloin seurustelemaan n. 2 viikkoa sitten 18-vuotiaan pojan kanssa. Ongelmana on että vanhempani eivät tykkää yhtään tästä pojasta! He sanovat että hän haluaa sinulta kuitenki vaan seksiä tai sitten että hän leuhottaa sinulla vaan kavereille että hänellä on tyttökaveri jne. Asia ei niin todellakaan ole! Luotan poikakaveriini ja tiiän että hän rakastaa mua ja hän tietää että minä häntä. Käyn koulua joka kestää vuoden ja josta pääsen kotia päin vain joka toinen viikonloppu. Kun tulen kotia haluaisin olla poikakaverini kanssa, mutta äiti ja isä ei anna. Jos poikakaverini tulee meille ja sitten kun hän lähtee pois, äiti ja isä alkaa huutamaan/valittamaan minulle että sinun ei tuon kanssa tarvi etes kaveri olla, koska hän ei ole sinulle hyvää seuraa! Itse en ole poikakaverini kotona käyny ku kerran ja sillonki karkasin niille ja siitä ku vasta hirvee huuto ja valitus tuliki..! :(
Siis:
- Onko kukaan samanlaisessa tai samantyylisessä tilanteessa?
- Mitä minä voisin tehdä?
AUTTAKAA! KIITOS! :)

Tämä juttu on vähä sekava, mutta koittakaa ymmärtää ja jos ette ymmärrä niin koitan selventää asioita.. :D :)

Kommentit (7)

Vierailija

Ootko ollenkaan keskustellut / tiedätkö, että mikä vanhempiesi mielestä pojassa oikein mättää?
Meinaan yleensä ne vanhemmatkin rauhoittuu kun istutte heidän kanssaan juttelemaan asiat selväksi.

Vierailija

Isäni on ylisuojeleva ja sillä on välillä erittäin vaikeata hyväksyä miehiä joita joskus aikoinaan toin näytille, vieläkin se kyselee joskus kaikkea että seurustelenko tai sanoo suoraan esim. "ei mitään baaripoikia, ne haluaa vain yhtä asiaa"...

Ajan kanssa paranee, eli sitten jos on sellanen tapaus josta olen varma, ja näen seurustelevani kauan jonkun kanssa, niin asia yleensä unohtuu kunhan mies käyttäytyy hyvin ja tulee hyvin juttuun isäni kanssa.

Eli sanoisin myös että keskustele asiasta vanhempiesi kanssa ja kerro tästä pojasta heille, niitä asioita mistä tykkäät hänessä sen sellaista : ) Tsemppiä! Toivottavasti vanhempasi rauhoittuvan pikku hiljaa.

Terizzle
Seuraa 
Liittynyt2.2.2010

Oon kysynyt äitiltä ja isiltä mikä siinä on huonoa.. he vastaavat vain että hän ei ole sulle hyvää seuraa ku hän ei oo lestadiolainen. Oon sanonu äitille ja isälle että tämä kyseinen poika on fiksuin kavereistani. Siis kaveriporukassani suurin osa on poikia. Itse en näe mitään pahaa poikakaverissani, mut äiti ja isä vain sanoo että he ei tykkää jos minulla ei oo kavereina lestadiolaisia. Kukaan kavereistani ei oo lestadiolaisia. Poikakaverillani on korvis toisessa korvassa ja kulmakoru ja isä sanoo siitä että ei ihme kun mulla ei oo lestadiolaisia kavereita enään, koska on sen näkösiä kavereita. Rautanaamoja kuulemma. En oo hirveesti jutellut äitin ja isän kanssa asiasta, koska en oo vielä rohjennut. He tietävät kyllä että eivät he voi päättää ketä rakastan..
Sekava juttu taas.. : D

Vierailija

Yleensä vanhemmat luulevat ajattelevansa vain lastensa parasta, vaikka toisinaan teot palvelevat vain heidän etuaan. Kannattaa koittaa puhua heidän kanssaan vakavasti, jos kireä tilanne painaa mieltäsi.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yrittänyttä ei laiteta. Vanhempani eivät pidä poikaystävästäni, osittain syynä hänen alhainen koulutuksensa ja osittain hänen toisinaan provosoiva käytös vanhempiani kohtaan. Provosointi johtuu lähinnä siitä, että rakkaani kyllä huomaa etteivät vanhempani voi sietää häntä. Tilanne on nyt kulminoitunut siihen, että vanhempani eivät tunnu arvostavan minuakaan enää ollenkaan kumppanini takia, ja koska olen jo pian 18, tämä hiertää mieltä. Sen vuoksi muutankin heti 18 täytettyäni pois kotoa, jotta saisimme hieman etäisyyttä ja välimme voisivat alkaa palautua.

Suosittelen siis muistuttamaan vanhempiasi siitä, että he ovat sinun vanhempasi ja tottakai rakkaita, mutta epäluottamus ja kritisointi alkavat varmasti hiertää myös teidän välejänne jos kompromissia ei löydetä.
Onnea matkaan. :)

Terizzle
Seuraa 
Liittynyt2.2.2010

Nämä autto jo paljon! :) Pitää koittaa jutella äitin ja isän kanssa ku seuraavan kerran kotia meen.. Viikonpäästä vasta kylläkin. :/
Itekkin oo aatellu muuttaa kotoa omaan kämppään tulevana kesänä mutta en sitten tiedä. Äiti kyllä sano että en tiiä uskalletaanko sua päästää asumaan yksin ja vielä kaupunkiin.. Toivottavasti! Tuleva opiskelupaikkaki olis siellä ni en usko että he jaksavat mua joka aamu viiä n. 50 km päähän ja sitten illalla hakea sieltä.. :D

Onnea kyllä tarvitaanki! :) :D

Vierailija

Tuo muistuttaa mua tilanteesta jossa mun entinen paras kaverini oli lukioaikana. Hänen hyvä ystävänsä ja tämän vanhemmat oli lestadiolaisia, ja kun tää mun kaveri alko seurustelemaan ihan tavallisen pojan kanssa (joka oli ihan tosi hyvä tyyppi) niin nää tän hänen ystävän vanhemmat alko soittelemaan hänelle ja kertomaan et hän joutuu nyt helvettiin ja että he rukoilee hänen puolestaan jne... Kaveri masentus loppujen lopuks vuosikausiksi ja itki ja valvos yöt läpeensä vuosien ajan. Näiden lestadiolaisvanhempien mielestä oli väärin seurustella ilman, että oltiin naimisissa. Ja poika oli heidän mielestään huono vaan siks ku se ei ollu lestadiolainen (vaikka siis tää mun kaveri ei itsekään ollu!)

Eli ei kyllä todellakaan käy kateeksi sun tilannetta. En sit tiedä voiko sitä ratkaista millään muulla kuin odottamalla et olet täysi-ikäinen. Koittakaa sinnitellä yhdessä sinne saakka, niin voitte sitten muuttaa vaikka yhteen. Tsemppiä!

Vierailija

Kiperä tilanne...

Mutta ennen kaikkea muista että vanhempasi haluavat sinulle vain hyvää. He uskovat vakaumuksiinsa ja siihen, että he pyrkivät teoillaan hyvään. Ja sen he tekevätkin, tosin sinusta se varmasti tuntuu pahalta, kun olet ihastunut kyseiseen poikaan.

Ei hyvä moraali ole uskontokasvatuksesta kiinni. Ihminen voi pyrkiä hyvään uskonnosta tai muusta vakaumuksesta riippumatta. Oletko yrittänyt muistuttaa tästä asiasta vanhempiasi? Ehkä he eivät ei-lestadiolaisuuden läpi näe kyseistä poikaa kuten sinä näet.

Ja vanhempasi toki toivovat, että jatkaisit heidän valisemallaan polulla, koska uskovat sen olevan oikea, mutta uskon, että vähitellen oppivat keskustelun kautta ymmärtämään miksi se ei ehkä ole oikea sinulle. Yritä selittää heille, että olet oppinut heiltä oikean ja väärän mutta lestadiolaisuus ei tee sinua onnelliseksi. Uskon että ymmärtävät sinun olevan hyvä tyttö vaikket haluakaan olla lestadiolainen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat