Mitä teen terveyteni suhteen?

Vierailija

Ongelmani on se, etä minua koko ajan pelottaa erilaiset sairaudet. Minulle tuli syksyllä yhden kerran raistuksessa sellainen muljahdus. Pelästyin siitä ihan suunnattomasti ja menin lääkäriin. Minusta otettiin lepo EKG eikä siinä ollut mitään. N. 1vk siitä tulin kovaan kuumeeseen ja 3 kuumeettoman päivän jälkeen tuli pistävää rintakipua, muljahteluita jne. Menin taas lääkäriin ja otettiin lepo EKG ei mitään. Kuulemma mallinauha. Lisäksi lääkäri sanoi, että rintakivut voivat johtua pienistä nivelistä rintäkehällä, joita voi särkeä flunssan jälkeen .

Tämän jälkeen minulla oli parempi olo n. 1vk. Sen jälkeen minulla on ollut hengenahdistusta, ns muljahteluita ( väh. 2xpv), pyörryttää, pistää käsiä, rintakipuja jne. Minua koko ajan pelottaa että pumppuni pettää ja kuolen. En voi harrastaa urheilua, koska pelkään noita raistusrytmihäiriöitä. Olen lukenut lääkärikirjoja joista ei suurin osa sydän taudeista sovi kuvaan, mutta jos sairaudesta sopii edes yksi asia minuun, niin en ollenkaan välitä noista hylkäävistä kommenteista, vaan aina tuijotan niitä sopivia kohtia. Lisäksi olen kerran käynyt yksityisellä, ja hän ei edes kuunnellut sydäntä, mutta oli ei nuorella voi olla sydänvikaa. Minut on katsonut 4 lääkäriä ( tehnyt perustutkimukset, kuunneltu sydän ja keuhkot ja lisäksi ollut noi 2 EKG:tä) eikä mistään ole löytynyt vikaa. Kaikki ovat olleet sitä mieltä että ei näin nuorella voi olla sydän vikaa. Lisäksi meideän suvussa kummallakaan puolella ei ole ollut sydän ja verisuoni sairauksia alle 70 v ihmisillä, joten minua ei lueta riskiryhmään.

Lisäksi minua ei kukaan jaksa kuunnella, minun vaivojani vaan sanotaan lakkaa murehtimasta. Joten mitä teen jotta pystyn jatkamaan elämääni ja olla koko ajan miettimättä kuolemaa ja sen pelkoa? Minusta tuntuu että kukaan ei kuuntele minua ja ota vakavasti. Pelkään aivan oikeasti siä, että kuolen yksin jossain eikä kukaan huomaa ja en ole kerennyt tehdä elämälleni mitään.

Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea.

Kommentit (10)

Vierailija

Mä pelkäsin joskus kuollakseni syöpää. ja muita sellaisia, jotka voi viedä äkkiäkin mennessään. Murehdin ja pelkäsin joka päivä, ja kuvittelin kaikenlaisia oireitakin tuntevani. Sitten keksin itselleni jotain tekemistä ja elämääni sisältöä, eikä ole pahat ajatukset vaivanneet siitä lähtien. Mikään ei ole niin haitallista kuin istua vain kotona lukemassa lääkärikirjoja ja netin sairauspalstoja.

Vierailija

Hmm, mulla on ollu vähän samanlaisia oireita, eli pistävää, hyvin voimakasta kipua rinnassa ja hengenahdistusta. Ensin tajusin, että se tuntuu vain sisäänhengittäessä ja sitten tajusin, että se tuli etenkin sellaisina päivinä, jolloin olin istunut koneella samassa asennossa monta tuntia. Mulla kyse on ollut selvästi jostain harmittomasta lihasperäisestä kivusta, koska se hellittää aina venyttelemällä. Voisko sulla olla jostain tälläsestä kyse myös?

Sä olet käynyt monella lääkärillä ja sulta on otettu hyviä kokeita monta kertaa. Jos sulla ois pumpussa tai keuhkoissa oikeasti vikaa, se olisi aivan varmasti tullut ilmi, koska nykyään kokeet ovat niin varmoja. Älä jätä liikuntaa vähemmälle, koska se olisi ainaki pidemmän päälle vaarallista. Sun täytyy elää nyt ja nauttia joka päivästä, jotta et kuoleman hetkellä ajattele, että olisitpa ehtinyt tehdä sitä ja tuota ja tätä.

Vierailija

Nuo oireet viittaavat paniikkihäiriöön. Itsellä oireina olivat mainitsemasi rintakivut,huimaaminen/pyörtyminen,käsien vapina/hikoileminen, sydämen tykytys, oli oksentamista/heikkoa oloa ja hengenahdistusta. Kävin sydänkäyrillä,verikokeissa, lääkäri pelotteli aivokasvaimella, mutta loppujen lopuks sairaudekseni todettiin: paniikkikohtaus ja paniikkihäiriöt.

Vierailija

Aivan kuin minun kirjoittamani. Itselläni oli samanlaisia oireita ja ajatuksia. Lääkärillä vaan en ole käynyt, ja suvussa on ollut sydänongelmia, esimerkiksi äitini isä kuoli sydänkohtaukseen suht nuorena, äitini kahdella sisarukselle laitettu sydämentahdistin ja äidilläni rytmihäiriöitä ja niihin lääkitystä tarpeen mukaan.

Itse siis olin flunssakierteessä viikkokausia, jonka aikana/jälkeen alkoi kipuilu ja muut tuntemukset. Monet illat makasin sängyssä tunnustellen kädelläni sykettä: lyökö se sydän tasaisesti vai ei..ja kuvittelin tuntevani, että se löi ihan miten sattuu. Olin kauhuissani ja pelkäsin, että sydän vielä joku kerta pettää. Kun menin nukkumaan poikaystäväni kanssa, tätä en tietenkään tehnyt enkä huomannut mitään outoa.

Sitten kuitenkin, yhden kerran ajattelin, ettei mulla mitään hätää ole. Mietin sukulaisia, hekin ovat sydäntensä kanssa pärjänneet, vaikka olivatkin pitkään tahdistinta vailla. Mietin myös, että sydän- ja verisuonitaudit ovat Suomen yleisimpiä kansantauteja; samoja vaivoja varmasti löytyy melkein joka suvusta. Ei minulla hätää ole, jos on, niin sitten tulee varmasti kunnon oireita. Tällaiset pikku jutut on ohimeneviä..

Ja kas kummaa, kun lakkasin pelkäämästä, oireetkin hävisivät. Nyt minulla ei ole viikkoihin ollut yhtäkään muljahdusta tai pahemmin "rintakipuilua" tai käden pistelyä. Välillä voi olla vähän huimaava olo, mutta siihenkin on niin paljon eri syitä, etten ole ollut huolissani. Uskon nyt, että jos kovasti pelkää, että muljahduksia tulee, niin sitten varmaan tuleekin. Olen nimittäin huomannut ennenkin, että ajatukset voi oikeasti muuttua fyysisiksi oireiksi.
Kerran sain allergisen reaktion Buranasta, ja silmäni alkoivat turvota umpeen. Otin antihistamiinia, mutta se ei auttanut. Niinpä piti lähteä päivystykseen äitini kyydillä. Kasvoni olivat turvonneet jo aika hurjiksi, mutta minulla oli ihan hyvä olo, kunnes äitini ohimennen kysäisi, "onko hyvä olo? ei henkeä ahdista tai mitään?". Ja samassa aloin tuntea hengenahdistusta.. Aloin melkein panikoida, ja uskoin, että minun on vaikeaa hengittää. Äitini soitti hätänumeroon, ja keskustelin hätäkeskuksen työntekijän kanssa. Ambulanssia ei kuitenkaan lähetetty vastaan. Kun pääsimme sairaalan aulaan, "turvaan lääkäreiden ulottuville", en tuntenut enää hengenahdistusta. Päättelin jälkeenpäin, että olin taatusti aiheuttanut tunteen ihan itse. Kasvoni olivat muuten aivan yhtä hurjan näköiset, joten reaktio ei ollut hellittämään päin.

Ei tunnu kivalta, kun muut sanovat, että lakkaa murehtimasta, ei ne oireet mitään ole. Mutta silti haluaisin sanoa oman kokemukseni perusteella sinulle juuri näin. Sitäpaitsi sydäntäsihän on tutkittu ja normaaliksi todettu, eikä sukurasitettakaan ole. Uskon, ettei sinulla ole hätää ja toivon, että pystyt lopettamaan pelkäämisen. Tiedän, kuinka rasittavia nuo ajatukset nimittäin ovat!

Tulipas kauhean pitkä viesti. Lopuksi vielä: lääkärikirjoja tai nettitohtorisivuja ei todellakaan kannata lukea, tai löytää itsestään kaikki maailman taudit. ;)

Vierailija

No itsekkin olen sillain sitä mieltä että jos alkaa netistä lukemaan niitä erilaisia oireita ja sairauksia, sitä alkaa kuvittelemaan niitä itselleen ja oikein etsimään niitä oireita.
Mutta jos itsestäsi tuntuu todella pahalta, kannattaa uudestaan lääkäriä miettiä.

Vierailija

Kiitos kaikille. Kyllä tämäkin helpottaa :) jotenkii on vaa tuntunnu et on ihan yksin tän jutunkaa. Helpotti ku löyty kohtalon tovereitakin :D

Vierailija

rytmihäiriöitä sulla on ilmeisesti ollut,ja tuo on ihan normaalia meillä kaikilla.jos se olis pitkäaikasta ja lääkitystä vaativaa,se olisi nähty sydänkäyrissä.tuokin kun kaksi kertaa on otettu,voit olla ihan huoleti.liikunta päinvastoin vahvistaa sydäntä,eli liikkua kannattaa aina!

Vierailija

Veikkaisin paniikkihäiriötä, mulla on ainakin ihan samanlaiset oireet. Jos häiritsee elämistä niin voisit kysyä lääkäriltä jos löytyisi jotain lääkitystä siihen? Mulle on ainakin auttanut tää lääkitys tosi paljon, ja kas kummaa kun ne rintakivutkin mystisesti hävisivät heti kun lääkkeet alkoi vaikuttaa :)

Vierailija

Tuo muljahtelun tunne voi olla rytmihäiriöitä, ei yleensä kovin vaarallisia ja niinku joku sanoki, nii "sydämessä" tuntuva kipu voi olla lihaksista johtuvaa..

Vierailija

Luulenpa, että suurin ongelmasi on juuri noi lääkärikirjat, eli lopetas heti niiden lukeminen, heitä "mulla on varmasti sydänvika"- ajatukset ikkunasta äkkiä :) Siellä on varmaan jotain lihaslukkoja, kuulostais ainaki vähä sellaselta. Jos sä ajattelet, että sulla on varmasti sydänvika, niin epäilemättä alat löytään kaikkia juttuja netistä ja kirjoista, joiden oireet viittaa sun olotilaan. Ihmisen mieli nyt vaan on sellanen, ei sille mitään voi. Jos sulla olis joku vialla lääkärit olis tehnyt asialle jotain, koska ne ei varmasti uskalla ottaa vastuulleen virhediagnoosia noin nuoren ihmisen sydämestä!
Kuolema on ihan luonnollista ja sen ajatteleminen on normaalia, mutta sen ei kannata antaa ottaa valtaa. Itselläni on todella suuri riski sairastua sydän-tai verisuonitautiin, mutta siksi juuri yritän liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti. Sukulaiseni eli vuosikymmeniä ilman mitään sydänoireita ja eli terveellisemmin kuin kukaan tuntemani ihminen. Silti hän kuoli 40-vuotiaana sydänkohtaukseen. Kuolema meille kaikille tulee joskus vastaan, ei sitä voi kieltää. Pitää vaan nauttia jokaisesta päivästä äläkä säkään anna kuolema-ajatusten viedä päiviä sun kallisarvoisesta uniikista elämästä! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat