Väärällä alalla?

Vierailija

Ongelma on tämä: lähdin yliopistoon alalle, jonka luulin kiinnostavan kaikista tiedekunnista eniten. Valmistuin ylioppilaaksi vasta viime keväänä, ja kaikki oli vielä kirjoitusten loppumisen jälkeen täysin sekavaa, en tiennyt edes haluanko ammattikorkeapuolelle vai yliopistoon. Minua kuitenkin painostettiin jälkimmäiseen, hain, ja suorittajatyyppiä kun olen, sen enempää miettimättä pänttäsin itselleni opiskelupaikan.

Nyt on opintoja takana pian vuosi, ja olo on jokseenkin pettynyt. Varsinaiset opinnot kyllä kiinnostavat jollain tasolla, mutta kaikki alaan liittyvä sivukulttuuri tuli mulle täytenä yllätyksenä: professorit ja opiskelukaverit ovat kaikki vihreitä vasemmistofeministejä, ja heidän ajatusmaailmansa ja kiinnostuksensa muutenkin eroavat täysin omistani. Odotin opiskelulta myös uusia kavereita ja verkostoitumista, mutta opiskelukaverini ja minä olemme tosiaan kuin yö ja päivä, puhumattakaan 5-20 vuoden ikäerosta. En ole tutustunut kunnolla kehenkään ja bileisiin en viitsi yksin mennä, nämä vakavamieliset henkilöthän eivät juhli. Omalla ainejärjestölläni ei tapahtumia juuri edes ole, sekin toiminta on muihin järjestöihin verrattuna melko kuollutta. Saan myös vähän väliä kuulla kommentteja ja vihjailuja iästäni ja epäkypsyydestäni.

Alanvaihto on jo alkanut pyöriä mielessä, mutta se olisi mahdollista erillisvalinnan kautta vasta toisena opiskeluvuotena. Suorittaja kun olen, ajatus kahden vuoden hukkaan heittämisestä pelottaa (täytän vasta 20, mutta silti). Pelkään työelämän olevan erilaista kuin olin kuvitellut, osittain juuri tämän vahvan sivukulttuurin takia josta en ollut edes tietoinen valintoja tehdessäni. Mitä tehdä? Ryntäsinkö liian nopeasti opiskelemaan, miettimättä mitä oikeasti haluan? Olenko muuttunut tämän vuoden aikana niin paljon, etteivät lukioaikaiset mielipiteet opiskelusta ja tulevasta työpaikasta enää päde? Olisinko onnellisempi jossain muualla, auttaisiko alanvaihto ollenkaan?

Kommentit (6)

Vierailija

Yleensä se henki, mitä yliopistossa on, ei enää onneksi päde työelämässä. Tähän tietysti auttaisi, jos pääsisit kokeilemaan oman alasi töitä. Jos olet kiinnostunut kuitenkin siitä, mitä opiskelet, niin kannattaa miettiä tarkkaan tuota alanvaihtoa. Esim ammattikorkeiden opiskelutyyli ja tavat eroavat monilla aloilla runsaasti yliopistosta, jossa käytännönkokemuksia ei juurikaan tule. Varovaisesti voisin veikata, että ammattikorkeisiin ei noita viherfeministipiiperöitä niin paljoa haekkaan kuin tietyille yliopistoaloille. Jos nyt haluat vaihtaa alaa, niin ota selville, voitko hyväksilukea jo käymiäsi kursseja. Jos voit, niin silloinhan opintosi eivät menneet todellakaan hukkaan. Sitä paitti kun töitä hakee, niin kaikki ekstra on vain plussaa.

Mulla ainakin oli lukiossa omituisia unelmia opiskelusta, jotka eivät toteutuneet, mutta se on varmaan ihan normaalia. Valitettavasti missään hakuoppaissa ei varoiteta, millaisia tyyppejä yleensä tiedekuntiin hakee:D

Myös minulla on kokemuksia iän morkkaamisesta, koska meidän tiedekuntaan haetaan keskimäärin 24-vuotiaana ja valmistun ennen kuin täytän sen 24...Ikä on onneks vaan numeroita, mutta mieluummin pieni numero kuin iso:D Kateellisia ne vaan on, kun ollaan nuoria!

Vierailija
Morgan

Yleensä se henki, mitä yliopistossa on, ei enää onneksi päde työelämässä. Tähän tietysti auttaisi, jos pääsisit kokeilemaan oman alasi töitä.

Ongelman ydin taitaakin olla juuri tässä: en oikeastaan tiedä, mikä se "oma ala" on. Suoritan siis tyypillistä yleistutkintoa, josta ei valmistu suoraan ammattiin. Hakuoppaissa sanotaan, että tällaisesta yleistutkinnosta työllistymiseen vaikuttavat suuresti omat kiinnostukset ja sivuainevalinnat. Kuitenkin kaikilla muilla tuntuu olevan samanlaiset suuntaukset ja käsitys siitä millaisia tätä tutkintoa opiskelevien pitäisi olla. Koen olevani ainut jolla on täysin erilaiset odotukset kaikelta, ja siksi epäilen olevani väärässä paikassa.

Vierailija

Olen itse vasta abiturientti ja yhteishaku on pian edessä. Olen samanlaista suorittajatyyppiä kuin sinä itseäsi kuvailit, ja paineet ovat todella kovat, sillä en ole varma siitä mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Olen harkinnut lääketiedettä, mutta en halua tehdä hätäisiä päätöksiä. Lisäksi viimeaikoina on alkanut tuntumaan siltä kuin se olisi enemmänkin vanhempieni toive kuin minun oma toiveeni. Enkä myöskään tiedä olisiko se sellainen ala joka tekisi minut onnelliseksi.

Keskusteltuani asiasta moneen kertaan sisareni ja muiden ystävieni kanssa olen ymmärtänyt, että minulla ei ole elämässäni mikään kiire. Niinkuin sinäkin, olen vasta hyvin nuori ja siksi olen päättänyt antaa itselleni aikaa toiveideni selvittämiseen. Kyse on kuitenkin omasta tulevaisuudesta, ja yksi vuosi on elämässä niin lyhyt aika, että olen päättänyt pitää välivuoden ja selvittää rauhassa omia haaveita. Toiset saattavat pitää välivuotta ajanhukkana, mutta mitä ne vuodet yliopistossa väärää alaa opiskellessa sitten olisivat. Mieluummin kerään työkokemusta, rentoudun ja tutkiskelen itseäni ennen kuin teen liian hätäisiä päätöksiä.

Mielestäni myös sinun pitäisi ottaa selvää niistä asioista, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Kaksi vuotta on kuitenkin elämästäsi hyvin lyhyt aika eikä se mielestäni olisi hukkaan heitettyä aikaa, vaan olisi tyhmää jatkaa omien halujen vastaisesti opiskelua, joka ei tunnu oikealta. Tärkeintä on tehdä erot päämäärien ja niiden saavuttami

Vierailija

Hmm, tulipa mieleen sellainen asia, että mun mielestä yliopistoilla on yleensä joku opintoneuvoja tai opo tai joku sellainen, jolle voi varata ajan ja sitten siellä yhdessä mietitään, että mihin suuntaan opinnot alkavat kehittyä. Se saattais osata auttaa sua:)

Vierailija

Mulla on täysin sama ongelma että suorittajatyyppinä hankin itselleni opiskelupaikan josta en pahemmin etukäteen selvää ottanut ja nyt olen epävarma onko ala sittenkään oikea. Kirjoitin viime keväänä ja olen nuori verrattuna muihin fukseihin.

Neuvoja satelee suunnalta jos toiselta, mut parhaimmaksi olen nähnyt eri vaihtoehtojen tutkimisen, eri tiedekuntien opinto-oppaat ja niistä löytyvät kurssisisällöt on ollut kovassa käytössä ja ainakin jotain osviittaa antanut.Nyt vielä pitäis päättää mihin hakee..

Opiskelijaelämään olen sen sijaan tutustunut aktiivisen ainejärjestön kautta. Jos oma ainejärjestösi ei toimintaa järjestä, kannattaa kääntää katseet vaikka osakuntien,tiedekuntajärjestön tai erilaisten alayhdistysten suuntaan. Ja vaikka bileisiin menisikin yksin sieltäei koskaan tarvitse lähteä yksin kotiin ;)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat