Yhtäkkinen mustasukkaisuus

Vierailija

Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, kaikki oli hyvin. Rakkaus kukoisti ja halusimme toisiamme kuin hullut. Toisin kuitenkin on nyt..

Yli vuosi yhteistä taivalta takana, asuttu yhdessä hyvän aikaa, ja aiomme asua vastakin. Minusta vain on tullut mustasukkainen, oikein vainoharhainen sellainen! Aluksi mieheni vaan nauroi asialle, sanoi höpsöksi ym, mutta nyt näkee, kuinka hänenkin hermoja alkaa raastaa toden teolla! Ja pahinta on, ettei minulla oikeasti ole mitään syytä epäillä häntä mistään! Saan vaan ajatuksia päähäni (entäpä jos...?), joita sitten pyörittelen ihan liikaa ja liian monelle mutkalle. Sitten kiukkuan miehelleni niistä keksityistä asioista, joille hän tuhahtaa ja käskee rauhoittua. Niin minun pitäisikin tehdä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Minun rauhoittumiseni kestää muutaman päivän, ehkä jopa muutaman viikon.. Sitten se puhkeaa taas!

Minun aikaisempi vakava ja pidempi suhde päättyi siten, että ex-mieheni petti minua (suhteemme viimeisen kuukauden ajan), ja eropäivänä alkoi seurustella uuden naisen kanssa. Luulen sen kalvavan mieltäni ja alitajuntaani.. Eniten tässä kuitenkin mietityttää se, etten ole ollut mustasukkainen ennen, siis nykyisen suhteeni alkuaikoina! Tämä puhkesi joskus kesällä, eikä siihen puhkaisuunkaan tarvittu mitään kummoisia; mieheni ex jutteli miehelleni, FACEBOOKISSA... *huokaus*

Nyt minua pelottaa, että mieheni kyllästyy, ja heittää hyvästit. Nyt, minä tarvitsen apua! Onko samassa tilanteessa olevia/olleita? Kuinka pääsitte tämän yli?

Kommentit (5)

Vierailija

Mä olen ollut aivan samanlainen. Mies ei ole koskaan antanut varsinaista aihetta epäillä häntä. Mutta olen ajatellut, että hän haluaisi ennemmin olla kenen tahansa muun kanssa paitsi mun. Olen ollut mustasukkainen hänen koulu- ja työkavereistaan (naispuolisista siis) ja oikeastaan ihan kaikista naisista, joiden kanssa hän on jutellut (ainoastaan hänelle sukua olevista naisista en ole revennyt).
ELI tiedän todella hyvin miltä susta tuntuu. Mäkään en suhteen alussa ollut ollenkaan mustasukkainen, mutta sitten mies teki virheen mennessään kaljalle kahdestaan yhden vanhan ystävättärensä kanssa. He eivät siis olleet seurustelleet koskaan, olivat vain entisiä luokkakavereita. Silloin musta tuli mustasukkainen, ja siitä on kohta kolme vuotta.
Kahden vuoden ajan olin aivan sairaalloisen mustasukkainen. En lukenut hänen tekstiviestejä tms, mutta syyttelin häntä omista kuvitelmistani ja tivasin joka päivä, oliko hän tavannut tuttuja naisia esim työpaikalla. Lisäksi kyseenalaistin hänen halunsa olla juuri minun kanssani oikeastaan joka päivä ja usein käskin hänen jättää minut ja vaihtaa johonkin, kenet hän oikeasti halusi. Tunsin olevani hänelle vain väliaikainen kakkosvaihtoehto.
Vuoden 2009 aikana parannuin aika hyvin. Kaikki lähti omasta halusta, pakotin itseni ymmärtämään, että en voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, muuten kuin olemalla hyvä nainen hänelle. Hillitsin kärkkään kieleni, vähensin tietoisesti asioiden tivaamista, ja ennen kaikkea, kielsin itseltäni kokonaan "mitä jos"-ajatukset. Se auttoi tosi paljon. Ymmärsin, että ellen muuttuisi, suhde olisi tuskallinen molemmille, eikä varmaan kestäisi kovinkaan pitkään. Kesällä lopetin e-pillerit, mikä teki minusta paljon rauhallisemman ja pitkähermoisemman ihmisen, ja se auttoi myös paljon. Nyt meidän arki on onnellista ja rauhallista, ja parasta on se, että en nykyään epäile ollenkaan, että mies haluaisi vaihtaa minut kehenkään toiseen.
Kaksi sääntöä meillä kuitenkin suhteessa on, jotta mustasukkaisuuteni ei räjähtäisi uudestaan käsiin: Ryyppäämään/baariin lähdetään aina yhdessä ja ulkona tai missään muuallakaan ei käydä vastakkaista sukupuolta olevan kaverin kanssa. Lisäksi kumpikaan meistä ei ole facebookissa eikä myspacessa, mikä on ihan mielettömän hyvä. Mies on ollut halukas uhramaan nämä muutamat asiat, jotta minä olisin onnellinen ja sopu säilyisi, eikä se tunnu haittaavan häntä ollenkaan.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Yksin et ole, ja parantuakin voi. Anteeksi pitkä teksti.

Vierailija

Täällä olisi yksi, samassa tilanteessa oleva!
Suhteemme alkuaikoina kaikki oli hyvin ja onnellista, kunnes tämä kamala mustasukkaisuus astui alttarille. Outoa on se, että se voi iskeä aivan yhtäkkiä!
En voi sietää sitä, että mieheni katselee muita naisia yhtään missään. Joudun jopa seuraamaan hänen tv:n katseluaan, koska en tahdo että hän katsoo mitään sellaista, mistä en pidä ymymym. *ARRRGH*
Tämä asia stressaa minua aivan valtavasti, koska en voi "rauhassa" elää omaa elämääni, kun joutuu jatkuvasti seuraamaan mitä toinen tekee/katsoo ja tämä asia stressaa tietenki myös miestäni.
On "kiva" kuulla Teidän kohtalotovereiden tarinoita, koska itse on niin samanlaisessa tilanteessa. Jospa me ehkä yhdessä pääsisimme tämän yli?
Tuntuu, että pilaa toisen, kuin oman elämänsäkin tämän asian kanssa. :(
Kovasti olen yrittänyt olla ajattelematta kysymystä "mitä jos..?", mutta kun tuo kamala kysymys vierähtää mieleeni hetken päästä uudestaan niin kehää kai tässä kierretään.. MIKÄ NEUVOKSI??

Vierailija

Itsekin olen monen monta kertaa yrittänyt kieltää itseäni ajattelemasta niitä "mitäpä jos.."-ajatuksia. Silti ne kuitenkin jostain pulpahtavat ajoittain esille - pirulaiset! Niin, ja itsellänikin oli juuri tuo sama, etten halunnut mieheni näkevän edes alastomia/vähäpukeisia naisia netissä/tv:ssä tms.. Siitä olen kuitenkin jo päässyt yli, katselenhan itsekin mielelläni vähäpukeisia miesvartaloita. Ja kuitenkin arvostan sitä, ettei poikakaverini esim. katso pornoa ollessani paikalla ym. Se se varmaan viimeinen niitti olisikin! :D No mutta asiaan..
Olen itsekin mietiskellyt, olisiko syy pillereissä? Aloitin ne joskus aikaisin viimekeväänä, pidin parisen kuukautta taukoa (huonot pillerit), vaihdoin merkkiä ja ajattelin, että jospa nyt helpottaisi.. Mutta ei vissiin juurikaan ole helpottanut! Olen miettinyt ehkäisyrengasta- ja laastaria, voisiko niihin vaihtaminen helpottaa tilannettani? Voivatko yhdet mitättömät pillerit saada tämän aikaan? Toisaalta haluan ajatella, että kyllä..
Me emme ole sopineet mitään erityisiä sääntöjä, kuten sinä jonna88, eivätkä tuollaiset välttämättä meillä onnistuisikaan. Emme baareile kovinkaan usein, saatikka että miekkoseni menisi jonkun kaverinsa kanssa kaksin kaljoille! Ja kyllä minä mieheni parille päästäisin jonkun kaverinsakin kanssa, kunhan se ei ole naispuoleinen :D Olen kuitenkin onnellinen, että olet päässyt yli tilanteestasi, jonna! :) Itselläni on vielä se suuri työ tekemättä. Olemme kuitenkin yksilöitä, toinen pääsee asioista irti helpommin kuin toinen. Olen ihan oikeasti miettinyt, että pitääkö tässä lähteä käymään jossain terapiassa tms! Tuntuu, et mikään muu ei vaan auta. HUOH.

Vierailija

Itsekin tosiaan e-pillereitä käytän ja kamalaa olisi todeta, että nämä pillerit vaikuttaisi tähän asiaan jotenkin :O
Kovan työn takana tämä asia näyttää kyl vielä olevan, jospa se joskus siitä sitten..
Ja siitä tv:n katselusta sen verran, että tuntuu että vähäpukeisia miehiä näkyy kylläkin _todella_ harvoin mielestäni, verrattuna siihen, kuinka paljon NAISIA näkyy! Niitä akan rietaleitahan näkee aivan jatkuvasti! Tuntuu ettei nykyään muuta näekään, eikö olisi sama jättää koko tv:n katselu ja kalliit tv-maksut kun ei sieltä tule edes katselun arvoista kamaa tarpeeksi usein!
Mekin käymme miehemme kanssa aina kaksisteen baarissa, eikä kyllä kovin usein, koska se on vaivallista...
Ehkäpä se terapia voisi auttaa..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat