Kun mikään suhde ei tunnu toimivan

Vierailija

Kertokaas mikä siinä on kun mikään suhde ei tunnu minulla toimivan.. On ollut pari lyhytta reilu kuukauden suhdetta ja kumpikin jääneet lyhyeksi. Ensimmäisessä suhteessa tiesin ettei suhde välttämättä kanna pitkälle, koska jo alussa itselläni oli sellainen tuntu ettei kemiat kyseisen pojan kanssa täysin kohdanneet. Mutta eipä sitä kauan tarvinut pohtia kun poika ilmoitti ettei halua enää tapailla..
Viimeisessä jutussa tulin kuitenkin todella hyvin juttuun pojan kanssa ja kaikki kemiat kohtasi täydellisesti. Olin suhteessa melko ujo enkä kunnolla ehtinyt avautua ennen kuin suhde jo loppuikin.. En tiedä karkoittiko ujouteni ja pienehkö varautuminen molemmat miehet luotani. Sanokaas te muut kuinka nopeasti suhteessa olette olleet täysin oma itsenne ja puhuneet mistä vain toiselle?
Viimeinen juttu ei onnistunut miehen opiskelujen takia, mutta kuitenkin syytän itseäni etten osannut olla enemmän itseni. Yleensä olen todella puhelias ja muuta, mutta suhteen alussa en jotenkin koskaan osaa olla täysin oma rento itseni. En nyt tietenkään ihan jäissäkään ole :D mutta kaikista asioista ei ole helppo puhua heti... Miten teillä muilla? Menettäneet miestä oman varautuneisuuden takia?

Kommentit (6)

Annie28
Seuraa 
Liittynyt29.12.2009

Vähän samanlaisia ongelmia täällä. Itselläni päättyi juuri muutaman kuukauden kestänyt suhde ja vaikka osasin olla enemmän oma itseni kuin aikasemmin niin en vielä ihan täysin oma itseni ollut ja jännitin hirveästi hänen kavereidensa seurassa esimerkiksi. Poika itse on aika sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa juttuun. Minun mielestäni meillä meni hyvin ja sitten hän halusikin lopettaa, koska ei kuulemma osannut puhua kanssani mistään. Tuntuu typerältä.

Annie28
Seuraa 
Liittynyt29.12.2009

Vähän samanlaisia ongelmia täällä. Itselläni päättyi juuri muutaman kuukauden kestänyt suhde ja vaikka osasin olla enemmän oma itseni kuin aikasemmin niin en vielä ihan täysin oma itseni ollut ja jännitin hirveästi hänen kavereidensa seurassa esimerkiksi. Poika itse on aika sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa juttuun. Minun mielestäni meillä meni hyvin ja sitten hän halusikin lopettaa, koska ei kuulemma osannut puhua kanssani mistään. Tuntuu typerältä.

Vierailija

Mulla taisi olla sama ongelma ensimmäisen poikaystäväni kanssa. En osannut olla oma itseni enkä osannut hakea läheisyyttä, ja mies koki sen niin että olin itsekeskeinen enkä ollut hirveän kiinnostunut hänestä, ja mm. siksi suhde päättyi. Myöhemmin palasimme yhteen, mutta minulta meni vuosi ennen kuin opin olemaan oma itseni hänen kanssaan, johtuen suhteen monista vaikeuksista ja epävarmuuksista. samalla opin olemaan rennompi ja luontevampi myös muissa sosiaalisissa tilanteissa kuten muilla treffeillä tai uusia ihmisiä tavatessa. Tuskin normaalissa kunnon suhteessa kuitenkaan menee niin kauan :)

Jos yhtään auttaa, niin muista olla pelkäämättä olla oma itsesi (esim. sanoa tai tehdä jotakin), sillä kysehän on nimenomaan siitä, alkaako mies pitää sinusta, eikä siitä pitääkö hän ihmisestä jota ikäänkuin esität. Jos hän ei pidä esim. tavasta millä puhut tai asioista joita kerrot itsestäsi, ei suhde olisi toiminut muutenkaan eikä sitä kannata pitkittää turhalla itsensä peittelyllä.

On ihan ymmärrettävää, että uuteen ihmiseen tutustuessa voi olla hieman 'jäissä', joten turha siitä on ottaa liikaa stressiä :)

Annie28
Seuraa 
Liittynyt29.12.2009

Meillä toimi mielestäni kaikki ja viihdytään yhdessä kyllä, mutta hänen mielestään ei ikinä vaihdeta mielipiteitä tai mitään. Minua ainankin kiinnostaa yleisesti kaikki mitä hän puhuu, meillä on samanlaista huumoria, musiikkimaku kohtaa ja aikalailla aatteetkin, mutta jos minä puhuin jostain niin tuntui, että häntä ei jaksanut liiemmin kiinnostaa. Pidän hänestä edelleen paljon ja tahtoisin palata yhteen. Hänkin sanoo, että hänellä on edelleen tunteita minua kohtaan, mutta... Osaako kukaan neuvoa mitä tehdä?

Vierailija

Parin suhteen perusteella ei vielä kannata tehdä sellaisia jojtopäätöksiä, ettei mikään toimi. Teillähän kävi tuuri, kun ette joutuneet olemaan kauemmin "toimimattomassa" suhteessa. Jos suhde päättyy, vaikka olis ollut hyväkin, niin edessäpäin tulee vielä jotain parempaa vastaan.
Olen itsekin aluksi ujo, enkä välttämättä keksi joka hetki jotain sanomista... eikä tarvitsekaan, joskus hiljaisuus on ok. Ykskään mun suhteista ei kuitenkaan ole kaatunut mun ujouteen, koska miehet ovat hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Myöhemmin suhteen syvetessä olen aina voinut olla helpommin oma itseni. Jos mies jättää sen takia, ettei osaa puhua tytölle, niin jättäkööt. Parempiakin löytyy, sellaisia, jotka antavat tilaa ja aikaa oppia luottamaan heihin tarpeeksi ollakseen oma itsensä suhteessa. Älkää kuitenkaan syyttäkö itseänne siitä, että olette suhteen alussa hieman ujoja ja sulkeutuneita, se on miehen vika ja menetys, jos se sen takia jättää. Sitäpaitsi pidän suhteen alun ujoutta luonnollisena. Miehissä se on lähinnä söpöä.

Vierailija

Ne tyypit ei vaan olleet oikeita sulle. Ja uskoisin, että "sen oikean" tai sulle sopivan tyypin kanssa pystyt rentoutumaan ja olemaan oma itsesi. Opithan sä tuntemaan itseäsikin, kun kokeilet suhteita eri henkilöiden kanssa, ja sitten lopulta löydät sopivan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat