eka=oikea

Vierailija

Onko täällä muita jotka on olleet koko ikänsä aikana vain sen yhden ja saman miehen kanssa, jonka kanssa edelleen on? Itse tapasin ensimmäisen (ja siis myös nykyisen) mieheni reilut neljä vuotta sitten ja nyt näyttää siltä että yhdessä mennään loppuun saakka, ainakin, jos se meistä on kiinni. En ole siis ikinä seurustellut tai harrastanut seksiä toisen miehen kanssa. Olis kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavasta, miten olette tavanneet, miten suhde on edennyt ja miten nykyään menee.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Itse olen seurustellut rakkaani kanssa vasta hieman alle vuoden, mutta alusta asti suhde on ollut vakavalla pohjalla ja keskenämme puhumme paljon tulevaisuudesta yhdessä. Poikaystävällä aiempiakin kumppaneita ollut, jonka sitoutuminen ehkä hänelle hieman helpompaa. Itse toisinaan pohdin voisiko ensimmäinen kultani tosiaan olla se ainut, ja tässä elämän vaiheessa se vaikuttaakin todennäköiseltä. Meillä on kuitenkin vielä paljon koettavaa. Rohkaisevaa kuitenkin huomata, että on muitakin kenellä on jo ensimmäisessä suhteessaan vahvaa sitoutumista ja halua olla yhdessä sinne hautaan asti.

Vierailija

Koetko Laura, että ulkopuoliset epäilee teidän suhdetta ihan vain siksi, että kultasi on sun ensimmäinen? Meillä ainakin se söi mua aika pitkään, koska moni oli sitä mieltä, että suhteen kestäminen on mahdotonta ihan vain siksi, että tämä mies oli ensimmäiseni. Nyt ovat onneksi jo lakanneet näkemästä asiaa noin. Nykyään meidät nähdään vanhana avioparina ;)

Mulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, ettei mulla ole muita miehiä ollut, mutta samalla olen tyytyväinen, että miehellä on ollut muita naisia. Muuten ehkä pelkäisin, että hän kokee missanneensa asioita ja kaipaisi vielä ehkä uusia naisseikkailuja...

Vierailija

Minä olen alkanut seurustelemaan nykyisen miehen kanssa 14-vuotiaana. Ollaan nyt reilut 4-vuotta seurusteltu. Minäkään en ole (vakavasti) seurustellut kenenkään muun kanssa, saatika harrastanut seksiä.

Tällähetkellä en osaa sanoa, että ollaanko loppuelämää yhdessä. Kuitenki monenlaista ongelmaa on tässä vuosien saatossa tullut.. Tällähetkellä kuitenki yritetään pärjäillä ja ongelmien yli päästä.

Välillä on onnellisempaa, välillä menee huonommin. Puhutaan kuitenkin usein yhteisestä tulevaisuudesta (lapsista, asumisesta ja avioliitosta), joten ei tässä kaikki toivo ole mennyt.

Toiveissa on, että voidaan yhdessä jatkaa elämän loppuun asti.

Vierailija

Neela, vuosien saatossa vastaan tulleet ongelmat ja niiden voittaminen ja ylitse pääseminen hyvässä tapauksessa vain vahvistavat suhdetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun siihen suhtautuu sillä lailla.. Riippuu nyt tietenkin hiukan tilanteesta, mutta usein se toimii niin. Näin ainakin itse sen koen. Että kun joistain isoista ongelmista on selvitty yhdessä, voisi luottaa siihen, ettei samojen ongelmien kanssa ei tarvitse enää tulevaisuudessa painia, koska ne on kerran jo voitettu.

Tosi hienoa että noin nuorena aloitettu suhde on kestänyt jo melkein aikuisikään saakka! :)

Vierailija

Sehän, on niin, että harvat ensimmäisen suhteet kestää koko loppuelämää. Varsinkin kovin nuorena aloitetut suhteet. Se vaatii aika paljon, että mikään suhde ylipäätään kestää. Mutta nuorena aloitetuissa suhteissa haasteena on kypsyminen ja aikuistuminen: kypsyykö pari samassa tahdissa, onko kumppani aikuisena enää niin kiinnostava ja kasvaako pari erilleen vai ei. Lisäksi kokemattomilla ihmisillä saattaa olla kova hinku "kokeilla" muitakin miehiä/naisia (vaikkei seksi ole kovin erilaista eri kumppanien kanssa, ja suhteen toimivuus on enemmän kiinni kumppanin luonteesta, kuin hyvästä ulkonäöstä).Jos pari selviää haasteista ja heillä on vahvaa tahtoa pysyä yhdessä, niin en näe sitä mahdottomana, etteikö ensimmäinen suhde vois kestää vaikka elämän loppuun asti.

Vierailija

Hei. Ihanaa että joku on ottanu aiheeksi tälläisen aiheen. Sillä itse olen kamppaillut paljon samanlaisten ajatusten kanssa. Alotin ensimmäisen vakavan suhteeni 15-vuotiaana , ja samassa suhteessa edelleen ollaan. Yhdessä ollaan oltu pian neljä vuotta. Usein mietin että kestääkö oikeasti tälläinen. Ja tietenkin toivon sitä. Meillä ainakin kukoistus loistaa pääosin edelleen.
Omat haasteensa juuri "nuorena aloitettuun suhteeseen tuo" tuo edellinen kertoja että nuorena muutenkin kypsytään ja jossain vaiheessa voi alkaa kiinnostamaan muutkin seksikokemukset. Se tästä tekeekin niin pirun haastavaa :)
Huoh :D

Vierailija

Gitana; "Sehän, on niin, että harvat ensimmäisen suhteet kestää koko loppuelämää."

Näinhän se usein menee :/ Toivon mukaan tulemme olemaan yksi niistä 'harvoista', joiden suhde kestää tappiin saakka. :) Elikkä; poikaystävän kanssa ollaan oltu kolmisen vuotta yhdessä ja tarkoitus onkin pysyä yhdessä niin kauan kun meissä henki pihisee.
Tunnen kyllä olevani onnekas niihin nähden, jotka käy läpi monet (sotkuisetkin) suhteet ennen kun löytävät sopivan kumppanin.
Koulussa tavattiin toisemme, päälle 1,5 vuotta asuttu saman katon alla ja suhde kukoistaa (vaikka ne kalsarit vieläkin päätyy pyykkikorin sijasta lattialle!) ;D

Vierailija

Kaikki mitä Gitana kirjoitti on ihan totta, mutta mielestäni on tosi tärkeää muistaa se, että suhteen kestäminen ei ole ollenkaan mahdotonta pelkästään siksi, että kyseessä on eka suhde.

Meidän suhteen kaksi, kolme ensimmäistä vuotta oli tosi myrskyisiä, mulla oli vielä teiniränkkä meneillään, kovia mielialanvaihteluita (jotka sittemmin loppui kun lopetin e-pillerit) ja kaikkea, mikä todella koetteli suhdetta. Pahimpina aikoina suhde kesti pitkälti sen ansiosta, että oltiin jo hyvin varhaisessa vaiheeessa tehty yksinkertaisesti päätös, että yhdessä pysytään vaikka mikä olis. Meillä eräänlaisena mottona on, että "jos sä heität mut ovesta ulos, mä kiipeen ikkunasta takasin". Ja se on toiminut: silloin, kun toisella on ollu heikko hetki, toinen on ollu vahva, ja päin vastoin. Nykyään on onneksi jo paljon vakaampaa ja tyynempää, tuliset riidat on jääneet taakse ja tehneet tilaa tavalliselle, rauhalliselle arjelle.

Mielestäni olisi hölmöä miettiä, että suhde ei voi kestää, jos se on elämän ensimmäinen. Eihän se vaikuta asiaan mitenkään! Ja mitä tulee siihen haluun kokeilla muita seksikumppaneita, me ollaan ratkaistu se kimppakivalla. Ollaan sovittu, että jos mies haluaisi toisen naisen tai minä toisen miehen meidän punkkaan, niin siitä puhutaan suoraan ja asia järjestetään siten, että molemmat on tyytyväisiä. Onhan se aika brutaalia, mutta parempi mun mielestä, kuin että jompikumpi katkeroituisi tai pettäisi. Toistaiseksi ollaan kokeiltu kolmatta kerran, ja se oli kyllä hauskaa. Että jos vaan hermot kestää, niin suosittelen :)

Vierailija

Ne, jotka ajattelevat ettei ensimmäinen suhde voi kestää vain koska se on ensimmäinen, ovat omien kokemusteni pohjalta olleet niitä, joiden ensimmäiset suhteet ovat jo ohi/ovat epäileväisiä ylipäätään minkään suhteen pysyvyydestä.

Suhde vaatii kestääkseen molemminpuolista sitoutumista..oli se sitten ensimmäinen tai kuudeskymmenes. Yhtälailla ne kuudennetkymmenennetkin suhteet kaatuvat, jos suhteessa vain toinen viitsii panostaa.
Jonna88: teillä selvästikin panostetaan ;D

Vierailija

Kerrankin löysin keskusteluun missä pohditaan samoja asioita mitä mä itsekseni mietiskelen useinkin.. Ollaan seurusteltu reilu 4,5 vuotta. Molemmilla ollut jtn teinisäätöä sitä ennen, mutta eipä ihmeitä, koska 13 vuotiaista ollaan yhdessä oltu.. Välillä ollaan syöksytty pää edellä alamäkeen, mutta aina sieltä on yhdessä noustu. Aikas vaikeita aikoja on ollu välillä, turhia ja tarpeellisia riitoja. Kyllä sen jotenkin tajuaa että eihän toi ole se sama tyyppi kehen sillon ihastuin, koska vuodet on kasvattanu molempia, eikä aina samaan suuntaan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu hyvältä ja kaikki on ok. Itse en koe että olisin jääny jostain paitsi kun en ole muiden kanssa seksiä harrastanu. Mielummin se yks joka tasan tarkkaan tietää mistä tykkää, kun kymmenen eri ihmistä satunnaisia kertoja.

Vierailija

Me ollaan seurusteltu kohta 1,5 ja ollaan siis molemmat 19-vuotiaita (tänä vuonna täytetään 20) Alettiin seurustella niihin aikoihin kun molemmat alko baarissa käymään.. :)Tapasin tuon kolmannella kerralla kun olin baarissa, n. kuukaus omien 18v synttäreiden jälkeen. Tapailtiin pari viikkoa, ja sitten päätettiin alkaa seurustella. Kummallakaan meistä ei oo ollut suhteita aiemmin. Muuta kuin jotain ihastumisia ja niistä johtuvaa "säätöä" tyyliin ollako vai eikö olla..eikä niihin ole liittynyt seksiä tai isompaa pussailuakaa :D Me ollaan molemmat siis ensimmäisiä toisillemme, kaikessa. Mutta kyllä mä jo poikaystävää ennen jouduin kärsimään sikamaisista miehistä ja näin miten kamalia miehiä voi maailmas olla.. että osasin alusta saakka jo arvostaa tätä mun poikaystävää. Vaikka en koskaan niiden aiempien miehien kanssa suhteeseen alkanutkaan, ja hyvä niin! Oli niin järkkyjä kaikinpuolin! :D että sinänsä mä en koe että tää olis ihan ensimmäinen mies jonka kanssa koskaan olen ollut. Vaikka ei mulla koskaan kenenkään muun kanssa ole ollut näin tiivistä suhdetta.

Oon enemmän kuin tyytyväinen että tää on varsinaisesti se eka, koska hienoo et pysty säästää kaikki ekat kerrat ym. miehelle jota rakastaa, ja jonka kanssa tahtoo olla koko loppuelämän :) <3

Vierailija

Annuska: Ihan mieletöntä, että olette olleet noin nuoresta asti yhdessä! Oot varmasti hyvä esikuva monelle, jotka painii sen ongelman kanssa, että voiko noin nuorena aloitettu suhde kestää. Vaikeuksista ja molempien osapuolten kasvamisesta ylitse pääseminen yhdessä varmasti vahvistaa suhdetta. Ajattelee, että jos on siitä kaikesta siitä selvitty, niin kyllä varmaankin selviää vielä kaikesta tulevastakin. Hienoa, että ootte onnistuneet ilmeisesti kuitenkin pääasiassa "kasvamaan yhteen" :)

Ja sasels: Oon ihan samaa mieltä tosta, että on ihanaa ollu saada antaa neitsyytensä sille miehelle, jota oikeasti rakastaa. Mulla ainakaan se ei ollut tietoisesti suunniteltua, mutta olen tosi onnellinen, että siinä kävi niin.

Vierailija

olen ollut nyk. poikaystäväni kans nyt 2v 3kk ja hän on mun ensimmäinen. ku alettiin seurustella, molemmat oli neitsyitä ja hyvä niin ;)koska oon välillä vähä mustasukkainen.

kultani sanoi kans että oli vaan hyvä että meidän eka kerta sängyssä yhdessä oli molempien eka kerta nii molemmat oli siinä hommas vielä ummikkoja :D

Vierailija

Mites olette ratkaisseet kaiken maailman opiskelu/työpaikkahaaveet, että ootteko muuttaneet toisille paikkakunnille toisen perässä(siis jos on ollu tarve muuttaa)? Me muutettiin lukion jälkeen eri paikkakunnille, koska kumpikin halusi valmistua omaan unelma-ammattiinsa. Mulla oli tosin yksi ei-kovin vakava suhde ennen nykyistäni, mutta meilläkin nyttemin neljä vuotta kestänyt suhde, aloimme hieman ennen vanhojentansseja:)

Vierailija

Itse aloin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni seurustelemaan, 23-vuotiaana. Kyseinen mies on siis sekä ensimmäinen poikaystäväni että ensimmäinen seksikumppanini, neitsyys meni hänelle tuossa kuukausi sitten ja hänelle se oli kunnia-asia. Tarkoituksemme on viettää koko loppuelämämme yhdessä, sillä vakka on löytänyt kantensa. Minua ei huoleta eikä haittaa yhtään, etten ole seurustellut muiden miesten kanssa - kun en tiedä mistä olen jäänyt paitsi niin en osaa kaivata sitä. Olen ihan onnellinen, että takanani ei ole mitään teinisäätöjä vaan että sain antautua kokonaan nykyiselle poikaystävälleni, josta toivottavasti tulee vielä jonain päivänä aviomieheni. Hän taas on seurustellut minua aiemmin ja oli kokenut seksissäkin, mutta minullehan se on plussaa, että mies voi sängyssä viedä ja opettaa minulle asioita. Jos tämä jää elämäni ainoaksi ja viimeiseksi suhteeksi, niin olkoon. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on. :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat