Itsensä tunteminen näkymättömäksi

Vierailija

Ollaan seurusteltu vajaa 4kk miehen kanssa ja oon alkanu tuntemaan, että tämä on paljon mieluummin omissa oloissaan tietokoneen ääressä, kuin mun kanssa vaikkapa lenkillä.
Mulla on niin monia esimerkkejä siitä kun kone on menny mun edelle. No useampaan otteeseen oon pyytäny tulemaan mun ja koiran kanssa käevelemään, vastaus "en tuu" ja tyyppi on tietenki koneella pelaamassa. Tänään tapahtu itoi sama. Vkln sitten kun oltiin sen kaverin luona ja sanoin, että mua väsyttää oikeen mahottomasti, niin eikös se pidä mennä sitte päivittämään kännykkäänsä jotain uusia ohjelmia. Sit multa kysytään et "sä olit taas kauheen hiljanen, et puhunu mitää" No ei siinä oikeen kukaa muukaa puhunu mitää ku kaks ihmistä keskustelee jotai kyber avaruus kieltä!

Ja kyllä, olen sanonu tästä, mutta saan vastaukseksi vaan, et "no se on mun työtä. Mä olen koulutettu olemaan tietokoneitten kanssa!" Pistää niin vihaksi tämä, etten jaksa enää ees mennä lähelle kun tiiän, etten saa mitää huomiota. Nykysin aamusin herään siihen ku kuulen et rämplää sitä uutta kännykkäänsä :'( Ei enää suukkoja aamuste kun herää..

Muita kenellä ollut sama tilanne/on sama tilanne? Mitä tässä voi tehdä?

Kommentit (10)

Vierailija

VÄhän sama juttu! Ollaa seurusteltu lähemmäs 5kk ja mies osottaa silti hellyyttä ym. mutta n2kk sitten ilmesty mieheni exä ja meidän välit on niin solmussa etten ole osannut 3 päivään yhtään mitään tehdä nyt ja viimeset 2kk ollaa riidelty sen exästä, joka yrittää erottaa meit. :(

mä varmaan vaan selittäisin tilanteen perinpohjin miehelle ja ilmaisisin omat tarpeeni ja tunteeni. sekä kertoisin miltä se tuntuu musta. jos ei mies ymmärrä niin en usko, että se sitten oikeasti välitä. Kyllä mieheeni on se tepsinyt kun olen puhunut.

Vierailija

Mulla oli vähän sama juttu vuosi sitten. Me oltiin seurusteltu yli 2 vuotta mun poikakaverin kanssa ja vähitellen musta alko tuntua siltä, että kaverit menee aina mun edelle -oli tilanne, mikä tahansa. Ensin yritin hakea huomiota kaikilla mahdollisilla tavoilla, mut sitten oli pakko vaan sanoa suoraan etten haluaisi aina jäädä toiseksi vaihtoehdoksi ja että kunnioitan itseäni ainakin sen verran etten siedä tälläista kohtelua(niinkuin ei sinunkaan pitäisi). Poikaystäväni ei tuntunut lainkaan tajuavan, miltä minusta tuntui, joten päätin kylmästi pistää suhteen poikki, vaikka se tuntuikin pahalta. Tapailimme ja soittelimme toistemme kuulumisia kuitenkin säännöllisesti ja selitin monesti etten suostu palaamaan suhteeseen, jos tunnen, ettei minua arvosteta. Vajaa 3kk meni kunnes poikaystäväni tajusi kohdelleensa minua väärin ja pyysi uutta mahdollisuutta. Palasimme yhteen ja tähän asti on mennyt aivan mahtavasti:)

Vierailija

Onneks itelläni ei oo tuota tilannetta, vaikka poikaystävä tykkääkin koneella olemisesta. Sun kannattaa puhua vakavasti miehelle siitä, että asia häiritsee ja miksi niin on. Jospa se sitten tajuais, ettet nalkuta vain tavan vuoksi : D

Toisaalta, jos poikaystäväsi ei tykkää lenkkeillä, on aika ymmärrettävää, että hän valitsee mieluummin koneen (vaikkakin on inhottavaa, ettei voi edes sun takia lähteä mukaan).

Mutta puhumalla asiat yleensä selviää : )

Vierailija

Kyllä tuo käy ittekseen lenkillä, mut on nyt vaan toipilaana kun on ollu kipeenä. Ja tohon puhumiseen, niin mitä mä sille sanon? Vaikka sanon, että inhottavaa herätä aamulla siihen, ku toinen näppäilee konetta ( ei ole enää sitä hempeetä sylissä nukkumista). Saan vastauksen, et " tää on mun työtä" O.O Sitten herpaannun ja mökötän koko päivän, ja toinen ei vaan tajua.. Jotain keinoja millai voisin ite "kostaa" ja näyttää miltä se tuntuu? Ite oon urheilullinen ja menevä, eli en pysy paikoillani. Mite tota sitten vois yhistää sillain et saisin kostettua toiselle? :DD Ilkeetä, tiiän, mut sillai se sen ehkä ite tajuis

Vierailija

Nyt on sitten asian laita niin, että.. rakastan tätä ihmistä eniten koko maailmassa ^^ Vähäsen avauduin hänelle tuosta asiasta niin nyt on näkynyt sitten muutosta. Ei enää heräämistä kännykän näpyttelyyn. Ei enää pelejä niin paljon mun seurassa. Ja huomenna mennään yhessä sytyttämään kynttilät haudoille ^^ <3 Paras joulu!

Vierailija

Jepjep, yleensä asioista puhuminen auttaa, vaikka välillä se kynnys aloittaa keskustelu on korkea! Mut kiva että alkaa helpottaa, ja asiat löytää oikeille raiteilleen :)

Vierailija

Mun mies pelaa myös tietokonetta, mutta nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen. Joskus hän sanoi minulle, että onneksi me ei tavattu silloin kun hän oli teini-ikäinen tai vähän vanhempi, koska silloin en olisi kuulema ikinä huolinut häntä, koska hän oli tietokoneella kirjaimellisesti 24/7. Ei ehtinyt siskonsa kertoman mukaan edes syömään eikä nukkumaan.

Me ei muistaakseni olla keskusteltu tuosta pelaamisen paljoudesta
ikuisuusksiin, mutta muistan kyllä joskus sanoneeni hänelle, että jos en ala saamaan enemmän huomiota, niin tämä tyttö suuttuu. Muutaman keskustelukerran jälkeen tilanne parani, eikä ole huonontunut sittemmin. Nykyään mies pelaa päivässä ehkä noin tunnin ajan (tosin hän on aamukahdeksasta iltakahdeksaan töissä) mutta sittenkin hän kysyy minulta, onko se ok, jos hän nyt pelaa vähän (en ole kylläkään ikinä sanonut että hänen pitäisi pyytää multa lupa, olen vain sanonut että tarvitsen enemmän huomiota).

Voisit sanoa tuolle miehelles, että vaikka se kuinka olis hänen työtään, niin ei se tarkoita sitä, että sinä siedät ihan mitä vaan. Hyvä, ettette ole ilmeisesti ehtineet muuttamaan yhteen tai muuten kovasti sitoutumaan. Sinun täytyy pitää puoles, ja vain me tietokonelesket ymmärretään, miten vaikeaa se voi tässä tilanteessa olla. Sulla on täysi oikeus vaatia mieheltäs jonkinlaista muutosta tuohon asiaan, mikäli hän mielii olla sun kanssa yhdessä. Säkin olet ihminen ja sullakin on oikeus tuntea tulleesi väärin kohdelluks. Mutta kun vastassa on tietokoneet, täytyy olla aika jyrkkä ja rehellinen noissa keskusteluissa ja sanoa suoraan, mitä tapahtuu, jos mies ei muuta tapojaan.

Vierailija

Mulla oli ihan samoin kun mun pokaystäväni pelasi kans tietokoneella kokoajan eikä huomioinut mua laisinkaan sit se vaan kyseli et onko tylsää tai et väsyttääkö noin paljon.
4 kuukautta mä kestin sitä kunnes meillä meni sitten pokki hän kyllä laittoi poikki mut kaverit sanoivat eikös se ole hyvä asia, kun eihän se huomioi sua lainkaan vaan pelaa koneella jotain ihme warcfraftia (josta en tajua yhtään mitään).

Tuo peli oli kylläkin hänelle tärkeämpi kuin minä. :(

Vierailija

Niin tiedän tämän tunteen.
Itse elän etäsuhteessa, jossa minä olen aina se ketä matkustaa toisen luokse (koska minä olen se, joka päätti "yhteisestä" asunnosta ja kaupungista pois muuttaa, ja siten saan kärsiä seuraukset) ja, joka näkee melkoisen paljon vaivaa suhteen toimivuuden eteen.
Ja palkintona saan?
Iltaisin kun tulen myöhään toisesta kaupungista tänne, niin jääkaappi huutaa tyhjyyttään ja asunto on kaaoksen vallassa.
Tämän jälkeen saan nauttia mieheni seurasta = eli hän on koneella, koska on tärkeää kirjoitella jatkuvasti hänen ylläpitämälleen foorumille, lyödä vetoa ja muuten vain lukea kaikkia elämääkin tärkeämpiä juttuja urheilusta.
Tämän loisteliaan ajan minä luen ikävystyneenä kirjaa tai katson tv:tä.
Tämän jälkeen menemme yhdessä nukkumaan ja toivon, että voisimme keskustella kaikesta (eli ei mistään tärkeästä :D) mutta ennen kuin ehdin suutani avaamaan, niin mies on jo unten mailla. Enkä tietysti raaski herättää.
Aamulla saan yleensä herätä yksin, koska mies on lähtenyt harrastuksiinsa. Kun hän sieltä tulee, niin minä luen kotona (opiskelen vielä). Toivoisin, että hän kysyisi, että voisinko lopettaa lukemisen vaikka puolen tunnin jälkeen, jonka jälkeen voisimme tehdä yhdessä jotain kivaa. Tätä ei tapahdu ikinä.
Sen sijaan minua rupeaa ärsyttämään hänen jatkuva tietokoneella oleminen ja sanon, että hänen tietokoneen näpyttely häiritsee keskittymistäni ja toivoisin, että hän voisi sen lopettaa ja tehdä joko jotain muuta tai lähteä pois.
Mitä tekee mies?
Mies lähtee ovet paukkuen ja lähettää tekstiviestin, jossa kertoo tulevansa kolmen tunnin kuluttua takaisin, kun pokeriturnaus loppuu mutta, että nähdään sen jälkeen ja pidetään oikein ihana ilta! Pusipusi ja sillai.
Ja minuahan luonnollisesti tämä enää tässä vaiheessa kiinnostaa kuin kilo sontaa.

Tätä siis minun ja poikaystäväni suhde on aamusta iltaan.
Olen sanonut nätisti, pyytänyt, itkenyt, rukoillut, kironnut, huutanut, haukkunut ja ties mitä muuta, että saisin enemmän aikaa ja huomiota mutta tätä ei ole tapahtunut. Jokaisen kerran jälkeen mies lupaa muuttuvansa ja antavansa enemmän aikaa sun muuta mutta tulos on aina sama. Eli sitä ei ole.

Onko tässä enää mitään järkeä, toivoa, keinoja tai mitään mahdollisuutta saada tätä suhdetta mitenkään toimimaan, niin että tuntisin itseni rakastetuksi ja välitetyksi?
Apua, vinkkejä ja mitä tahansa toivotaan.

Vierailija

Mun exä pelas kaikkia mahollisia tietokonepelejä, eikä huomiota herunut silloin suuremmin vaikka huomautin asiasta monia, monia, monia kertoja... Saattoi pelata 6tuntia putkeen kun olin kylässäkin. Sitä jatkui koko suhteen ajan 2,5v ilman mitään muutosta... Olisi pitänyt jättää se mies jo ekojen kuukausien jälkeen, se seurustelusuhde oli kirjaimellisesti ajan tuhlausta!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat