Täydellinen nainen

Vierailija

Ihan vaan mielenkiinnosta, onko täällä ketään toista, joka olisi tyytyväinen vartaloonsa? Jota jatkuvat laihdutuspuheet, mainokset, kitinä ja rutina lähinnä ärsyttävät?

Itse olen kaksikymmentä vuotias, 162 senttimetriä pitkä ja painan 53 kiloa. Kyllä, minulla on reisissä hieman ylimääräistä, selluliittiakin kenties, maha ei todellakaan muistuta pyykkilautaa ja allitkin kyllä löytää jos kiinnittää huomiota. Minä rakastan hyvää ruokaa, herkuttelenkin kun siltä tuntuu enkä tunne huonoa omaatuntoa sen takia. En ole himourheilija, lenkillä käyn kerran pari viikossa, koiria ulkoiluttamassa tai muuten vaan nauttimassa raikkaasta ilmasta ja luonnonrauhasta. Minä pidän itsestäni ja vartalostani, ja uskoakseni poikaystäväni on samaa mieltä asiasta. Sitäpaitsi, kiinnitän enempi huomiota niihin hyviin puoliin: Minulla on kohtalaisen isot, kauniit rinnat. Minulla on mukavan pyöreä takapuoli ja kurveja, niin että sukupuoleni erottaa kysymättäkin.

Tietenkin, jos paino alkaa olla terveysriski, niin laihduttaminen on enemmän kuin terveellistä. Mutta lyhyen elämäni aikana olen joutunut seuraamaan liian monen ihmisen kyltymätöntä kauneudentavoittelua aina anoreksiaan asti, jotta voisin sitä enää pitää hienona.

Rakastakaa ihmiset itseänne. Niin minäkin teen. Mutta olenko ainoa?

Kommentit (8)

Vierailija

Olen kaikkea muuta kuin täydellinen. On löllöä vatsassa, reisissä, takapuolessa, alleissa, finnejä naamassa ja sellaista. Takapuoli on iso ja rinnat on pienet :D Mutta mitä sitten ? Monet ystäväni joilla on isommat rinnat kuin minulla kadehtivat minun B-kupin varustustani, eikä takapuoleni koostaan huolimatta roiku. Minulla on naisen, ei pikkupojan, kroppa.

Pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti ja liikkumaan, koska arvostan vartaloani ja haluan pitää sen kunnossa. Samasta syystä yritän myös kovasti lopettaa tupakoinnin.

Pois peilin edestä, elämän voi käyttää paljon paremminkin !

Vierailija

No mulla ei oo kurveja ja kesti monta vuotta kun opin pitämään itsestäni pienirintaisena. Nykyään se tuntuu enemmän käytännölliseltäkin. Olen muutenkin hoikka ja pieni, ja minusta olisi kurjaa olla suurempi kuin poikakaverini:D Takapuoleni on kyllä ihan mallikas ja samaten jalkani ovat muutenkin lihaksikkaat ja hyvänmalliset.

Minä todella pidän omasta kehostani, mutta yksi toivomus olisi: toivoisin, että painaisin kaksi kiloa enemmän, jotta saisin luovuttaa verta. Mutta kuten äiti sanoo, ne kilot kyllä tulevat sitten iän myötä:) Käytännönongelmia aiheuttaa se, että olen hieman liian lyhyt ja aina saa lyhentää farkkujen lahkeita,mutta siinä ei kauaa mene kun ompelukoneella hurauttaa!

Vierailija

Mä oon 160cm 46kg, ja mahani on pyykkilauta, rintani sopivat vartaloani kohden. Olen tyytyväinen mutta joskus yritän laihduttaa :D Kehoani on kehuttu, pojat ja tytöt :D Nyt en ole liikkunut ollenkaan flunssan takia, muuten harrastan taekwondoa, mika on hyvää kropalle, SUOSITTELEN!

Olen tyytyväinen, mutta olen nuori :)

Vierailija

Ihanaa, että löytyy sielunsisaria nänkin monta. Mun bmi on 22, mikä tarkoittaa sitä selluliitia reisissä ja takapuolessa, masussa hieman rasvaa (ei mikään pömppis siis), tissit on b-kuppia. Mulla on ihanan naisellinen kroppa! Siinä on kurveja ja muotoja vaikka muille jakaa. Ei haittaa, vaikka reidet löllyy juostessa, koska kukaan ei ole täydellinen. Urheilen muutaman kerran viikossa, koska rakastan liikkumista. Mutten lenkkeile todellakaan pakonomaisesti. Syön terveellisesti, mutta välillä sallin itselleni myös herkkuja.

Tämän vuosikymmenen sairaus taitaa tosiaan olla se pakonomainen laihdutustarve.. vaikkei ole mistä laihduttaa. On kurja katsella omanikäisiä tyttöjä vaihatamassa keskenään uusimpia laihdutuskuureja. Ärsyttää, kun kaikki puhuu laihduttamisesta jatkuvasti. Ihan kuin se ois naisten jatkuva tehtävä koosta riippumatta.

Katsokaa peliin, mutta vain ihaltaaksenne itseänne. Pois sieltä vaakojen luota!

Vierailija

Hmmm, kiva huomata ettei muutkaan ole täydellisiä :) itselläni bmi on jotakuinkin 23, eli ok, mutta oon pitäny sitä jotenkin "liian korkeena"...Oikeestaan se johtuu aikalailla siitä että käyn salilla, eli lihasta on, mutta myöskin vähän ylimääräistä joka ei ole lähtenyt. Mua sanotaan hoikaksi mutta ei tunnu siltä :D

En mitenkään paljoa oleile peilin edessä, aamuisin ja iltaisin yleensä vaan itseäni tällään. Mulle oikeestaan tärkeintä on se, että mä tykkään liikkua ja siitä hyvän olon, vaikken sitten näytäkään miltään Victoria's Secret-mallilta :D

Vierailija

Ihana aihe, mun mielestä kaikkien tulisi rakastaa itseään ja kroppaansa!

Mäkin olen lähes koko elämäni keskittynyt inhoamaan kroppaani ja ulkonäköäni.. Olen aina ollut pienikokoinen ja liian laiha. Ja vaikka monet ihannoivatkin laihuutta, ei ole mukavaa näyttää 11-vuotiaana lapsena anorektikolta. Multa on kysytty kovaan ääneen koko luokan kuullen terveystarkastuksen jälkeen "montako KYMMENTÄ prosenttia oot alipainonen?" ja kukaan ei tajunnut, että kysymys oikeasti loukkasi minua. Kun kuulee joka viikko jonkun kysyvän "syötkö sä ikinä mitään?" alkaa oikeasti miettimään, että mussa todellakin on jotain vikana. Kun siihen vielä yhdistää silmälasit ja todella pahan ylipurennan, voin taata itseinhon.

Siihen, että opin pitämään itsestäni vaadittiin 16 vuotta, 6 vuotta oikomishoitoa sekä piilolinssit. Pystyn rehellisesti sanomaan, että olen mielestäni kaunis, ja olen ylpeä itsestäni. Rakastan täydellisen suoria hampaitani, jonka tähden olen kärsinyt kamalista kivuista vuosia. Jos olisin saanut täydelliset helmihampaat ilman sitä tuskaa, minkä jouduin kokemaan, en arvostaisi niitä läheskään niin paljon.

Rintojen kasvua olen odotellut 12-vuotiaasta, ja vielä muutama vuosi sitten odottelin ihmettä, että minulle kasvaisi täydelliset b-kupin rinnat. Painoa olen saanut hyvin lisää, ja olenkin nykyään lähestulkoon normaalipainon rajoissa (bmi 18 ). Tykkään kropastani, ja näytän nyt pian 18-vuotiaana mielestäni naiselliselta. Jostain ihmeestä sain kivan pyöreän pepun ja naisellisen lantion. Olen oppinut tykkäämään pienistä A-kupin rinnoistani. En murehdi sitä, mitä minulla ei ole vaan iloitsen siitä, mitä minulla on.

Vierailija

Kyllä löytyy! Minä pidän itseäni upeana, vaikka en ehkä jokaisen silmää miellytäkkään:)

Mulla ei koskaan nuoruudessa, eikä edes pahimman murrosiän kynnyksellä oo koskaan ollut ongelmia mun vartalon kanssa, koska harrastin tuolloin yleisurheilua, joten kroppa pysyi kuosissa paremmin kuin hyvin. Ainut ongelma oli ehkä se etten pitänyt kasvoistani, mutta se nyt oli sellaista siihen ikää kuuluvaa(eli olin joku 13-16v.) Mutta sitten joskus vain jokunen vuosi sitten päätin, että nyt loppui narina omasta kropasta, koska jokaisella on erilainen kroppa ja vertailu ei auta yhtään mitään.

Mä liikun edelleen aktiivisesti päivittäin,käyn bodypumpissa,spinningissä,bodycombatissa,lenkillä,salilla yms. Mä en ole ylipainoinen, mutta mulla on silti suotu ihanan muhkeat reidet ja muhkea takapuoli ja todella kapea vyötärö ja timmi vatsa. Ennen joskus vihasin sitä että reiteni ovat isot ja takapuoleni iso, mutta olen nyt tähän ikään mennessä saanut erittäin paljon positiivista palautetta miespuolisilta. Kerran eräs mies tuli baarissa sanomaan, että "Jos kaikki naiset tässä baarissa laitettaisiin riviin ja siitä saisi valita kropan perusteella, niin 95% miehistä valitsisi sut ja niin mäkin." ja "Sen takia miehet pitää susta, koska sä näytät Naiselta!". Ja onhan noita kehuja kuultu ihan äärettömästi mun muhkeasta takapuolesta ja sitä kautta itsekin alkanut oivaltamaan, että hetkonen: Jos noin monet miehet pitää mun kropasta, niin miksen mäkin voisi yrittää? Kyllä mä voin nykyisin sanoa, että rakastan mun vartaloa ja en vaihtaisi mihinkään. Tosin teen myös todella ison työn mun kropan eteen(urheilemalla)!

Tosin käyn niin useesti salilla, että toisaalta sitä tulee välillä tosi vääristyny kuva ihmisvartalosta, sillä sali jossa käyn, niin on täynnä fitnesskissoja ja fitnesskolleja! Okei, mä kuulun ensimmäiseen ryhmään, mutta hirveät paineet välillä pysyä siinä! Ja siellä salilla näkee joka päivä uusia, parempikroppaisia ihmisiä, joiden kropan ottaisi mieluusti. Sieltä puuttuu täysin ne lössähtäneet aloittelijat. Mulle oli tosi avartava kokemus, kun tossa kesällä osallistuin yhteen juoksutapahtumaan ja siellä oli PALJON naisia ja sitten siellä näki millaisia kroppia muilla on. Oli muhkeaa takapuolta, tikkusäärtä, selluliittua,makkaraa ja vaikka mitä! Mutta silti kaikki juoksivat ylpeydellä, kuten minäkin!

Mä olen nyt 19-vuotias ja mä rakastan mun vartaloa. Mä en stressaannu lehtien mallivartaloista, sillä mun mielestä ne ei ole edes niin naisellisia, vaikka todella kauniita ovatkin! Jotenkin mietin kans useesti, että mun pitäis päästä tollaseen mainoskuvaan, koska mulla on niin mahtava kroppa: D

Voin kertoo myös mittani eli
Pituutta 165cm
Paino 60kg
Vyötärö n.67cm
Lantio 98cm(Mulla on tosi leveä lantio ja olen muutenkin "perseikäs")
--->Ampiasvyötärö todellakin!

Ja olin niin onnellinen kun eräs mies, joka kokeili takapuoltani sanoi:
"Nainen!Sun takapuoli on rautaa!Ikinä nähny naisella noin tiukkaa takapuolta, vaikka naisia mulla onkin ollut ja paljon! Ei oo kyl hukkaan menneet sun salitreenaus! Sanoisin, että kympin takapuoli...huhhuh!" Kiitos:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat