Ahdistuneisuushäiriö ?

Vierailija

Olen ollut viime aikoina todella masentunut.
Poikaystäväni ja hänen äitinsä ovat myös huomanneet minun olevan todella alakuloinen ja itkuinen. Saan poikaystävälleni usein ihmeellisiä itkukohtauksia ilman mitään sen kummempaa syytä. Se tietysti rassaa suhdettamme. Pelkään myös että poikaystäväni sairastuu vakavasti tai jotain sattuu. Myös huoli muista läheisistä on todella kova. Saatan lähettää heille öisin viestejä että onko kaikki hyvin ym...
Lisäksi minulla on ollut myös hengenahdistusta,väsymystä,säpsähtelyä ja huimausta.

Eniten kuitenkin pelkään sitä,että poikaystäväni jättää minut näiden "kohtauksien" takia. Tätä on kuitenkin jatkunut jo kauan,enkä enää jaksaisi,koska opiskelu,työt ja suhde kärsii.

Onko täällä ahdistuneisuushäiriöstä,masennuksesta tai molemmista kärsiviä ? Olisi mukava kuulla teidän kokemuksia !

Kiitos,jos jaksoitte lukea :-)

Kommentit (6)

Vierailija

Hei! Mulla on itselläni todettu paniikkihäiriö, joka kuuluu ahdistuneisuushäiriöhin. Itselläni koulu kärsii siitä välillä ja esim. bussissa istuminen ja kaupassa käynti tuntuu välillä todella ahdistavalta. Itse olen seurustellut yli kaksi vuotta, ja olen kertonut miehelleni paniikkihäiriöstä ja hän tukee ja auttaa minua kaikin tavoin. Itsekkin saan joskus ahdistuskohtauksen jonka aikana luulen kuolevani tai pyörtyväni. Nukahtaminen on joskus todella vaikeaa. Ahdistuneisuushäiriöitä on toki erilaisia. Itselläni ei kauhean paha, mutta häiritsee välillä paljon tavallista arkea ihan pelkkien pelkojen vuoksi. Ehkä sinun kannattaisi käydä lääkärillä tai psygologilla puhumassa, jos se helpottaisi oloasi. En uskoisi että poikaystäväsi jättää sinut tämän takia, koska et voi sille itse mitään, eikä se ole sinun syysi, jos pelkäät joitain asioita, koska se johtuu täysin ahdistuksesta.
Toivottavasti nyt vähän helpotti oloasi, jaksamisia sulle! :)

Vierailija

Ai katsos, täällä oli tällainenkin aihe :D
Syön nyt elämässäni toista kertaa lääkkeitä paniikkihäiriön vuoksi (tai no viimeksi rinnalla oli myös masennus). En pystynyt enää lähtemään uloskaan kun ahdisti niin paljon, mutta niitä kohtauksia tuli myös kotona. Tilanne oli ihan sietämätön. Soitin lääkäriin ja jouduin odottamaan kolme viikkoa aikaa. Söin ensin seronilia puolisentoista viikkoa, mutta niistä tuli vain pahempi olo, joten vaihdoin paroksetiiniin, joka on auttanut tosi paljon.
Mäkin pelkäsin ensin poikaystävän reaktiota, mutta ihan hyvin hän on sen ymmärtänyt ja tukenut mua.

Vierailija

Mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö nelisen vuotta sitten, ja voin kyllä sanoa että ainakin ite oon ehdottomasti kärsinyt enemmän tuosta ahdistuneisuudesta. Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Mun elämässä oikeastaan kaikki on toisinaan kääntynyt päälaelleen sen takia, ja eniten on kärsineet sosiaaliset suhteet. Uskon, että sun poikaystävä ymmärtää tai ainakin oppii ymmärtämään sua, kunhan vaan puhut rohkeasti noista asioista. Mä oon ite ajanut ihmisiä pois luotani just niin, etten oo suostunut avautumaan kellekään, enkä selittämään miksi käyttäydyn tietyllä tavalla. Mene ihmeessä lääkäriin ja siitä mahdollisesti hoitoon eteenpäin!

Itse seurustellessani en oikein koskaan osannut puhua tunteistani tai kohtauksistani poikaystävälleni, joka myöskin pelkäsi puolestani. Kaikki ne kinat ja muut johtuivat siitä että minä turhauduin kun tuntui ettei hän ymmärrä tai edes halua ymmärtää, ja hän turhautui, koska koki että suljen hänet ulkopuolelle. Niinpä eräänä päivänä otin hänet mukaan kun menin psykiatrisen sairaanhoitajan luo kontrollikäynnille. Tämä sairaanhoitaja antoi poikaystäväni kuunnella meidän keskusteluamme, ja lopuksi vastasi poikaystäväni esittämiin kysymyksiin. Sen jälkeen meidän oli aina paljon helpompi avautua puolin ja toisin.

Tsemppiä!

Vierailija

Moikka! Mulla on todettu paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus on myös erittäin tuttua. Saatan välillä purskahtaa itkuun ja saada juuri noita kertomiasi itkukohtauksia poikaystävälleni ja hän on yleensä kovin hämillään. Nykyään hän ymmärtää ja tietää mistä on kyse... Olen syönyt kohta viitisen vuotta mielialalääkkeitä. Jos minulle vaikka joku vähän korottaa ääntään, saan paniikkikohtauksen. Myös, kun minulla on paha riita poikaystäväni kanssa, saan paniikkikohtauksen ja pyörryn. Välillä itken aivan hillittömästi. Poikaystäväni tietää näistä asioista ja itse pelkään myös että hän jättää minut. Eipä ole jättänyt vielä ja hän sanoo ymmärtävänsä minua. Tsemppiä sinne:>

Vierailija

Ihana huomata etten ole ainoa joka kärsii näistä ikävistä kohtauksista :-)

Kävin lääkärissä,joulukuussa jossa minulla siis todettiin lievä masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Lääkäri määräsi Sepramia,jota en kuitenkaan syö,koska ainakin nyt olo tuntuu huomattavasti paremmalta kuin aikaisemmin,enkä tahdo turhaan syödä lääkkeitä. Saan kohtauksia vieläkin,mutta nyt on ollut jo viikko ilman minkäänlaisia oireita. Olen käynyt terapiassa ja se tuntuu auttavan. Poikaystävä on nyt ymmärtänyt tilanteeni ja tukee minua. Meillä menee muutenkin loistavasti. Tuntuu hyvältä huomata,ettei tämä elämä tähän kaadu :-)
Koulussa ja töissäkin menee jo huomattavasti paremmin,kiitos terapian ja tsemppien jota olen saanut Teiltä ja kavereilta.

Vierailija

Täällä kans yks kärsivä. Mulla on ollut nyt ahdistuneisuutta enemmän tai vähemmän 11 vuotta. En enää muista millaista oli ilman, vaikka nää vuodet ovatkin menneet toki vähän eri tavalla. On ollut todella pahoja kausia, sitten taas parempia, mutta koko ajan se silti on ollut mukana. Paniikkikohtauksiakin saan, joskin niitäkin tosi vaihtelevasti. Voi mennä kuukausi kahdella kohtauksella, kun taas yhtäkkiä voi tulla viikon sisällä joka päivä tosi rajuja kohtauksia.

Psykologeilla oon juossut moneen otteeseen, joskin yläasteella masennuksen takia. Oon niin sekasin eri diagnooseista, etten tiedä enää mistään mitään! Nyt kuukaus sitten vaihdoin uudelle psykologille, joka tuntuu parhaimmalta mitä on koskaan ollut ja ahdistuneisuuden, paniikkikohtauksen, yhden elämää rajoittavan fobian ja keskivaikeen masennuksen alustavaa juttua sieltä on tullut. Lääkitystä ilmeisesti tiedossa. En ole koskaan syönyt lääkkeitä, joten pelottaa vähän miten ne sitten vaikuttaa. :/

Mun perusarkeen kuuluu jatkuva pelko ja ahdistus ihan kaikesta mahdollisesta, hirveät raivo -ja itkukohtaukset ja lukuisat fyysiset oireet (vatsa puolet viikosta aivan sekasin, huimaus, päänsärkyä, syke on korkealla ja sydän hakkaa, hikoiluttaa ja tuntuu että lihakset välillä nykii oudosti). Yksinkertaisesti mä en enää jaksa tätä, kun ei pysty elämään "normaalisti", vaikka oonkin tottunut tässä ajassa väkisinkin. Joka tapauksessa nyt tämä uusi psykologi on vaikuttanut niin hyvältä että alan jostain syystä jo uskoa siihen että parempaa vois olla luvassa...

Eli tällanen kokemus oli mulla... Mutta suosittelen sua hakemaan apua, ite tein niin myöhään sen, että kadun vieläkin. Nimenomaan kaikki elämän osa-alueet kärsii, jää jälkeen asioista ja yksinäisyys kasvaa. No sulla nyt on poikaystävä tosin, mutta eiköhän se ymmärrä etenkin jos on huomannut, ettei sulla ole hyvä olo! Puhu sen kanssa, oon varma että se haluaa että voit hyvin. Ja jos se ei pysty hyväksymään, ettet välttämättä ole kunnossa niin se ei oo oikea ihminen sulle. Tarviit jonkun, joka ymmärtää ja pystyy tukee sua. jaksamisia! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat