En saa selvää mitä haluan..

Vierailija

Elikkäs mun ongelma on että tapasin yhen tyypin baarissa tässä jonkin aikaa sitten. Ja hän on ilmaissu selvästi että on kiinnostunut minusta.. Alussa minä koin hänet mielenkiintoisena ja tutustumisen arvoisena.

Mutta olen huomannut itsestäni että minulla on "pahapoikakompleksi". Ja tämä henkilö ei ole todellakaan paha poika. Hän on mukava ja kiltti ja sanoo kaikkia söpöyksiä. Kun hän sanoo minulle niitä söpöyksiä minulla tulee jotenkin syyllinen olo. Miksi? En ymmärrä? Tiedän että minulla on huono itsetunto ja en ehkä vähäsen masennuksen häivähdystä välillä. En osaa ottaa kehuja vastaan ja en usko niitä. Joten ylensä torjun ne. Olen outo, tiedän.

Meillä ei ole mitään yhteistä. Emme ajattele asioita samalla tavalla.. Eri maailmoista.

Kysymys kuuluu.. Jatkanko häneen tutustumista ja katson minne tää tie vie vai kerronko hänelle kaiken tämän ja siirryn eteenpäin? Kertokaa, antakaa vinkkiä, mitä teen?

Kommentit (2)

Vierailija

Tuttu juttu. Itselläni oli tällainen tapaus myös, eli vaikka poika periaatteessa olisi ollut hieno kumppani, ei se vain kolahtanut minuun. Jaksoin katsella pari viikkoa, mutta sen jälkeen totesin, etten halua vielä sitoutua, mutta jatketaan toki ystävinä. Noh, vuosi kulunut ja yhteydenpito loppunut tyystin (kylläkin omaa välinpitämättömyyttäni)...

Johtuisiko tuo syyllisyydentunto siitä, että et tunne yhtä suurta vetoa häneen kuin hän sinuun? Tuollaisessa tilanteessa helposti tulee sellainen olo, että jotenkin pitäisi vastata kohteliaisuuteen tai osoittaa, että itsekin pitää toisesta. Mikä tietysti on hieman hankalaa, jos ei tunne yhtä vahvasti.

Kohteliaisuuksia on vaikea ottaa vastaan jos ei ole niitä tottunut kuulemaan (tiedän tunteen...). Minullekin tulee usein sellainen olo, ettei toinen vilpittömästi tarkoita sanomaansa, vaan taustalla on jotain taka-ajatuksia. Tähän ei varmaankaan auta muu kuin itsetunnon kasvattaminen ja se, että kuulee kehuja useammin ;)

Suhde kyseiseen poikaan voisi tehdä hyvääkin sinulle, "pahoissa pojissa" on omat riskinsä... Mutta itse olen sitä mieltä, ettei kannata tuhlata aikaansa seurusteluun vain seurustelun vuoksi. En toki tiedä, kuinka kauan olette tunteneet ja minkä verran jo tutustuneet toisiinne, mutta jos alkaa tuntua ettei toinen vain kiinnosta tarpeeksi, niin aina voi ehdottaa jatkoa kaveripohjalla (ihan oikeastikin eikä vain muutaman kuukauden ajan!). Vaikka vastakohdat viehättäisivätkin, tarvitaan jotain yhdistävää ;P

Vierailija

Kannattaa katsoa, mitä tapahtuu, jos opit tuntemaan tyypin paremmin. Jatka tutustumista vaikka sillä mielellä, ettet ole velvoitettu mihinkään vakavampaan. Älä ota paineita vaan ajattele, että jos ei synkkaa, ei synkkaa, ja voit aina sanoa sen miehelle.

Mutta muista ottaa kehut vastaan ja USKOA ne! Siitä on hyötyä ja todellakin olet sen arvoinen, että voit antaa itses uskoa kaiken positiivisen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat