jäädä vai lähteä?

Vierailija

Olen usein tyytymätön suhteeseeni, sillä toisinaan tuntuu siltä että poikaystäväni ei välittäisi minusta tai rakastaisi minua sittenkään. Tuntuu että hänelle tapaamisemme ei olisikaan enää niin tärkeää kuin ennen ja jos sanon/näytän olevani loukkaantunut, tuntuu kuin se olisi hänelle samantekevää. Aina on kuitenkin sekin aika, jolloin olemme hyvin onnellisia.
En siis tiedä pitäisikö minun jättää hänet, sillä olen kovin usein onneton ja tuntuu siltä ettei hän oikeasti arvostaisi minua. En kuitenkaan halua erota enkä voi kuvitellakaan jättäväni häntä oikeasti, vaikka ajatus käy usein mielessä. Olen pitkään miettinyt, johtuuko se siitä että en oikeasti halua erota, vai siitä että pelkään jääväni yksin enkä vain uskalla erota.
Tietenkään vastauksia en teiltä saa, mutta mielipiteitä haluaisin kuulla :)

Kommentit (10)

Vierailija

Itselläni on täysin sama tunne suhteessani :(
Minäkin tunnen usein olevani onneton ja hieman masentunut.. Ja kun yritän puhua asioista poikaystäväni kanssa, syntyy aina riita. Minäkään en tahtoisi erota,eikä halua poikaystävänikään..on vain tosi kurjaa tuntea itsensä usein onnettomaksi.
Suosittelen kuitenkin,että yrität puhua poikaystäväsi kanssa ja selvittää tilanteenne. Jos ei onnistunu niin ehkä time out suhteessa auttaisi. Antaisit hänen miettiä omaa käytöstään ja sen vaikutuksesta sinuun. Voimia!

Vierailija

Jos on tyytymätön suhteeseen, niin varmaan parempi ratkaisu erota. KOSKA tulet kyllä löytämään parempaa, ja turhaa jäädä huonoon suhteeseen! siitä tulee vaan ryppyjä.:)

eli elämän tuhlausta, myöhemmin se harmittaa kuitenkin että voi hitsi olin sen kanssa liian kauan:(!

eroaminen on tosi suuri elämänmuutos, mutta sinkkuuteen tottuu ja tämä on erittäin mukavaa<3

joo kun mielipide, eihän mua tarvi kuunnella ollenkaa, jos siltä tuntuu:p

Vierailija

Minulla on aivan sama tunne nykyisessä suhteessani, tuntuu kuin poikaystäväni ei osaisi arvostaa minua lainkaan. vaikka olemme sopineet tapaamista etukäteen hän yrittää keksiä tekosyitä ettei meidän tsrvitsisi nähdä. Olen tämänvuoksi usein surullinen ja itken usein myös poikaystäväni seurassa.. en yleensä ole mitenkään itkuherkkä. mutta jos hän sanoo minulle pahasti, itken heti vaikka asia ei olisikaan mitenkään vakava.. en vain voi sille mitään, olen miettinyt suhteen lopettamista, mutta sekään ei tunnu oikealta ratkaisulta. Meillä on kuitenkin paljon myös niitä yhteisiä hyviä hetkiä :s

Vierailija

Olin joskus samantapaisessa tilanteessa. Asuttiin kaukosuhteessa ja tavattiin erittäin harvoin. Joka kerta mies vietti meiluummin aikaa kavereiden kuin mun kanssa. Joka kerta hän lupas, että viettää mun kanssa enemmän aikaa ens kerralla.... turhaan. Joka kerta hän petti lupauksen, joka kerta hän sai mut itkemään ja joka kerta me riideltiin. Mies ei välillä tuntunut arvostavan mua pätkän vertaa. Aina oli ne samat riidat, koska asiat eivät koskaan muuttuneet. Kumpikaan ei halunnut erota, mutta lopulta päätös oli tehtävä. Olen löytänyt paljon parempaa: miehen, joka kunnioittaa ja arvostaa mua ja haluaa viettää aikaa mun kanssa.

Vierailija

En nyt jaksa tehdä uutta topicia kun aihe on sama..

Eli siis ongelma on tämä: Oon kohta seurustellut poikaystävän kanssa kolme vuotta, ensimmäinen kunnon seurustelusuhde mulla ja hänellä myös.
Aluksi kaikki oli ihan täydellistä, tietysti, mutta nyt tuntuu että poikaystävän ei kunnioita samalla tavalla. Hän useimmiten valitsee kaverit mun sijasta ja tuntuu että pitää mua ihan itsestäänselvyytenä. Oon puhunu mun tunteista monta kertaa, mut ei siitä oo tainnu olla hyötyä. Itkuks usein menee.
Kehuja ei myöskää kuulu vaikka monta kertaa oon sanonu, et ois kiva saada jotain rakkaudenosoitusta.
Ja lisäksi meillä ei oo mitään yhteistä tulevaisuutta enää. Mä haluisin perheen ja hän haluis matkustella eikä asua Suomessa ollenkaan, naimisiinkaan ei nykyään kuulemma halua. Tästä oon sanonu, että onko järkee seurustella ollenkaan jos tiedetään et me halutaan ihan eri asioita, joita ei voi oikeen mitenkään sovittaa yhteen. Tähän se on vastannu et ihmiset voi muuttua..

Kysymys kuuluu, että jaksanko mä tässä odotella että se mahdollisesti ehkä joskus muuttuu..? Kun toiselta ei kuitenkaan sellasta oikeastaan voi odottaa. En oikeastaan pysty kuvittelemaan, että kuitenkaan oikeasti ikinä jättäisin poikaystävääni, ollaanhan jo niin pitkään yhdessä oltu, ja voin sanoa että rakastankin (se vaan että alkaako se olla jo kohta vaan kaverirakkautta...)

Vierailija

Kolme vuotta on jo sen verran pitkä aika, että tottakai sitä alkaa tulevaisuutta miettimään! Paras kaverini on myös seurustellut kolme vuotta ja nekin samassa pisteessä "jatkaako vai eikö jatkaa" ja että "onko yhteistä tulevaisuutta vai ei?" Mulla ensimmäinen ihan kunnon seurustelusuhde päättyi viime kesän lopussa kun hän mm. ei vaan tahtonut samoja asioita tulevaisuudelta kuin minä.

Uskon kyllä siihen että ihmiset voi muuttua! Lisään tähän sen että vanhempani erosivat 4 kertaa 6 vuoden aikana ennen kuin niillä alkoi juttut toimimaan : D
Ei siis ikinä voi olla varma mitä tässä elämässä tulee tapahtumaan. Koittakaa kuitenkin puhua tulevaisuudesta yhdessä, tavoitteista jne. ja kysy suoraan miltä hänestä tuntuu, ja kerro suoraan myös tunteistasi. Niin kauan olette seurustelleet että puhumisen pitäisi sujua aika hyvin.

Kun on pitkään seurustellut, niin erothan on aina todella vaikeita.. Ja eihän sitä tiedä, ehkä saatte puhumalla selvitettyä kaikki asiat. Voimia!

Vierailija

No itse sanoisin,että kannattaa miettiä 2 kertaa onko hän arvoisesi.. löydät varmasti paremman joka arvostaa sinua ja sinä häntä. muista, että jokainen päivä kannattaa elää kuin se olisi viimeinen, ja haluatko elää viimeisen päivän miehen kanssa joka ei arvosta sinua. ja jos jäät yksin, sinulla on kaverit ja silloin voit nauttia yksin olosta, ja vai vihkaa kurkistella uutta urosta jos vaikka sattuis kohdalle se oikea.. :) se on minun mielipiteeni :)

Vierailija

Noniin! Niinhän siinä sitten kävi että erottiin. Olo on helpottunut, mut kyllä varmasti jään kaipailemaan. Eilen jo baarissa huomasin, että söpöjä miehiä löytyy vaikka kuinka! Helpottaa. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat