naisten vapaaehtoinen asepalvelus

Vierailija

Onko täällä ketään armeijaan menevää tai armeijan käynyttä naista? Lähden suorittamaan asepalvelusta ensi vuonna ja olisi mukava saada kuulla kokemuksia tai mietteitä. Mitä mieltä muuten olette naisten vapaaehtoisesta assepalveluksesta?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Itekin olen aatellut mennä ehkäpä sitte ku ikä siihen riittää.
Mun mielestä on hienoa,että naisillakin on mahdollisuus se käydä.
Siitä saa varmasti kokemusta.

Vierailija

Itse olen näillä näkymin menossa armeijaan. Tosin pystyn menemään inttiin vasta n. kolmen vuoden kuluttua, kun opiskelut vielä kesken. Kannattaa tutustua www.aamukampa.net. Siellä tosi hyvin tietoa ja siel on naisia, jotka on käyneet tai ovat menossa inttiin.
Tsemppiä sulle!

Vierailija

Intti on tullut käytyä tällä likalla. Vuoden olin, jonka aikana rintaan napsahti reservin vänrikin natsat. Homma kiinnosti, ja jäin vielä vuodeksi pv:lle sopimussotilaaksi töihin.
Inttivuosi + työvuosi olivat parhaimpia tähän mennessä, enkä missään nimessä vaihtaisi pois.
Välillä oli rankkaa, se on pakko myöntää, mutta jos nyt kysyttäisiin lähtisinkö uudestaan niin vastaus olisi ehdottomasti KYLLÄ.

Loistava homma, ja suosittelen ehdottomasti. Vaikka sitä paskaa tulee niskaan roimasti!

Jos on enemmän kysymyksiä ni voin yrittää vastailla, mutta tuossa noin pääpiirteittäin.

ps. ja tässäkin täytyy muistaa että aikaa kultaa muistot. ;D

Vierailija

moi. itse suoritan vapaaehtoista asepalvelusta parhaillaan. ylenin juuri alikersantiksi, joten edessä on vielä puoli vuotta palvelusta. intti on henkisesti ihan käsittämättömän rankkaa välillä. kannattaa harkita tarkoin haluaako johtajakoulutukseen, koska se on todella raskasta ja hajottavaa, henkisesti. itse odotin armeijalta enemmänkin fyysistä rankkuutta, toisin kävi. itse en ainakaan kadu tippaakaan että tulin, vaikka niitäkin päiviä on ollut, kun mietin miksi ihmeessä halusin vapaaehtoisesti tulla tänne. asioihin kannattaa suhtautua sopivasti huumorilla, eikä stressata liikaa. jätkien suhtautuminen tuottaa välillä ongelmia, mutta sopivan äijämäinen asenne toimii aina :D ei muuta kuin katse eteenpäin ja menoksi! intissä saa ihan mahtavia kavereita ja uusia kokemuksia, se on kaikki pienen harmituksenkin keskellä vaivannäön arvoista.

Vierailija

Olen itsekkin ajatellut vakavasti inttiin menoa,olen itsekkin kiinnostunut johtajakoulutuksesta.. mutta mikä minua eniten mietityttää kuinka nämä "naisten vaivat" haittaavat siellä? ja mitä tarkoitat henkisellä hajottamisella?

Vierailija

Minkä takia muuten kävitte/käytte armeijan?
Itselläni syitä ovat kiinnostus, ura esim. rauhanturvaaja, sopparisotilas jne., isänmaallisuus, ja mielestäni naisten pitää käydä myös armeija, koska miestenkin pitää (=tasa-arvo). Tossa muutamia.

Vierailija
mii-u

...mutta mikä minua eniten mietityttää kuinka nämä "naisten vaivat" haittaavat siellä? ja mitä tarkoitat henkisellä hajottamisella?

Naisten vaivojen kanssa pärjää, mutta asiaa kannattaa miettiä etukäteen. Eli miten itse aikoo hoitaa nämä asiat. Inttiaikana käytin itse pillereitä, joilla sitten sai hyvin siirrettyä menkkoja eteenpäin esim. leirien ajaksi pois tieltä ja enemmän painottumaan viikonloppuihin. Mutta mainittakoon että ensimmäisen alokasleirin aikana pillereiden pettäminen oli hieman hankalahko ja epämiellyttävä tilanne. (eritoten kun niihin pillereihin oli luottanut eikä pakannut sitten mtn muuta mukaan :D) Nykyään luotan kuukuppiin, mitä myös soppariaikoina käytin ja voin lämpimästi suositella. Siteiden ja vastaavien kanssa pärjää myös, mutta hankalaa se on. Varsinkin kun sitä ajanpuutetta aina on. (ainakin alokasaikana..) Mutta tiedän kyllä likkoja, jotka ovat niilläkin pärjänneet. :) itsekin mietin tuota asiaa alussa aika paljonkin, mutta ollaanhan me niiden kanssa pärjätty jo jokunen vuosi niin miksei sitten tuollakin. eikö vain? ;)

Intissä käytetty yleinen sana: hajottaminen, hajota johonkin, hajotkaa aamuihinne jne. :D
Käytännössä miten itse ymmärsin tuon, niin on niitä päiviä jolloin ei vaan henkisesti jaksaisi mtn. Fyysisesti oot kunnossa, mutta joku (yleensä) erittäin pieni asia vaan tuntuu niin suurelta kuin voi olla mahdollista, mikä sitten nostaa negatiiviset tunteet pintaan. Nykyään kun ajattelee kaikki asioita mihin varusmiesaikana hajosi, niin ei voi muuta ajatella kuin että kyllä maailma oli vaan pieni silloin. :D jälkeenpäin sen vasta ymmärtää, ja varsinkin näin kouluttajan näkökulmasta.

Xena

Oliko intissä joku asia teidän mielestä vaikeaa..?

itse näen sen niin, että vaikeat asiat muuttuu sen mukaan missä vaiheessa koulutusta on. Alokaskaudella koki aika lailla monen asian hankalaksi, eli tottakai kaiken mahdollisen uuden tiedon mitä piti ympätä päähän, mutta myös uudet sosiaaliset tilanteet. Koska vaikka luulee tässä 19-21 -vuotiaana, että tietää miehistä "kaiken", niin vuosi intissä avaa kyllä silmät toden teolla. Siellä näkee sen koko kirjon, mitä suomen maassa voi ihmisiä olla. (niin miehissä kuin naisissa ja kotijoukoissa.) :D ja suurimmaksi osaksi niiden kaikkien kanssa pitäisi tulla myös toimeen..
AUK:ssa ja RUK:ssa peliin astu kilpailu; eli aina pitäisi olla paras ja selviytyä mahdollisimman hyvin, mikä luo yllättävän paljon paineita. Ja itsellä peli takkusi monta kertaa näiden paineiden kanssa. Eli hajotti, kun tuntui ettei oikein mikään onnistu ja on epäonnistunut totaalisesti.
Johtajakaudella taas peliin astuu johtaminen ja alaiset. Jollain ihmeen tavalla ne alaiset pitäisi saada tottelemaan omia käskyjä luontevasti ja saada se arvostus niiltä.
Eli jos pitkä vastaus ympätään yhteen; niin itselle koitinkivi oli nuo sosiaaliset hankaluudet, mitkä käytännössä alkoi siitä, että jätkät ei kestäneet että likka lähtee RUK:hon.. Ja se sitten aiheutti hankaluuksia vielä johtakaudella, kun selkäänpuukottajia löytyi todella paljon. (eikä ole mtn omaa kuvitelmaa, vaan monta kertaa sai sen päin naamaa kuulla..)

Xena

Minkä takia muuten kävitte/käytte armeijan?

Vaikea kysymys. Aina.
Itseni kohdalla käytännössä ollu aina itsestäänselvyys. Muistan, kun käytiin tokalla luokalla varuskunnassa vierailulla, ja ajattelin että tänne on joku päivä päästävä ja aina oon ihaillen kattonu Vääpeli Körmyjäkin pienempänä. :D Ja nyt kun siellä on ollut töissä, niin on jotenkin aina tuntunut että tämä on se mun paikka. Palaset on loksahtanu paikalleen.
Ja upseerin urahan ei ole mikään huono homma. Ei todellakaan.

Vierailija

Tulipas pitkä vastaus, mutta yritin siihen kaiken mahdollisen kirjoittaa mitä päähän tuli mieleen. :D

Se pitää vielä lisätä, että näin aluksi ajattelee että inttihän on helppo paikka. Niinhän se on!! Ainoat vaikeudet, mitä siellä kohtaa muodostuu omassa päässä. Asenne ja luottamus itseensä korostuu, ja se millä tavoin pystyy omassa päässään vaikeat asiat käsittelemään. Eli, kuinka niistä selviytyy.

Ja siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran kasarmin portista astuu sisään tulee unohtaa se, että on inttiNAINEN, vaan kaikki ovat asepalvelusta suorittavia nuoria henkilöitä. En hae tässä mtn tasa-arvokysymystä. Vaan sitä, että kun tekee siitä suuren asian että on nainen, niin myös jätkät ajattelevat sen suurena asiana. (hankaloittaa sitten myöhempää elämistä ja olemista..)

Toivottavasti en vastauksilla säikyttänyt ketään. Hirveästi tämä runosuoni sykkii näin alkuyöstä :D

Vierailija

"naisten vaivat" ym. ei oo mikään ongelma intissä, ehkä jossain leireillä voi olla hankalampaa, mut esim. e-pillereillä voi tarvittaessa siirtää ym.. muutenki kaikki hygieniajutut ym. on tosi hyvin järjestetty ja eipä juuri mitään ongelmia ole ollut sen takia että on nainen.
henkisellä hajottamisella tarkotan lähinnä sellaist, että armeijassa tuntuu usein että vaikka miten yrittäis, mikään ei riitä. On tosi raskasta vaan koko ajan kuulla miten paska on, ainakin meillä aukissa suurin osa koulutuksista alkoi ja loppuikin välillä kommenttiin "teistä ei ole mihinkään, senkin paskat" :D sellaista oli vaan välillä väsyneenä mahdoton ottaa mitenkään huumorilla. ja meille ainakin osui sellaistet apukouluttajat, jotka halusivat tahallaan tehdä elämästä helvettiä :D nyt kun aukki on ohi sitä voi miettiä huumorilla :D armeijassa on koko ajan pieni väsymys päällä ja sen takia pienetkin vittuilut saa välillä hajoamaan :D mut sitä se intti on. Mistään hinnasta en olis lopettanut kesken tai vaihtais tätä kulunuttta puolta vuotta mihinkään.

Vierailija

Vaikkei tähän oo kukaan laitellu mitään pitkiin aikoihin,aattelin sit ite kuitenkin kirjottaa :)

Ite oon lähössä I/12 Vekaralle ja oon ilmaissu kiinnostukseni kuljettajaksi, koska oon valmistunut 2009 amiksesta autonkuljettajaksi,joten sekin voi auttaa asiaa :) en ny tietenkää oo heittämäs hanskoja tiskiin vaikken pääsiskää,mut toivoo saa :)

ootan palveluksen alottamista suurella innolla, koska vitkuttelin sinne hakemista pariin kertaan (osaksi exän takia) ja siinä kerkesi mennä pari vuotta :)

Vierailija
Jonetta

Ite oon lähössä I/12 Vekaralle ja oon ilmaissu kiinnostukseni kuljettajaksi

Jonetta, älä missään nimessä ota itseesui seuraavaa, kerron vaan omista kokemuksistani.
Mietippä tarkkaan tota ylläolevaa vielä. En halua että kohtaat ikäviä yllätyksiä, joten varottelenrehellisesti etukäteen.
Ainakin Santiksessa, missä itse kävin, oli kuskit niitä ns. "jämiä", ylipainoisia huonokuntoisia varusmiehiä, jotka ei vaan päässeet mihinkään muualle, saaren suuri vitsi. Meillä kuskit oli ne, kelle kaikki muut ns. "nauro ja pilkkasi".
Kuskina et saa armeijasta olemisesta yhtään mitään irti, mitä nyt P-kauden mikä kaikilla on sama. Toki kuskin hommia on erilaisia, on kuorma-autosta pasiin ja sotilaspoliisikuljettajat, jotka sitten kuljettavat vippejä ympäriinsä.
En kuitenkaan näe yhtään mitään järkeä siinä, että menet ajamaan autoa ilmaiseksi valtiolle, kun voit siviilissa saada siitä palkkaa..

Suosittelisin että miettisit jotain linjaa, jossa oikeasti voisit oppia jotain uutta ja mitä voisit hyödyntää siviilielämässäkin. Jokainen joukkue, oli linja mikä tahansa, tarvitsee kuitenkin omat ajoluvalliset kuskinsa, ja kun olet löytänyt itsellesi mieluisan linjan, voit oman joukkueen kouluttajalle ilmoittaa halukkuutesi joukkueen kuljettajaksi. Tällöin saisit kaksi kärpäistä yhdellä iskulla, ja pääsisit ajamaan sitä niin himoitsemaasi autoa ;))

Vierailija

no tässä on semmoin juttu,et oon amiksessa ammatikseni valinnut kuskin, ja tällä hetkel työttömänä oloni tod.näkösesti johtuu siintä,kun ei ole tarpeeksi kokemusta,kun se pakettiautonkuskin homma leivän ajos ei ihan auta tos raskaimmissa kalustoissa.. ja juu,oon kuullu et ne "jämät" on siel,mut ihan tulevaisuutta oon aatellu täs hommas...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat