seurustelua koko elämä

Vierailija

teitä on varmaa muitaki tähän liittyen kuin mä ! ja teistä tahon kuulla nyt.
oon seurustellu poikaystäväni kanssa kohta 4 vuotta, ja alotimme seurustelun jo pieninä. nyt ollaa yhessä nähty elämää, ja suhde on kasvanu kunnon seurustelusuhteeksi.
olemme eronneet kaksi kertaa aikoja sitten, koska homma meinasi mennä vaikeaksi ja riitoja oli. palasimme yhteen ja selvittimme asiat. nyt kaikki on kunnossa ollut jo pitkään. mutta eräs elokuva sai mieleeni tupsahtamaan asian; tahdonko olla saman pojan kanssa ehkä koko elämäni? nytkun mietin niin todellakin tahdon. mutta, voiko käydä niin että mietin joskus vahenmpana sitten että nuoruus meni siinä samassa suhteessa? voinko ehkä kadehtia myöhemmin muitten nuorten elämää sinkkuina, kun saavat mennä ja tehdä mitä vain? hetken näin tollaista elämää sinkkuna ,mutta se ei oikein edes maittanut.
kertokaa kokemuksistanne, mietittekö vanhempana nuoruuttanne hyvänä jos seurustelitte pitkään saman pojan kanssa?

Kommentit (8)

Vierailija

Mulla ei ole aivan sellaisia omakohtaisia kokemuksia kuin tarkoitat, mutta jonkinlainen kuitenkin, kun eksäni kanssa seurustellessani mietin, harmittaisiko minua jollen koskaan enää viettäisi sinkkuelämää. Päädyin aina siihen tulokseen, ettei harmittaisi, jo pelkkä ajatus jommasta kummasta toisen kanssa sängyssä oli hirveä. Yksi läheinen ystäväni on ollut pitkässä suhteessa, koko ikänsä saman kanssa, ja joskus hän kysyy minulta, jääkö jostain paitsi. Sanon, että totta kai hän jää _jostakin_ paitsi, mutta ei mistään sellaisesta mistä ei hyvän suhteen ja rakkauden takia kannattaisi jäädä paitsi.
Kyllähän parisuhteessakin voi elää nuoruuttaan, kuten juhlimalla kavereiden kanssa, interreilaamalla tai mikä sitten ikinä kiinnostaakin :)

Ja hei, ainakin mun isovanhemmat on olleet koko ikänsä yhdessä :D

Vierailija

Mun mielestä on tosi vaikeaa kasvaa poikakaverin kanssa yhdessä aikuiseksi mutta sen hedelmällisempää se onnistuessaan voi olla. Toiselta oppii todella paljon.

Voihan se olla että myöhemmin mietit, että meneekö nuoruus hukkaan. Itekkin oon sitä miettinyt aina välillä, mutta varmaan pitkässä suhteessa sen miettiminen on suht tavallista. Sinkkuja on turha kadehtia, eiköhän sinkuistakin moni kadehdi seurustelevia.

Ainoa asia, josta oikeasti olisin voinut olla katkera, olisi varmaan se, että en olisi hakenut haluamaani oppilaitokseen koska se oli niin kaukana. Olisin myös katunut sitä, jos olisin muuttanut poikakaverin opiskelupaikan takia vieraalle paikkakunnalle jossa en halua opiskella oikein mitään. Omille unelmilleen on annettava siivet ja nuorena ei voi suunnitella koko loppuelämäänsä parisuhteelle vaikka se olisi kestänyt kuinka monta vuotta. Darkling on oikeassa kun sanoo, että parisuhteessakin voi (ja pitää!) elää nuoruuttaan:)

Vierailija

Itse mietin nimenomaan sitä, että jos joskus 30-40-vuotiaana alkaa miettiä ja surra sitä, että mitä nuorena menetti. Ja jos sitten tulee tunne että haluaa erota ja elää "omaa elämää". Eihän sitä ikinä tiedä miten asiat näkee sen ikäisenä. Itseäni pelottaa se, että jos sitten aikuisena haluaakin erota, niin silloin on todennäköisesti jo lapsia ym, joten asiat menis sitten niin vaikeiksi.

Vierailija

Kyllä mietin tätä asiaa paljonkin pitkän seurustelusuhteeni aikana. Seurustelimme yli 3 vuotta lukioikäisinä. Monesti tuntui, etten voisi olla saman ihmisen kanssa koko loppuelämääni ilman mitään muita kokemuksia. Miten tietäisin, onko hän minulle oikea, kun en tiedä muusta? Meillä oli ristiriitamme, ja tuntui vaikealta peilata suhdetta, kun ei ollut mitään vertailukohteita. Lopulta päädyimme yhdessä eroon, kun tuntui, että olimme kasvaneet osittain erilleen ja halusimme eri asioita. En ole katunut eroa hetkeäkään. Olemme ystäviä, ja nyt tiedän, että ero oli meidän kohdalla ainoa oikea ratkaisu. Tarvitsin todellakin lisää kokemuksia, ja nyt tuntuu, että tulevaisuudessa olen valmiimpi seurustelusuhteeseen ja sitoutumiseen.

Vierailija

ihanaa ku monia vastauksia jo tullut:)

corr, oon miettiny ihan samaa! mitä jos elämä,niinkuin sinkkuelämässä alkaaakin maistumaan ollessani jo jotain 30-40 ja elämä on jo rakennettu yhteiseksi?
juuri nuo opiskelupaikanki valitsemiset mietityttää myös,olemme miettiny ja voisimme yhteistuumin muuttaa vaikka tampereelle.

ja kyllä, sinkut kadehtivat seurustelevia, ainakin perustein mitä olen asioita kuullut. miettii, että katselisi yksin elokuvaa peiton alla ja nauttisi omasta ajasta, sitä voi tehä vaikka olisikin suhteessa, mutta oman kullan kainaloon ei pääse jossei sellaista ole.
taidampa jättää pahat ajatukset taka-alalle ja antaa ajan näyttää :)

Vierailija

ei ainakaan 6 vuoden aikana ole tullut ikävöintiä sinkku elämää kohtaa. onnellisesti olen seurustellun miehen kanssa kokoajan. en voi sanoa varmana ettei joskus tulisi ajatusta entä jos olisin sinkku. toistaseks kuitenkin onnellisesti odotetaan esikoista yhdessä avomiehen kanssa.

Vierailija

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Sekä seurustelussa että sinkkuillussa on hyvät ja huonot puolensa ja kumpaakin ei voi saada samaan aikaan. Ei kannata heittää hyvästejä hyvälle suhteelle vain sen takia, että haluaa kokea "sinkkuelämää". Useinkaan se ei ole niin hohdokasta kuin mainostetaan. Jos elät hyvässä suhteessa, josta mikään ei puutu ja oot onnellinen, niin et jää paitsi mistään. En tiedä mitä järkeä on toisten miesten "kokeilulla". Kaikki miehet on pohjimmiltaan samanlaisia (kamalaa yleistystä). Toiset vaan sopii paremmin yhteen kuin toiset. Jos on saanut täydellisen miehen heti ensisuhteessa, niin on käynyt hemmetin hyvä tuuri:).

Vierailija

Itse juuri olin tuossa samassa tilanteessa. Tai juuri ja juuri. Mutta seurustelin reilu 2 vuotta ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Ajattelin, että voisin hyvinkin olla tässä suhteessa loppuelämäni, mutta sitten tuli ajatuksia, että katuisinko sitä päätöstä joskus. Juuri ajatuksia että jäisinkö jostain paitsi?
Mutta ainahan jää jostain paitsi. Parisuhteessa elävä jää "vauhdikkaista sinkkuvuosista" paitsi ja sinkku taas aikuiseksi kasvamisesta toisen ihmisen kanssa. Itse suhtauduin suhteeseemme, että kestää jos niin on tarkoitettu. Eikä sitten niin oltu tarkoitettu. Mielestäni tulevaisuutta ei pidä liikaa pohtia. Jos yhdessä pysytään niin hyvä niin, mutta ei siitä pidä stressata.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat