Poikaystäväni ei syö luonani

Vierailija

Minulla on hieman outo ongelma: poikaystäväni ei halua syödä luonani.

Poikaystäväni ja minä olemme 18-vuotiaita. Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta, mutta asumme kumpikin vielä kotona. Vietämme paljon aikaa toistemme luona, mutta poikaystäväni ei useinkaan syö meillä "kunnollista" ruokaa, vaikka hänelle sitä tarjoaisikin. Kyllä hänelle voi kahvia keittää tai jotain ns. välipalaa tarjota, mutta kunnon ruoan syöminen on mahdoton ajatus.

Syynä usein on se, ettei ole nälkä tai että hän on juuri syönyt kotonaan. Joskus hän voi tahallaan tulla luokseni myöhemmin, jotta on jo ehtinyt syödä kotonaan tai kaupungilla.

Tämä on todella inhottava ja outo ongelma. En ymmärrä mistä kaikki voi johtua. Olemme jo siitä keskustelleet todella paljon, mutta se ei ole auttanut. Tämä onkin nykyinen pääriidanaiheemme.

Ehkä syynä on kotoa tullut periaate, että kylässä syöminen on huono tapa. Mutta poikaystävä ei ainakaan sitä myönnä. Vanhempani ja poikaystävä ovat ihan hyvissä väleissä, joten en usko etteikö hän vain viitsisi istua heidän kanssaan saman pöydän ääressä.

On myös todella loukkaavaa, kun olen valmistanut jotain (ainakin omasta mielestäni) todella hyvää ruokaa, eikä poikaystäväni edes voi maistaa sitä. Itselläni on melko hävettävä olo, kun joku perheenjäsenistä on jo kattanut lautasen poikaystävälleni ja hän ei tule syömään..

Onko kenelläkään samanlaista ongelmaa? Mitä ihmettä voisin tehdä asialle?

Kommentit (12)

Vierailija

Kyllä oli, exäni. Hänkään ei koskaan halunnut syödä kotonani, eivätkä vanhempani hänestä pitäneet vaisuuden vuoksi.
Hän ei syönyt mitään mitä itse tein, ei kakkuja, leivoksia, ei mitään ja se loukkasi minua. Kun järjestin pikkujoulut ja leivon häntä ja hänen ystäviään varten, hänen ystävänsä maistoivat kaikkea, mutta omani ei maistanut mitään. Lautanen oli tyhjä.. Loukkaannuin todella. Hän oli syönyt kotona vaikka tiesi että järjestä pikkujoulut!!!

Itse en osannut tehdä asialle mitään, nykyiseni syö aina kotonani ja toisinpäin, minun tekemää ruokaa hän varsinaisesti rakastaa.

Mutta voisit kokeilla niin että suljet hänen silmänsä ja avaamaan suunsa, ja syötä hänelle jotain sinun tekemää ruokaa. Jos hän sylkäisee pois, suutu.

Mitä jos muutatte yhteen? Mitä jos hankitte lapsia? Syökö hän silloin ruokaasi? Jos hän sanoo syövänsä silloin, voit sanoa hänelle että hänen on syötävä nytkin.

Vierailija

Vaikuttaa tosi paljon jonkinasteiselta syömishäiriöltä.. En usko, että haluaa sun mieltä pahottaa tuolla, se on vaan jokin psyykkinen ongelma. Onko hoikkanen jätkä?

Vierailija

Uskoisin, ettei hän vain kehtaa syödä "vieraissa". Hän on saanut varmasti samanlaisen kasvatuksen kuin minä, eli vieraissa ei kuulu syödä, vaikka kuinka tarjottaisiin. Nykypäivänä tämä saattaa olla kyllä turhankin hieno tapa, mutta itse en syö vieläkään vieraissa.
Poikaystäväsi ei välttämättä sitäpaitsi kehtaa sanoa sinulle todellista syytä. Vaikka tilanne onkin melko kurja ja harmittava, ei toista voi pakottaa syömään vieraissa. Uskon, että tilanne ratkeaa, kunhan muutatte yhteen :)

Vierailija

Niin, ehkä syynä on juuri tämä vieraissa syömisen sopimattomuus :)

On vain tosi tylsää, että kaikki asiat pyörivät ruoan ympärillä. Joskus tapaamisemme sijoittuu niin, että poikaystävä ehtii syödä kotonaan. Tai hän tulee luokseni myöhemmin, että olen jo ehtinyt syödä.

Unohdin mainita avausviestissä sen, että minä taas syön useinkin poikaystäväni luona. Hänen äitinsä tekee tosi hyviä ruokia, ja pöytä on usein katettu runsaasti. Joskus liiankin runsaasti. Tämä on myös vaivaa minua. Tuntuu että istun aina heidän pöydän ääressä aiheuttamalla poikaystäväni äidille vaivaa..

Olisiko mitään vinkkejä miten voisin keskustella aiheesta hienotunteisesti, ettei siitä aina tulisi riitaa? En kuitenkaan haluaisi suhteemme kaatuvan näin "mitättömän" ja tyhmän asian vuoksi.

Vierailija

Kyseinen asia aiheutti taas ongelmia. Poikaystävälleni oli varta vasten tehty ruokaa, jota hän ei sitten syönyt. Ruoka meni lopulta roskiin, kun kukaan ei sitä jaksanut syödä.

Löytyykö nyt ketään, joka on kamppaillut/kamppailee samanlaisen ongelman kanssa? :)

Vierailija

Moikka!

Aattelin ihan rekisteröityä ja kertoo, sillä itelläni on ollu vähä samankaltainen ongelma.

Nimittäin oli kausi joskus 16-18-vuoden iässä etten kyennyt syömään vieraissa paikoissa ilman että tuli huono olo. Se liittyi ehkä siihen että kärsin kauheasta oksennuskammosta ja pelkäsin että ruoka olisi ollut jotenkin huonoa ja aloin jo valmiiksi voida pahoin... En tiedä tarkkoja syitä, oon teini-iässä kärsinyt hassuista neurooseista, jotka ovat itsekseen laimenneet...

Mutta joka tapauksessa, en uskaltanut syödä ollenkaan esimerkiksi poikaystäväni luona. Niiden sukulounaat olivat pahimpia, koska niistä ei voinut kieltäytyä. Vähän jotain lautaselle ja närpin ja pelkäsin vain milloin alan voida pahoin.
Ensimmäinen poikaystäväni (ei edellä mainittu) oli ammatiltaan kokki ja kyllä siitä tuli ongelmia kun hän halusi yllättää mut jollain upeilla aterioilla ja mun oli pakko lopettaa parin haukun jälkeen....

Ongelma oli myös esimerkiksi leffateattereissa, koska en halunnut alkaa siellä voimaan pahoin (koska sieltä ei pääse muita häiritsemättä pakoon oksentamaan) niin nappasin popcorneista vaan parit ja loppuleffan ajan mietin vaan tuleeko huono olo vai ei.

Voisiko kyse olla jostain tämän kaltaisesta psyykkisestä ongelmasta?
Itselläni se tosiaan itsekseen laimeni, tulin vanhemmaksi, luotin enempi itseeni. Taustalla kaiketi kontrollinmenettämisen pelko (joka siihen oksentamiseen liittyy, se kun harvoin on hallittavissa).
Nykyään siis syön missä vaan, mitä vaan enkä pelkää enää oksentamistakaan (kiitos ankaran vatsataudin :D).

Vierailija

Myös ystävälläni oli ja on vieläkin sosiaalisten tilanteiden kammo, ja hän joutui syömään oikeasti mielialalääkkeitäkin sen takia. Ensimmäisenä kolmena vuotena jona tunsin hänet, hän "ei voinut" syödä ystäviensä tai kenenkään tutun nähden ruokaa(paitsi äitinsä nähden).

Voisitteko yhdessä tehdä ruokaa kotonanne? Vaikka jotain pizzaa, koska siinä riittää hommia kahdelle ja voitte yhdessä valita mieluiset täytteet. Ystävälleni nimittäin on ollut hyötyä siitä, että hän saa tehdä ruokaa muiden kanssa, joka sitten yhdessä syödään:)

Vierailija

mul ol kans joskus sama tyyppine ongelma. en ikän kehdan syöd kihlattuni koton. väiti ain et ei oo nälkä taikka ole just syöny. tuntui välil pahalt, ku heil oli kuitenki mulle katettu lautanen, mut en sit kuitenkaa syöny. kihlattuni kyl söi meillä ain ku ol ruokka tarjol. täl hetkel asia on kääntyny toissi päi, mä syö heil jos en oo koton ehtin syömä, mut nyt hän ei syö meil melkke koska. toi o kyl ikävää, mut luulen et se menee ajan kanssa. pakkoha ihmise joskus o syötävä. toi ol hyvä ehdotus et tehkä yhdes ruokka, ni kummallakka ei oo tunnet on vaivana.

Vierailija

Jep eli psyykkinen ongelma on teidän poikaystävillä ongelmana, ja luulen et sit jätkä ei ainakaa syö jos siit vaa jutellaa et mikset mikset mikset syö?!

sama juttu on ollu itselläni et pelkäsin yhes vaihees syömistä, ravintoloissa ja muualla.. joskus kotonakin tuli vaan ylös, kun vaa alko yököttämää yhtäkkii.

KYLLÄ, näinkin voi käydä!:D

Nykyisin olen terve :p ÖÖ siis tätä asiaa miettien

Vierailija

Moikka! Ihanaa, että on muitakin asiasta kärsiviä. Itse en vain nykyään siitä enää onneksi kärsi koska olen nyt uudessa suhteessa. Exäni ei myöskään syönyt luonani, ei välipalaa, ei iltapalaa, ei edes lasillista vettä. Jossakin välissä hän sitten vonkasi että lähdetään kauppaan ja osti sieltä vain karkkia ja limua. Tiedän myös tuon tilanteen että vanhempani kattavat lautasen jätkälle ja joudun sitten selittelemään että ei hän tule syömään. Ongelma aiheutti kovasti riitaa ja päädyimme sitten syystä jos toisesta eroon. Vanhempani eivät myös tästä syystä pitäneet jätkästä koska epäilivät hänen olevan jotenkin hämärä ja epärehellinen, jotenkin pimeä tyyppi. Mutta tsemppiä sinne!

Vierailija

munkin exäni (josta vähän aikaa sitten erosin) jätti useimmiten syömättä meillä... hän ei myöskään tykännyt viettää liian pitkiä aikoja meillä... melkein asuin hänen luonaan enkä pelännyt mennä heidän jääkaapilleen morjenstamaan. itselläni on jonkin verran onglemia syödä muiden kotona kasvatuksen vuoksi, mutta vaihto-oppilaana ollessani pääsin tavastani eroon ainakin pahimman osuuden. ihmettelin silloisen poikaystäväni käytöstä, mutta epäilen, että se johtui siitä, että hän on melkoinen "kotihiiri" tai "mammanruokapoika" tms ja hänen äitinsä on kokki sekä siskonsa... hän itse ei tee ruokia hirveesti vaikka olen monesti ehdottanut tehdä yhteisiä ruokia yms. ollessani subilla töissä hän rakasti tekemiäni leipiä... kotona hän välillä söi mutta lopetti sen. luulen, kuitenkin, että poikaystävälläni oli niin paljon salattavaa ja kannettavana hartioilla, että se vaikutti paljon hänen tottumuksiinsa ja käytökseensä. en tiedä, enkä edes yrittänyt muuttaa. mutta tiedän, miltä susta tuntuu. suosittelisin, että puhuisit asiasta hänen kanssaan ja kertoisit miltä susta tuntuu... en osaa muuten auttaa :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat