Kokemuksia pettämisestä?

Vierailija

Seurustelin ihanan miehen kanssa vuoden ja 7kk. Seurustelumme oli ihanaa aikaa ja rakastin tätä miestä. Jokin kuitenkin ei loksahtanut paikoilleen kun ennen ensimmäistä vuosipäivää kiinnostukseni alkoi hiipua. Sinnittelin yli vuosipäivän ja roikuin suhteessa vielä 7kk. Viimeisen puolen vuoden aikana vihasin melkein jokaista piirrettä miehessä, seksi ei kiinnostanut ja olin onneton. Samaan aikaan olin ihastunut pitkäaikaiseen ystävääni joka oli myös miehen ystävä. Puhuimme moneen kertaan miehen kanssa erosta, minun aloitteestani, mutta aina tämä vetosi jotenkin tunteisiini ja sai minut jäämään suhteeseen.
Suhteen loppumetreillä kävi ilmi että ystävä johon olin ihastunut oli ihastunut myös minuun. Lopuksi päädyin pettämään miestäni ihastuksen kanssa. Jäin teosta kiinni ja suhteemme loppui siihen paikkaan. Nyt olen onnellisesti yhdessä tämän "ihastuksen" kanssa ja en ole aikoihin ollut näin onnellinen.
Kaduttaa että tein väärin toista miestä kohtaan ja pahoitin tämän mielen, mutta tunteilleni en voinut mitään. Minkäänlaisissa väleissä emme ole entisen kanssa, mutta aika näyttää.

Nyt haluaisin kuulla teidän kokemuksianne. Mielellään niin että olette olleet itse pettäjä ja miten on selvitty. Tiedän kyllä miltä tuntuu olla petetty, koettu on.

Kommentit (5)

Vierailija

Olen joskus pettänyt, mutta aina olen asiasta kertonut petetylle ja jostain kumman syystä olen saanut anteeksi aina. Tyhmä fiilishän siitä jää, eikä se kannata milläänlailla. Mielummin eroaa. Itse en ole joutunu petetyksi, ainakaan en tiedä asiasta, joten en osaa kuvitella, miten pahalta se sitten tuntuu. Yritän olla tukematta ko. asiaa nykyisin.

Vierailija

nuorempana,ennen nykyistä kummpaniani olin kiinnostunut hirmuisen paljon ystävästäni,hän on minua 10 vuotta vanhempi,joka monista yrityksistäni huolimatta torjui minut aina nuoren ikäni vuoksi. Sitten aloinkin muutama vuosi eteenpäin seurustella nykyisen kumppanini kanssa ja tämä ystäväni tupsahti elämääni uudelleen ja lähdimme illan viettoon muistelemaan menneitä.. jatkoille päädyimmekin luokseni ja yksi asia johti toiseen ja sitten aamulla heräsinkin hänen kainalostaan.. mutta huomasin että mun oli siinä hyvä olla ja oikeastaan nautin siitä että vihdoin sain olla siinä.. Hänen lähdettyään alkoi kuitenkin mieltä painaa ja ahdistaa. kerroin samana iltana kumppanilleni asiasta ja tottakai hän oli käärmeissään ja vihainen..mutta hän antoi minulle anteeksi, eikä asiasta ole sen pahemmin puhuttu enää.. ja tämä ystäväni ja kumppanini jopa ovat tutustuneet ja eikä asia kaiherra mieltä =)

Vierailija

Osaan samaistua hyvin tilanteesesi, myös minä olen pettänyt eksääni. Seurustelimme n. 6kk, suhde oli eksäni mielestästä täydellinen ja hän oli siihen aivan tyytyväinen toisin kuin minä. En tajua kuinka roikuin suhteessa niinkin kauan, vaikka sen "syvempiä" tunteita ei missään vaiheessa ollut kehittynyt. Totta kai välitin hänestä paljon, mutta varsinkin suhteen loppuvaiheessa huomasin laillasi vihaavani lähes jokaista piirrettä eksässäni.
Olimme olleet yhdessä vain vajaat pari kuukautta,kun lähdin tyttökavereideni kanssa festarireissulle toiselle paikkakunnalle. Siellä petin eksääni puolitutun miehen kanssa, humalassa mutta silti tietoisena teostani. Kunnollisen katumisen ja itseinhon koin vasta kun olimme palanneet reissulta. Sinnittelin suhteessa loput 4kk, koko ajan peläten miehen saavan tietää tulleensa petetyksi. Lopulta en enää kestänyt suhdettamme enkä omia valheitani, joten lopetin suhteen.

Noina aikoina pohdin paljon sitä että pitäisikö minun kertoa teostani vai jatkaisinko teeskentelyä. Ehkä minulla ei ollut vain tarpeeksi rohkeutta laittaa itseäni vastuuseen omista teoistani.

Vierailija

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 2v 5kk ja suhteemme alussa mies oli se joka petti, kertoi minulle itse kyllä tehdystä virheestään mitä tietenkin kunnioitin etten saanut kuulla asiasta muualta. Itse en ole aikaisemmissa suhteissa koskaan tehnyt syrjähyppyjä, mutta vuosi sitten ihastuin nykyisen mieheni parhaaseen ystävään ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Päädyimme sitten sänkyyn mieheni parhaan ystävän kanssa ja sitä jatkui pidemmän aikaa. Pysyttelin kuitenkin suhteessa mieheni kanssa, sillä kertominen asiasta oli hankalaa koska kyseessä oli miehen paras ystävä ja kuitenkin rakastin omaa miestäni vaikka tunteet tuntuivat häntä kohtaan viilenevän. Noh, jossain vaiheessa päätettiin sitten yhdessä miehen parhaan ystävän kanssa että jos nyt lopetettais leikkiminen ja ei satutettais miestäni enempää vaikkei hän asiasta tiennytkään. Elettiin hiljaiseloa muutama kuukaus ja miehenikin kanssa suhde ehti parantua, kaduin tekoani syvästi sillä tajusin että ihanempaa miestä saa hakea. Asiat rullas hyvin eteenpäin muutaman kuukauden kunnes mieheni sai kuulla pettämisestäni minun hyvältä ystävältäni, liikuttiin kuitenkin samoissa piireissä. Tuntui kun elämäni olis sillä hetkellä särkynyt sirpaleiksi. Kadutti etten itse kertonut asiasta miehelleni, koska hänellä kuitenki riitti pokkaa kertoa minulle hänen mokauksestaan. Nyt tästä tapahtuneesta on kulunut useampi kuukausi kun mieheni sai kuulla pettämisestä (olemme siis edelleen yhdessä) ja silti lähes päivittäin mieheni mainitsee asiasta ja saa jälleen riidan aikaseks. Edelleenkin mietin, olisiko parempi vain jatkaa elämää yksikseen että tällaisilta vaikeuksilta välttyisi, mutta minkäs teet kun on niin umpi rakastunut.. Opin nyt kantapään kautta ettei pettäminen ole eduksi kenellekkään, ei edes itselle vaikka niinhän sitä luulee siihen asti kunnes totuus paljastuu..

Vierailija

Itse seurustelin ehkä sen Herra Oikean kanssa, ja pitkän seurusteluajan kuluttua petin häntä humalassa. Siis ihan vain pussailin mutta se oli liikaa jätkälle. Kadun sitä edelleen, vaikka siitä on jo monta vuotta. Älkää ikinä pettäkö kukaan :/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat