kirkosta eroaminen?

Vierailija

Olen harkinnut jo pitkän aikaa kirkosta eroamista. En usko jumalaan, enkä koe mitään seurakunnan palveluista hyödylliseksi itselleni. Voin pitää suuret häät ilman kirkkoa ja minua ei tarvitse haudata kirkon maille. Ainoa, mikä enää mietityttää, on kummius. Olen kuullut, että kummin vastuulla on uskonnollisuuksien opettaminen lapselle. Mutta sen lisäksi lapsen elatusvelvollisuus siirtyy kummille vanhempien kuollessa. Onko tämä totta? Miten sitten ei-kirkossa olevien lapset, eikö heillä ole kummeja? Kummina ei kuitenkaan voi toimia, jos ei ole kirkon jäsen. Pari läheistäni ovat estelleet kirkosta eroamistani, koska haluaisivat minut tulevien lastensa kummeiksi. Onko tämä tarpeeksi vahva, ainoa syy pysyä kirkon jäsenenä? Miten kirkosta eroaminen on vaikuttanut teidän elämäänne kirkollisveron käteen jäämisen lisäksi?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Tuo uskonasioissa opastaminen todella kuuluu kummin tehtäviin, mutta elatusvelvollisuus on peräisin jostain pimeältä keskiajalta, ei siis todellakaan pidä paikkaansa :)

Minun on huono tähän muuta sanoa, koska itse haluan mennä kirkossa naimisiin ja saada viimeisen levon kirkkomaassa. Ja toimia kummina siskojeni lapsille.

Vierailija

Suosittelen eroamaan kirkosta! Itse tein tämän ensitöikseni täytettyäni 18-vuotta.

Kummius on nykypäivänä aika häilyvä juttu, uskonnollisuus näkyy lähinnä rippiristin antamisessa jos siinäkään.

Itse ajattelin tulevaisuudessa pistää lapselleni "kummit", tosin heitä kutsuttaisi jollakin eri nimellä. Esimerkiksi "lempitäti, -setä" tai lapsi olisi humoristisesti "pummilapsi" tms :D

Kirkkoon kuulumaton ei voi toimia sinä perinteisenä kummina, mutta hän voi saada epävirallisen samanmoisen osan lapsen elämässä. Kyllä lasta täytyy perheen ulkopuolelta tukea myös muutenkin kuin uskonnollisella kasvatuksella :)

Minä tunnen itseni vapaammaksi ja itsenäisemmäksi erottuani kirkosta. Minua ei kiinnosta hengelliset asiat enkä ole pohtinut jumalien olemassaoloa. En siis pidä itseäni ateistina tms., minusta uskominen on hieno asia jos sen tekee itsekseen ja omannäköisekseen. Minä tykkään uskoa, että pikkulinnut ovat kuolleita sukulaisia ja on kiva välillä uskoa kohtaloon ja niin edelleen.

Mutta minä en tarvitse siihen mitään instituutiota, en raamattua enkä rituaaleja. Kukaan ei tarvitse.

Vierailija

Ja vielä jatkan tuohon kirkkohääjuttuun, minäkin ensin mietin että no totta kai haluan pitää kirkkohäät enkä missään maistraatissa jotain ankeita... mutta sitten äitini sanoi, että miksen pitäisi häitä jossain loisteliaassa "palatsissa" ! Niin!

"Pappi" voisi puhua rakkaudesta ja sen sellaisesta ja häiden kulku voisi olla ihan samanlainen kuin kirkossa mutta ilman sitä uskonnollisuutta. Laulettaisiin sellaisia virsiä ja veisuja, joissa se hengellisyys ei niin näy ettei ihan kierolta vaikuttaisi.

Mutta jos mieheni kuuluisi kirkkoon eikä suostuisi eroamaan niin kyllä minä kirkossakin voisin häät pitää. Mutta haluaisin sitten kevyemmän version, ei saarnausta eikä sellaista.. menis päivä pilalle.

Vierailija

JA vielä jatkan :D

Että kyllä minä joulua vietän ja muita kristillisen (tai aiemmin roomalaisen) alkuperän juhlia. Kuuntelen mielelläni aamuisin toisella korvalla YLEä josta tulee jos minkälaista uskonnollista höykytystä.. Tykkään joistain virseistä ja laulan niitä mielelläni :)

Pointti siis että kirkosta eroaminen ei tarkoita sitä että elämä jotenkin muuttuisi. Ei se muutu. Se on just sellainen kun itse haluat!

Sitäpaitsi olen aika varma, että jos joskus tulen uskoon (epäilen, mutta JOS) niin en minä silti kirkkoon liittyisi. En vain ymmärrä mihin sitä jäsenyyttä tarvitaan.

Vierailija

Mäkin erosin heti kun olin virallisesti 18, puoli tuntia keskiyön jälkeen :D
Olen tosi tyytyväinen päätökseeni ja ylpeä sitä ettei mun tarvi kuulua johonkin vain siksi kun "kaikki muutkin kuuluu". Suurin osa kirkkoon kuuluvistahan ovat ns passiivisia jäseniä, jotka eivät juuri käy kirkossa tai muutenkaan osallistu seurakunnan toimintaan.
En ole moneen vuoteen uskonut mihinkään jumalaan, hylkäsin sen ajatuksen heti kun pääsin irti lapsuuden päiväkerhojen aivopesusta ja kykenin pohtimaan asioita itse.

Täältähän löytyy myös lisätietoja, jos jotain vielä mietit: http://eroakirkosta.fi/

Vierailija

Höpöhöpö, kummius on pelkästään kristillinen suhde eikä kummilla ole mitään juridisia velvollisuuksia esim. lapsen elatukseen. Ellei sitten huoltajuutta erikseen määrätä kummille muttei se mikään automaatio ole. Ja tuo kristillinen suhde meinaa juurikin sitä uskonnollista kasvatusta. Joskin useimmiten se lienee jotain ihan muuta...

Itsekin olen kirkosta eronnut jo muutama vuosi sitten. Enkä olisi jättänyt eroamatta jostain "ulkopuolisesta" syystä, oma asianihan se on uskonko vai enkö (ja kuulunko kirkkoon vai enkö). Aika härskiltä se olisi tuntunut lupautua jonkun lapsen kristilliseksi "kasvattajaksi" jos en itsekään usko...

Ja noin muuten: Kirkkoon kuulumattoman lapsi voi nimijuhlassaan saada siviilikummin tai useammankin mutta pakollistahan se ei ole. Eikä sitä varmaankaan mihinkään rekisteriin merkitä. Mutta siviilikummi voi tosiaan kuitenkin toimia myös "ylimääräisenä" turvallisena aikuisena lapsen elämässä.

Kirkkoon kuuluvalle lapsellehan kummit ovat pakollisia (nykyään väh. kaksi). Ylärajaa ei ole paitsi ilmeisesti ortodokseilla on aina vain kaksi kummia. Ja tokihan jos halutaan joku kirkkoon kuulumaton "lisäkummiksi" niin mikäpä sitä estää niinkin sopimaan, niinkin tehdään. Joten ihan hyvin aloittaja voi olla siviilikummina kirkkoonkin kuuluvalle lapselle, mielestäni niin on ihan hyvä. Lapsi saa "aikuisen ystävän" eikä toisen tarvitse lupautua/sitoutua mihinkään sellaiseen mihkä ei itsekään usko.

Vierailija

Kiitos kaikille! Helpottaa kovasti, taidanpa lähteä tekemään kirkosta eroanomuksen:) Mutta kylläpä on hölmö käytäntö, että kirkollisveroa on maksettava koko vuosi, vaikkei olisi jäsenenä kuin alkuvuoden! Yrittääkö kirkko sillä tavalla lisätä tulojaan hetkeksi, kun kirkosta eroaminen lisääntyy?

Vierailija

Olet selvästi pohtinut eroamista aika perusteellisestikin.Jos haluat erota kirkosta niin eroa. En ole omia ystäviänikään estellyt vaikka alkaa vähitellen tuntua että kohta mulla ei ole enää ystävissä kahta kirkkoon kuuluvaa mahdollista kummia. Voit olla kyllä lapsen elämässä ilman kummiuttakin läsnä.

Alunperinkin kummin vastuulla on ollut uskonnon opettaminen kastettavalle, mutta koska alkujaan-Jeesuksen kuoltua- monet kastetut olivat aikuisina kääntyneitä, niin kummille ei kuulunut mitään elatusvelvollisuutta luonnollisestikaan.

Viisas professori sanoi näin eräällä luennolla: Jos ihminen ei jaksa/halua ottaa selville mitä kirkko oikeasti tarjoaa ja mitä kristinusko todella on, niin silloin voi ihan hyvin erotakin.
Ja tällä en halua ketään loukata, mutta jos ei kirkko ja usko kiinnosta ja tuntuu että ne ei oo "mun juttu" niin eihän siinä sen kummempaa:)

Vierailija

Minä olen myös kirkosta eronnut ja odotan esikoistani. Asiat ovat mietityttäneet myös itseäni etenkin lapsen kohdalla. Itse en ole koskaan kokenut kirkon opetuksia itselleni tärkeiksi, vaikka rippikoulun kävinkin. Vietän kuitenkin kristilliset juhlat, mutta ilman niiden kirkollista merkitystä.

Seurakunnasta riippuen kummiksi voidaan hyväksyä myös konfirmaation (=rippikoulun) käynyt, mutta myöhemmin kirkosta eronnut henkilö (oma siskoni pystyy toimimaan lapseni kummina vaikkei kuulu kirkkoon mutta on kuitenkin käynyt rippikoulun). Lapseni tulee myös kuulumaan kirkkoon, päättäköön itse aikuisena haluaako pysyä kirkon jäsenenä.

Tuo elatusvelvollisuus ei ole enää voimassa, taitaa olla tosiaan peruja jostain kaukaisilta ajoilta. En ainakaan itse ole törmännyt kyseiseen ilmiöön. Uskonnollisten asioiden opettaminen kummilapselle on vain nimellinen velvollisuus. Enemmän kummit toimivat opastajina vanhempien apuna ja kertovat lapselle asioita elämästä vähän toisenlaiselta näkökannalta :)

Kummeja voi olla myös ei-kirkkoon kuuluvilla lapsilla. Tällöin lapsen nimi ilmoitetaan väestörekisteriin ja vietetään ns. Nimiäiset, jolloin lapsen nimi kerrotaan sukulaisille. Periaatteessa nämä siviilikummit toimivat tavallisten kummien tavoin opastajina, mutta heidän nimiään ei rekisteröidä mihinkään kirjoihin.

Vierailija

Sirottimen kysymykseen voisin veikata, että tämä on valitettavan yleinen käytäntö monien instituutioiden jäsenmaksun maksamisessa,esim käsittääkseni monet poliittiset puolueetkin maksuttavat koko vuodesta aina kerrallaan vaikka eroaisikin ja ei tavallaan olisi velvoitettu maksamaan kuin vaikka puoli vuotta. Kait tälläsellä vältellää paperisotkuja ja maksamissysteemit ei mene solmuun:(

Vierailija

Itse olen eronnut kirkosta ja kummipoikani äiti on myös. Sovittiin vaan että olen kummi,eikä lapselle pidetty mitään kastamistilaisuutta. Kummiksi pääsee ilman kirkossa olemistakin. Ainakin koska tänä vuonna erosin kirkosta niin saan veronpalautusta paljon enemmän kuin ennen.

Vierailija

Kyllähän voi itseään kummiksi kutsua, vaikkei kirkkoon kuuluisikaan, mutta perinteisessä mielessä kummeja ovat vain ne, jotka kummeiksi tulevat lapsen kastetilaisuudessa. Onhan esim. koulussakin koulukummeja, joilla ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa, mutta kastekummeja voivat olla vain kirkkoon kuuluvat.

Vierailija

Itselläni on kolme kummilasta ja olen eronnut kirkosta 2004. Kahden ensimmäisen kohdalla kuuluin vielä kirkkoon ja kolmannen kohdalla en. Olen kuitenkin kaikkien kolmen kummi ja osallistuin myös kaikkien ristiäisiin. Mielestäni kirkkoon kuuluminen ei vaikuta mitenkään kummina toimimiseen. Haluan olla lasten elämässä tukena ja kasvattajana mukana, eikä siihen kirkkoa tarvita. Viimeisen kummilapseni ristiäisissä pappi oli samaa mieltä kanssani ja hän oikein erikseen sanoi, että olen aivan yhtä tärkeä kummi kuin muutkin, vaikka en saanut sitä kirkon antamaa todistusta. En usko jumalaan, joten miksi ihmeessä kuuluisin kirkkoon. Lisäksi uskon että uskominen on hyvin henkilökohtainen asia ja ihmisen ja jumalan välinen, eikä siihen väliin tarvita maallista kirkkoa.

Eli: elämääni tai kummina toimimiseen kirkosta eroaminen ei ole vaikuttanut mitenkään.

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Mä oon alkanu tosissani miettimään eroamista kirkon homokannan vuoksi. Vaikka ei kaikki sitä konservatiivisinta mieltä ole.. Mutta, en koe kirkkoo ollenkaan omaks. Paljo olin seurakunnan toiminnassa mukana yläasteen aikana, mm. isostoiminnassa. En oo kuitenkaan uskonu jumalaan sitten lapsuuden. Itselläni on 2 syytä miksi harkitsen vielä.

1. Juuri tuo kummiasia. Ystäväni nimittäin haluavat perinteisiä kummeja, eli "epävirallinen" kummius ei oo niille vaihtoehto. Ehkä hieman itsekästä ajattelua tosin, että pysyn kirkossa koska haluan kummiks.

2. Isän puoleinen suku on niin vanhoillislestadiolaista että en edes halua kuvitella minkä reaktion asia heissä saa aikaan. Isäkin jopa, hänen mielestään kirkkoon ei saa astuakaan jos ei kuulu kirkkoon. Pelkona on että mut syrjäytetään sit kaikista juhlista ym. Ja mummo on niin vanhanaikainen tässä, että pelottaa jo ajatella reaktiota. Eihän sitä sais ajatella mitä muut ajattelee, mut jos elämästä tulee helvettiä sen vuoks nii onkohan sen arvosta...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat