Miksi en löydä sitä unelmieni prinssiä?

Vierailija

Niin eli, yksinkertainen ongelmani on että olen etsinyt hyvää miestä/suhdetta jo pitkään ja ehdokkaita on ollut lukuisia, mutta jokainen alkanut "juttu" on aina tyssännyt ennenkun on edes ehtinyt alkaa kunnolla, joko jätkä on lempannut juuri kun olen ehtinyt kunnolla ihastuun, tai sitten itse olen todennut että tyyppi on liian tylsä/tavallinen enkä ole ihastunut juuri yhtään ja olen jo siinä vaiheessa täysin kyllästynyt kundiin ja sitten lempannut tyypin.

Monet kaverini ovat sanoneet tosin että vaadin liikoja, mutta mielestäni ei ole liikaa vaadittu että olisi kaikinpuolin kunnollinen mies (tietysti hieman "pahaapoikaa" pitää olla, ei liian kiltti ja kunnollinen), joka olisi vielä mielestäni komea, koska voin myöntää että olen aika pinnallinen siinä mielessä, että haluan että jätkä on sen näköinen että hänet kehtaa esitellä kavereille ja vanhemmille.

Toinen ongelmani on sitten että en ole varma mitä haluan, koska tavallaan mielessäni on käsitykset "unelmieni prinssistä", mutta kukaan ei tunnu vastaavan niitä täysin ja kiinnitän jätkässä aina pieniinkin vikoihin liikaa huomiota. Ja sama oravanpyörä toistuu jokaisessa "jutussani", eli aina kun pari viikkoa tapailua on mennyt ja jätkä on kiinnostunut minusta kunnolla, koen tilanteen ahdistavaksi ja tunnen että jutusta ei tule mitään TÄLLÄKÄÄN kertaa. Menneisyydessäni on paljon irtosuhteita ja en oikeastaan luokittelisi yhtäkään aikaisempaa suhdettani vakavaksi, koska pisin on puolitoista kuukautta ja silloinkin oli jo aivan lopen kyllästynyt ihmiseen.

Tämä on yhtä oravanpyörää ja olen niin pettynyt itseeni ja ennenkaikkea jätkiin yleensä. Voiko tämä kaikki johtua siitä että nuoressa iässäni olen kokenut liikaa irtosuhteita ja vääryyttä vai mistä? (olen siis 17 vuotias.)

Kommentit (9)

Vierailija

Mullakin oli joskus toi sama tunne, "eikö mulle kelpaa kukaan?".
Neuvoisin ottamaan vähän aikaa itsellesi, jätä ne miehet vähäksi aikaa kokonaan pois ja opi tuntemaan itsesi. Kokemuksesta voin sanoa, että sit kun se oikea sieltä tulee, niin sen kyllä huomaa. Ja varmasti tulee, sullahan on vielä vaikka kuinka paljon aikaa :)

Vierailija

Hankala tilanne, sillä ilmeisesti kovasti yrität kumppanin saada. :/
Voi olla että tulkitsen asiasi väärin, mutta itselläni on ollut hiukan samankaltaisia ongelmia.

Kerrot että parin viikon jälkeen suhde alkaa ahdistamaan toisen ollessa kiinnostunut. Mitä jos ensi kerralla ottaisit vähän hitaammin, etkä jättäisi tyyppiä samantien? Luulisin että tässä vaiheessa myös kannattaisi puntaroida tarkemmin tyypin hyviä ja huonoja puolia- parissa viikossa ei opi tuntemaan ketään muuten kuin pintapuolisesti, voi olla että niitä hyviä puolia ilmaantuu sitten ajan kanssa enemmänkin... ;) Tosin ikäviäkin puolia luultavimmin ilmaantuu, mutta kenellä huonoja puolia ei olisi?

Itselläni oli aiemmin sama juttu että heti alkoi toisen kiinnostuessa ahdistaa ja lemppasin tyypin samantien. Helposti siinä sitten alkoi etsiä vikoja toisesta jotta löytyisi syy lopettaa koko juttu ettei tarvitsisi edes yrittää. Samoin toinen alkoi tuntua vastenmieliseltä tahtoessaan läheisyyttä. Reaktioon auttoi se, että pyrin ottamaan omaa aikaa heti kun inhoreaktio ilmestyi, mietin mistä tyypissä oikeasti pidin ja miksi en halunnut häntä jättää kuten muitakin. Erona muihin suhteisiin oli tosin se, että nykyinen oli ollut jo muutaman kuukauden ajan pelkkä kaveri, eikä heti pyrkinyt iholle.

Olen vähän sitä mieltä ettei mitään unelmien prinssiä kannata edes etsiä, vaan ihmistä jonka kanssa ajatus yhteisestä arjesta tuntuisi mukavalta- tai yleensäkin ajanviettäminen kyseisen henkilön kanssa. :p

Mielestäni kannattaa ihan rehellisesti sanoa, että sinulla on taipumus ahdistua liian nopeasta etenemisestä- mikäli toinen oikeasti välittää, hän kyllä ymmärtää tilanteen. Uskalla ottaa omaa aikaa ja ole hieman kärsivällisempi tutustuessasi, niin kyllä se siitä! ;D

Vierailija

Äitini sanoo aina, että parhaiten löytää, kun lakkaa etsimästä. Tämä pitää mun mielestä hyvin paikkansa. Sulla on vielä vuosia aikaa tavata se ihana mies, joten älä kiirehdi, anna asioiden edetä omaa tahtiaan. :)

Vierailija

Niin no sitten on vielä se ongelma että en viihdy yksin kauaa , vaan tulee sellainen tyhjiö jos joudun olemaan kauan yksin ja sitten alkaa taas etsintää.. :S

Ja sitten jos satun ihastumaan johonkin todella paljon, käy aina niin että jätkä on joko yksinkertaisesti playeri tai sitten hän vastaavasti keksii ihan yllättäen jotain "en ole valmis suhteeseen" tai muuta vastaavaa..

Itse ajattelen aina että jos ihastumista ei tapahdu ensitreffeillä, ei sitä tule jatkossakaan ja sekin osaltaan sitten tyssää monta juttua. Niin ja onko väärin tapailla montaa samaanaikaan,, koska amerikassahan se on ihan normaalia, mutta onko se kuitenkin vähän outoa?

Tämänhetkinen kiinnostukseni on 25 vuotias, kahden lapsen isä ja naimisissa ollut, joten seuraava kysymykseni onkin, onko hän yksinkertaisesti liian vanha ja liian kokenut, koska itseäni häiritsee hirveästi se että tyyppi on ollut vasta puoli vuotta sinkkuna 8 vuoden suhteen/avioliiton jälkeen. Hän sanoo kyllä olevansa kiinnostunut ja ihastunut, mutta jotenkin haiskahtaa.. Mitäs sanoisitte tähän?

Olen ehkä maailman epäonnisin ihminen rakkausasioissa , mutta kiitos kuitenkin kun jaksatte vastailla :)

Vierailija

Kuulosti aivan minun tekstiltäni! Itselläni oli sama ongelma pari-kolme vuotta yhteensä. Tapailin paljon uusia tuttavuuksia ja aloitin seurustelun yhä uudestaan. Jätin kuitenkin aina kaikki hetken seurustelun jälkeen kyllästymiseni takia. Pisin suhde oli 9kk, josta 3-4kk yritin väkisin sinnitellä suhteessa. Ongelmanani on aina ollut, että ihastun todella nopeasti, mutta kyllästyn lähes yhtä nopeasti. Huomattuani joitakin vikoja miehessä, jätin hänet.
Tavattuani nykyiseni, pelkäsin että taas käy näin. Olemme kuitenkin seurustelleet yli puolitoista vuotta ja aina vain onnellisempia, joten kyllä se mies sinullekin vielä löytyy! Pitää vain tutkailla ja tunnustella itselleen sopivaa miestä. Itse löysin sopivan juuri testailemalla eri luonteisia ja tyylisi miehiä. Suhteessa ei kuitenkaan kannata olla, jollei kiinnostusta löydy, sillä se on erittäin ahdistavaa. Sukulaiseni ovat kyllä piikitelleet erittäin paljon nopeasta miehen vaihdosta ja isäni sanoi jo, etten saa viedä näytille sinne miestä ennenkuin olen seurustellut 5 vuotta, mutta nyt he ovat viimein lopettaneet sen, kun olen ollut hieman kauemmin nykyisen kanssa. :)
Joten tsemppiä, kyllä jokaiselle on se sopiva ja montakin eri vaihtoehtoa :)
Sinkkuudessakin olen kanssasi samalla aaltopituudella, sillä aina jätettyäni taas miehen ajattelin, että nyt nautin sinkkuudesta, mutten kuitenkaan osannut lopulta olla yksin ja siksi tuli tehtyä virhelyöntejä paljon. Joten siihen en oikein osaa sanoa mitään kannustavaa =/ Lisäksi olen myös harrastanut paljon irtosuhteita, jotka harmittavat nykyisin todella paljon, mutta ovatpahan toisaalta koettuja nyt ja yritän unohtaa ne kokonaan. Nykyinen mies onneksi tietää niistä ja seurusteluistani ym, joten ei ole hätää :)
Koita jaksella! :)

Vierailija

Cosmossa taisi joskus olla miehinen mietelause, joka meni jotenkin näin (kai): Nainen on onnekas jollei 24 ikävuoteen mennessä ole vielä löytänyt sitä oikeaa.
Eli tohon on vielä matkaa :) Itse olen onnellinen siitä ettei se "prinssi" ole vielä kävellyt vastaan; ennen kuin jaan koko elämäni (pysyvästi) haluan nauttia siitä itse!

Vierailija

Oot kyllä nuori.
Sanon että kannattaa ensin opettella olemaan yksin ettet muutu jossain vaiheeksi ihmiseksi joka on vain olemisen takia. Etsimällä et ihan oikeasti löydä mitään, meet päivä kerrallaan ja silmät auki, älä tapaile jokaista joka tuntuisi hyvältä vaan sellasta joka ihan oikeesti herättää sen kiinnostuksen vaikka olis pelkkä ohikulkia.
Mut mä sanon että tyttö hyvä relaa, ei tää maailma pyöri miesten ympärillä. :))
Pakottamalla itsensä suhteeseen kyllästymiseen asti ei tiedä mitään hyvää.
Muista: Kukaan ei ole täydellinen !

Vierailija

Kiitos paljon hyvistä neuvoista ja ehkä sainkin noista joitain hyvi vinkkejä tulevaisuutta ajatellen! :) Unohdin mainita että nyt en tosiaan ole viime marraskuun jälkeen seurustellut, mutta tapaillut lukuisia vaan.

Itse inhoan ehkä eniten kaikista miehistä "playereitä", mutta sanokaa te kokeneemmat ja viisaammat että pystyykö pahemman luokan pelimiehenkin kesyttämään kun näkee tarpeeksi aikaa ja vaivaa, vai onko se mahdotonta yksinkertaisesti? Vai onko se vaan niin kuin useat kaverini sanovat että kannattaa etsiä mahdollisimman kokematon ja kiltti jätkä ja kouluttaa siitä kunnon poikaystävä ? :D

Vierailija

Mä uskon kyllä siihen että playerinkin pystyy kesyttämään, jos vaan playerilla on todella kiinnostusta uuteen naiseen. Playerit on playereita, koska ne ei oo löytäny tarpeks mielenkiintosta seurustelu kumppania. Epäilen, että jos semmoinen sattuisi kohdalle, mies jatkaisi vain touhuaan, eiköhän se pysähdy miettimään, että nyt on kyllä mahtava mimmi tässä ja lopettaa puuhastelut ;)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat