Kuinka suhtautua yhteydenottoo pitkän ajan jäljiltä...

Vierailija

Sain toissapäivänä yhteydenoton eräältä mieheltä, kenen kanssa tapailimme alkuvuodesta, mutta reilun kuukauden tapailun jälkeen mies laittoi hommat jäihin oman elämäntilanteensa takia. Hänen elämänsä oli silloin sekaisin, minkä takia halusi olla vain kavereita. Osa minusta uskoi, ettei kaikki asiat olleet niin hyvin kuin voisi olla ja osa taas epäili, oliko kyseessä vain tekosyy.
Yhteyttä pidimme jonkun verran, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito loppui täysin miehen puolelta. Kunnes toissapäivänä hän otti yhteyttä. Olin täysin puulla päähän lyöty, sillä olin ollut täysin varma, ettei hän enää haluisikaan olla kanssani missään tekemisissä. Sain selville, että miehen ongelmat ovat lähteneet selviämään ja elämä alkaa voittamaan. Ongelmien taustoista en vieläkään tiedä, kun hän ei niistä halua huudella.

En tiedä mitenkä asiat jatkossa menevät, mutta en voinut välttyä ajattelematta, että entä jos tässä elämä tarjoaisi uutta alkua paremmalla ajankohdalla. (itsellänäkin oli talvella hanakala elämäntilanne, mikä on alkanut helpottamaan kesän kuluessa ja "tilanne" alkaa olemaan ohitse). En tiedä, mikä siinä miehessä on, mutta jokin hänessä kosketti ja syvälle. Yritin kovasti saada tunteet haudattua häntä kohtaan, ja kesään mennessä siinä jotenkin onnistuin. Vaikkakin aina välillä mies kummitteli mielessä. Ja viime viikolla hän palasi, jostain syystä erittäin voimakkaasti ajatuksiin.... Ja perjantain jälkeen vatsa on ollut jälleen täynnä perhosia, jostain syystä..

Olen täysin sekaisin, en tiedä miten pitäisi suhtautua asiaa, lähinnä ajatuksissa pyörii ajatus nostaa kissa pöydälle, ja jutella miehen kanssa talven tapahtuneet selviksi ja sitä kautta selvitellä mitenkä jatkossa. Toisaalta sen verran pahasti talvella sain siipeeni, etten tiedä uskallanko ottaa sen riskin, jos kyseessä olisi uusi yritysmahdollisuus.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat