Kahden vaiheilla

Vierailija

Olen seurustellut mieheni kanssa nyt vähän reilut 3 vuotta, joista 2,5 vuotta kaukosuhteessa.

Jokin aika sitten kävin kotikaupungissani, ja ihastuin toiseen mieheen. Hän ei kylläkään ole yhtään minun "tyyppiäni", mutta jokin hänessä vetää puoleensa. Noh, tulihan sitä puuhailtua vaikka mitä, ja ihastus vain syveni..

Samalla tajusin, ettei mieheni ehkä voikaan tarjota minulle enää sitä mitä haluan, ja että tunteeni olisivat hiipuneet. En tunne katumusta teoistani, mutta en myöskään ole ylpeä niistä.

Ja se todellinen pulma onkin että olisiko nyt oikea hetki jättää mieheni ja muuttaa takaisin kotikaupunkiini, etenkin kun en yhtään viihdy tässä uudessa kaupungissa? Ei välttämättä sen takia että ihastuin, vaan koska tajusin että jos ei jotain pian tapahdu niin tukehdun tähän suhteeseen.

Kokemuksia, ideoita, vinkkejä?

Kommentit (10)

Vierailija

siis voi jösses!!!!
toi oli kuin pätkä mun elämääni puoltoista vuotta sitten!!!!

mutta siis mä itse ratkaisin tilanteeni silloin puoltoist vuot sit et yksinkertaisesti jätin tylsän miehen ja muutin "kotiin" eli siis kaupunkiin jonne olin kokoaika haaveillu..
tämä tylsä mies suuttui aivan tajuttomasti siitä, mut minkäs sille voi jos ei toinen sytytä???
ei sille mitään mahda..

mutta yksi asia muista!!!! kun muutat kotikonnuillesi takaisin, niin muuta omaan asuntoon!!!
ite tein sen virheen (manipuloiva mies) et muutin saman tein yhteen "ihastukseni" kanssa...

Vierailija

Siis kaukosuhde on nyt takana ja asutte nykyään samassa kaupungissa? Viestistäsi ei oikein käy ilmi, mutta päättelin että olet siis muuttanut miehen perässä uuteen kaupunkiin.

Itsellänikin on jonkin verran kokemusta kaukosuhteesta, kestin sitä varmaan jonkun 3-4 vuotta ennen kuin tuli pinna täyteen ja tuntui että oli päädyttävä joko eroon tai muuttoon. Onneksi meillä suhde toimii ihan yhtä hyvin yhdessä asuessa kuin etänäkin, mutta kyllä siinä hetki meni että tottui uuteen järjestelyyn. Pitkässä kaukosuhteessa on ehdottomasti se vaara että on helpompi pitää yllä romanttisia kuvitelmia toisesta pidempään ja sitten kun lopulta on miehen kanssa samassa kaupungissa, rutiinit ja tosielämä sen kanssa onkin ihan toista.

Tyytymättömyys uuteen kaupunkiin heijastui minullakin aluksi tyytymättömyytenä suhteeseen, mutta koska oltiin niin pitkään sinnitelty etäsuhteessa en halunnut antaa periksi heti ekan vastoinkäymisen kohdalla. Eli ihan ensimmäiseksi lähtisin miettimään onko ongelma oikeasti suhteessa, vai sinun sopeutumisessasi uuteen tilanteeseen ja ympäristöön.Tosin jos elämä ilman tätä miestä on ihan miellyttävä ajatus, niin sitten ratkaisu on varmaan aika selvä.

Vierailija

Kannattaa miettiä tarkkaan, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja myöhemmin kaduta exäsi jättäminen. Itselleni kävi niin, että exän kanssa erottiin ja noin kuukausi sen jälkeen löysin uuden miehen, mutta en pystynyt seurustelemaan hänen kanssaan, koska kaipasin liikaa exääni.

Millainen nykyinen suhteesi on? Huomioiko mies sinua tarpeeksi? Oletko onnellinen vai enemmän surullinen suhteessa? miten seksi toimii? Mieti myös, että pystyykö tämä toinen mies antamaan sinulle enemmän, mitä nykyinen... Entäs uuden miehen haittapuolet...

Jos nykyisessä suhteessa on enemmän puolia, jotka eivät tee sinua onnelliseksi, kannattaa harkita eroa, mutta en suosittele suoraan vaihtamaan miestä, vaan tutustumaan tähän toiseen ensin kunnolla ja edetä hitaasti.

Mielestäni parisuhtewessa pitäisi pääosin olla onnellinen, eikä harkita eroa/pettämistä, jos niin käy on mielestäni pohdittava jotain muutosta, koska sellaisessa suhteessa kukaan ei jaksa kauvaa, ainakaan henkisesti.

nämä jutut on omien kokemusteni perusteella kirjoitettu, toivottavasti on edes hieman apua

Vierailija

Juu siis miehen perässä muutin tänne, mutta emme asu yhdessä. Olis ollu hieman liian radikaali muutos että kaukosuhteesta suoraan yhteiseen kämppään.

Ja todellakin omaan kämppään jos päätän muuttaa takaisin kotikaupunkiin!

En osaa sanoa kumpi pystyy antamaan minulle enemmän, kun ovat täydellisesti toistensa vastakohdat. Toinen voi tarjota todennäköisesti vakaan suhteen loppuelämäksi, toinen taas villiä menoa pariksi vuodeksi.
Toisaalta tällä hetkellä todella tarvitsisin elämääni menoa ja melskettä, kun vihdoin päässyt eroon monen vuoden masennuksesta. Kaikista vähiten kaipaan kotona kyhjöttämistä, ja valitettavasti nykyinen mieheni ei voi juuri muuta tarjota.. Sen lisäksi ettei hän ole menevä ihminen, todettiin hänelläkin juuri hetki sitten masennus.

Rosier, palasitko koskaan exäsi kanssa yhteen vai pääsitkö nopeasti kuitenkin ikävästä yli?

Näistä oli jo apua, kiitos :)

Vierailija

Palasin yhteen ja sitä "onnea" jatkui noin 3kk nyt taas ongelmia, ollaan monia kertoja erottu ja aina palattu. En vain osaa päästää irti, vaikka muita miehiä olisi tarjolla ja tiedän, että suhde ei koskaan tule toimimaan kunnolla.. aina ajatuksissa on "jos sittenkin nyt toimisi". Olen itse aika sekaisin tunteiden kanssa.

Vierailija

Mmh.. Aika harvoin kai enää eron jälkeen suhde toimii? Tietysti niitä onnekkaitakin on.

Näin juuri miestäni. Kun pääsin ovesta sisään ja sain kengät pois niin tuli ja halasi pitkään... Ikävää vaan etten tuntenut juuri mitään. Halusin kyllä lohduttaa, mutta en kyllä sitten muuta.

Kyllä tämä satu taisi olla tässä, kun ei syty niin ei syty. Toisaalta olen hirveän pettynyt koska todellakin vielä kuukausi sitten tunnustin rakkauttani.. Voiko oikeasti tunteet hiipua näin nopeasti, vai suggestioinko nyt itseäni vaan eroon..

Vierailija

ÄLÄ OTA KUMPAAKAAN RUPEA HARRASTAMAAN YHDENILLAN JUTTUJA NEHÄN SINULTA KÄY ! :----)) ONNEA VILLEIHIN BAARI ILTOJEN JATKOIHIN JA VOIMIA !!!! :-----))

Vierailija

Mä seurustelin itse 2 vuotta ja vähän päälle, ihastuin uuteen mieheen ja tajusin sen kautta että silloinen poikaystäväni oli aivan väärä henkilö minulle. Puhuttiin sillon erosta kun kerroin että oon ihastunut toiseen henkilöön, ja sillon itketti ihan hirveesti ja sanoin että rakastan sua etc ja että en tahtois erota. Kuitenkin siinä uudessa miehessä oli ne kaikki puolet mitä vanhassa ei ollut ja joita kaipasin, niin päätin sanoa goodbye vanhalle poikaystävälleni. En tahtonut tuhlata enää yhtään omaa aikaani enkä silloisen poikaystävän. Olin alle vuorokauden sinkku kun seurustelin jo tämän uuden miehekkeen kanssa, nyt ollaan pian seurusteltu n 4 kk (: oon ylpeä että olin niin rohkea ja uskalsin tehdä siirron. En murehtinut eksääni enää sen jälkeen, toki joskus kun nykyisessä suhteessa on hankalaa niin mietin että eksäni olisi ollut ihan erilainen ja parempi tietyssä suhteessa mutta.. parempi näin! Joten rohkeasti eteenpäin vaan!

Vierailija

Jos susta on vasta kuukauden tuntunut tuolta niin itse en ainakaan ihan heti luovuttais. Edellisessä suhteessani monesti kaipasin jotain muuta, mies oli juuri semmoinen kotihiiri ja itse kaipasin vähän menoa. Ensimmäisen kerran pidimme taukoa kun olimme olleet 3vuotta yhdessä, taukoa kesti 2viikkoa ja sitten halusin takas kotiin miehen luokse. Sama toistui seuraavana kesänä kun tapasin nykyiseni ja piiitkän pohdinnan (ja tauon) jälkeen päätin jättää hänet. Tajusin että en voi kohdella näin että joka kesä pidän taukoa ja sun muuta. Vieläkin joskus kaipaan tätä entistä, olemme vielä onneks kavereita mutta koskaan en ole kuitenkaan katunut päätöstäni, tietysti nykyisen kanssa riidellessä joskus tulee tunne että miksi hänet jätin mutta muuten kyllä sitä tunnetta ei ole.
Mutta ihan oikeesti, älä oo liian äkkipikainen. Katsoisin itse ainakin vähintään muutaman kuukauden että miltä tuntuu. Ei kannata heti jostain pienestä ihastumisesta lähteä. Niitä tulee varmasti eteen enemmänkin kuin yksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat