Kun kaikki itsessä mättää

Vierailija

Ongelmanani on minä itse. Joka päivä on yhtä tuskaa itseni kanssa. Olen mielestäni läski ja ruma ja tätä on ollut yläasteelta saakka. Tällä hetkellä olen 20v. Oikeasti järjellä ajatellen olen normaalipainoinen ja nättikin. Miehiä on riittänyt ja tällä hetkellä olen onnellisesti kihloissa. Mitä tehdä sille tunteelle kun tuntee olevansa aivan kamala? Tänään en suostunut lähtemään hakemaan leffaa videovuokraamosta ihan vain sen takia että tunsin olevani niin ruma. Monesti kun olemme miehen kanssa lähdössä esim kauppaan niin yhtäkkiä sanonkin että jään kotiin. En kestä tätä naamaa.. kaikki siinä tuntuu olevan pielessä vaikkei edes oo.. Arghh.. onko täällä ketään muita joilla on samoja ongelmia?

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

Joo täällä ilmottautuu yks samanlainen! Kai sun miehes kehuu sua? Ite oon ainakin huomannu sillä olevan tosi paljon vaikutusta, kun mietin että no sekin ajattelee musta niin, miksen siis itsekin ajattelisi itsestäni niin. Itelleni on myös psykologista ollu hyötyä, se saa mut ajattelemaan paljon näitä juttuja ja yleensä käynnin jälkeen on aina hyvä olo (:
Tuttu fiilis toi että kaikki on aivan pielessä vaikka ei edes ole, nimenomaan järjen kanssa ajateltuna mikään ei ole pielessä mut tunteet velloo sitä paskaa.. Mites sun ja miehesi seksielämä, onnistuuko ko. ongelman takia?
Seurustelu kyllä kertoo että olet kokonaisuudessasi kelpo paketti ja miehesi näkee sinut kauniina. Ei tämä tietenkään tarkoita etteikövätkö sinkut olisi kauniita, vaan tarkoitan että miehesi on pakko tykätä sinusta oikeasti. Ja onko muiden mielipiteellä loppujen lopuksi edes väliä? Usko pois, olet oikeasti aivan ihana ja kaunis, et todellakaan läski,ruma ja kamala.

Vierailija

Mies kyllä kehuu minua paljon ja näyttää kuinka paljon minusta tykkää. Ja uskonkin sen joten kuten. Seksi on tällä hetkellä aika vähäistä mutta en usko (en sitten tiedä) että tämä oloni siihen vaikuttaa. Tässä on hirveästi muutenkin ollut stressaavia asioita että nekin varmasti vaikuttaa asiaan. Nona, oletko sinä jättänyt lähtemättä jonnekin tämän asian takia? Ja seurusteletko? Olisi kiva kuulla millaista elämää elät muutenkin?

Itselläni monesti tulee hirveä ärsytys kaikkia kohtaan kun saan tämmöisen rumuuskompleksin. Mies eilenkin sitten tuli kotiin ja yritti piristää mutta minäpä vain mökötin ja äksyilin. Yleensä en kerro mikä mua vaivaa, mies sen yleensä sit jossain vaiheessa tajuaa mutta sekin että mua hävettää sanoa toiselle kuinka tunnen itseni rumaksi. En tiedä sitten mistä se johtuu...

Oliskos täällä muitakin samanlaisia kuin minä ja Nona? kertokaapa kokemuksia ja vinkkejä tähän?!!

Vierailija

En muista että olisin jättänyt lähtemättä jonnekin ko. asian takia, mutta muistan kun on pitänyt lähteä ja ollut ihan hirveän läski ja kammottava olo eikä mukavaa ollenkaan. Seurustelen, mutta sekin on "hankalaa" ainakin tän ongelman suhteen, koska poikaystäväni mielestä mun ei tarvis murehtia mitään tällaisia juttuja.. silti mietin että entä jos se tykkääkin enemmän vaik median tarjoamasta naisihanteesta kuin normaalista kropastani.. Ja sekös mut ajaa hulluksi. On sanonut eksästäänkin että se oli kiinteessä kunnossa ja päläpälä niin on se kiva täällä itkeä pillittää kotona ihan sellaisen takia vaan, ja sit kun alotan taas murheselitykseni sille niin se suuttuu mulle ja on sit suuttunu koko päivän. Ja hyvä kysymys onkin että miksi suuttuu... sen mäkin haluaisin tietää. Ja mä vaan tahtoisin keskustella aiheesta, en tahdo olla vaan semmonen ihan ok tyttö johon vaan tyydytään. Ja mua suututtaa taas myöntää että taas ajattelen näitä juttuja vaikka ei pitäisi.... Hirveen ahdistavaa!

Tiedätkö, mistä tuo rumuuskompleksisi johtuu? Milloin se alkoi ja miksi?

Vierailija

Toi on kaikkein inhottavinta että toinen suuttuu jos on paha olla ja yrittää selittää sitä. Kyllähän se varmasti on toiselle rasittavaakin että toinen kokoajan ajattelee itsestään että on ruma ja plaaplaa mutta pitäis ymmärtää.. Onneks mä tiedän tuon miehen eksän ja ja mä tiedän että tuo inhoo sitä yli kaiken. Toi on kyllä ollu aika pahasti sanottu että eksä oli kiinteessä kunnossa. Oletko koskaan nähnyt hänen eksäänsä? Se että miehen "kiintee kroppa" voi ollakin jotain muuta mitä mielessään ite ajattelee ja kuvittelee.Sehän voi ajatella sustakin niin :) Mulla on kans toi että pelkään miehen pitävän median naisista (jotka eivät loppujen lopuks ookaan niin aitoja edes) vaikka se aina sanookin että se on vaan tommosta pinnallista hömpötystä. Mulla on ollut tämä kompleksi aina, sinkkuna ollessa se ei tuu niin pahasti pinnalle koska mun ei sillon tarvii miellyttää ketään. juuri sama tuo että haluan olla se number one kaikista ja tiedänkin olevani mutta kun en siltikään jotenkin usko sitä. hassua.. tiedän mutta en tiedä :D Olen ollut tämmöinen aina. En sitten tiedä mistä johtuu.. Entinen poikaystävä kohteli kuin kukkaa kämmenellä, tämä kohtelee.. Ainakaan miehet sitä ei ole aiheuttaneet. Ehkä vaan oon tämmönen surunaama ollut aina. Entäpä Nona sinulla? Mistä sinun kompleksisi johtuu? Ja onko vaikuttanut teidän seksielämään? Kiva tietää ettei ole yksin maailmassa näitten ongelmien kanssa.

Vierailija

En oo nähny kyseistä eksää tai mitään, myöhemmin ku nostin asian esille niin se vaan sano et se muija turpos suhteen aikana tosi paljon, mut eipä paljon lohduttanu!Sovittiin että jutellaan viikonloppuna kunnolla kun nähdään mut saapa taas nähdä mihin asiat johtaa, ainakin haluaisin saada selvitetyksi mm ton kiinteysjutun, tosi ahdistavaa ajatella et se tykkää enemmän semmosista muijista. Joskus kun kysyin niin se sano että jos se saisi valita niin ottais muijan ilman jenkkakahvoja. Siitäkös mä masennuin hitto, sit se sano että mitkään jenkkakahvat ei kuitenkaa oo koskaan estäny sitä tykkäämästä musta.. ois tehny mieli sanoa että senki idiootti, pääasia ei ole vaan se että tykkäät vaan se että oon sulle paras ja kaunein ja seksikkäin etcetc.. suututtaa ja masentaa samaanaikaan niin hirveästi. Tää mun kompleksi johtuu varmaan ihan puhtaasti miehistä, edellinen kun möläytteli kaikkea idioottimaista, mm suurista jenkkakahvoistani ja pullukoista reisistäni... Ja nyt kun nykyinenkin vaikuttaa siltä että tykkää enemmän kiinteistä ja rasvattomista muikkeleista niin hyvä etten tukehdu ahdistukseen. Tapasin nykyiseni siis silloin, kun syömishäiriöni oli huipussaan, söin vain luumun päivässä. Sekin helpotti tietysti tän uuden suhteen myötä (ja psykalla käynti autto tietty kans) mutta nyt kun asioita on taas vähän selvitetty ja löydetty tällaista paskaa niin tuntuu taas että se olis mun ainoa ratkaisu. Mut mä tosiaan toivon et asiat selkenee viikonloppuna jos päästäis juttelemaan miehekkeen kanssa kunnolla.. huh. Seksielämään tää ongelma ei onneks oo vaikuttanu, mut jos tää näin jatkuu niin luulen että se alkaa ulottua jo sinnekin ja alan tuntea itteni maailman rumimmaks ihmiseks tai vaan "normaaliksi" ja "ihan hyväksi" eli toisin sanoen ei miksikään..
Argh, mua ihan suututtaa! Miksi ihmeessä normaalipainosen tarvii kärsiä tämmösestä paskasta?
Onko sulla nobodyswife ollut ikinä ongelmia perfektionismin kanssa?

Vierailija

Sellaisen neuvon voin antaa että miehet ei jaksa kauaa kuunnella valittavia naisia.
Mun aviomies rakastaa mussa sitä kun olen niin itsevarma itsestäni.Sellanen kiihottaa miehiä.Kehottaisin sua menemään ehkä terapiaan mikä kuulostaa pahemmalta kuin se oikeesti on.Ite kävin joskus teininä kun oli syömisongelmia ja se tuntu auttavan.

Ite myös laittaudun joka päivä niin hyvännäköseksi että mieheni oikein kuolaa perääni.Seksi on myös sellainen asia mikä saa mut tuntemaan itseni jumalattareksi.Ei miehet mitään samanlaisia kauneusvirheitä huomaa paneskellessa mitä me naiset mietitään.Seksiä ja seksikkyyttä vaan peliin sisko!Äläkä ota mitään liian vakavasti.
Toivottavasti pääset asian yli.

Vierailija

Onneksi mulla ei oo ollut tuommoisia miehiä jotka olis tommosia sammakoita suustaan päästelly. Millainen sitten oma miehesi on? Onko hän täydellinen? Oletteko olleet kauan yhdessä? Minä en kyllä tuommoista itse jaksaisi kauaa katsella. Mua suututtaa jotkut miehet kun ne vaatii muijaltansa täydellisyyttä vaikkei itse ole mitään. Yksikin tuttu mies, hän on 155cm pitkä ja valtava pullukka ja arvostelee todella pahasti joitain naisia.Hänen naisensa pitäisi olla täydellinen vaikka on itse oikeasti rumilus :D

Mua ei oo muuten perfektionismi vaivannu muuta kuin ulkonäössä.
Toi että kun kleopatra sanoi että olkaa itsevarmoja. Joo, kyllähän mä olenkin ulospäin. Monet miehet pitää mua varmasti kusipäänä kun kehuvat baarissa ja sanon ettei sitä mulle tarvii kertoo, että tiedän sen itsekin. :D Lopuujen lopuksi sisältä löytyykin se epävarma tyttö joka ei sitä epävarmuuttaan muille näytä.

Nona, mistä pidät kropassasi? Listaa ne asiat vaikka tähän.
Mä tykkään mun tisseistä, ne on ihanan pyöreät ja kiinteet. Samoin peppu. Mulla on upeat pitkät mustat hiukset, silmät ovat tummat mutta ei ruskeat. Valkoinen ja tasainen hammasrivi. Olen hoikka mutta omaan silti naisen muodot. Pidän myös jalkateristäni, niistä olen saanut myös paljon kehuja, ovat kuulemma niin sirot ja kauniit :D Nenä on ainoa asia jota inhoan mutta sekään ei oikeasti ole ruma vaan suora ja normi. Joten, minkä helvetin takia voi olla näin epävarma sisimmässään vaikka ton listan mukaanhan olen täydellinen? :D

Mitenkäs muuten Nona tuo sun sh? Milloin alkoi? Ja oletko nyt minkä ikäinen? En usko sinulla olevan kovin isoja jenkkikahvoja jos olet luumun päivässä syönyt. Ihania me ollaan, ei vaan tajuta sitä.

Vierailija

No mun miehekkeestä saa varmaan vähän vääränlaisen kuvan, ei se vaadi multa täydellisyyttä. On sanonut että oon tosi kaunis etc ja että se hyväksyy mut täysin sellasena kun oon jne, tää on vaan vähä hankalaa.. onneks kohta on viikonloppu ja pääsen selvittelemään asioita, nyt selvis vielä et poikaystävälläni on sitoutumiskammo ja että sitä alkoi hieman ahdistaa, täähän tästä vielä puuttuikin..... ://

Mun sh ei kestänyt pitkään eikä kerenny olla todellakaan pitkään pahana. Oon ihan normaalipainonen, indeksi on jotain 23 suuntaan et ihan reilusti sitä painoo on :/ kun oon kuitenkin lihonu sen jälkeen kun pääsin siitä eroon : S
Alkoi kun olin jotain 17 sellasena painon tarkkailuna ja terveellisen ruuan syömisellä ja siitä alkoi ruokien skippailuun ym. oon nyt 18.

Ja kyllä ne jenkkakahvat vaan siellä on ja pysyy, on olleen aina :/ että tästä tulee masentunu kirjotus, oon ihan sairaan ahdistunu ja älyttömän maassa muutenkin, onneks pääsen huomenna psykologille purkamaan ja saan taas vaihteeks mun ahdistus/masennuslääkkeet takaisin, se yritti tyrkyttää niitä jo viimeks kun kävin mut aattelin pysyä vahvana mut ei siitä näköjää tullukaan mitään...

Mä en oikeastaan tykkää kehossani muusta kun yläkropasta, tissit ei häiritse eikä kädet eikä naama mut KAIKKI navasta alaspäin.... huoh. Mä en vaan kestä enää, voi kunpa joku vois tehdä musta jonku tosi laihan et olisin vaan tosi nätti ilman mitään typeriä kahvoja ja löllyreisiä. Äiti aina sanoo että olisin muka tiimalasivartaloinen, on mulla mukava uuma mut sekin taitanee johtua vaan siitä et jenkkakahvani ovat niin isot että ne muodostaa sellasen kunnon vyötärön siihen .. Että mun teksti näyttää tosi tosi masentavalta ja itsesääliseltä, oikein inhottaa itteäni. Kyllä mä joinain päivinä oikeesti jopa tykkään hetken itsestäni kun tuijotan peiliä, mut taitaa jäädä harvoihin kertoihin.

Miks tää ns eteneminen on niin vaivalloista, välillä on niin tosi hyvä mieli et VAU mähän näytän tänään oikeesti ihanalta, ei mussa ole vikaa ja oon ihan samanlainen kun muutkin etc, ja toisena päivänä, no..

Vierailija

Niin ja ollaan seurusteltu mun miehekkeen kanssa vasta 4 kk, että ei pitkään. Mut sun kanssa olis mukava keskustella ihan muutenkin ku täällä vaan, kerranki olis joku joka tajuais näitä ongelmia vähän (: Mä löydyn galtsusta nickillä Nona^ niin näkee myös samalla miltä mä edes oikeasti näytän, huoh. Tänään on kyllä tosi outo päivä, oon varmaan sekoamassa totaalisesti kun pistelen nickkejäni tänne kaikkien nähtäville, huh, toivottavasti en kadu tätä myöhemmin : DD

Vierailija

SIIS NONA! ootsä ihan hullu? täällä itket ja poraat kuinka on jenkkakahvat sun muuta. ethän sä oo nähnykkään niitä? jos oot tommoses kunnos missä noissa kuvissa?? olinko mä nyt oikean nonan sivuilla? mä en voi uskoo että sä täällä itkustat jostain jenkkakahvoista? :D no mut kuitenkin.. oon suunnilleen kans sun kokonen. indeksi on mulla kans joku 23. vielä vähän aika (2v) sitten se oli 19. haluan siihen takas. toisaalta, indeksi ollu 19 sillon kun olin teini. sitä on kai turha odottaa että siinä samassa pysyy 3kymppiseks. sä kuitenkin pystyt ottamaan itestäs kuvia tolleen bikineissä yms, kun mä taas en anna kenenkään ottaa musta kuvaa enbkä itekään ota koska mä en oo kuvauksellinen. mä en näytä koskaan itseltäni valokuvissa. harmittaa koska haluisin ottaa musta ja miehestä kuvia mut kun niin.. :( tänään mulla oli kyllä taas kiva päivä aamulla kun heräsin koska näytin mielestäni nätiltä :) mitenkäs sulla siellä psygolokilla meni? :)

Vierailija

No hmm, miten tähä sanois : D mun jenkkakahvat mä saan piilotettua aika hyvin housujen alle.. Mulla on varmaan aina ollu sama painoindeksi, ei oo koskaan muuttunu hirveesti, ei edes sillon kun laihduin. Sekään laihtuminen ei edes muuttanu mun ulkonäköä, luulenpa että melkein kaikki paino lähti jostain nesteestä ja sitte ku ei syöny nii elimistössä ruoka ei painanu etc..

Enkä mä laittais itestäni kuvaa bikineis ellei se musta olis jotenki edustava, kyl mulla koneella on niitä missä jenkat ja kahvat ja kaikki näkyy ja on iha hirveitä :D Se on hyvä jos näytit mielestäs nätiltä, mulla on joskus kans noita kivoja päiviä, tai hetkiä, sillä seuraavassa sekunissa mun mieli saattaa muuttua ihan toiseksi..

Psykalla meni kyl ihan jees, sain mun lääkkeet takasin, huoh ja jee samaan aikaan, mäku aattelin että pääsisin niistä eroon vihdoin... Tehtiin sen psykologin kans sillee et menin makaamaa isolle paperille ja se piirs siitä mun kehon ääriviivat ja sitte tuijoteltii sitä. Mua vaan harmitti kun ei ei ollu yhtää realistinen se kuva... :/
Olitko muuten nobodyswife sillon vielä täysin tyytyväinen sun kroppaan kun sun indeksi oli 19?Ja onko sulla enemmän "ongelmia" kropan suhteen vai kasvojen?

Vierailija

Mulla on ongelmia sekä että. Joskus se on naama ja joskus kroppa. Tai no kroppaan en ole koskaan ollut tyytyväinen. Sillon kun indeksi oli 19, toivoin olevani laihempi ja samaan aikaan halusin olla vähän "pyöreämpi". Ihailin silloin laihana (ihan kuin nyt en olis) niitä jotka olivat normaalipainoisia. Toi 19 on jo niinku alipainoo.. No nyt kun olen normipainoinen niin haluisinkin takas siihen sairaanlaihaan kroppaan. VAIKKA liian laihat yököttää mua. Mä niinkun haluan olla liian laiha vaikka ne yököttää mua. Ja sit kun olen semmonen niin haluankin olla normaali. Ota tästä mun pääkopasta nyt sitten selvää. Ja se että joskus naama vaan näyttää kamalalta. En suostu lähtemään baariin siksi ja taas joskus oon ihan että jumalauta mähän oon just sen näkönen kun haluankin; tummatukkainen, tummasilmäinen, vähän rock henkinen. Tykkään lävistyksistä, minullakin on labret, tosin tossa sivussa. Ja tatuointeja rakastan kans yli kaiken ja niitä oon 2 saanut hommattua. Mun ongelma kropan kanssa on myös se että en löydä mistään mitään sellasia vaatteita jotka kertois että millanen olen. Tykkään pukeutua just rock henkisesti. Ärsyttää ostaa joskus vaatteita kun mitkään ei ole semmosia mitä haluisin vaan suurinpiirtein kaikki on semmosia GinaTricot teinivaatteita. Saksasta kuulemma löytää paljon erilaisia vaatteita joita täältä Suomesta ei löydy. Miehen kanssa ollaankin puhuttu että jos lähdettäis käymään Saksassa ihan vain sen takia :D Kivaa kun tulee syksy niin saa pukea nahkatakin. :)
Toi psygolokin kanssa piirtämä kuva juttu kuulostaa hauskalta :) siittä varmaan oli kyllä vähän vaikee saada selvää kun vaan ääriviivat näkyi. Auttoko se susta kuitenkaan yhtään? Ja mulla on kans sellasia niinku sulla että katon peiliin, ajattelen et vau, sit kun meen uudestaan peilin ohi jossain vaihees niin saatan ärsyyntyä täysin. Tulee niinku niin ärsyttävä olo että tekis mieli hajottaa koko peili. Joskus kun mies on huomannu että oon ärsyyntyny omasta peilikuvasta ni on sanonut että hän heittää kaikki peilit helvettiin etten masentuis :D mä taidan lopettaa nyt tähän. tuli taas romaani eikä tästä saa mitään selvää.. :D Toivottavasti sulla on huomenna vähän nätimpi päivä :)

Vierailija

Ainakin huomaa hyvin että oli sitä sitten minkä näköinen tahansa niin ei sitä varmaan koskaan oo itteensä täysin tyytyväinen.. : D Mul on kans joskus vaikea löytää vaatteita, ärsyttää ihan ku ei saa semmosia mitä tahtoo. Ja oon muute ajatellu ihan samaa, ihanaa kun tulee syksy et saa käyttää nahkatakkia. (: btw, mitä bändejä kuuntelet? noin niiku ihan sivukysymyksenä :D

Sul on aika samanlainen juttu kun mulla että joskus on niin täyteentupattu itsevarmuutta ja vaikka mitä, on rohkee fiilis etc ja sit kuitenkaan ei oo kokoajan. Ja just toi että kattoo peiliin ja ärsyttää, oon aika monta kertaa myös romahtanu maahan ja alkanu itkeä peilikuvani tähden ja kaikenlisäks mun huoneessa on huimat 3 peiliä et on vaikee olla näkemättä itteään kokoajan.. Laisinkin jos peilaa itteään jatkuvasti, huoh.

Ei se mua auttanu se psykalla tehty juttu, kyllä siitä vähän hahmotti oman kropan kokoa mut ei kyllä muotoa. Mut kyl se jutteleminen auttaa, mut seuraavana päivänä se hyvä fiilis on saattanu kadota kauas pois. Mut toivon että pitkällä tähtäimellä toi niinsanottu hoito auttais.. Ku ei kuitenkaan oo kyse mistään "no tytöt nyt vähän miettii omaa ulkonäköään" jutusta, vaan oikeesti ongelmasta mikä haittaa jo mun normielämää. Joskus kyllä kyrsii tää että miks mun täytyy miettiä tällaisia, et miksen vois vaan olla tyytyväinen ilman sen kummempia miettimisiä.. huoh. Onko tuttu fiilis?

Tänää kokeilin yhtiä mun sairaan vanhoja housuja jotka oli jo alunalkaenkin mulle tositosi pienet, mut kun oli sh niin ne meni just ja just mun jalkaan. Nyt kun kokeilin nii tuli iha hirveä fiilis, suorastaan elefanttimainen olo. Kauhee tankkeri, huh. Aina joskus tulee se et nyt mä laihdutan, nyt en syö mitään paskaa ja vähennän syömisiä ja tahtoisin olla taas tavallaan sairas ja laihtua, mut sit tajuan mitä mietin ja sanon itelleni et ei, se ei oo fiksua ja mun keho kärsii siitä ja vaikka mitä. Mut on tää joskus niin masentavaa kyllä... Liikutko sä paljon tai harrastatko mitään urheilua tms?

Itelläni tuli näköjään kans vähä romaani muttamutta :D hyvähän nää jutut on jonnekkin purkaa, ah ihana cosmon foorumi.

Vierailija

Sama täällä että aina mietin et miks mun pitää miettiä tämmösiä.Ja entäs ne ihmiset sitten jotka oikeesti on ylipainoisia ja näin? Kuinka ne kestää itseään? Ja on tyytyväisiä itseensä? Onneks mulla on nyt taas ollu pari päivää silleen että on ollu ihan ok mieli eikä oo tullu noita kohtauksia mutta jonain päivänä se taas iskee.. Voi olla että jo tänään meikatessa. Joskus mulla käy niin että oon ihan tyytyväinen naamani ennen meikkausta mut sit ku oon saanu laitettua ne meikit niin tulee sellanen et hyi viddu ja tekis mieli pestä ne pois. Joskus oon pessytkin.
Mä kuuntelen aika paljon erilaista musiikkia, mutta tällä hetkellä IronMaiden on ykkönen <3 Kuuntelen kuitenkin niinku teinipoppiakin ja hiphoppia ja räppiä ja kaikkee.Riippuu aina mielialasta.Mun urheiluni on siinä että käyn lenkillä koirieni kanssa ja tällä hetkellä kun olen vain surkea siivooja niin se työ on aika rankkaa. Entäpä sinä? Monesti ajattelen että lähden tohon lähi kuntosalille mut ei siitä mitään tuu. :D Ehkä mä vielä joskus! :)

Vierailija

Nii mä monta kertaa mietin että vitsi, jollain ylipainosella voi oikeesti olla paljon parempi itsetunto kun mulla.. En tiedä oikeestaan et onko lihavilla oikeasti pahoja itsetunto ongelmia, äitini on ainakin tosi ylipainoinen ja sillä on varmasti parempi itsetunto kuin mulla, ja oikea asenne.
Kylläpäs perjantaina helpotti ahdistus kun poikaystävä tuli mun luo ja saatiin puhuttua asioista, nyt mun ei enää tarvi ajatella (ainakaan vähään aikaan) niin hirveästi kroppa juttuja siinä mielessä että miettisin mitä poikaystäväni ajattelee.. (: ihanaa kun helpottaa vähän toi ahdistus, huh. Miten sun kihlattu suhtautuu sun epävarmuuteen?

Mä käyn muutaman kerran viikossa ratsastamassa ja aina silloin tällöin veljeni kanssa kuntosalilla. Mä tykkään tosi paljon salilla käymisestä, mutta en oikein uskalla jostain syystä mennä yksin sinne kaikkien äijien ympärille. Kun kaikki liikeradatkaan ei mee vielä oikein ja varmistelen jatkuvasti että kaikki menee oikein ja sellasta. Ehkä pelkään että jos meen yksin niin teen jotain väärin ja joku muu kattoo mua ja naureskelee että hehheh, toihan tekee ihan päin persettä. Vaikka luultavasti siinä kohtaa joku tulis varmaan auttamaan.. asun viellä täällä kuppasessa pikkukylässä että sali on tommonen vähän vanha eikä mikään hirveen moderni : D Ootko sä epävarma itsestäsi muuten ku kropan/naaman suhteen? Kun itse en oo ainakaan ujo tai mitään semmosta, oon sosiaalinen etc, mut sit joku yksin salille meneminen tuottaa hirveitä ongelmia koska siellä on kuitenkin niitä "hirveitä toisia ihmisiä" :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat