Seurustelu ulkomaalaisen kanssa

Vierailija

Seurustelen tällä hetkellä ranskalaisen miehen kanssa, joka onnekseni suorittaa jatko-opintojaan Suomessa. Yhteistä äidinkieltä meillä ei ole, mutta puhumme sujuvasti sekaisin yhdistettynä ranskaa, suomea ja englantia. Minua kiinnostaisi kuulla millaisia kokemuksia muilla on suhteista ulkomaalaisten kanssa; onko suhde toiminut, aiheuttaavatko kieli tai kulttuurierot ongelmia jne. Meillä kulttuuriero näkyy lähinnä siinä, ettei mies anna minun koskaan maksaa kun menemme syömään tms., mistä olin aluksi itsenäisenä suomalaisnaisena hieman yllättynyt :) Lisäksi hän osoittaa tunteitaan ja puhuu niistä sekä mieltä painavista asioistaan ihanan avoimesti, hieman eri tavoin kuin entiset suomalaiset poikaystäväni. Toisaalta, kyllä niitä ongelmatilanteita ranskalaisen kultanikin kanssa tulee...

Kommentit (14)

Vierailija

Niin kyseessähän on aina yksilö eikä suomalainen tai ranskalainen tms. Eli jos näet hänessä potentiaalia niin siitä vaan. Ei kulttuurierot eurooppalaisten välillä ole kummoisia, mutta jossain vaiheessa teillä tulee olemaan suuri kysymys missä maassa aiotte asua. Eli suomi vai ranska ja jos lapsia aiotte hankkia niin kasvatetaanko heidät suomalaisiksi vai ranskalaisiksi. eli kuulostaa kyllä että olet itsellesi löytänyt kultakimpaleen ja nyt vain pitää miettiä että mihin kaikkeen itse olet valmis ja mitä aiot häneltä vaatia. Muutto toiseen maahan kuitenkin on vierasta ja outua hommaa sille joka kotimaansa jättää.

Vierailija

Ei sen tarvi olla noin joko-tai, pitkän suhteen aikana sitä voi asua monessa maassa ja lapset oppii helposti vaikka kolmekin kieltä, ja kaikenlainen yhteydenpito kotiin on helppoa nykyään kun ei tarvi odotella jotain kirjettä saapuvaksi viikkotolkulla...

Kumppanini on myös ulkomaalainen ja yhdessä on jaksettu useampi vuosi. Muutin hänen perässään Australiaan ja en voi sanoa että sopeutuminen uuteen maahan olisi ollut ihan ongelmatonta, mutta kulttuurierot Suomeen on itseasiassa pienempiä kuin monen Euroopan maan (australialaiset on niin kuin suomalaiset voisi olla jos meilläkin olisi aurinkoista, enemmän kansana ja kulttuurina suomalaisten kaltaisia kuin esim. ranskalaiset...). Etäisyys on tietysti oma ongelmansa, sieltä ei noin vain piipahdettu kotiväkeä kyläilemässä.

Tosin uskoisin että omaa sopeutumistani helpotti ensinnäkin se että lähdin heti lukion jälkeen, eli en ollut jättämässä taakseni aikuista elämää ja tavaramäärää Suomessa vaan vain lapsuudenkodin - toisekseen se etten ole ikinä ollut kovin läheisissä väleissä kotiväen kanssa auttoi myös, jos olisimme ollut kovin tiivis ja läheinen perhe, olisi ollut vaikeampi lähteä ja olla erossa. Sen näkee nyt hyvin mieheni sopeutumisesta Suomeen, on kovin kiintynyt perheeseensä ja ero heistä on ollut kovempi pala.

Etäisyys onkin ehdottomasti se vaikein tekijä meidän tapauksessamme. Ranskalaisen kanssa on sentään se etu että pikavisiitti koti-ikävän iskiessä on aina mahdollista lyhyellä varoituksella ja pienellä budjetilla, meidän tilanteessamme vieraassa maassa asuvalla on mahdollisuus käydä kotona korkeintaan kerran vuodessa. Ja siihenkin liittyy tietty pakko: kun on rajalliset mahdollisuudet matkustaa niin kauas, se täytyy sisällyttää matkasuunnitelmaan halusi tai ei, tai muuten kotiväki vetää herneen nenään...

Toinen ongelman aiheuttaja on tietysti miehelle suomen kieli. Osaa sitä jo aika hyvin, mutta kun on tottunut englanniksi olemaan hyvä puhuja ja käyttämään isoja sanoja, se että suomeksi välillä kuulostaa tönköltä ja maalaisjuntilta on kolaus itsetunnolle. Muutenkin tuntee itsensä helposti välillä ulkopuoliseksi, eli minun täytyy yrittää huomioida tuota, etten anna sen pudota kärryiltä liian usein (enkä toisaalta sorru liian usein vain puhumaan englantia, eihän sekään lopulta auta), ja muutenkin vahtia ettei se tuosta masennu tai jotain...

Varsinaisten kulttuurierojen uskoisin ehkä nousevan enemmän pintaan suhteen jatkuessa pidempään, varsinkin lasten ja muiden suurempien muutosten myötä, ei niinkään suhteen alkuaikoina kun kaikki on vielä ruusuista. Mutta niistä pitää vain keskustella jo hyvissä ajoin että tietää mitä odottaa kumppanin arvomaailman, asenteiden ja odotuksien suhteen. Samalla tavallahan tuollainen keskustelu kannattaa ihan kotimaisen kumppaninkin kanssa...

Vierailija

Itse olen nyt kolmisen kuukautta tapaillut afrikkalaissyntyistä miestä, joka on jo joitakin vuosia asunut Suomessa ja asuu alle 100km päässä omasta kotikaupungistani. Tapasimme kliseisesti netin kautta ja minulla kesti enempi aikaa lämmetä moiselle tavalle tavata mutta kun tämä mies jo valmiiksi asui Suomessa eikä välimatkakaan ole ylitsepääsemätön niin uskalsin lähteä tähän suhteeseen. Ja päivääkään en ole katunut. Afrikkalaisista miehistä aina kuulee että he pettävät suomalaisia naisiaan mennen tullen ja eivät voi olla aidosti rakastuneita ja huijaavat mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä poikaystävääni tällä hetkellä mistään. Tiedän olevani rakastunut häneen ja hänen olevan minuun mutta päivä kerrallaan tässä mennään ja jatkuvasti tutustutaan toisiimme enemmän. Olen tavannut hänen ystäviäänkin ja nämä ovat hyvin samanlaisia kuin poikaystäväni: sosiaalisia, iloisia, avoimia, ystävällisiä ja kohteliaita. Toivon suhteellamme olevan tulevaisuutta ja teen kaikkeni saadakseni tämän toimimaan. Yhteinen kielemme on vielä englanti vaikka poikaystäväni osaakin jo lahjakkaasti suomea mutta helpompi on vielä tällä hetkellä hänelle että puhutaan englantia. Itselle se ei ole mikään ongelma vaikka en väitäkään että joku kielinero olisin mutta perustaidoilla pärjää vallan mainiosti. Kulttuurieroja on ajan kanssa tullut hieman esiin mutta ei vielä mitään ylitsepääsemätöntä. Etumme on ehdottomasti se että kaikista asioista puhutaan ja säilytämme hyvin läheisyyden suhteessamme vaikka näemmekin vain viikonloppuisin. Se että vietämme kaksi päivää tiiviisti yhdessä tuntuu melkein enemmältä kuin se että näkisimme samassa kaupungissa useasti viikossa. Poikaystäväni kohtelee minua sen verran hyvin, että jätän kyynisten ja ennakkoluuloisten ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa.

Vierailija

Meillä käytiin juuri keskustelua tulevaisuudesta, sillä mieheni opiskelee nyt viimeistä vuottaan Suomessa. Tämän jälkeen hänen tulisi päättää jatkaako töitään täällä vai palaako Ranskaan... Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta hieman toki mietityttää; vieraassa maassa asuminen kun ei ole yksinkertaista kummallekaan. Samoin pohdimme sitä miten mahdollisesti lapset kasvattaisimme, kummallekin on tärkeää että jälkikasvu osaisi vanhempiensa äidinkielet. Suomalaisen kanssa seurusteleminen olisi varmasti jossain mielessä yksinkertaisempaa kuin ranskalaisen, mutta haluamme uskoa että tämä on sen arvoista.

Vierailija

Mielenkiinosta...En olekaan ennen kuullut, että afrikkalaisista puhuttaisiin pettäjinä... Itselläni on ollut afrikkalainen rakastaja viitisen kuukautta, mutta olemme tunteneet jo yli vuoden. Hänen kauttaan olen tutustunut useisiin muihin Suomessa asuviin afrikkalaisiin ja heidän kulttuuriinsa. (olen ihan samaa mieltä, että ovat oikeasti ystävällisiä,kohteliaita ja sosiaalisia!)

Niin, en ole kuullut, mutta kokenut kyllä omakohtaisesti... Asiasta kyllä puhuttiin ja pääsimme pian taas sopuun, mutta jäi kieltämättä kaivelemaan. Varsinkin, kun nykyään asumme aivan eri puolella Suomea, niin suhde on muutenkin kirjaimellisesti etäinen. Tietenkään eihän se kansalaisuutta katso, että pettääkö... Omien huomiotteni peusteella voin silti sanoa, että monet afrikkalaiset kyllä kohtelevat suomalaisia tyttöjä/naisia hurmaavasti, mutta päällimmäisenä mielessä on kuitenkin seksi...

Vierailija

Itse seurustelen Vietnamilaisen kanssa, hän asuu 50km kaukana minusta, mutta tapaamme säännöllisesti viikonloppuna. Hänen kulttuurissaan vanhempia puhutaan kunnioittavasti, mikä on minulle hieman outoa xD Mutta hänen vanhempiaan kunnioitan. Heillä on hyvää ruokaa, (vietnamilaista) ja syön sitä mielelläni :D
Kielen kanssa ei ole ongelmaa koska puhumme molemmat sujuvasti englantia, mutta kyllä hän suomeakin puhuu :)
Eli semmosta suomi-englantia :D

Meillä ei tommoista ''mies maksaa'' juttua, koska yleensä minä maksan :D

Olemme olleet kohta 11kk :)
Kyllä meillä tapellaankin, mutta ihanaa on :)<3

Ja jos lapsia aijomme, opetamme ne puhumaan englantia ja suomea ja vähän vietnamia.
Mutta eniten englantia :D

Vierailija

Tällä hetkellä on välimatkaa semmoinen reilu 7000 kilometriä, eli todellakin kaukosuhde, jouluna onneksi taas nähdään...
Seurustelen filippiiniläisen miehen kanssa, joka asuu Koreassa :D Ja kun itse asun suomessa niin kyllähän se hieman hankalaksi menee ihan vain välimatkan takia.

Kulttuurierot ei ole meillä aiheuttaneet ongelmia, varmaan osaksi siksi että tapaamme koreassa, joka ei ole kummankaan kotimaa. Olemme molemmat avoimin mielin liikkeellä ja parisuhteessamme ei "noudateta minkään maan tapoja", vaan noudatamme ihan omia tapojamme, omaa sekalaista kulttuuriamme! :)
Yhteisenä kielenä meillä on englanti.
Yhteiselon kannalta olisi tietysti mukava asua samassa maassa, mutta missä maassa?

Vierailija

Ite asustelen nyt Espanjassa ja voin sanoa etta kulttuurierot Euroopan maiden valilla voi olla suuret! Joku vaitti toisin, mutta ilmeisestikaan henkilo ei tieda mista puhuu...

Taalla miehet kunnioittavat naisia aivan eri tasolla kuin suomalaiset. toisaalta vanhoillisuus suhteessa nakyy selvasti: on naisten seka miesten osat. Naiset paattavat kaikesta, niin aloitteen tekemisessa kuin myohemmin avioliitossakin. itelleni se on tuottanut ongelmaa koska Suomessahan asia on monesti aivan vastakohta.

Vaikka nama kohtelevat naisia todella hyvin, on se vain rajoittunut siihen omaan naiseen. Sinkkuus on synti ja kun siihen viela yhdistaa ulkomaalaisuuden... Kaikille olen helppo nainen, jota voi vaan kuksia ja sitten unohtaa. Espanjalaisten mielesta on noloa seurustella ulkomaalaisen kanssa. Espanjalaiset kun ovat parhaita.

Pettaminen... on paljon yleisempaa yleisesti ottaen. myoskin erot (myos naimisiin menot) on yleisempia... yhteydenpito tassa maassa ihan joka suhteessa on vaikeampaa.

siina siis seikkoja mitka voi tuottaa taman maalaisen (tai no latinojen) kanssa ongelmia, jos alkaa seurustelemaan. Olen kylla muutenkin huomannut tutustuessani moniin eri maalaisiin, etta suomalaiset ovat hyvin kapeakatseisia ja suhteet paljon tavallisempia ja helpompia kuin ulkomailla.. jos siis kaipaa jannitysta elamaan, hankkii ulkomaalaisen miehen ;)

Vierailija

mä en vielä voi sanoa seurustelevani mutta mulla on virolainen rakastaja ollut nyt viikon verran. asunut suomessa 4 v mutta ei silti vielä suomea kauhean hyvin puhu.sanoo että on niin vaikea kieli ja kaikki kaverit ovat virolaisia kans. keskenään viettää aikaa, mä olen ainoa suomalainen siinä porukassa. muuten synkkaa, kielimuuri häiritseee mutta on siinä hauskaakin. tykkään miehestä kun se on niin suora ja kiihkeä, kyllä, myös. erilaiset tavat viehättää mua ihan äärettömästi!yhteistä kieltä ei ole suomea puhutaan mies puhuu vain eestiä ja venäjää. mutta hidas liikkeissään hän ei ole! jos hän osaisi puhua englantia... aion silti jatkaa tätä... haluaa viedä mut viroon lähiaikoina:)

Vierailija

olen seurustellut nyt vuoden päivät espanjalaisen miehen kanssa ja sävelet on sattuneet sen verran kohdalleen että lähti kotkonnuiltaan mukaani tänne kylmään pohjoiseen. vuoden päästa suunnitemissa asuinmaamme vaihto. aluksi puhuimme englantia, vaihdoimme espanjaa ja nyt sitte espanjan lisäksi orastavaa suomeakin. kieli ei ollut alkua enempää onglema, espanjassa englannin opetus ei ole niin korkea tasoisa yleensä, mutta minulla kävi tuuria ja sujuvuuden löytymisen jälkeen helpotti. kulttuurieroihin törmää viela nykyäänkin, ei tosin niin paljon kun tutustuin hänen kulttuuriinsa melkein vuoden ja nyt hän näkee minun omaani. ei mitään suuria yhteentörmäyksiä ole päässyt syntymään. plussista suurin on juuri tuo avoimmuus jota mä rakastan.

Vierailija

Pakko sanoa tähän välikommentiksi, että vaikken itse seurustele, kuulostavat nämä teidän stoorinne tosi ihanilta. :) Toivotan kovasti tsemppiä kaikille pareille.

Vierailija

Itselläni on sveitsiläinen poikasytävä ja olemme olleet nyt 1 vuoden yhdessä :) Tapasimme kun poika oli suomessa puoli vuotta vaihdossa ja sen jälkeen olimme koko kesän yhdessä ja kaikki lomat ja itse olin putkeen 5 viikkoa sveitsissä ja opiskelin englantia siellä. Minusta kaukosuhde on rikkaus jossa oppii paljon uusia asioita, oppii paljon kieliä. Itse puhun englantia hiaman ranskaa ja hieman suomea poikaystäväni kanssa ja en missään nimessä haluaisi vaihtaa sitä mihinkään se on suloista puhua kaikkia kieliä yhdessä ja opettaa poikaystävälle suomea :D Tälläkin hetkellä olen sveitsissä poikaystäväni luona ja tulemme yhdessa suomeen jouluksi ja sitten lähdemme flordaan joululomalle :)

Vierailija

olen seurustellut vähän yli 2 vuotta indonesialaisen miehen kanssa. Hän on aivan mahtava ! Hän on todella avoin, iloinen ja näyttää tunteensa, kohtelee minua kuin prinsessaa, kysyy aina kaupassa mitä haluan eikä anna minun maksaa :D hänen kotimaassaan mies elättää vaimonsa joka on kotona hoitamassa lapsia ja kotia. kultani on sanonut minulle ettei minun tarvitse välttämättä mennä töihin ollenkaan(menen silti kun opiskelut hoidettu). Uskontonsa puolesta (islam) hänellä saisi olla 5 vaimoa mutta kultani sanoo että siinä ei ole mitään järkeä eikä halua kuin yhden vaimon :) hän on asunut suomessa vasta 3 vuotta ja puhuu TODELLA HYVIN suomea ! Hän on todella kotelias<3

Muutamme yhteen kesällä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat