Minä ja sinä.. Ja lapsi.

Vierailija

Minulla on ihana mies. Meillä on muutamia yhteisiä harrastuksia, paljon yhteisiä kavereita, seksimme on hyvää ja sitä on kummankin mielestä riittävän usein. Me kummatkin olemme opiskelevia nuoria ihmisiä (20&24), lisäksi kuljemme töissä. Vaikka kaikki kuulostaakin olevan ihan hyvin, niin on yksi asia, mihin kaipaisin neuvoja, ajatuksia, mielipiteitä ja jopa sitä vertaistukea. Nimittäin..
Miehelläni on lapsi, entisestä suhteestaan. Tämä lapsi on 3-vuotias nuori neiti, ihana lapsukainen. Heillä on omat juttunsa, ja ymmärrän toki että tämä neiti on mieheni suurimman rakkauden kohde.

Mutta mitä ihmettä minä teen tälle "olen kolmas osapuoli" -fiilikselle?! Väistämättä iskee hyvin ulkopuolinen, ylimääräinen olo.

Onko täällä muita, jotka ovat/olivat samassa tilanteessa, kuin minä? Jos on, niin miten teillä menee/meni?

Kommentit (6)

Vierailija

Mäkin olin vielä vähän aikaa sitten aika samassa tilanteessa.
Tosin miehellä oli kolme lasta eikä ne asunu sen luona, enkä nähnyt samaan aikaan miestä ja lapsia.. Vähän hankala sitten sanoa..
Meidän suhde ei toiminut ja meillä meni poikki.

Vierailija

Olen ollut samantyylisessä tilanteessa. Entisellä poikaystävälläni oli 2-vuotias tytär. Tilanne oli siinä mielessä erilainen, koska en pystynyt oikein juttelemaan tämän tytön kanssa, koska hän oli meksikolainen eikä ymmärtänyt minun sönkköespanjaani. :D Mutta silti meillä men hyvin. En tuntenut oloani ulkopuoliseksi, koska tämä lapsi näytti hyväksyvänsä minut. En tiedä ymmärsikö hän vielä, että olin isän uusi nainen. Mutta olimme ns. kavereita. Kävimme kahdestaan pitsalla ja kaupungilla kävellessä tyttö piti kädestäni kiinni. Toinen asia oli sitten tytön äiti, joka ei hyväksynyt minua, koska olisi itse halunnut olla vielä tämän lapsen isän kanssa yhdessä.

Kumminkin neuvonani on, että yrittäisit olla tämän tytön kaveri; leikkien, laulaen, tanssien, jutellen, ihan miten vaan. Näytät, että välität tytöstä. Itse en rupeaisi liian äidilliseksi, koska tytöllä äiti on. Mutta kannattaa edetä lapsen ehdoilla. Ja voithan kysyä mieheltäsi vaikka mielipidettä, että miten sinun tulisi toimia tytön kanssa, mistä hän pitää erityisesti jne. Ei kumminkaan mihinkään lahjontaan kannatta lähteä, vaan todellakin panostaa niihin leikkeihin ja muihin yhteisiin hetkiin. Lapset ovat kumminkin yleensä melko sopeutuvaisia, haluavat tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita.
Tsemppiä!!

Vierailija

Miehelläni on lapsi, tyttö oli puolivuotias kun tapasimme.. Kyllähän sitä hieman mietti alussa, minulla kun ikää kuitenkin oli vasta 17, mutta päädyin siihen että jos miehestä tykkään, en anna tuon häiritä.

Kieltämättä on välillä "ulkopuolinen" olo, en kiellä sitä ja olen asiasta maininnut miehellenikin. Eihän hän sille mitään mahda ja ymmärrän kyllä sen. Onneksi mieheni on kuitenkin alusta asti ottanut minua mukaan kaikkeen tekemiseen, eli ei minua ole ikinä ulkopuolelle jätetty.
Olethan sinä päässyt mukaan leikkeihin tai retkiin, teetkö jotain joskus vain kahdestaan lapsen kanssa? Lähentyminen lapsen kanssa vähensi omaa ulkopuolisuuden tunnettani..

En voi luvata että tuo olosi kokonaan ehkä koskaan katoaa, mutta kyllä se huomattavasti helpottuu kun vain pääset kunnolla mukaan :)

Vierailija

Ihanaa kuulla, että joidenkin suhde on jatkunut, "lapsellisesta" miehestä huolimatta! :D Yhdessä olemme mekin jatkaneet, olosuhteet helpottuneet kummasti, eikä nykyään ole niin ulkopuolista fiilistä, entä joku aika sitten! Fiilikseen auttoi ehdottomasti ajatus, että minun ei tarvitse alkaa leikkimään mitään äitipuolta, koska neidillä oma äiti on. Ajattelen, ja toivonkin, että olemme vaan tosi hyviä kavereita, joilla on hauskaa yhdessä!

Hanitus; Mukaan olen leikkeihin ja touhuihin päässyt lähes aina. "Lähes" siksi, että tokihan pikkuneidin ja iskän on vietettävä niitä omia, kahdenkeskisiä hetkiä. Itsekin vietän lapsen kanssa aikaa kahden, jos isi on vaikkapa puuhailemassa jotain omia juttujaan.

kolibri989
Seuraa 
Liittynyt3.8.2011

itellä oli kans sama exän kanssa, sil oli 3vuotias äpärä edellisestä suhteesta, aluksi se ei niin häirinnyt, mut kyl alko tulee sellanen kolmas pyörä-olo välillä ettei se suhde toiminu. oon ehkä itsekäs tms. mut mä tahon olla miehelleni se ensimmäinen rakas, eikä mikään tenava

Vierailija

Minä en todellakaan ymmärrä, miksi täytyy edes alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on lapsi, jos ei ole aivan varma itsestään että sen voi kestää. se että sanoo puolisonsa lasta äpäräksi on kyllä todella mautonta, ei se sen lapsen vika ole. jos on niin pikkumainen ja itsekäs ettei voi sietää sitä tosiasiaa että joku pieni ihminen voi olla rakkaampi puolisolle kuin sinä, niin sitten ei kyllä ole mitään järkeä alkaa edes seurustelemaan. tuollaiset asiat saa selvitettyä jo tapailuvaiheessa.
kun on lapsi mukana, koko parisuhde on erillainen. ei ole reilua "laittaa" itseään lapsen elämään, jos ei ole varma että pysyy siinä. lapsi kiintyy helposti, ja voi olla hämillään jos isän tai äidin puoliso vaihtuu usein, ja tämä voi aiheuttaa myöhemmin luottamus ongelmia lapselle.
eli ei pidä miettiä sitä että onko nytse kaikkein rakkain siinä suhteessa. jos siinä on lapsi, niin vastaus on että et ole, ja se pitää vain hyväksyä. enemmän täytyy miettiä, voiko tehdä niin pienelle lapselle, että saapuu sen elämään, jos ei voi pysyä siinä.
minulla itselläni on edellisestä parisuhteesta lapsi, ja puolisostani on tullut meidän uusioperheessämme tasapuolinen kumppani, ja lapselle todella rakas ihminen, vaikka ei isä ole. en ole koskaan edes epäillyt että hänellä olisi kolmas pyörä olo, sillä olemme alusta asti tehneet kaiken yhdessä, uutena perheenä. puolisoni tietää että rakastan häntä, ja että haluan hänet osaksi minun, että tyttären elämää.. eli pois "kolmas pyörä"-ajatus, ja jos todella rakastat puolisoasi ja tahdot olla hänen kanssaan, teidän täytyy tehdä yhdessä töitä että olisitte kokonainen perhe jossa kukaan ei jää ulos.
jos on epävbarma, ei ole oikeutta kiinnyttää lasta itseensä, ja sitten lähteä.

uusioperheessä kyse on lapsesta, ei aikuisesta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat