hullulle töitä

Vierailija

ei voi olla totta, taas kävi näin! Kolmet potkut viikon sisällä. "oletko aineissa?" "Olet liian erikoinen meille, ei kiitos". kun potkut tulee ei auta kun niellä ne ja ettii uus paikka.tuntuu vittumaiselta syrjinnältä. kukaan ei halua mielisairasta töihin. diagnoosini on skitsofrenia ja vaikkeivat työnantajani sitä tiedä he jotenkin sen ilm. vaistoaa ja antaa kenkää samantien vaikka työni tekisin hyvin. jaksaakohan töitä enää ees hakea? IKää on 25 ja koulutus on. Onko hullulla mitään mahiksia työllistyä vai pitääkö jäädä eläkkeelle??

Kommentit (12)

Vierailija

Itselle kävi jotenkin noin kuin hain opisekelemaan sosiaali aj terveys alalle.. heti kun pääsin psygologin haastatteluun ensin pitkän ja rasittava npääsykokeen päälle joka meni todella hyvin.. niin kysymys kuului:"oletko ollut sairaalahoidossa." rehellisesti kun siihen vastasi että olen ollut joskus nuorten psykiatrisella osastolla. pam.. ei mitään kysymyksiä enää vaan suoraan pihalle.. tiesin heti etten tulisi pääsemään tuohon kouluun..ja enkä päässyt.. keskiarvoni oli 8.2 ja kaverini keski arvo 7.2 ja pääsykokeen tulos hänellä huonompi ja hän pääsi sisään..

Mutta minun neuvoni on että aina kanssattaa yrittää.. tsemiä töitten ettimisen kanssa =)

Vierailija

Kuulostaa todella epäreilulta. Mutta ilmeisesti tähän tämä työelämä on menossa. Syrjintää, kaikkien oikeuksien polkemista, pelolla johtamista.....Eihän se nyt kenenkään oma vika ole jos on ruumiiltaan tai mieleltään sairastunut. On ihan yhtä paskamaista syrjiä sairauden perusteella kun vaikka ihonvärin. Mutta kyllähän ulkonäon takia aina syrjitään tietyillä aloilla. Miksiköhän ketjuvaatekauppojen myyjät on aina nättejä ja hoikkia?

Älä vaan ota itseesi, sinä et ole vääränlainen. Työnantaja jolta puuttuu kaikki suvaitsevaisuus ja myötätunto on vääränlainen.

Vierailija

Jos haluaa hoitaa muita ihmisiä, pitää olla ensin itse kunnossa. Työ on raskasta ja, jollai itsellä ole kaikki kunnossa niin miten voisi jostakin toisesta sairaasta pitää huolta?
Onko sinulla lääkitystä skitsofreniaan ja oletko huolehtinut siitä, koska lääkkeiden avulla pystyy skitsofreeninen elämään ns. myös "normaalia" elämää.

Vierailija

On se kyllä törkeää jos vaikka lapsena/nuorena masennusta tai muuta esim. koulukiusaamisen takia sairastanut ei pääse tulevaisuudessakaan terveydenhuoltoalalle, vaikka sairaus olisi takanapäin :/ Onhan se ymmärrettävää että esim. lasten kanssa tekemisissä olevien taustat halutaan tarkastaa, mutta todelliset uhkatekijät todennäköisesti valehtelevat tuollaisissa kysymyksissä...

Eivätkö ihmisten sairashistoriat ole salaisia? Eli olisiko tuollaisessa tilanteessa mahdollista valehdella ilman että jäisi kiinni?

Tosi kumma juttu muuten. Tiedän yhden skitsofreenikon (joka ei kyllä mielestäni ole kauhean "skitsofreeninen", millainen sellainen sitten olisikaan) joka oli määräaikaisena kuukauden töissä eräässä p*skaduunissa, ja hänen työkaverinsa pitivät häntä kuulemma jälkeenjääneenä, koska hän ei koskaan puhunut heille (piti heidän juttujaan typerinä ja oli muutenkin tympiintynyt jouduttuaan sellaiseen työhön, vaikka koulutuksen ja työkokemuksen perusteella olisi voinut päästä paljon parempiin). Työpaikalla ei tiedetty sairaudesta. Yleensä hänestä kyllä tunnutaan pitävän työpaikoillaan (opiskelujen ohella tehnyt kaikenlaista).

Jokohan Menthol on löytänyt töitä? :)

Vierailija

Typerää tollanen.

Toinen on että jos ei oo työkokemusta ni ei pääse. No hitto eihän sitä voi koskaan alkaa kertymään jos kukaan ei oo se eka työnantaja..

Saa nähdä meneekö itelläki kouluun pääsy taas puihin. : ( Töitä vuoden haeskellu ja kaikista sanotaan etten oo sopiva eikä mulle pystytä tarjoo töitä vaikka ite ovat ilmotuksen laittaneet.. O.o

Epäreilua.

Vierailija

Ehkäpä sen skitsofrenian näkee työnantaja ihan päällepäin, ei siinä mitään tartte vaistota. Toki voi olla lieviäkin tapauksia, tai niitä joitten lääkitys on oikeesti kohdallaan, vaan ainakaan itse en koskaan ole sellaiseen vielä törmännyt (töissä siis näen paljon mielenterveyspotilaita). Ehkä aloittaja itse kuvittelee, ettei sairautta huomata vaikka sen muut selvästi näkee?

Ja kyllä on ihan hyvä, että on rajoitettu esim. tuonne hoito-alalle pääsyä mielenterveysongelmaisilta. Ne, jotka sinne ihan osastolle asti joutuu ongelmiaan ratkomaan, on kyllä (oman kokemuksen) mukaan jo sen verran syvällä, että harvemmin kokonaan ongelmistaan eroon pääsevät. Kykenevät kyllä varmasti monenlaisiinkin töihin, mutta hoitotyöhön, jossa vastataan ihmisen terveydestä, jopa hengestä, niin tuskin.

Vierailija

Taas kerran suvaitsevaisuuden keidas, itse työnantajapuoli teki kantansa selväksi. Voi olla, että työnantaja vaistoaa "jotain" erikoista alaisessa, mutta en jaksa uskoa että pystyisivät sen ihan varmasti diagnosoimaan mielisairaudeksi ilman että alainen itse huomaisi ollenkaan vaikuttavansa oudolta. JA oikeuttaako sairaus automaattisesti irtisanomaan? Ymmärrän, että joissain "vastuullisemmissa" työtehtävissä sairas voisi olla riski, en tosin tiedä millä alalla aloittaja on. Joka tapauksessa, eihän se pelkkä sairaus voi olla syy potkuihin, jos työsuorituksessa yms. ei ole moitittavaa?

Ja olen kyllä sitä mieltä, että ihminen voi toipua. Juuri hoitoalalla hoitajat yms. joilla on omakohtaista kokemusta hoidettavien sairaudesta, ovat kullanarvoista tukea potilaille. Näin olen ainakin ymmärtänyt? Ainakin olen lukenut paljon ex-anorektikoista, jotka pystyvät aivan erilaisella tavalla asettumaan potilaan asemaan kuin "terveet" työtoverinsa. Tämä siis jos ihminen on toipunut. Entäpä alkoholistit? Eikös AA-kerhojen vetäjät ole itsekin olleet joskus alkoholiongelmaisia? Siitä huolimatta eivät julista olevansa "varmasti nyt ja aina raittiina", vaan sanovat usein, että ovat nyt olleet vaikkapa 2 tai 20 vuotta juomatta. Muita suurempi alttius päätyä uudelleen alkoholistiksi säilyy vaikka kuinka olisi raitis loppuikänsä. Pitäisikö AA:takin olla vetämässä pelkkiä kohtuukäyttäjiä/absolutisteja? Vertaistuen voimaa ei kannattaisi aliarvioida.

Vierailija

Ja taas törmätään tähän, että kun ei keksitä mitään aiheeseen liittyvää argumenttia, mennään sitten aiheen viereen.

Vertaistukiryhmät (mainitsemasi AA:n toiminta mm,) on aivan eri asia, kuin palkkaduuni, mistä täällä tietääkseni oltiin keskustelemassa? Vertaistukiryhmissä nimenomaan tarvitaan vertaistukea, ei siihen mitään lisättävää. Mutta kun puhutaan palkkatyöstä, täytyy mielestäni siellä kyetä olemaan samalla viivalla muiden, terveiden ihmisten kanssa. Ei ihminen tarvitse mitään erikoiskohtelua tai suojatyöpaikkaa sen takia, että sattuu olemaan päästään sekaisin. Jos töistä kykenee selviytymään muiden vertaisesti, eikä mokaile muutenkaan, ei sieltä töistä niitä potkuja saa. Eli, aloittaja on mitä ilmeisimmin sitten mokannut omissa duuneissaan, tai jotenkin muuten huomiota herättänyt.

Ja vieläkin olen sitä mieltä, että kaikki mielenterveysongelmista kärsivät (siis yhtään vakavammin oireilevat) kyllä herättävät huomiota erilaisella käytöksellään. Eivät vain osaa olla missään niinkuin normaalit ihmiset, vaan mitäpä muuta voi sairaalta odotaakkaan. :P

Vierailija

No ehkä saattoi vähän ohi mennä, sultaki näköjään. "Juuri hoitoalalla hoitajat yms. joilla on omakohtaista kokemusta hoidettavien sairaudesta, ovat kullanarvoista tukea potilaille." Niin eli hoitajat ei tee palkkatyötä?
Ja sain alottajasta sen kuvan, että on kyllä samalla viivalla muiden kanssa, valitettavasti ei työnantajan silmissä. Menthol tekee työnsä hyvin->potkut? Että sellanen erityiskohtelu. Tosiaan, oikeuttaako se pelkkä sairaus irtisanomiseen?
Vaikka toi viimenen sivulause oliskin vittuilua, niin sulla on silti aika arjalaiset käsitykset siitä millaista työvoiman pitäis olla.. Vammaisten/sairaiden ei kannata haaveillakaan töistä/tasavertaisuudesta terveiden kanssa ja perheenkin voi perustaa vain kortistossa/eläkkeellä/säästöillä.

Vierailija

Sairaus on peruste irtisanomiseen silloin, jos se merkittävästi vaikuttaa työn tekemiseen/tuloksiin/laatuun etc.

Kyllähän jokainen työnantaja tekee tämmäöiset moraalipäätökset aina itse ja omasta näkökulmastaan, mutta jos tämmöisestä "hyväntekeväisyydestä" on suoraa haittaa bisnekselle, niin ainakin itse silloin jätän sairaan ihmisen (oli vika sitten jalassa tai päässä) ottamatta töihin, jos tervettäkin työvoimaa on tarjolla.

Kyllä vammaiset ja sairaatkin ihmiset voi, ja mielestäni pitääkin käydä töissä, mutta heille tarkoitetuissa/sopivissa työpaikoissa. Tiedän paljonkin tästä läheltä työpaikkoja, joissa on töissä vain kehitysvammaisia/mielenterveyskuntoutujia yms, ja sinne mielestäni oikein hyvin sopivatkin. Työt on heidän kyvyilleen mitoitettuja, saavat olla siellä ihan omina itsenään, eikä kukaan ihmettele.

Turha mua on tulla syyttämään rasistiksi mielipiteideni perusteella. Tule deline sitten kertomaan oma mielipiteesi, kun olet ollut jonkin aikaa siellä työnantajan puolella, ja vielä oikeasti maksanut kunnon palkkaa ihmiselle, joka ei vaivojensa puolesta siihen ole oikeutettu, ja vielä koet siitä liiketoiminnallista haittaa, kun tämä ihminen esimerkiksi kartkottaa käytöksellään kaikki asiakkaasi. Katsotaan, muuttuuko mieli.

Vierailija

hmm.. onkohan mulla mitään mahiksia päästä opiskelemaan psykologiaa, historiassa paniikkihäiriö ja masennusta... mut eikö niitä ole melkein kaikilla??

Vierailija

Hoitoalalla on ja hoitoalalle hakee paljon mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kyse on siitä että mielenterveysongelmainen kuvittelee jotenkin parantavansa itsensä samalla kun hoitaa muita. Tunnen itsekin tällaisia tapauksia jopa neljä! ja se tuntuu minusta kyllä aika hurjalle.. Vähän kuin rosvot ois poliiseja, kannatan vahvasti psykologisia testejä ja haastatteluja alalle kuin alalle.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat