poikaystävä liian tyhmä?

Vierailija

Saattaa kuuloostaa oudolta mutta.

Mielestäni poikaystäväni on liian tyhmä. Ainakin omaan makuun. Mä oon aina tykänny älykkäistä ja oman mielipiteen omaavista miehistä.
Poikaystäväni kanssa en saa ikinä aikaan mitään syvällistä keskustelua, hän ei pidä juttelemisesta tai ei yksinkertaisesti osaa jutella.
Noh, ennen minua, poikaystäväni ei ollut oikeen ikinä kattonu mitään leffaa, tais olla titanicin kattonu ja jonku toisen. Hän ei tiennyt suurinpiirtee ainuttakaan näyttelijää, Tom Cruise, angelinaa ym..! Hän ei ole ikinä lukenut kirjoja, ala-asteella ainut kirja jonka luki oli joku mikä oli pakko lukee. Hän ei osaa puhua mitään muuta kuin suomea. Englanniksi ehkä osaa juuri ja juuri sanoa oman nimensä mutta siinäkin saattaa tulla virheitä. Oon tosissani.
Olen miettinyt poikaystäväni jättämistä, sillä en yksinkertaisesti kestä hänen älynpuutettaan.
Oonko ainoo jolla on tälläinen ongelma?
Voi tuntua vähäpätöseltä ja tyhmältä haukkua näin toista ja pitää tyhmänä, mutta.. Mulle se on tärkeetä et miehelläkin on aivot.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Ja toinen hommeli mikä häirittee mua tosi paljon. Eli jos vaikka ollaan ravintolas, mut pitää aina tilata eka koska hän ei uskalla, jos olemme menossa baariin, mun pitää mennä eka ovesta sillä hän ei uskalla, jos joku hämärä tyyppi tulee vastaan kadulla mun pitää mennä eka sillä hän ei uskalla. Hän aina jättäytyy vähän taaemmas, jotta minä menen varmasti ensimmäisenä. En tunne oloani todellakaan turvalliseksi hänen kanssaan, kun minun naisena pitää olla se rohkeampi osapuoli. Hän on todella ujo, joten selittää varmaan paljon.

Vierailija

Oho, itte en kestäis varmaankaan tommosta. Siiis uhraako se mielummin sun hengen kuin omansa koska patistaa sut menemään ekana jos tulee hämärä tyyppi ja hyökkää kimppuun, lähtiskö poikaystäväs karkuun jos se sun kimppuun hyökkäis? Varmaan ärsyttävää toi mutta en tiiä jäisinkö itte suhteeseen, en varmaan jos on niin pelkuri, mutta itsekään en ole todellakaan älykäs joten siihen en kommentoi.
Onks poikaystäväs hieman itsekäs?

Vierailija

Karmakauppias laittoi mun mielestä pääpointin esille. Mikä poikaystävässä oli se asia johon ihastuit?
Kummat asiat painavat vaa'assa enemmän, ne asiat joihin ihastuit vai hänen "tyhmyytensä"?

Tyhmyyttä on montaa laatua (minun mielestä) on ihmisiä jotka eivät tiedä asioista, ihmisiä jotka eivät osaa käyttäytyä oikein ja siksi vaikuttavat tyhmiltä ja sitten vain vajaita ihmisiä jotka eivät tule koskaan ymmärtämään asioita samalla tavalla kuin useimmat muut ja siksi tulevat kutsutuksi tyhmiksi.

Poikaystäväsi tietämättömyyttä kulttuuri asioista, kuten leffoista ja kirjoista, ei mielestäni saisi kutsua tyhmyydeksi, ehkä vain sivistymättömyyttä jossain mitoissa. Mutta joitakin kulttuuri ei vain kiinnosta. Jos sinä taas pidät kulttuurista ja haluaisit kumppanin kenen kanssa harrastaa ja keskustella kulttuurista ehkä sinun olisi koitettava innostaa poikakaveriasi esim. näyttelyihin tai leffoihin tai tosiaan etsittävä tälläistä suhdetta muualta.

Poikaystävät harvoin voivat tarjota kaiken mitä tarvitset. Voithan tyytyä niihin hyviin puoliin (jos niitä on sen verran, että mieluummin tyydyt niihin kuin luovut niistä) joita häneltä suhteestanne saat ja etsiä sitten vaikka kulttuurikokemuksia kaverisuhteilta?

Vierailija

Siis nämä kulttuuriset asiat ei oo todellakaan ne ainoot asiat mis se on "tyhmä".
Sil on tooodella huono yleissivistys yleensäkin. Sillä ei vaan yksinkertasesti oo mitään asiaa ikinä mistä se haluaas keskustella, sen kaveritkaan eivät ota sitä tosissaa,jonka takia hän on jäänyt vähä heidän ulkopuolelleen.

Hänellä ei ole minkäänlaista intohimoa eikä kiinnostusta mistään asiasta. paitsi tietokoneet ja pelaaminen ja ryyppääminen... Olen yrittänyt kysyäkkin häneltä et siitä. Sillä kerran tuli puheeksi se, että hän roikkuu mussa ihan liikaa, haluan omaakin aikaa ja tekemistä. Sanoin hänelle sitten aika rumasti, "hanki oma elämä, ettei tarvi mun kans koko aika olla" niin hän vastasi tähän että ei hänellä ole muuta elämää kun minä, eikä tiedä mitä tekis jos me erottais. Ja se on totta, sillä ei oo muuta elämää. Kyl se töis käy, mut vihaa sitäkin.

Me tutustuttiin netissä, jolloin sain hänestä erittäin hyvän kuvan, älkää kysykö miksi, sillä en itsekkään muista. Toisaalta näin jälkikäteen tiedän että hän valehteli monesta asiasta itsessään, yritti antaa muka paremman vaikutelman. Mutta voivoi minkäs teet kun mä kerkesin siihen jo ihastua tuona aikana, enkä sittemmin ole osannut päästää irti vaik oonn halunnukki.

Ja olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, opiskelujeni takia, eikä kummallakaan ole vielä kavereita täälä. Joten hän on ainoa kaverini, ja vietän ,kaiken aikani hänen kanssaan, mikä lisää vaan entisestään turhautumista

Vierailija

Tännekkin tästä, demi.fi:ssäkin oli jo.

Kirjoitit demissä vielä sen, että rakastat häntä ja et voisi elää ilman häntä, siinä tapauksessa sulla on kovat painot pussissa, mutta kumpi pussi painaa enemmän.

Mutta oletko nyt etsinyt vain vikoja? Entäs poikkiksesi hyvät puolet?
Eikö niitä ole, vai etkö tulkitse niitä? Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia, toiset arvostavat toisia erilailla. :)

Vierailija

voi voi voi.. älykkyys mun mielestä ei oo mikään syy jättää ketään, mutta tuohan on jo epäsosiaalista käyttäytymistä. onko poitsu kenties peltipurkissa kasvatettu?
joko sen jätät jos sua asia noin haittaa, tai sitten otat siitä elinikäisen projektin ja alat kouluttamaan ja opettamaan sille maailman menoa...

Vierailija

Mä kyllä ymmärrän mannaleenaa.. Jos mun suhde olisi tuollainen niin kyllä mua alkais ahdistaa :/

mutta jos sinun mielestä te ette sovi yhteen, niin silloin sinun (minun mielestä) pitäisi jättää hänet. Löydät varmast jonkun sopivamman itsellesi!
Ja sinä et ole vastuussa kenekään muun elämästä kun omasta (ja tietty lapsistasi kun/jos niitä joskus tulee)..

Vierailija

Kuulostaa ehkä hiukan töykeeltä ja pinnalliselta, mutta mä en ainakaan kestäis, jos poikakaverin yleissivistys olis täysin hukassa. Yleensäkin mulla on ollu tapana ihastua älykkäisiin miehiin tai ainakin jollain tapaa miesten älykkyys on aina kiehtonu.

Tuskin ton asian takia jättäisin sitä, mutta ymmärrän kyllä miks toi asia rassaa sua.

Mellyaww
Seuraa 
Liittynyt11.8.2009

En jaksanut syventyä kauheasti tekstiin mutta tuli vaan mieleen että mistä päättelet että kyseessä on tyhmyys?
Jos kaikki eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kun sinä itse, onko ihminen heti tyhmä?

Oletko kokeillut keskustella asioista joista mies on kiinnostunut?
Urheilu/pelit/yms?

Eipä munkaan mies kauheasti kieliä osaa, Itse en tiedä julkkiksista (koska ei vaan kiinnosta) jne. Mutta enpä silti sanoisi kumpaakaan meistä tyhmäksi :)

Vierailija

Oho, onko olemassakaan noin sivistymättömiä ihmisiä? Itsekin vaadin mieheltä fiksuutta ja yleissivistystä, mutta tähän asti pidin perus amista sivistymättömänä. Leffoista ja kirjosita puhuminen on ihan perus juttuja, joista kaikkien kanssa pitäis voida puhua. Itse vaadin mieheltä vielä sitä, että voitais puhua myös korkean tason tieteestä ja väitellä filosofisesti:D.

Mut anyway. Kerran seurustelin miehen kanssa, jolle en voinut oikeen jutella syvällisiä. Puhuttiin pelkästään jalkapallosta, urheilusta, leffosita ja kummankin päivän puuhista. Miehellä ei ollut minkäänlaista käsitystä evoluutiosta. Vuoden verran käytiin melkein identtisiä keskusteluja läpi. En päässyt tutustumaan häneen kunnolla ja juttu kaatui pinnallisuuteensa.

Vierailija

Huh, kuulostaa aika rajulta. En myöskään varmaan jaksais olla ko. miehen kanssa, omani kun on älyttömän fiksu ja kertoo aina kaikkea uutta minulle yms. ja jonka kanssa voi keskustella todella syvällisiä juttuja ja käydä väittelyitä.
Mutta toisaalta, tykkään ottaa haasteita, joten kokeilisin vähän sivistää häntä elokuvissa ym muissa. Joten jos rakastat häntä, niin yritä aluksi auttaa häntä vauhtiin. Jos homma ei vaan toimi, niin maailma on pullollaan miehiä, kyllä sieltä joku sullekin löytyy ;)

Vierailija

Meillä puolestaan oli suhteen alkuaikoina niin päin että mies itse hoki olevansa tyhmä, ja oli niin ylpeä kun naisellaan oli hyvä yleissivistys. Oli toki totta että hän ei ollut perehtynyt samoihin asioihin kuin minä. Hän on myös ujo, ja vetäytyi mieluummin taka-alalle ja jätti minut hoitamaan puhumisen yms. Minulla oli myös tunne että hän mieluummin jättäisi minut pulaan, kuin uhrautuisi sankarillisesti (niin kuin kunnon uroksen pitäisi):D

Kerta toisensa jälkeen hoin hänelle että hän ei ole tyhmä, ja kielsin häntä haukkumasta miestäni ;) Vähitellen hän oppi suhtautumaan itseensä armollisemmin, ja kun hän huomasi etten minäkään tiedä kaikkea, hän alkoi etsiä itse tietoa. Yay!

Miehelläni on valtavan hellä ja lämmin sydän, mutta sitä oli vaikea välillä muistaa kaiken sen turhautumisen keskellä, jota koin kun en voinut keskustella mistään syvemmän tason asioista hänen kanssaan. Olimme tuolloin juuri muuttaneet, ja minulla ei ollut kavereita lähimaillakaan, saati harrastuksia, ja keskustelukumppanin tarve oli huutava. Luonteeltani olen ehkä kuitenkin keskivertoa erakoituneempi, joten kirjoitin päiväkirjaa, kävin kävelyllä, juttelin jopa äitini kanssa ja tutustuin uusiin opiskelukavereihini.

Oikeastaan ainoa asia, jossa mieheni loisti, oli juuri tietokoneet ja pelaaminen. Tukeakseni hänen itsearvostustaan, pyysin häntä opettamaan minullekin pelimaailmaa. Ja täytyy myöntää että yllätyin miten laaja ja monivivahteinen se on. En ole mikään himopelaaja, mutta saatan silti kysellä mieheltäni miten hänen pelinsä sujuu, millaisen gearin(= pelihahmon varuste) hän juuri sai ja mitä uutta tulee seuraavassa patchissa(= pelin päivitys). Tuntuu mukavalta jutella hänelle tärkeistä asioista, ja samalla kerron hänelle sanatta, että oikeassa maailmassakin on joku joka välittää(ei vain pelikaverit). Tuntuu hyvältä olla hänelle se syy jonka takia pitää välipäiviä pelaamisesta.

Vastalahjaksi hän kyselee minulta asioista jotka eivät häntä oikein kiinnosta, mutta joita hän on valmis kuuntelemaan puolella korvalla:D koska tietää sen olevan minulle tärkeää.

Rakastan ja arvostan miestäni sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin kuvittelin tai toivoisin hänen olevan.

Yritä mannaleena vielä keskustella miehesi kanssa, (vaikka peleistä niin kuin minä tein) tee hänelle selväksi että kaipaat hänen läsnäoloaan, ja miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Esimerkiksi turvattomuuden tunteesta on varmasti hyvä kertoa hänelle, hän ei ole varmaankaan huomannut kuin oman pelkonsa. Olen varma että saatte suhteenne sumplittua, kunhan miehesi jaksaa siihen panostaa ja sinä lähestyä häntä avoimella( ja anteeksiantavalla) asenteella :)

Tsemppiä kaikille muille läheltä-piti-pelileskille!

Vierailija

Aww, Tiukun tarina on suorastaan ihana. Kannustaa muakin olemaan vähemmän tiukkapipo ja hyväksymään kumppanin sellaisena kuin hän on, jos todella rakastaa. Vaikkei mun mies olekaan kiinnostunut peleistä tai häneltä puuttuis yleissivistystä, hänessä on muita piirteitä joista en tykkää. Mut jokainen me ollaan erilaisia ja toista on turha ruveta muuttamaan ellei hän itse tahdo... ainakaan se ei onnistu kivääri nyrkissä uhkaamalla ja riitelemällä, vaan kehuminen ja kannustaminen toimii paremmin. Ja kummallekin jää parempi mieli:).

Kiitos Tiuku tarinastasi, se pisti hymyn huulille:).

Vierailija

Oli kyllä kiva tarina lukea :) Jokaisella meistä on ärsyttävät piirteet, joiden kanssa oppii vain olemaan. Miehessäni ei ole oikeastaan vielä ilmennyt muuta ärsyttävää, kuin että hän tykkää juoda olutta melko paljon (ei kuitenkaa kännihakuisesti) ja juurikin välillä kova pelihimo. Mutta itse olen myös välillä pelaillut hänen kanssa, vaikkei paljon kiinnostakaan, mutta se on mukavaa ajanvietettä kuitenkin. Kun pitää tosiaan muistaa, että minustakin löytyy varmasti luonteenpiirteitä tai käytöstapoja, joiden kanssa mieheni täytyy kyetä elämään. Ja vuorostaan hän sitten kestää niitä :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat