Tyttöystävän haluttomuus kuristaa minut henkisesti

Vierailija

Olen vähän päälle 20v mieshenkilö ja seurustellut vuotta nuoremman tyttöystäväni kanssa noin 2 vuotta. Suhteen alussa seksi sujui hyvin ja oli molemmille mieluisaa ja nautinnollista.

Ongelmat alkoivat noin 10kk sitten. Tänä aikana tyttöystäväni aloitti e-pillerien ottamisen, jonka sitten hän varsin pian lopetti sopivuusongelmien takia. Tämän jälkeen seksielämämme on lopahtanut lähes täysin, mikä heijastuu koko suhteeseen hyvin ikävällä tavalla.

Yrityksistäni huolimatta hän ei halua keskustella asiasta ollenkaan tai suostuu parhaassa tapauksessa ilmoittamaan, ettei tiedä mistä asia johtuu, mutta ei vain tee mieli. Luonnollisesti tästä johtuen hän ei koskaan tee aloitetta seksiin. Aloitteen tekeminen on ollut täysin minun vastuullani, mutta sattuneesta syystä olen tullut torjutuksi niin useasti, että sekin on muuttunut ahdistavaksi rutiiniksi.

Tyttöystäväni ei tunnu millään ymmärtävän, että seksillä on myös miehille psykologinen merkitys. Hän ei voi käsittää niitä pitkiä iltoja, joina olen kerrannut kaikkia tunteitani häntä kohtaan ja pohtinut mistä tällainen käytös voi johtua. Luonnollisesti pohdin myös usein, mikä itsessäni on vialla. En tunne itseäni enää seksuualisesti haluttavaksi kaiken sen torjumisen jälkeen. En pysty enää varauksetta rakastamaan tyttöystävääni, sillä siihen sekoittuu aina seksuaalista turhautumista ja jopa raivoa. Tekisi mieli huutaa päin naamaa, että miksi teet näin minulle. Jatkuva torjutuksi tuleminen on alkanut heijastua myös omaan seksuaalisuuteeni ja haluttomuus tuntuu olevan jollain tavalla tarttuvaa laatua.

En jaksaisi enää kauan teeskennellä että kaikki on hyvin ja että tietenkin pärjään ennaltamäärittelemättömän ajan ilman seksiä. Vieraissa käyminen on käynyt mielessä useampia kertoja ja tunkeutuu huomattavan usein jopa uniinkin. Herättäisikö näiden ajatusten toteuttaminen sitten tyttöystäväni ymmärtämään tilanteen? Olen henkisesti riekalaina asioiden salailusta, kun ystäväpiirille pitää esittää onnellista pariskuntaa ja oikeasti tunteet toista kohtaan ovat aina jokseenkin kaunalla höystettyjä.

Tietenkään ketään ei voi pakottaa haluamaan. Ja pelkän seksin olemattomuuden takia eroaminen olisi itsekästä ja julmaa. Mutta en oikeasti jaksa enää. Jos seksielämä lopahtaa kaksikymppisenä, ei tulevaisuus näytä kauhean ruusuiselta.

Kiitos että sain avautua. Jos joku jaksoi lukea koko tilitykseni, niin olisi hyvin kiitollinen mistä tahansa vastauksista tai omista kokemuksista, varsinkin naisnäkökulmasta.

-Nimim. vakituisessa suhteessa, viime kerrasta kolme kuukautta.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Heippa! En tiedä vaikuttiko e-pillerit haluttomuuteen millään lailla ja jos hän lopetti ne pian aloittamisen jälkeen. Tietenkin niitä käytettäessä ainakin minulla vaihtui mielialat vähän turhankin nopeaan tahtiin, mutta sekin on niin yksilöllistä.

Tämä on hankala tilanne ja on ymmärrettävää, että miehelle kolme kuukautta ilman seksiä ja läheisyyttä on yhtä kärsimystä. Kehottaisin sinua rohkeana nuorena miehenä puhumaan vielä asiasta tyttöystävällesi, kerro hänelle täysin suoraan, miten tilanne on vaikuttanut myös sinuun ja miltä sinusta tuntuu. Älä kuitenkaan unohda kysellä naisesi vointia, sillä haluttomuus saattaa johtua masennuksesta, stressistä, väsymyksestä, huolista..ihan mistä vain. Hän saattaa juuri nyt tarvita lähimmäistä, joka jaksaa kuunnella ja antaa rakkautta. Jos on paha olo, ihminen ei kykene miellyttämään toisen tarpeita vaikka kuinka haluaisi.

Muista ettei vika ole sinussa ja tuskin tyttöystävässäsikään, kaikki järjestyy aikanaan kunhan pystytte olemaan avoimia ja puhumaan ongelmista! Jokaisella pariskunnalla on erilaisia ongelmia, eikä niitä tarvitse milläänlailla hävetä.

Ymmärrän että haluttomuus tekee sinusta hieman aggressiivisen, mutta älä kuitenkaan tuo sitä hirveästi esille, se vain pahentaisi asiaa. Siitä ei seuraa hyvää, eikä siitäkään että menisit käymään vieraissa purkamassa halujasi. Se olisi väärin naistasi sekä itseäsi kohtaan! Tyttöystäväsi ehkä heräisi jos toteuttaisit tämän, muttei se tee suhteestanne parempaa, vaan pahempaa. Muista että teillä on ollut seurustelusuhteen suurimman osan ajasta ihanaa ja nautinnollista, älä pilaa sitä. Ole tyttöystäväsi tukena ja selvittäkää asianne! Olen varma että kaikki kääntyy parhain päin ja teillä tulee olemaan entistä ihanempia nautintohetkiä yhdessä, älä anna itsesi luovuttaa! Tsemppiä! :)

Vierailija

Olen myös vähän päälle 20v, mutta nainen, olemmme olleet mieheni kanssa yhdessä useita vuosia. Poden täysin samaa ongelmaa kuin tyttöystäväsikin. Muutama kuukausi aikaa iski minuunkin haluttomuus. Pillereitä olen syönyt jo monta vuotta, joten niillä ei varmastikaan ole mitään tekemistä asian kanssa.
Olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta monesti ja miettineet mahdollisia selityksiä, mutta mitään syytä tai ratkaisua ei olla keksitty. Mielialla on siihen merkitystä, se on varmaa. Itse olin loppukeväästä masentunut ja sen jälkeen kesä on ollut jatkuvaa stressiä asunnosta, työstä, rahasta. Tällaiset asiat varmasti vaikuttavat, kun ne saa kuntoon, niin saattaa ongelma ratketa.
Ymmärrän täysin, että tämä on miehelle vaikea tilanne, mutta voin sanoa, että se syö naista henkisesti. Kun haluaisi haluta, mutta ei vaan halua. Sitten ei tosiaankaan tule aloitetta tehtyä. Ja se että mies on ase pystyssä koko ajan ei kyllä tosiaankaan helpota asiaa. Tulee vaan sellainen olo, et okei tehdään se sitten vaikka säälistä. Ja tämän jälkeen ei kummallakaan ole hyvä mieli. Jos siihen lähtee väkisin, niin se vaan pahentaa tilannetta. Toisaalta olemme myös huomanneet, että jos (vaikka säälistä) päästään seksiin asti, niin joskus halut tulevat siinä mukana takaisin. Mutta siis vain sen yhden kerran ajaksi, eikä sitäkään tapahdu joka kerta.
Jos suhteessa on muuten kaikki kunnossa, ja seksielämäkin on miellyttävää silloin kun sitä on, niin mielestäni tämä ei ole mikään syy erota. Ainakaan minun ja mieheni kohdalla emme pidä sitä vaihtoehtona, koska tiedämme että haluamme viettää toistemme kanssa loppuelämän ja olemme onnellisia vain toistemme kanssa.
Suosittelisin, että jaksat odottaa ja yrität selvittää ettei tyttöystävääsi todellakaan vaivaa mikään asia. Tekisi hyvää, jos pystyisitte myös tästä haluttomuudesta puhumaan, mutta usko se ettei hän todennäköisesti oikeasti itsekään tiedä syytä, joten sitä on turha kaivella. Voit kysellä, mitä itse voisit tehdä parantaaksesi hänen oloaan. Aggressiivisuus ei myöskään auta, mutta sen varmaan jo tiesitkin.
Seuraava huomautus on niin ihmiskohtainen, ettei sitä voi yleistää. Jos tyttöystäväsi on sinua paljon nuorempi voisi pitää vaarana myös sitä, että hänellä on joku toinen mies kiikarissa. Jos tuntee vetoa jotain toista ihmistä kohtaan (vaikka ei pettäisikään) ei oma kumppani tunnu välttämättä niin vetoavalta.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua.

Vierailija

En voi muuta kuin sääliä. Mielestäni olet nyt toiminut hyvin, mutta jos haluat asiaa eteenpäin kannattaa ehkä kokeilla seuraavaa:
- avaa keskustelu asiasta kunnolla (olet sitä jo tehnyt mutta nyt varmista että puhutte oikeasti). Voit vaikka kertoa miten asia syö sinua varsinkin kun et tiedä mistä tyttösi haluttomuus johtuu. Jos keskustelu ei lähde eteenpäin voit alleviivata sen tärkeyttä sanomalla että kohta toiset naiset alkavat hyppiä päiväuniisi.
- kun tyttösi avautuu, ole hellä; hali, purista, pussaa mutta älä niin että siitä lähtee seksuaalisia fiboja. Anna tytön itkeä jos itkettää. Sano että hän voi sen tehdä (tilanne on nimittäin varmasti myös tytöllesi ahdistava).
- kun olette avanneet keskustelun, pohtikaa yhdessä syitä. Listatkaa ne jos auttaa.
-miettikää ratkaisuja; apteekeista ja seksikaupoista (sin city mm.) saa naisten lipidoa nostavia valmisteita (tehosta en osaa sanoa), miettikää mitkä asiat saavat tyttösi innostumaan sängyssä, puhukaa stressitekijöistä kunnolla ja päättäkää sen jälkeen unohtaa ne pariksi tunniksi.

Onnea!!!

ps.se pettäminen ei ole kummallekaan oikea vaihtoehto. Lisäksi elät rankkoja aikoja, mutta jos nyt pystyt hillitsemään agressiivisuutta, se varmasti maksaa itsensä takaisin. Ajattele kuinka paljon paremmalta kipeä ongelma tuntuu tytöstäsi jos olet hellä ja huomaavainen.

Vierailija

En usko että pettäminen olisi oikea vaihtoehto, mutta muita keinoja kannattaisi yrittää. Tiedän, että puhuminen on vaikeaa, ja tiedän että myös tilanteen olevan toiselle osapuolelle hankala etenkin jos ei ole tottunut puhumaan asioistaan tai jos ei ymmärrä että jokin on vialla.

Itselleni tulee välillä kausia, jolloin en vain halua seksiä pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Yleensä olen jotenkin alakuloinen tai menkat ovat alkamassa. Syitä voi olla monta: huono koulupäivä, se että joku sanoi pahasti - tai sitten halut voivat lopahtaa kesken seksinkin, jos tulee jotain ulkopuolista häiriötä. Ja, kuten Vici jo sanoikin, jos on itsellä paha olo ja kokee ettei itse saa tyydytystä (seksistä tai jostain muusta, esim. pitkäaikainen lempiharrastus on alkanut maistua puulta) niin on vaikea tyydyttää toista.

Kysy vointia, kysy voitko auttaa jotenkin, näytä että olet valmis kuuntelemaan ja auttamaan tyttöäsi. Se saattaa kuulostaa kornilta ja niin edelleen, mutta myötätunnon osoitus saattaa saada paljonkin aikaan: tyttöystäväsi ei ehkä ihan heti ole halukas / valmis kertomaan, mikä on vialla, ja vaikka koet turhautuneisuutta niin aika on tällaisessa tilanteessa tärkeä. Jos et saa heti vastausta mutta haluat pysyä suhteessa, niin odota ja tee pieniä eleitä osoittaaksesi välittämistäsi. Moni ajattelee, että kun seurustelee niin totta kai toinen olettaa että kumppani välittää, mutta joskus se täytyy näyttää. Pitkäaikaisten suhteiden ongelmana tuntuu olevan, että vain olettaa toisesta jotain eikä siksi esim. kysy vointia tai miten päivä meni - kysymyksiä, jotka saattavat kuitenkin pelastaa toisen päivän..

Onnea matkaan!

Vierailija

Olet kyllä hoitanut tilanteen hienosti, mutta teidän suhteen tulevaisuus kyllä näyttää huonolta jos häntä ai haluta ollenkaan.
SEKSI ON MINULLEKIN TODELLA TÄRKEÄ asia, enkä voisi kuvitella parisuhdettani ilman intohimoista seksielämää.
Tämä kuulostaa ehkä hieman karulta, mutta sanoisin että keskustele tyttöystäväsi kanssa ja jos päädyt siihen tulokseen niin jätä naisesi, mutta hellävaraisesti.

Anna

Vierailija
Sts

Olen myös vähän päälle 20v, mutta nainen, olemmme olleet mieheni kanssa yhdessä useita vuosia. Poden täysin samaa ongelmaa kuin tyttöystäväsikin. Muutama kuukausi aikaa iski minuunkin haluttomuus. Pillereitä olen syönyt jo monta vuotta, joten niillä ei varmastikaan ole mitään tekemistä asian kanssa.
Olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta monesti ja miettineet mahdollisia selityksiä, mutta mitään syytä tai ratkaisua ei olla keksitty. Mielialla on siihen merkitystä, se on varmaa. Itse olin loppukeväästä masentunut ja sen jälkeen kesä on ollut jatkuvaa stressiä asunnosta, työstä, rahasta. Tällaiset asiat varmasti vaikuttavat, kun ne saa kuntoon, niin saattaa ongelma ratketa.
Ymmärrän täysin, että tämä on miehelle vaikea tilanne, mutta voin sanoa, että se syö naista henkisesti. Kun haluaisi haluta, mutta ei vaan halua. Sitten ei tosiaankaan tule aloitetta tehtyä. Ja se että mies on ase pystyssä koko ajan ei kyllä tosiaankaan helpota asiaa. Tulee vaan sellainen olo, et okei tehdään se sitten vaikka säälistä. Ja tämän jälkeen ei kummallakaan ole hyvä mieli. Jos siihen lähtee väkisin, niin se vaan pahentaa tilannetta. Toisaalta olemme myös huomanneet, että jos (vaikka säälistä) päästään seksiin asti, niin joskus halut tulevat siinä mukana takaisin. Mutta siis vain sen yhden kerran ajaksi, eikä sitäkään tapahdu joka kerta.
Jos suhteessa on muuten kaikki kunnossa, ja seksielämäkin on miellyttävää silloin kun sitä on, niin mielestäni tämä ei ole mikään syy erota. Ainakaan minun ja mieheni kohdalla emme pidä sitä vaihtoehtona, koska tiedämme että haluamme viettää toistemme kanssa loppuelämän ja olemme onnellisia vain toistemme kanssa.
Suosittelisin, että jaksat odottaa ja yrität selvittää ettei tyttöystävääsi todellakaan vaivaa mikään asia. Tekisi hyvää, jos pystyisitte myös tästä haluttomuudesta puhumaan, mutta usko se ettei hän todennäköisesti oikeasti itsekään tiedä syytä, joten sitä on turha kaivella. Voit kysellä, mitä itse voisit tehdä parantaaksesi hänen oloaan. Aggressiivisuus ei myöskään auta, mutta sen varmaan jo tiesitkin.
Seuraava huomautus on niin ihmiskohtainen, ettei sitä voi yleistää. Jos tyttöystäväsi on sinua paljon nuorempi voisi pitää vaarana myös sitä, että hänellä on joku toinen mies kiikarissa. Jos tuntee vetoa jotain toista ihmistä kohtaan (vaikka ei pettäisikään) ei oma kumppani tunnu välttämättä niin vetoavalta.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua.

Pyrin nyt vastaamaan tässä kaikille, vaikka lainaankin vain yhtä vastajaa. On lohdullista kuulla, että muillakin saattaa esiintyä saman kaltaisia ongelmia.

Mielialan vaikutusta epäilen suuresti, tyttö kun tuntuu ottavan kaikesta turhan suuria murheita itselleen. Eli kaikki juoksevat stressaavat asiat kulkevat mukana koko ajan. Toisaalta haluttomuutta on jatkunut, vaikka elämäntilanteet ovat vaihdelleet rajustikin (vaihtelusta esimerkiksi aika ennen tytön ylioppilaskokeita, yhteinen loma, normaalia arkea yms). Myös irtioton ottamista arjesta on tullut kokeiltua (tasoa yhteinen ilta ohjelmalla, illallinen paremmassa ravintolassa jne), mutta nämäkin tuntuvat päättyvän siihen tuttuun tilanteeseen viimeistään nukkumaan mennessä: Tyttöystävä odottaa minun automaattisesti tekevän kaiken vain seksin takia, ja kun sitä ei ole tulossa, odottaa minun pettyvän suuresti. Pystyn kyllä peittämään "pettymyksen" hyvin, mutta silti loppuillasta tulee kummallekkin vain kiusallinen kokemus.

Keskustelua olen yrittänyt aika monella tasolla ja kuulumisia tulee kyseltyä ja vaihdettua päivittäin, murheistakin kumpikin on pystynyt puhumaan mielestäni aika avoimesti toiselle. Mutta pelkästään tämän asian mainitseminen saa molemmat todella vaivantuneeksi. Tuntuu että asia ei kuitenkaan muutu puhumalla miksikään. Enkä haluaisi koko ajan ahdistella toista vaatimalla selitystä hänen käytökselleen.

Pyrin pitämään huolta (ei-seksuaalisesta) päivittäisestä hellyydestä/läheisyydestä. Se osa suhteesta on ihan mallillaan.

Mutta kun tällainen tila jatkuu kuukausia ilman mitään järkevää selitystä, niin tuntuu että hajoaa ihan kahtia. "Toinen osa" mielestä on jo hyväksynyt tilanteen, entisten halujen tilalle on tullut pelkkää apatiaa. Pahimpina päivinä sitä vajoaa jonkinlaiseen aseksuaalisuuden tilaan. Tämä osa mielestä ajattelee tyttöystävää pelkkänä tyhjänpäiväisenä kämppäkaverina. Tuntuu että seurustelu- ja kaveruussuhteen rajat hämärtyvät, kun läsnä ei ole sitä yleensä nämä erottavaa "osaa".

Toisaalta se jäljellä jäävä "osa" on pelkkää katkeruutta. Pelkään että kehitän kohta itselleni jonkinlaisen häiriön tai tunnevamman. Tasoa yleistä naisvihaa. Kun naispuoliset ystävät valittelevat pilke silmäkulmassa sitä kun on hirveässä puutteessa kun poikaystävä on armeijassa, tekisi mieli toisaalta itkeä ja toisaalta hakata joku lihakirveellä palasiksi. Jotenkin ei vain pysty hyväksymään sitä, että tyttöystävä ei tietenkään tee mitään tahallaan, eikä pysty välttämättä vaikuttamaan asiaan. Ei vain pysty hyväksymään asiaa niin kuin se on ja vaatii että itse voisi muuttaa asiaa jotenkin.

Tilanne ei rauhallisen luonteeni takia vaikuta suhteemme arkeen läheskään niin paljon kun se voisi, sillä pyrin aina pitämään asiat järkevällä tasolla, mikä edellyttää välillä ärsyttävien asioiden sietämistä tiettyyn rajaan asti. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että kun asiat saavuttavat kriittisen pisteen, niin ihmiset saavat kyllä kuulla suorat sanat. En tyttöystäväni takia haluaisi joutua tällaiseen tilanteeseen, sillä epäilen olisiko sen jälkeen mitään muuta mahdollisuutta kuin erota.

Vierailija

Me olemme seurustelleet n.2 vuotta ja aika samanlaiset asetelmat on muutenkin.. tuossa vapun tienoilla minun halut katosi ja sitten se on ollut sellaista poikaystävän miellyttämistä koko kevät-kesä. Itselläni tämä johtui lähinnä juttelun puutoksesta. Vaikka olemme avoimia, tuntuu että asiat jäävät selvittämättä, keräytyvät isoksi palloksi ja sitten painavat mieltä yhä enemmän. ne voivat olla ihan pieniä asioita, kuten rahankulutus, mutta kun asiaa ei selvitä, se jää painamaan mieltä. Ehkä tyttöystävälläsi on jäänyt mieltä painamaan joku juttu vaikka avoimia olette?
Toinen seikka haluttomuudelleni on ollut se, etten nauti seksistä. Se ei vain miellytä minua, toisin kuin poikaystävääni. En tunne pystyväni sanomaan asiasta, koska toinen tykkää niin paljon tutusta ja turvallisesta. Joskus juttelimme paljonkin haluistamme, mutta jotenkin omat juttuni jäivät kuulematta. Sanoit että teillä on vaikeaa tästä asiasta puhua? Ehkä se ongelma on koko aihepiirin suhteen? nyt sitten vaan keskellä päivää (ei illalla, kun tyttö voi odottaa sinun taas haluavan) kissa pöydälle ja suut puhtaiksi :) kenenkään ei tarvitse tyytyä apaattisuuteen ja jossain vaiheessa petielämän sujumattomuus voi olla syy eroon. Kunhan vain kyselet uteliaasti ja lupaat olla loukkaantumatta mistään asioista mitä tyttösi sanoo. Sieltä voi paljastua vaikka mitä, valmistaudu! tsemppiä :)

Vierailija

Olen seurustellut neljä vuotta avomieheni kanssa. Seksihalut hävisivät aivan täysin kevään aikana. Luulen sen johtuvan siitä, että tein kevään aikana lopputyön, joka ei pätkääkään kiinnostanut, tosin olin sitä ennen kestänyt jo opiskelua, joka ei myöskään kiinnostanut, neljä ja puoli vuotta. Alan valintaa ei tarvinnut paljoa miettiä, koska pääsin vain yhteen kouluun lukion jälkeen sisälle. Nyt olen kesän tehnyt työtä, joka ei myöskään yhtään kiinnosta ja odotan vain töiden loppumista. Toisaalta, kun työt loppuu, niin rahahuolet alkavat. Nämä seikat varmaankin ovat suurimmaksi osaksi vaikuttaneet halujen katoamiseen. Kotona taas ei voi paljoa valittaa pahaa mieltä, koska mies on työttömänä ja hän on turhautunut omasta tilanteestaan. Onneksi työ ja harrastukset vie viikolla niin paljon aikaa, ettei seksiä tarvitse miettiä kuin viikonloppuisin.

Vierailija

Itsellä ja miehelläni seurustelua takana noin 3,5 vuotta, haluja ei ole näkynyt. En tiedä minne ovat kadonneet, miehelläni ne ovat täysin paikallaan. No, yhteinen tiemme onkin päässään minun haluttomuuden vuoksi.

Vierailija

Oma suhteeni katkesi samasta syystä. Meillä mies stressasi niin, ettei kuulemma haluttanut. Päätin, että ellei asiaan tule muutosta, lähden. Näin kävi ja voin kertoa, että olen nyt paljon onnellisempi. Niin se vaan tuntuu, että rakkauskin laimenee, kun toinen ei sitä hellyydellä osoita. Psykolginen juttu.

Vierailija

Olen vähän alle 20v tyttö.. Seurustelin parisen vuotta muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Ehdimme asua 9kk yhdessä.. Viime kesä oli hyvin erilainen kuin olimme odottaneet, kaikki suunniteltu valui viemäristä alas kun tapahtui jotakin mitä kumpikaan ei odottanut ja muutti kaikki suunnitelmat. Jotenkin siitä selvisimme, mutta oli melkein 2kk kuiva jakso, en terveydellisistä syistä vaan pystynyt. Sinä aikana myös haluni katosivat.. Vähän ajan päästä alkoivat kivut seksin aikana. Se laski omaa mielialaa entisestään, niinkuin joku edellä jo sanoi, olisi niin kovasti halunnut haluta, mutta kun ei vain haluttanut. Vaikka kuinka yritti itseään valmentaa haluamaan, viimeistään seksin alkaessa iski taas "masennus".. Sitten kun haluaisikin niin sattuu.. Ja seksiä seuraavat virtsaputken tulehdutkset eivät todella auttaneet asiaa.. Lääkäri tutki, mitään ei muka ollut vialla.

Kannattaa otta hyvin selville, ettei tytölläsi ole mitään kipuja seksin aikana mitkä laimentaisivat haluja? Toivottavasti löydätte jonkun ratsakaisun ongelmaan, mutta ennen kaikkea, yrittäkää puhua, se oikeasti auttaa!

Vierailija

Kuulostaa todella tutulle tilanteesi. Itse olen elänyt vastaavassa tilanteessa jo 5 vuotta, enkä usko että tilanne tulee koskaan miksikään muuttumaan.
Ongelma on se että jos toisella ei ole haluja eikä siten koe että olisi tarvetta oikeasti edes muuttaa tilanetta, niin asialle ei paljon ole tehtävissä. Jos seksiä on tasaisesti muutaman kerran vuodessa ja sekin sellaista jossa toinen makaa käytännössä liikkumatta (tuntuu niin P****lle, että olisi ehkä parempi jättää nuokin kerrat väliin).
Voin kyllä sanoa että itsetunnon päälle tämä ei ole loppujen lopuksi käynyt (vaikka usein näin oletetaan käyvän). Tällaisen asian kanssa eläminen muuttaa kyllä ihmistä aika rankalla kädellä, väistämättä!

Vierailija

Ehkä seksinpuute ei ole syy erota, mutta se ettei siitä pystytä edes puhumaan saisi minut kyllä harkitsemaan suhteen tulevaisuutta. Hetkittäisiä kuivia kausia mahtuu pitkään suhteeseen, ja se on ihan normaalia, mutta jatkuva toisen tarpeiden sivuuttaminen merkityksettöminä on julmaa ja johtaa vain katkeruuteen puolin ja toisin.

Puhukaa. Ei siihen muuta ratkaisua ole. Ei syytellen tai jälleen yhden torjumisen jälkeen, vaan nosta asia esille vaikka ruokapöydässä. Kerro reilusti miltä sinusta tuntuu, miten turhautuneeksi ja hyljätyksi tunnet olosi, ja mitä seksi sinulle merkitsee henkisellä tasolla. Ja muutenkin, eihän tässä ole kyse vain seksistä. Sanoit että sinä huolehdit ylipäänsä päivittäisestä hellyydestä (tyttöystävä ilmeisesti ei ota kontaktia koska ei halua sinun luulevan sen johtavan seksiin...). Ei se ole mikään parisuhde jos olette kuin kämppäkavereita toisillenne. Mutta asialle voi tehdä jotain, ja se alkaa siitä että puhutte asiat halki.

Vaivaako tyttöä joku tietty huoli seksin suhteen, esim. raskaudesta? Onko teillä ollut läheltäpiti-tilanteita ennen tai jälkeen pillerien? Jos ongelma on ensisijaisesti kuivuus, ei muuta kuin liukastusaine kehiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat