Parisuhde pohdiskelua

Vierailija

Monet varmaan miettivät joskus esimerkiksi riitojen jälkeen että "Miks mä oon tuon kanssa?" tai jotain vastaavaa,mutta hyvien hetkien (sovinto tms) jälkeen muistaa ja tajuaa että "Juuri tämän vuoksi olen hänen kanssaan". Minulla kuitenkin tämä ajatus on mielen päällä jatkuvasti
(vaikken sitä koko ajan pakonomaisesti ajattelekkaan) enkä saa tuota tunnetta pois. Myöskään tuota "juuri tämän vuoksi" -tunnetta ei tule. Mitään suurempaa riitaa tai suhdetta horjuttavaa ei ole ollut,mutta ei vain ole tapahtunut mitään mikä tukisi tunnetta olla hänen kanssaan. Onko kellään mulla tälläisiä ajatuksia? Turhauttavaa kun ei näe mitään syytä olla yhdessä vaikken varsinaisesti näe syytä eroonkaan. Olemme olleet siis 3,5vuotta yhdessä ja molemmat n.25-vuotiaita.

Kommentit (12)

Vierailija

Mun mielestä toi kuulostaa siltä että ootte yhdessä enää ehkä vain tavan vuoksi? Ja jos kumpikaan ei kerta kaipaa mitään uutta ja kuitenki viihdytte yhdessä tai jtn... mut en usko että tosta jutusta pidemmän päälle tulee mitään jos susta jatkuvasti tuntuu tuolta :) Tsemppiä sulle!

Vierailija

Kokeilkaa jotain viikon "preikkiä" tai jtn, ettette näe muutamaan päivään ollenkaan. Jos ei ikävän tunne kasva, nii sitte voi olla asia sillä tavalla niinkuin cisuna sanoikin jo mahdollisuutena teijjän yhdessä oloon "tapa". Tseppiä! :)

Vierailija
cisuna

Mun mielestä toi kuulostaa siltä että ootte yhdessä enää ehkä vain tavan vuoksi? Ja jos kumpikaan ei kerta kaipaa mitään uutta ja kuitenki viihdytte yhdessä tai jtn... mut en usko että tosta jutusta pidemmän päälle tulee mitään jos susta jatkuvasti tuntuu tuolta :) Tsemppiä sulle!

Aikalailla samalla tavalla ajattelin. Parisuhteestanne on tullut osa arkielämää ja intohimo hiipunut pois. Mutta tsemiä sinne päin ajatusten selvittämistä varten :>

Vierailija

Onko sulla pitkään ollu tommonen tunne? Välillähän on kausia ettei välttämättä jaksa kiinnostaa, mutta sitte jossain vaiheessa "rakastuu uudelleen". Pitkissä suhteissa tulee väkisinki semmosia kausia. Mutta mieti tarkkaan ettet sitte kadu päätöstäs jälkeenpäin. Sillon on tottakai parempi erota jos niitä tunteita ei vaan enää oo, eikä niitä tuu.

Vierailija

Aika nopeasti kun tulee toi kyllästymis vaihe suhteesta on enemmänkin vaan tullut tapa.
"Blaah mitä mä sit teen jos ei seurustella/kuka sit on mun kanssa viikonloput ja kelle mä vuodatan ongelmia"
Itse roikuin tollasessa suhteessa puolvuotta kun se vaan oli tapa. Kunnes molemmat meistä jakso nostaa persettään sen verran ja sanoa tosta. Nyt uudessa suhteessa ja hyvä fiilis!
Kannattaa ottaa asia puheeksi =)
Tsemppiä

Vierailija

Samanlaisia aistimuksia tääläpäin. En vain ole osannut pukea sitä selkokielelle. Kaikki on periaatteessa hyvin, riidat arkipäivän asioihin liittyviä kinoja, sovitaan mutta mitään tunnetta "juuri tämän vuoksi" ei ole ollut aikoihin. Ollaan kuin kämppikset, minun mielestä. Mitään romanttista tässä ei ole, ollaan vaan ja kivaa on kun ei tarvitse riidellä. Jossain tv-ohjelmassa joku sanoi hyvin, että "I love you, but I´m not IN love.." Näinpä. Toinen osapuoli ei paljoa puhu taikka pukahda, itse olen paljon töissä, yhteistä puuhaa ei ole niinkään, nytkin mies on viikonlopun muualla kavereiden kanssa koska itse olen töissä koko viikonlopun. Itseasiassa ei se haittakaan, menköön ja olkoon. Viihdyn itseksenikin. Tylsistyttää ja ihmetyttää, eikai suhteen kuuluisi puuroutua kokonaan?

Vierailija

Seukkasin parin liian pitkän viikon ajan yhden typyn kanssa, joka hämmästyttävän usein puhui minulle sinä muotoisilla lauseilla.
Luulen, että aivan liian usein keskitymme ajattelemaan kuka toinen on,
sensijaan, että pysähtyisimme edes joskus miettimään, että kuka minä oikeastaan olen?

Kun haluat saada varman riidan aikaiseksi, niin aloita keskustelu sinä lauseilla.

Vierailija

Mulla on itsellä ihan samanlainen tilanne menossa ja oon miettiny ees ja taas mitä mun pitäis tehdä. Meillä on aina tylsää, ei mitään yhteistä, haluaisin erota, mutta pelottaa olla yksin kun ei tässä suhteessa kuitenkaan mitään selvää vikaa ole. pelkään että kadun päätöstäni jälkeenpäin.

Vierailija

Mulla oli just samanlainen juttu. Oltiin seurusteltu 1,5 vuotta ja viimisten kuukauden ajan mun mieltä paino noi ihan samat kysymykset. Lopulta sanoin exälleni etten enää halua jatkaa. Olo parani huomattavasti eron jälkeen nyt saan ajatella taas vain omia tekemisiäni ja tuntuu todella mahtavalta.

Vierailija

Juu, meillä on siis oma talo,mutta emme silti ole jatkuvasti kahdestaan,kyläilemme kavereiden luona yksin ja yhdessä. Harvoin meillä on tylsää yhdessä,aina keksitään jotain tekemistä ja sitähän omassa talossa riittää. Ja harrastamme molemmat autoja joten yhteistä harrastustakin löytyy.

miru

Onko sulla pitkään ollu tommonen tunne? Välillähän on kausia ettei välttämättä jaksa kiinnostaa, mutta sitte jossain vaiheessa "rakastuu uudelleen". Pitkissä suhteissa tulee väkisinki semmosia kausia. Mutta mieti tarkkaan ettet sitte kadu päätöstäs jälkeenpäin.
Tunne on myllännyt ehkä 1kk-2kk. Tää on kyllä totta, ja siksi en haluaisi tehdä mitään hätiköityä.. Pitäis ehkä romantiikkaa saada lisää,vaikka kyllä meillä petipuuhat on ihan kondiksessa. Itseasiassa viime viikonloppuna kävimme reissussa kahdestaan ja meillä oli tosi kivaa ja ehkä tämä vahvisti tunnetta että hän on niin rakas mulle.
Kulta

"Blaah mitä mä sit teen jos ei seurustella/kuka sit on mun kanssa viikonloput ja kelle mä vuodatan ongelmia"
No tätä ongelmaa mulla ei kyllä tulisi,koska mulla on paljon kavereita ja usea hyvä ystävä,joiden kanssa useimmiten vietä vapaa-aikani,eli en ole siinä mielessä ollenkaan riippuvainen miehestäni eikä yksin eläminen/olo pelota ollenkaan,olen kuitenkin elänyt itsenäisesti pitkän aikaa ennen kuin löysin nykyiseni.
Ehkä mä vaan kaipaisin enemmän sellasta romantiikkaa, lässytystä niin sanoakseni. Kun siis kyllä me seksiä harrastamme ja silloin kullä saan läheisyyttä ja hellyyttä,mutta se yleisillä paikoilla kulkeminen käsi kädessä puuttuu. En tiiä ymmärtääkö kukaan kun en itsekkään tiedä ymmärränkö :D
Mimo
"I love you, but I´m not IN love.."
Hyvin sanottu!

Vierailija

täällä on ollut aivan samanlaista vähän aikaa.. oma mies armeijassa ja jotenkin sitä on tullut huomattua, että oikeesti pärjää yksin. vappuna alkoi jonkinasteinen alamäki, minulla, ei poikaystävällä.. tuntuu vain pahenevan koko ajan, ollaan puhuttu mutta silti yritän koko ajan etsiä syitä jatkaa tätä suhdetta (epätoivoisesti). Seurusteltu ollaan reipas 2 vuotta, asutaan yhdessä vuokralla yms. yms. joten lähtökohdat olisi ihan hyvät. Poikaystävä on todella onnellinen meidän suhteessa eikä tunnu tajuavan että itse en viihdy nyt ollenkaan. nykyään lähinnä mietin miten tulen satuttamaan toista kun sanon haluavani erota. pitäisi varmaan ajatella vain itseäni tässä tilanteessa mutta ei onnistu.. toinen asia on, että ahdistaisi jäädä samaan kaupunkiin.. hänellä kun on niin paljon tuttuja joihin joutuisi sitten koko ajan törmään.. kyllä vaan on vaikeaa, olen jo vannonut etten ala enää ikinä seurustelemaan!

Vierailija

Mä uskon että sulla on vaan hetkellinen kyllästyminen, ku se on kestäny vasta noin vähän aikaa. Mullaki oli jossain vaiheessa semmonen olo että olikohan tää nyt tässä, ku tuntu siltä että ollaan vaan kavereita eikä hellyyttä saa ollenkaan, mutta se meni onneksi sitte ohi. Mä rakastan kyllä paljo, mutta tällä hetkellä taas haluaisin enemmän läheisyyttä ja sanoinki murulle että mulle ei riitä tämän hetkinen tilanne. Jos ei saa läheisyyttä tarpeeksi niin tunteetki voi alkaa hiipumaan, mutta kyllä ne siitä taas kasvaa ku sitä saa. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat