Mustasukkaisuudesta

Vierailija

Olen jonkun aikaa miettinyt että onko mustasukkaisuuteni ylitseampuvaa.. Myönnän että olen normaalia mustasukkaisempi johtuen monista eri asioista, johtuen suurimmaksi osaksi huonostaitsetunnostani ja siitä että poikaystäväni pussaili viime juhannuksenä entisen parhaan ystäväni kanssa kännissä selkäni takana, vaikkakin se johtui siitä että poikaystäväni oli kuullut että minä olin pettänyt häntä ystävänsä kanssa joten halusi kostaa. Tämän jälkeen olen siis ollut neuroottisen mustasukkainen jokaisesta naisesta jonka kanssa esimerkiksi poikaystäväni puhuu yms.ja haluan olla se joka häneltä huomiota saa eikä kukaan muu johtuen myös paljolti huonosta itsetunnostani..Sekin masentaa koska välillä tuntuu että hän ei halua minua ja ennen harrastimme seksiä montakin kertaa päivässä ja nykyään olen se joka tekee aloitteen eikä hän edes aina halua vaan torjuu minut mutta seksiä on noin. 3-4 päivän välein.. Nyt olen aivan rikki kun katsoin poikaystäväni sivuhistorian mielenkiinnon vuoksi, hän on katsonut öisin kun olen ollut nukkumassa paljon pornoa, kuvia alastomista naisista, hyvännäköisten kavereitteni kuvia, tulee väkisilläkin tunne enkö minä riitä?Varsinkin kun olen suhteessamme se joka tekee aloitteen ja yleensä hän torjuu minut..Olisi kiva tiettää muiden mielipiteitä tästä ja onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja ylireagoinko vain..? Ainiin. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Moi AnnaLiisa ! Ymmärrä hyvin sinun mustasukkaisuuttasi. Minulla on ihan samanlainen niin sanottu ongelma, olen liian mustasukkainen. Olen seurustellut puol vuotta poikaystäväni kanssa ja olen mustasukkainen jos hän puhuu jollekkkin tyttöpuoliselle ihmiselle, en vain osaa hyväksyä. Tuntee etti hän huomioi minua ja ei halua vaikka hän vain juttelee hänen/heidän kanssa. Olen yrittänyt vakuutella itselleni että hän vain juttelee eikä siinä ole mitään muuta vaan ei pysty.
Minun mielestä teidän kannattaisi jutella asiasta miksi teillä ei mene enään niin kuin ennen vaikka onkin tullu välillä pieniä erehdyksiä suhteeseen. Ei tuo ole oikein sinua kohtaakaan että hän torjuu. Olette olleet kyllä aika pitkään yhdessä, minusta kannattaisi miettiä onko tässä enään mitään vai miksi hän käyttäytyy noin.

Vierailija

kyllä olen jutellut hänen kanssaan ja kertonut että minulla on huonoitsetunto ja selittänyt milta itsestäni tuntuu mutta eivät asiat ole muuttuneet..ajatteen aina että jospa se tästä ajan kanssa vaan ei.

Vierailija

Minulla ei ole kokemusta siitä että olisin itse mustasukkainen, mutta siitä on kun toinen on. Anna sille tilaa, anna sen jutella muille ja tehä mitä haluu, sanot sille että haluut luottaa siihen. Kysy häneltä että onko hänellä samat tuntemukset sinua kohtaan kuin aiemmin, onko ne muuttuneet, jos on niin mihin suuntaan. Puhukaa, sillä ne asiat selviää.
Sano miltä sinusta tuntuu, etten saa tarpeeksi huomiota jne. tuulis sen ymmärtävän noin pitkän suhteen jälkeen.

Vierailija

Olin joskus suhteessa, jossa olin todella mustasukkainen jätkästäni. Aina ku hän puhu mulle jotain, kerto se niistä tytöistä joiden "kaveri" se oli. Muutaman kuukauden kuluttua päätin että mä hyväksyn ne muijat, ja että tutustun niihin. No, juteltiin asiasta ja kaikki oli okei, ja hän sanoi rakastavansa minua. Seuraavana päivänä yrintin soittaa hänelle varmaan 10kertaa, enkä saanut vastausta. Hän soitti minulle takas yöllä, ja sanoi ettei tää toimi ja että hänellä on uus. Joskus kannattaa miettiä. Halusin vain kertoa kokemuksista, en pelotella.

Anna poikaystävällesi tilaa, ja anna hänen jutella toisten muijien kanssa, ja jutelkaa suhteestannu, toisistanne, ja mistä raukkautenne alkoi ym.. Pärjäilemisiä. =))

Vierailija

Täälläkin ollaan mustasukkaista sorttia, tarkistan toisinaan mieheni kännykän ja netin sivuhistoriat yms...ja ennenkaikkea oon varuillaan jos mies menee baariin kavereidensa kanssa ilman mua.

Me ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja vuoden verran asuttu yhdessä. Olemme kuin paita ja peppu, 24/7 yhdessä (varsinkin nyt kesällä kun kummallakin loma). Jos joskus kyseenalaistan mieheni menemisiä tai tekemisiä hänelle suoraan, hän useimmiten loukkaantuu siitä etten luota häneen. Ehkä juuri siksi että olemme jatkuvasti yhdessä, tekee erillä olon vähän hankalaksi välillä - ei siis läheskään aina kuitenkaan!

Luottamuspula johtunee mun ja mieheni värikkäästä historiasta ennen kuin tapasimme toisiamme. En panostanut seurustelusuhteisiini, itse petin ja jätin sekä sekaannuin varattuihin miehiin, jolloin rupesin miettimään pettävätkö kaikki miehet kuitenkin loppupeleissä jos tarpeeksi houkutteleva tilaisuus tulee eteen? Mieheni taas vietti ennen mua monta railakasta poikamiesvuotta johon sisältyi rutkasti naisia ja alkoholia.

Myönnän olevani välillä yliampuvan mustasukkainen, mutta niin on miehenikin jossain määrin - hän on saattanut esim. lähteä kesken yhteisen baari-illan kotiin itkemään, jos olen ollut "liian ystävällisissä" väleissä jonkun toisen miehen kanssa. Liian ystävällisessä tarkoitan tilanteessa sitä että olen jutellut ja naureskellut jonkun miehen seurassa, mikä on omasta puolestani ollut viatonta, mutta ei mieheni silmissä...

Me molemmat olemme opetelleet välttämään "provosoivia" tilanteita ja keskustelemaan niistä, mutta eihän se aina onnistu tietenkään. Mustasukkaisuus on harvemmin iso ongelma, mielestäni suhteemme toimii oikein hyvin. Pieni mustasukkaisuus lienee jopa ihan tervettäkin :)

Vierailija

Poikaystäväni oli ennen sairaalloisen mustasukkainen minusta ja olin minäkin hänestä. Olen hyvä kaveri monien poikien kanssa ja minun on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin ja myönnettäköön myös, että joskus tämä saattaa mennä hieman flirttailun puolelle. Tilanne päätyi lopulta siihen, että 2,5v seurustelun jälkeen aloin ahdistua tilanteesta, jossa poikaystäväni syyllisti minua usein kanssakäymisestä muiden miesten kanssa ja lopulta eristyin harvoista TYTTÖkavereistanikin poikaystävän mustasukkaisuuden takia. Erosimme ja nyt vuoden päästä palasimme yhteen. Asiat ovat nyt paljon paremmin, opin vuoden aikana paljon siitä, kuinka on luotettava toiseen ja ymmärrettävä se, että molemmilla täytyy olla omat kaverit ja vapaus liikkua ilman toistakin. Jos ei voi luottaa toiseen, ei suhdekaan voi toimia. Poikaystäväni ei ole enää niin mustasukkainen, mutta tuntuu etten silti itse ole muuttunut paljonkaan. Siksi, että nuo asiat luottamuksesta yms. opin suhteesta, jossa en ollut onnellinen vaan lähinnä otin sen oppimisen kannalta (tyhmää, todella tyhmää, mutta en aio kaunistella asiaa).
Olen tajunnut, että mustasukkaisuus on vain välittämistä. Et olisi mustasukkainen, jos et välittäisi ko. ihmisestä. Välitän poikaystävästäni vain niin paljon ja vaikka tiedän, ettei hän ikinä pettäisi minun luottamustani, en vain voi mustasukkaisuudelleni mitään.
Mutta koska poikaystäväni on näyttänyt minulle, että hän voi muuttua ja kasvaa mustasukkaisuudestaan eroon, aion minäkin tehdä sen. Tai ainakaan en tuo sitä esille, että olen mustasukkainen. Tai korkeintaan ihan vähän :)

Vierailija

Mulla ainaki on ajan kans mustasukkaisuus hävinny. Oltiin kaukosuhteessa aluksi niin koko sen ajan olin mustis ja senki jälkeen ku muutettiin yhteen. Nyt ollaan seurusteltu yli 5 vuotta ja nykyään tosi harvoin mustistun mistään. Niin paljo helpompaa ku ei tarvi pelätä ja stressata että mies vaihtaa mut johonki toiseen.

Vierailija

Nyt onki sitte epävarmuus ja mustasukkasuus tullu takasi.. Tuli ilmi semmonen juttu parin vuoden takaa, etten tiiä voinko luottaa meihin enää niin täysillä. Jotain halailua ja ehkä pussailua on sillon tapahtunu, mistä se ei mulle kertonu mitään. Tieto tuli toista kautta. Yritän unohtaa asiaa, mutta se palautuu aina jotain kautta mieleen. Tosin asiasta on vielä niin lyhyt aika, ehkä se unohtuu jonku ajan päästä.

Vierailija

Mustasukkaisuushan on sairaus, aivan kuten säälikin =/ Mutta ilmeisesti siitäkin voi parantua. Äitini tosin sanoo aina, että se ei koskaan parane vaan aina pahenee. Itselläni on kokemusta mustasukkaisesta miehestä. Aluksi sain hengailla muiden miesten kanssa, lopulta kännykässäni ei ollut kuin neljän miehen numero; isä, veli, serkku ja tämä mies, eikä mesessäkään saanut olla ketään miehiä. Viime hetkillä ennen eroa mies alkoi olemaan jo pimahtamis vaiheessa, vaikken edes tehnyt mitään väärää. Hän kuristi syyttä minua, hajotti paikkoja, heilu puukon kanssa jne. Otin viimein eron, kun hän uhkasi tappaa yhden nettituttuni 500km päästä ja tehdä elämästäni helvettiä. Oli mielenkiintoista seurata "sairauden" kehittymistä. Myönnän kyllä, että olen itsekin mustasukkainen, mutta nykyinen mieheni, ei onneksi anna minkäänlaista syytä siihen, niin ei tarvitse olla yhtään huolissaan.
Mustasukkaisuushan on todellakin vain välittämistä, mutta on se mielestäni myös luottamuksen puutettakin jonkun verran, varsinkin jos on sairaalloisen mustasukkainen, niin eihän siinä tilanteessa toinen luota toiseen. Asioista kannattaa aina puhua ja jos ei puhumalla selviä, niin kannattaa katsoa, mitä muuta maailma tarjoaa :)

Vierailija

Lyhyestä virsi kaunis; jos ei ole onnellinen siinä suhteessa missä on, niin onko järkeä olla suhteessa laisinkaan? Jos oikeasti on paha olla, ja epäilys kalvaa mieltä 24/7, niin miksi jatkaa sitä..? o.O

Vierailija

Mun mielestä pelkkien epäilyksien takia ei kannata suhdetta lopettaa, varsinkin kun ootte olleet jo noinkin kauan yhdessä. Mutta se on kyllä myös totta, että onneton ei saisi kumppanin takia olla.

Vierailija

Minäkin olen ennen ollut hyvin mustasukkaista sorttia, mutta kun itse seurustelin ihan ylimustasukkaisen ihmisen kanssa päätin, etten halua olla samanlainen. Sen jälkeen olen parantanut tapojani. Olen edelleen aika mustasukkainen jos mieheni puhuu "liian ystävällisesti" muille naisille, mutta yritän vain niellä tunteen ja antaa olla. Vaikka miehelläni olisikin suhde jonkun toisen naisen kanssa, ei se mun mustasukkaisuus silti auta mua millään tavalla.

Vierailija

Kaikilla tuntuu olevan tää ongelma, että mies on liian mustasukkanen. Mutta onkos kellään muulla niin päin ku meillä, että mies ei oo ollenkaan mustasukkanen Tai siis mun mielestä ainakin sellanen terve mustasukkaisuus on vaan merkki välittämisestä.
Meillä poikaystävää ei kiinnosta, vaikka muut miehet käy iskemässä baarissa yms. Pari kertaa oon kysynyt ihan suoraan, että eikö se oo mustasukkainen musta niin vastaus oli, että ei, koska se tietää ettei sen tarvi olla. Tiedän kyllä sen tarkoittavan vaan, että poikkis luottaa muhun, mutta itelle tuli vaan olo, että se pitää itsestäänselvyytenä mua. Ite kun oon siitä aina välillä turhankin mustasukkainen...

Vierailija

Hunajahuulella ja minulla sama tilanne! :D Avokkini ei ole mustasukkainen lainkaan, sanoo vaan aina että "Minä luotan sinuun, ettet sinä tekisi muiden kanssa mitään". Mutta minusta tuo lause ei kuulosta yhtään huonolle! Oikeastaan minulle tuli siitä tosi hyvä mieli. ^^ Kunpa osaisin itsekin aina ajatella samalla tavalla. Välillä nimittäin tulee sellaisia kausia, että jos näen avokkini selailevan jonkun tytön kuvia jossakin, niin päässäni kiehuu ... :D Vaikka ne vain kuvia ovatkin. Jotain selvyyttä näihin ajatuksiin, kiiitos!?

Vierailija

Minullakin on taipumusta mustasukkaisuuteen, eikä se ole yhtään hyvä yhdistelmä henkisen masokismin kanssa, jota joskus päädyn harjoittamaan esim. kyselemällä asioita joihin en oikeasti halua vastausta. Tällainen tilanne oli silloin, kun poikaystäväni kertoi minulle pitävänsä paljon yhdestä kaveristani. Kysyin sitten häneltä voisiko hän kuvitella seurustelevansa tuon kaverini kanssa, johon hän vastasi myöntävästi. Tuosta sitten syntyi pieni kriisi, joka on kyllä puhuttu läpi moneen kertaan, mutta edelleen tuohon liittyvät negatiiviset ajatukset välillä nostavat rumaa päätään.

Minulla on myös huono itsetunto, ja kaikki positiiviset kommentit joita poikaystäväni sanoo muista naisista riipaisevat. Olen yrittänyt päästä tuosta eroon olemalla objektiivinen ja miettimällä itse, mitä kyseisestä naisesta ajattelen, mutta vielä tuo ei ole oikein ottanut onnistuakseen...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat