Rakkaudentunnustuksia

Vierailija

Eli missä vaiheessa suhdetta(/suhteita) olette ensimmäisen kerran rakkautenne ääneen tunnustaneet? Millaisessa tilanteessa? Kumpi ehti sanoa sanat ensin ja seurasiko toinen piankin perässä? Onko jommallakummalla vaikeuksia saada noita sanoja ulos? Kuinka usein saatte kuulla/sanotte toiselle rakastavanne? Entä kerrotteko muille perheenjäsenille tai ystäville rakastavanne heitä?

Lyhyesti: Kokemuksia, pohtimisia, keskustelua rakkaudentunnustuksiin liittyen!

Sivut

Kommentit (99)

Vierailija

Mä ainakin halusin että poikaystävä sanoo ensi. En siis sitte ite sanonu, josain vaiheessa kun jotain hempeiltii ni sit päädyin kysymää "onko tää rakkautta?" Sit mies vastas "joo.. tai ainaki mä rakastan sua" ja niihä minäki vastasin siihe "että nii mäki sua" :P Perheenjäsenten kaa ei ole sellaista "suhdetta" ettää kertoisimme toisillemme rakastavamme. Tiedetään se ilman sanoja. Ystävien kaa vähän sama asia, mutta kyllä kahelle parhaalle kaverille oon kuitekin sanonut että rakastan heitä :)

Vierailija

Minäkin odotin, että mies sanoi sen ensin. Olin lähdössä tyttöporukalla laivalle ja edellisenä iltana hän sitten sanoi sen. Luuli vissiin että jään muuten sille tielle :D

Nykyään tulee sanottua silloin tällöin. Ehkä noin 1-2 kertaa viikossa. Seurustelua takana kolmisen vuotta. Nykyään se sitten olenkin aika usein minä joka sen sanon ja mies vastaa siihen.

Tuttavani mies ei koskaan sanonut rakastavansa vaimoaan. Vaimo tästä sitten kerran kimpaantui ja mies vaan tokaisi, että onhan se siellä kirkossakin jo kerran sanottu, että kyllä hän kertoo jos se muuksi muuttuu... :) Eli ehkä miehet (ja naisetkaan) eivät tunne tarvetta olla jatkuvasti sitä vannomassa..

Perheenjäsenille tulee harvemmin sanottua, kuten Suwakin sanoi, niin kyllä sen tietää sanomattakin :)

Ystäville tulee sanottua taas useinkin, että ovat rakkaita.

Vierailija

oltiin varmaan puolivuotta ehditty olemaan kun poikaystäväni nykyisin kihlattuni sanoi ekan kerran rakastavansa minua. tunsin samoin ja kerroin sen myös hänelle. ollaan edelleen yhdessä ja kyllä me vähintään 5 kertaa viikossa sanotaan ne sanat toisillemme ja myös tarkotetaan sitä.

Vierailija

Puolisen vuotta seurustelua ja ankaran pohdinnan jälkeen poikaystävä uskaltautui olla eka. Kyllä siinä piti ihan tosissaan funtsia, mä en halua sanoa sellaista ilman että varmasti tarkoitan. Ja varmasti tarkoitinkin sitten kun viimein sanoin ääneen. Rakkaaksi kyllä varovasti olin pari kertaa sanonut. Kyllä lensi itsellä semmoinen perhosparvi masussa kun poikaystävä sen kokonaisella lauseella vihdoin sanoi! Nykyään (vuosi yhdessä) sanotaan monta kertaa päivässä :D Me ollaan ihan liian lällyjä.

Vierailija

Me oltiin muutama kuukausi (ehkä 2-3) seurusteltu kun poikaystävä sen sanoi.. En ollut itse edes ajatellut asiaa kunnolla, mutta olin kyllä melkein kyynelissä kun kulta sen kierrellen sai sanottua :)ei tarvinnut kauaa miettiä ennen kun vastasin :) nykyään sanotaan sitä toisillemme melkeinpä joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä, seurustelua takana lähes 2½ vuotta. Tosin tämä inttiaika on ehkä tehnyt meistä vielä vähän "tunteellisempia" :D

Vierailija

Meidän kohdalla, mies sanoi ensin. Oltiin tunnettu kokonaiset viisi päivää, kun mies lähetti tekstarin baari-illan päätteeksi kotimatkalla, "te quiero mucho mucho <3" Olin kovin otettu =) Me ollaan alusta asti oltu niin avoimia toisillemme ja siks myös tutustuttiin toisiimme melko nopeasti. Sanotaan joka päivä toisillemme "rakastan sua!" ja kohta koittaa ensimmäinen vuosipäivä =)

Vierailija

Me oltiin seurusteltu n. puoli vuotta ku mies ekan kerran sanoi rakastavansa, mä sanoin vaan kiitos ja muru kyllä vähä loukkaantu. Mutta parin päivän pohdiskelun jälkeen mäki pystyin jo sanomaan. Nyt ollaan seurusteltu 5 vuotta ja aika harvoin sanotaan ääneen. Teoista sen näkee, mutta on se joskus kiva kuulla sanottunaki.

Perheenjäsenille ja ystäville en sano. Kyllä mä uskon että ne tietää sen muutenki. Haluaisin kyllä sanoa, mutta ku ei meillä semmosta suvussa harrasteta niin tosi vaikee, emmä vaan osaa, vaikka rakastanki tosi paljo.

Vierailija

tänään tuli kaksi kuukautta täyteen ja vielä ei olla sanottu noita sanoja. Muutaman kerran kuitenkin ollaan sanottu tykkäävämme, ensin naamakirjassa ja muutaman viikon jälkeen ääneen. Ihmeellisesti kuitenkin mietin totakin. Poika sanoi tietysti et mäkin susta.
Odotan ensin pojan sanovan. Olen lähös Balttiaa kiertämään muutaman ystävän ja pojan kanssa, jospa siellä sopivas tilantees sanois itse ensin...
Kerron kolme vuotta nuoremmalle veljelle rakasavi häntä ja joillekin ystävilleni. Mutta niin totta että aina ei tarvita sanoja :)

Vierailija

Mä en sano muille kuin avomiehelleni rakastavani häntä.

Avokkini sanoi minulle rakastavansa minua 2kk seurustelun jälkeen yöllä lumisateessa kun ulkoilutimme koiria. Pyyti vaan kesken lenkin pysähtymään katulampun alle ja otti käsistäni kiinni ja katsoi suoraan silmiin ja sanoi että rakastaa mua ja sit se suuteli mua. ja minä vastasin. KIITOS :D
mulla meni vielä kuukausi ennen kuin pystyin sanomaan että rakastan häntä. :)

Nyt asumme yhdessä kissamme kanssa ja sanomme jokapäivä toisille kuinka tärkeä toinen on. :P

Yhdessä oloa on jo takana melkein kolme vuotta ja eteenpäin mennään! <3

Vierailija

Kauhean aikaisin ovat ihmiset rakkautensa tunnustaneet.
Mulla meni siihen n. 1,5 vuotta ennen kun olin varma että tunne on aito. Sanoin sen ensin, mutta sitä seurasikin todella huono tuuri.

Suhteemme päättyi, koska rakkaani tunsi sanoneensa sen minulle takaisin aivan liian aikaisin (kaksi päivää tämän jälkeen), eikä ollut varma tarkoittiko hän todella sitä. Emme jutelleet siitä mitä se tarkoittaa, kun sanon niin ja hän ehkä koki minun painostavan häntä sanomaan sen, mikä ei todella pitänyt paikkaansa. Eromme oli väärinkäsitys, jonka olisi pienellä keskustelulla voinut välttää, jos olisin ymmärtänyt selittää hänelle, etten vaadi häneltä samaa... Koska aito rakkaus on ehdotonta, se on olemassa toisen tunteista huolimatta. Tilannetta emme osanneet enää hänen eroilmoituksensa jälkeen pelastaa, sillä olimme niin nuoria...

Vierailija

Minä totesin asian miehelleni jo ennen kuin varsinaisesti alettiin seurustelemaan :) Voi tosiaan kuulostaa oudolle, mutta kun tilanteena oli se, että oltiin tunnettu reilu vuosi ja jahkattu, että seurustellaanko vai ei ainakin miljoona kertaa tuona aikana. Minä sitten rohkaistuin tunnustamaan tunteeni miehelle eräänä iltana. Kerroin hänelle, etten halua ketään muuta, rakastan häntä. Tästä ei mennyt kuin pari viikkoa, kun mies lopulta sanoi, että hänkin haluaa minut omakseen :)
Perheenjäsenille ei tule rakkauden tunnustuksia jaeltua, ei kuulu meidän perheen tapoihin.

Vierailija

Nyt tuli jo melkein paha mieli, kun huomasi miten kaikki muistavat sen ensimmäisen kerran noin hyvin.. Itselläni ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, milloin se oli. :( Sen muistan että mies sanoi ensin enkä itse ollut ihan varma. Vähän ajan päästä tajusin itsekin, että tykkääminen oli muuttunut rakastumiseksi. Nykyään sanomme sen melkeinpä joka päivä.

Kavereille sanon että ovat rakkaita, perheen kesken emme ole ikinä sanoneet toisillemme sitä. Tiedämme kuitenkin sen, teot ne on tärkeämpiä

Vierailija

Mä sanoin sen kullalleni ensin. Oltiin oltu sillon yhessä noin neljä kuukautta. Sanoin sen, kun olin kullan luona armeijassa mussukkapäivänä. Vaikka kulta ei sillon vielä vastannukkaan siihen, mikä on minusta hyvä, jotenkin vaan tiesin, että hän rakastaa minua myös<3 Kulta sanoi sen itse minulle kai sitten seuraavilla lomilla. Se oli ihanaa, makailtiin sohvalla keskellä yötä leffan loputtua, ja sit se sano sen..:) Nykyään kerromme rakkaudentunnustuksia todella usein, jopa useita kertoja päivässä. Mutta silti ne eivät ole menettäneet merkitystään, sillä molemmat tarkotetaan sitä aina vähintään yhtä paljon kun sillon ekalla kerralla.

Perheelle ja kavereille ei valitettavasti tule usein sanottua. Oikeastaan ei koskaan. Se vaan ei jotenkin kuulu tapoihin, surullista.

Vierailija

Meillä oli ensimmäinen kerta sinä iltana, kun "sovittiin" tapailun jälkeen että olemme pari ja seurustelemme ihan näin virallisesti. Jätkä halasi ja sanoi tyylikkäästi englanniksi "I'm so in lööv", eihän siinä mitään vastata pystynyt kun meinas polvet pettää alta ;) Nykyään aika usein sanotaan vuoroin ja toisin, yleensä minä ensin.

Perheelle harvemmin sanon, kavereillekin lähinnä (häpeä tunnustaa mutta...) kännissä tulee soperrettua :P

Vierailija

Oltiin tulossa kaupasta, mentiin kotiin. Siinä tavaroita purkaessa tuli mieleeni, että autoon oli jäänyt jotain mitä ostettiin. Sanoin että voin käydä hakemassa, jos poikaystävä antaa minulle kotiavaimen (omia ei silloin vielä ollut). Etsiskeltiin niitä hetki, kun ne ei ollut niille varatussa koukussa. Ajattelin että katson jospa avaimet olisi jääneet roikkumaan oveen ja siellähän ne oli. Kun kerroin että ne löytyi niin paniikissa etsiskelevä jätkäfrendini hyppäsi kaulaani ja sanoi rakastavansa mua. =) Se oli noin puolisen vuotta siitä kun alettiin "virallisesti" seurustelemaan.
Perheenjäsenien kanssa ei ole niin läheiset välit, että sitä tulisi sanottua. Parhaimmille ystäville on tullut muutaman kerran kerrottua.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat