Mokasin suhteen

Vierailija

Oon mennyt omalla käytökselläni melkein tuhoamaan suhteeni. Haluan kaiken vilpittömästi takaisin ennalleen ja tiedän, että voin muuttaa käyttäytymistäni. En halua toimia tällä tavalla jatkossa, mulla on vaan ollut viime kuukausina paha olla ja oon purkanut kaiken poikaystävääni. Toivottavasti joku voisi antaa vähän ulkopuolista näkökulmaa tähän mun tilanteeseen, koska oon päivittäin epätoivon vallassa ja pelkään.

Kaikki lähti siitä, kun muutin poikaystäväni paikkakunnalle tuntematta täältä yhtään ketään. Kaukosuhteilu oli mennyt loistavasti, mutta ongelmat ilmenivät vasta lähisuhteessa. Olin koko ajan yksinäinen ja turvauduin kaikessa poikaystävääni. Meille syntyi paljon riitoja, koska en kokenut, että poikaystäväni oli riittävästi kanssani. Roikuin hänessä, mikä varmasti ahdisti ihmistä, joka arvostaa paljon omaa rauhaa.

Pari viikkoa sitten hän sai tarpeekseen, koska petin hänen luottamuksen. Sanoin, ettei mua haittaa, vaikka se lähtee muutamaksi päiväksi dokaamaan kavereidensa kanssa. Tein ehkä elämäni suurimman virheen, kun jälkeen päin suutuinkin siitä. Pilasin heidän koko viikonlopun, kun aiheutin riitaa puhelimessa. Tämän jälkeen poikaystäväni ei ole enää voinut luottaa minuun, koska valehtelin, ettei hänen lähtönsä haitannut.

Tiedän, että olen toiminut koko ajan väärin ja riidellyt turhasta. Nyt olen kuitenkin saanut tältä uudelta paikkakunnalta työn, opiskelupaikan syksyksi ja uusia kavereitakin. Olen varma, että alan kohta voimaan paremmin, sopeudun, enkä roiku enää sairaalloisesti poikaystäväni kimpussa. Pelkään sen kumminkin olevan liian myöhäistä.

Poikaystäväni ei siis ole vielä tavallaan jättänyt minua suoraan. Hän on ottanut nimeni pois esimerkiksi mesen henkilökohtaisesta viestistä, eikä hän enää kutsu mua hellittelynimillä eikä muutenkaan osoita läheisyyttä. Hän on kertonut, ettei tiedä enää, haluaako olla mun kanssa, mutta toisaalta on sanonut, että antaa mulle uuden mahdollisuuden. Oon viimeiset pari viikkoa yrittänyt tehdä parhaani, mutta poikaystäväni haluaa nyt omaa aikaa, joten nytkin nähtiin vain kerran viikossa.

Olen kertonut, kuinka pahoillani olen kaikesta ja lupaan yrittää kaikkeni. Olen kertonut, kuinka paljon rakastan ja kuinka paljon pelkään menettää. Olen sanonut, ettei mulle tarvitse antaa heti anteeksi, lupaan näyttää jatkossa, että oon luottamuksen arvoinen.

Eniten kuitenkin pelottaa poikaystäväni kuoreen vetäytyminen. Miten voin näyttää hänelle, jos hän ei anna tulla lähelleen? Sattuu niin paljon, kun kerron hänelle rakastavani häntä, niin hän ei enää tiedä. Haluan kaiken takaisin ennalleen niin paljon, mutta en enää tiedä, miten toimia! Auttakaa jooko, miten voin todistaa, että olen luottamuksen arvoinen? Miten saan poikaystäväni taas rakastamaan minua ja haluamaan suhdetta kanssani? En halua menettää tätä kaikkea vain oman kiukuttelun takia.

Kommentit (7)

Vierailija

Oletteko puhuneet tästä koko asiasta kunnolla poikaystävän kanssa? Ymmärtääkö poikaystäväsi sinun yksinäisyytesi muuttosi jälkeen ja että ripustautumisesi johtui siitä?

Luottamuksen menettäminen täysin tuon suuttumisesi jälkeen tuntuu minusta vähän ylireagoinnilta. Tietysti poikaystävää on varmasti ärsyttänyt hänen hauskanpitonsa pilaaminen, etenkin kun etukäteen sanoit ettei se haittaa sinua. Mutta että poikaystävä menettäisi luottamuksensa tuollaisen takia?

Voisiko tuo olla enemminkin jonkinlainen tekosyy ottaa sinuun etäisyyttä? Tekstisi perusteella hän kun on omaa aikaa tarvitseva henkilö ja suhteenne muuttuessa kaukoilusta lähisuhteeksi ja vielä niinkin läheiseksi, että olet ollut jatkuvasti vaatimassa yhdessäoloa (ja suuttunut kun hän on ollut omien kavereidensa kanssa). Voin kuvitella että yhtäkkinen tilanteen muuttuminen harvemmista tapaamisista jatkuvaan roikkumiseen, on ollut hänestä hyvinkin ahdistavaa. Ja että hän pelkäisi menettävänsä täysin vapautensa mikäli jatkaa sinun kanssasi.

Omasta mielestäni ehkä parasta nyt olisi antaa hänelle omaa tilaa. Tehdä hänelle selväksi ettei sinun kanssasi seurusteleminen tarkoita sitä ettei hänellä saisi olla omia menoja tai aikaa ihan vain yksikseen. Nähdä häntä jonkin aikaa vaikka vain sen kerran viikossa ja olla yhteyksissä vähemmän kuin normaalisti. Silloin kun näette tekisitte asioita joista nautitte, pitäisitte hauskaa, koittaisit muistuttaa häntä siitä millaista suhteenne ennen oli ja mistä hän sinussa on välittänyt.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Vierailija

Itselläni oli samankaltainen tilanne pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. petin hänen luottamuksensa, jota kadun vielä tänäkin päivänä vaikka siitä on vierähtänyt jo vuosi ja olemme olleet erossa noin puoli vuotta. anna pojalle aikaa. hän saattaa päättää suhteenne, mikä koskee enemmän kun paljon. poika kokeilee sinkkuutta, ja ehkä toista naistakin, mutta ennemmin tai myöhemmin hän tajuaa rakastavansa VAIN ja ainoastaan sinua ja on valmis panostamaan suhteeseen. häneltä ei voi kuitenkaan olettaa heti sinulle avautumista ja hillitöntä läheisyyttä. mutta kun hän viimein päästää sinut lähelleen, se korvaa kaiken tuskan ja kärsivällisyyden. asioilla on tapana järjestyä! :)

Vierailija

Eilen viimeksi puhuttiin. Tai no mä puhuin, pojasta ei saa pahemmin mitään irti. Se kuitenkin ilmoitti, että haluaa olla mun kanssa, mutta tarvitsee nyt omaa aikaa. Haluankin sitä myös antaa, mutta en oo ikinä nähnyt sitä noin masentuneen oloisena kuin nyt. Se kertoi, ettei ole nyt oma itsensä. Oon tehnyt siitä onnettoman ja ilkeän mua kohtaan.

Oon koittanut olla mahdollisimman mukava ja kiltti viime viikot, mutta saan vain takaisin ilkeitä vastauksia. En tiedä, kuinka kauan mä jaksan tulla koko ajan vain vastaan, kun toinen ei anna mitään toivoo, että asiat voisi olla tulevaisuudessa paremmin. On vaan niin rankkaa yksin koittaa pitää parisuhdetta pystyssä.

Vierailija

Kannattaa varmaan koettaa olla nyt ottamatta mitään sen suurempaa kontaktia mieheen. Vaikka se vaikeaa onkin. Voi nimittäin olla, että pahennat ja pitkität vain tilannetta ja miehen ahdinkoa jos olet tavallaan kokoajan läsnä.

Yleensä ne teot merkkaa enemmän kuin sanat. Olet luvannut antaa miehelle omaa aikaa joten lunasta se nyt. Tiedän kokemuksesta että se syö sinua äärettömän paljon, mutta motivaattorina voit pitää sitä, että sillä tavoin asiat korjaantuvat ehkä nopempaa.

Itse olen ollut samassa tilanteessa. Muutin vieraalle paikkakunnalle miehen takia, en tuntenut täältä muita kuin mieheni jne. Tottahan toki se on hankalaa kun on tavallaan olemassa vain yksi ihminen johon "turvautua." Meillä meni myös tosi hyvin kaukosuhteessa, mutta vasta yhdessä asuessa tuli ne toisen ilkeät puolet esiin ja samalla meidän erilaisuus. Kerran mies on muuttanut poiskin yhteisestä kodista, mutta olemme pikkuhiljaa alkaneet sopeutua toisiimme. Molemmat kuitenkin haluamme voittaa vaikeudet.

Ei oikein muuta neuvoa voi sinullekaan antaa, kuin että anna sille miehelle aikaa. Ota itsekin vähän etäisyyttä. Luulisi miehenkin havahtuvan jossain vaiheessa kun huomaa että et sinä hänessä roikukkaan ja pystyt elämään myös omaa elämääsi. Ei siitä ainakaan haittaa voi yhtään olla :)

Vierailija

Anna miehelle aikaa ja rauhaa ja itelles anteeks. En usko että sä olet "luottamusta" menettänyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Et varmaan suorastaan "valehdellut" vaan luulit pystyväsi sulattamaan ryyppyreissun. ÄLÄ ota mieheen yhteyttä ennen kuin hän ottaa sinuun, koska juuri ripustautumisestahan hän hermostui! Vaikka sinulle tulisi mieleen mitä tahansa kauniita asioita jotka haluaisit sanoa, jätä ne sanomatta!
Toivottavasti asiat kääntyy parhain päin.

P.S. Tuo on todella tutun kuuloista...

Vierailija

Kiitos viesteistä!

Mä oon koittanut pitää matalaa profiilia, mutta tuntuu, että teen koko ajan väärin.

Jos en ole mesessä, niin mies soittaa, että missä menen. Jos en puhu hänelle mesessä, niin hän kysyy, että miksi olen hiljaa. Miksei hän sitten itse puhu? Miksi mun pitää tehdä nykyään kaikki aloitteet? Oon huomannut, että tulen AINA torjutuksi, jos jollain tavalla osoitan läheisyyttä, joten en oikein tiedä, että mistä sille kuuluisi puhua, jos mitään kivaa ei saa sanoa.

Muutenkin on alkanut jo suututtaa sen äksyilyt mua kohtaan. Vastaukset on aina lyhyitä ja tympeitä, tuntuu, ettei kaipaa mun seuraa ollenkaan. Oon yrittänyt olla ystävällinen ja iloinen, jokaiseen torjuntaan ja tylyyn vastaukseen oon aina reagoinut mahdollisimman positiivisesti.

Kaikki tämäkin tapahtui ihan yllättäen. Yhtenä sunnuntaina se vielä aamulla vannoi rakkautta ja illalla mesessä muuttui täysin. Musta alkaa tuntua, että mä tässä oon enemmänkin se, jonka luottamus on petetty. Toinen on hetkessä muuttunut ihan täysin eikä anna tulla lähelleen. Kaikki kesälomasuunnitelmat on muuttuneet, ei tehdäkään enää mitään yhdessä. Kaikista eniten suututtaa se, ettei se näytä olevan valmis tekemään meidän suhteen eteen mitään, vaan on valmis heittämään kaiken viemäristä alas. Puuh, tulipas pieni avautuminen.

Vierailija

mäkin neuvoisin antamaan todellakin poikaystävälle nyt sitä aikaa, jota se tuntuu tarviivan. just vähemmän yhteydenpitoo kuin normisti, koita viettää aikaa niiden sun uusien kavereiden kanssa, niin poikaystäväsi huomaa, ettet roiku pelkästään hänessä, että sulla on myös oma elämä. se vois helpottaa, mikäli se tuntee ahdistusta sun "roikkumisesta"

hämmennystä aiheuttaa puolin ja toisin varmasti sekin, kun kaukosuhteen jälkeen toinen onkin koko ajan tavoitettavissa. ota itsellesi tilaa ja anna sitä poikkikselle kans. anna sen seuraavan kerran lähestyä sua, jos se on ilmoittanut haluavansa olla sun kanssa, se kyllä otata yhteyttä kun on siihen taas valmis.

toiv. asia selviää ja kääntyy parhain päin. (:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat