Väkivaltainen poikaystävä?

Vierailija

olen seurustellut vasta vähän aikaa poikaystäväni kanssa ja olen tosi rakastunut häneen.. Ikäeroa meillä kuitenkin on kymmenen vuotta. Tänään sain kuulla hänen eksän läheiseltä, jota kuitenkaan en itse tunne, että poikaystäväni olisi ollut väkivaltainen eksäänsä kohtaan. Juttu oli tosi rankka, eikä siinä ollut kyse mistään pienistä läpsäisyistä vaan toistuvista pahoinpiteilyistä, kuristamisesta ym. Kerroin tästä itkien poikaystävälleni hän myönsi sen, mutta sanoi ettei kyse ole kuin pienistä läpsäytyksistä ym. Tiedän kuitenkin hänen eksänsä pettäneen häntä useamman kerran, mikä ei kuitenkaan ole syy lyödä naista.
Poikaystäväni ei ole ollut minua kohtaan väkivaltainen millään tavalla, vaan ihana, välittävä ja kiltti. Hän vannoi itkien muuttuneensa ja kertoo rakastavansa minua.
Mitä teen? Uskallanko luottaa poikaystävääni ja jatkaa suhdetta?
Rakastan häntä, enkä koskaan ole tavannut yhtä ihanaa miestä, joka kohtelisi minua niin hyvin.

Kommentit (11)

Vierailija

Tiikerihän ei raidoistaan pääse eroon, mutta löytyyhän niitä erikoisuuksiakin. Itse varmaan antaisin mahdollisuuden (olen muutenkin kyllä sinisilmäinen..), mutta silti ehkä pysyisin varuillani.. Ja kuitenkin tuossa on hieman epäselvää se, että kun toinen väittää rankaksi väkivallaksi ja toinen vain läppäisyksi..:/

Vierailija

Hetkinen. Eksäsi läheiseltä...? Kehottaisin suhtautumaan hänen sanoihinsa varauksella!

Kertomasi perusteella jatkaisin suhdetta. Olen itse hirveän äkkipikainen, ja voisin varmasti lyödä pettävää kumppania suutuspäissäni, enkä silti pidä itseäni väkivaltaisena ihmisenä... tosin minä en kyllä juuri mustelmaa kummempaa tuhoa saisikaan aikaiseksi, onneksi.

Jos poikaystäväsi alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti, ÄLÄ selittele hänen käytöstään tai sulje silmiäsi! En kuitenkaan neuvo tarkkailemaan poikaystäväsi käytöstä, koska se varmasti vaikuttaisi suhteeseenne ikävästi jos alkaisit harhaluuloiseksi ja olisit koko ajan varuillasi. Toivotaan ettei hän ole väkivaltainen!

Vierailija

Vanha viisaus pätee tässäki eihän tiikerikään pääse raidoistaan. Jos lyö kerran lyö toisenkin kerran. Onhan alkoholistikin aina alkoholisti. En ole törmännyt vielä kertaakaan semmotteeseen ihmiseen, joka olisi todellakin muuttunut. Haluaisin todellakin uskoa siihen, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta ketään en tiedä joka olisi. Olen ihan sivusta joutunut seuraamaan sitä että tulee lyöminen, sitte sanotaan et mä muutun, mä oon muuttunu ja taas tulee lyöminen ja niin pois päin.

En yhtään epäile etteikö hän rakastaisi sinua. Jos kerran hän ei ole mitenkään väkivaltainen ollut nii en näe mitään estettä jatkaa suhdetta. Kandee si vähä miettiä, että mitkä asiat suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja mihin sitten takertuu. Onko tämä lähde kuinka luotettava niin se vaikuttaa asiaan paljon, että miten asiaan kannattaa suhtautua. Kannattaa ehkä kuitenkin olla hiukan varuillaan, mutta kuitenkin nauttia jos kerran on niin ihana ja välittävä ja kiltti. Mutta nyrkkeily säkiksi ei sitten auta jäädä. Siinä vaiheessa ei saa ummistaa silmiään ja toivoa ja hokea itselleen, että jospa se olisikin vain tämä yksi kerta. Toivotaan, että hän olisi voinut muuttua.

Vierailija

Kinkkinen tilanne... Jatkaisin suhdetta, mutta heti ensimmäisten väkivallan merkkien ilmaannuttua lähtisin lätkimään ja nopeasti. Kertomukset ovat niin ristiriitaisia että niiden perusteella on vaikeaa leimata poikaystävääsi parantumattomaksi pahoinpitelijäksi... Tosin sinua on varoitettu; jos saat "vahingossa" läimäisyn poskelle riidan yhteydessä niin et enää (omasta mielestäni) voi ummistaa silmiäsi.
On hyvä tiedostaa että poikaystävälläsi on ko menneisyys, mutta en silti ryhtyisi vainoharhaisesti tutkimaan jokaista hipaisua. Mikäli välität enemmän omasta hyvinvoinnistasi kuin roikkumisesta huonossa suhteessa, osaat itsesi tuntevana ja itseesi luottavana nuorena naisena kyllä tunnistaa tilanteen, joka ei ole normaali. Helpoiten sen tunnistaa, jos huomaat yrittäväsi peitellä asiaa itseltäsi ja selitellä sitä läheisillesi mitä omituisimmilla tavoilla.
Läheinen ystäväni oli jo jonkin aikaa seurustellut miehen kanssa, jota pidin paitsi narsistisena myös vaarallisena (varsinkin sen jälkeen kun ko herra oli yrittänyt väkisi sisään ikkunasta ja oli myöhemmin tahallaan ja fyysisellä voimalla estänyt ystävääni lähtemästä asunnostaan). Ystäväni hyväksyi karun totuuden vasta sen jälkeen kun mies oli raahannut häntä jaloista pitkin lattiaa. Tosin tämä surullinen tarina päättyi nopeammin ja kivuttomammin kuin monen muun.

Surullisista esimerkeistä huolimatta tsemppiä! Löydät oikeat vastaukset kuuntelemalla itseäsi ja olemalla itsellesi rehellinen! :)

Vierailija

Kokemusta on!
Kyllä se on sillä tavalla, että moni kakku päältä kaunis, jne.. Itsekkin muutama vuosi sitten seurustelin aivan ihanan jätkän kanssa ja olin aivan lääpälläni ja ihastus vei mukanaan. Seurustelun jatkuttua alkoi tulla esiin mustasukkaisuutta, jonka ajattelin olevan vain ihan perus välittämis -juttua. Sitten kuitenkin tämä mustasukkaisuus kehittyi kauheiksi riidoiksi ja sain kuulla kovaa ja korkealta olevani "persettä jakeleva huora" ym.. Tätä aikaa kuunneltuani alkoi kädet tulla peliin ja ne kohdistuivat kurkkuun sekä sain myös iskuja kasvoihin.
Kestin (tai no yritin kovasti) tämän kaiken, koska tämä jätkä osasi kuitenki sitten lepytellä ja puhua minut erosta ympäri ja suhde jatkui...... Mutta ONNEKSI se helvetti päättyi, kun otin itseäni niskasta kiinni ja jätin sen pikku paskiaisen itkemään ja huutamaan perääni.
Itse tunsin kaipuuta sekä ikävää eron jälkeen ja vuodatin tietysti kyyneleitä, mutta en miehen takia vaan vain ja ainoastaan vapauden tunteen takia. Se kun oli niin uusi asia mulle kolmen vuoden seurustelun jälkeen.

Tästäkin jätkästä kuulin vain ja ainoastaan huhun, joka kertoi jätkän olevan mustasukkainen.. Juu, niinhän tuo oli..

Vierailija

Tosi rohkeaa kertoa avoimesti omasta kokemuksesta! Otit kunnolla itseäsi niskasta kiinni; arvostan sitä ja onnea tulevaisuudelle jogurtti!

Vierailija

Itse seurustelin muutama vuos takaperin miehen kanssa jonka olin tavannut netissä (olin silloin 16), hän asui 86 kilsan päässä ja olimme sopineet että lähdemme Pääsiäislomalle Leville. Äiti suostui tähän vain jos hän näkee miehen sitä ennen ja tutustuu.
No me lähimmä sinne ja sitä ennen jo huomasin että jotain on vialla, mutta en antanu sen häiritä.
Juttu muuttui kaveruudesta seurusteluksi aika pian.
Kaverit sanoivat että Jätkässä on jotain outoa. En ajatellut sitä sen pidemmälle.
Jätkä ehdotteli että minä ja ystäväno harrastettas seksiä niin että se näkis. (tietenkin vihjaillen sen asian esitti). En välittäny silloinkaan.
Seurustelu jatku. Jätkä ehdottelee ystävälleni vihjaillen.
Suostuin kerran seksiin. Ja siitä ei mennyt pitkään niin jätkä raiskas mut. "Voit sanoa tätä raiskaukseksi, mutta kuka uskoo"

Äiti ajatteli että se on niin kohtelias, osa kavereista epäili mutta osa oli samaa mieltä kuin äitini.

Jätkä löi ja joi. Teki liikaa töitä ja joi.
Suhde kesti vielä tämän jälkeen kuukauden, kunnes silmäni avautuivat.
Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kerroin asiasta tälle kyseiselle kaverille. Helpotti kummasti tilannetta.
Jätkällä oli lapsi jo, 14 vuotiaana saatu. Nyttemmin on ekalla tai tokalla luokalla.

8kk kidutusta huomaamattani kestin

Rakkaus tekee sokeaksi.

Vierailija

No, minä jäisin, mutta olisin äärimmäisen varuillani ja lähtisin lätkimään tönäisystäkin. Heti, kun jotain edes pientä esiintyy. Onhan se ikävää tietty olla varpaillaan kokoajan.

Vierailija

Minäkin olen linjalla että anna herralle mahdollisuus, hän on voinut oppia menneisyydestään jotain. Mutta tee samalla selväksi, että sinä et tule hyväksymään minkäänlaista väkivaltaa - et ikinä missään muodossa. ja jos oikein haluat tehdä aiheesta symbolisen, vaadi hänelta kirjettä jossa hän lupaa olla tekemättä väkivaltaa sinulle tai jos tekee niin hän yksinomaan itse on syyllinen kun suhde loppuu siihen paikkaan. Ja siihen häneltä allekirjoitus, että jos lyöt lyöt ensimmäisen ainoan ja viimeisen kerran ja syy suhteen loppumiseen on hänen väkivalta ei sinun toiminta.

sen jälkeen asiaa ei toivottavasti tarvitse palata ja katsotte löytyykö yhteinen sävel yhteiseen elämään.

Vierailija

Itsekkin antaisin tässä tapauksessa miehelle mahdollisuuden, jos väkivaltaa ei vielä ole ilmennyt. Ehkä tämä ihminen olisi se poikkeus joka vahvistaa säännön?

On kuitenkin todennäköistä, että miehesi väkivaltainen puoli, joko fyysinen tai henkinen väkivalta, tulee jossain vaiheessa esiin. Tällöin näkisin tärkeänä toimia puhtaasti järjen mukaan ja erota heti. Kierteeseen jää helposti kiinni ja jo yksi lyönti voi olla pahimmassa tapauksessa sinulle kohtalokas, saatika sitten jatkuva hakkaaminen. Tämä on ehkä hiukan ennenaikaista, mutta pahimmassa tapauksessa kyse ei enää ole pelkästään sinusta jos kuvioihin joskus tulevaisuudessa tulisi lapsi. Saattaisi syntyä sukupolvia kestävä kierre josta ei pääse eroon helpolla. Itse olen joutunut osaksi tuota kierrettä ja olen vannonut katkaisevani sen.

Toivottavasti suhteenne on pysynyt väkivallattomana, onnea teille :)

Vierailija

Kiitos kommenteista.. Mutta nyt ollaan jo erottu niin tilanteella ei ole enää mitään väliä.. Mitään väkivaltaa ei ilmennyt, enkä usko että olisi ilmennytkään, mutta päädyttiin eroon ihan muista syistä

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat