Vaihto-opiskelu

Seuraa 
Liittynyt7.5.2009

Itse olen lähdössä elokuussa opiskelemaan Californiaan useammaksi kuuukaudeksi osana opintojani ja näin matkan lähetessä alkaa myös jännitys pikku hiljaa noustaa..samoin kuin matkakuume!

Joten olisi kiva kuulla kokemuksia omista vaihtokokemuksistanne. Millaisilla odotuksilla lähdit? Mitä jäi käteen? Menikö jotain pieleen? Mikä jäi pintaan parhaimpana muistona?

Kommentit (12)

Vierailija

Olin Belgian Brysselissä vaihto-opiskelijana lukuvuoden ajan. Opiskelin kieliä yliopistolla ja lähdin matkaan parantamaan suullista ranskan taitoa ja opiskelemaan samaa alaa, mutta erilaisia aineita kohdeyliopistollani.

Olin varautunut siihen, että belgialaisiin on vaikea tutustua ja että ulkomaalaiset pyörivät lähinnä keskenään ja se ei siis tullut kovin isona yllärinä. Yliopistolla ja kaupungilla joutui/sai puhua kuitenkin sen verran ranskaa, että kieli tuli onneksi opittua. Lisäksi olin tyytyväinen vaihtoyliopistooni, jossa oli totuttu vaihto-opiskelijoihin ja paperihommat ja kurssivalinnat sujuivat suht mutkattomasti. Suorastaan rakastuin yliopiston espanjan ja Latinalaisen Amerikan kulttuurikursseihin ja sain niistä loistoarvosanat. Kaikki sujui siis oikeastaan paremmin, kuin hyvin, asunnon kanssa ei tullut ongelmia (paitsi talvella oli ihan pirun kylmä sisällä, koska vuokraemäntä pihtaili asunnon lämmityksessä, lisäksi talossa oli samaan aikaan omituisia vuokralaisia, jotka mm. polttivat sisällä tai kokkailivat hajusta päätellen erittäin etnisiä pöperöitään) ja sain muutamasta kämppiksestä kavereita, lisäksi Bryssel on erittäin kansainvälinen kaupunki täynnä porukkaa eri puolilta Eurooppaa, jossa yhden päivän aikana sai puhua englantia, ranskaa, espanjaa, portugalia ja ruotsiakin. Toisaalta se, että koko ajan oli joku joko tulossa tai lähdössä, vaikeutti kavereiden saamista.

Käteen jäi oikeastaan vaihtotodistus, parempi ranska ja kivoja muistoja ja jos nyt ei sydänystäviä, niin ainakin liuta mukavia kavereita, vaikken Brysseliä sen kummemmin jäänytkään kaipaamaan :)

Vierailija

Mä olen kans lähdössä syksyllä vaihtoon Saksaan. Asunnon löysin sattumalta netistä, mut viel odottelen lopullista vahvistuskirjettä, et mä oikeesti oon myös päässyt vaihtoon sinne :) Sais alkaa tulla se kirje, muuten en pysy enää kohta pöksyissäni!
Mä odotan ihan innolla seuraavaa puolta vuotta. Mulla on tulevassa asunnossani 12 kämppistä, jotka toivottavasti on kivoja :) Tarkoituksena ois opiskella kieliä, ja ehkä vähän jotain omaa alaa sivuavaakin. Musta vain tuntuu, ettei toi kemia tai fysiikka irtoa multa viel kovin hyvin saksaksi, joten saattaa tulla kielipainotteinen semesteri mulle :) No ei se opiskelu ihan täysin tuu kyl pääasia oleen, kyl sinne mennään pitään hauskaa! :)

Vierailija

Itse olin 05-06 jenkeissä vaihdossa. Kauan meni päätöksen tekemiseen ja siinä lukion ekalla ajatteli, ettei täällä Suomessa oo mitään mua pitelemässä. Kappas vaan, 2kk ennen lähtöäni tapasin poikaystäväni ja vietettiin ne kuukaudet tiiviisti yhdessä. Monet itkut tuli itkettyä ennen lähtöä ja vielä siellä paikanpäälläkin. Mulla sattui vielä niin, että vaikka olin todella ajoissa hakenut, en saanut isäntäperhettä eläinallergioideni takia, vaan kentällä mua oli vastassa ns. vastaanottoperhe, joka koostui 27-vuotiaasta naisesta, jolla oli 7-vuotias siskontyttö hoidettavanaan seuraavan vuoden ajan. Myös mun aluekoordinaattorini kävi läpi avioeroa, eikä ottanut muhun mitään yhteyttä, kunnes järjestöltä soitettiin lähes 2 viikon maassaolon jälkeen, että joko vaihdan osavaltiota tai kysyn, josko voisin jäädä koko vuodeksi vastaanottoperheeseeni.

No, olin jo jotenkuten "kotiutunut" eikä osavaltion vaihto houkuttanut, joten jäin tän naisen luo, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli aikamoinen virhe. Sillä ei ollut mitään taloudellisia edellytyksiä ottaa asuntoonsa asumaan 17-vuotiasta vaihtaria ja siskontyttökin joutui olkkarin sohvalle nukkumaan ja mulle käytiin IKEAsta ostamassa vähän kalusteita sinne entiseen "lastenhuoneeseen" :D Jääkaappi oli tyhjänä kuun puolestavälistä seuraavaan palkkapäivään asti ja muutenkin asuin siis sellases condomimiumis, enkä todellakaan hulppeassa jenkkiomakotitalossa, mistä olin haaveillut :D

No, koti-ikävä yltyi lopulta ihan kamalaks ja muutenkin aloin siellä oireilemaan, viimeinen niitti tais olla kun poikakaveri tuli siellä käymään jouluna. Seuraavana päivänä soitin äidille, et tuun kotiin. Ehkä hukkasin puolet "elämäni parhaasta vuodesta", mut niissä olosuhteissa oli parasta palata kotiin.

Välillä harmittaa edelleen, et "luovutin", mut ties missä jamassa olisin ollu seuraavana kesänä, ellen olis palannut (kyse ei siis edelleenkään pelkästä poikaystävästä). Ja kuitenkin, ollaan nyt seurusteltu reilut neljä vuotta. :)

Tsemppiä kuitenkin kaikille vaihtoon lähteville. Se ei todellakaan oo mikään helppo juttu, mut älkää antako läheistenne tulla sinne käymään, siitä ei seuraa mitään muuta kun koti-ikävää :)

Kepa
Seuraa 
Liittynyt7.5.2009

Joo, voin komppailla ylläolevaa että ei tää USA todellakaan ole mikään "land of glory" ja periaatteessa vaihtoon lähtö vaihtoehtona oikeastaan tosi huono, tietty vähän riippuen siitä lähtijän omasta persoonastakin. Mutta itse täällä nyt 1,5kk olleena voin kertoa, että odotan kotiinpaluuta niin paljon ettei mitään rajaa. Mulla on siis ollut täällä ihan hauskaa ja varmasti tulee jatkossakin olemaan, mutta tässä pieni lista asioista joita vaihtoon lähtijöiden kannattaa huomioida:

1. Täällä tarvii autoa päästäkseen yhtään mihinkään, isoja kaupunkeja lukuunottamatta kaupungeilla ei ole ns. keskustaa vaan kaikki on siroteltu vähän sinne tänne joka tekee liikkumisesta vaikeaa.

2. Pimeellä täällä ei voi liikkua ollenkaan yksinään, joten vaikka julkinen liikenne oiskin ihan toimiva niin silti oot riippuvainen iltamenoissa siitä, että joku on sut varmasti kuskaamassa kotiovelle asti. Ja vaikkei täällä nyt peloissaan tarvitse päivällä kävellä niin ei täällä siltikään turvallista suomalaisittain ajateltuna ole, kokoajan kuulee ampumavälikohtauksista, kidnappauksista ja vaikka mistä, jotka tapahtuu ihan nurkan takana.

3. Ihmiset on täällä tosi feikkejä, hirveän mukavia kyllä etenkin suomalaisiin tuppisuihin verrattuna, mutta kenenkään sanomisia ei kannata ottaa turhan vakavasti.

4. Toi feikkeys vaikuttaa siihen, että ihmisiin on vaikeeta oikeasti tutustua, koska väärien ihmisten mukaan lähteminen voi ihan oikeesti tarkoittaa ongelmia. Lisäks oon ite sitä mieltä, että jenkit ei esim. parisuhdetta kunnioita siinä missä suomalaiset. Mä olen seuraan sattuneelle miehelle jokaiselle selkeesti ilmoittanut olevani parisuhteessa ja reaktio siihen on tyyliin "no, ei sitä kato lasketa ku oot ihan toisella puolella maailmaa"..

5. Harvemmin täällä pääsee vaihtoon mihinkään isoon kaupunkiin eikä edes välttämättä lähelle sellaista, itse olen onnellisessa asemassa kun San Diego on ihan vieressä eikä Losikaan kuin noin 100km päässä. Tosin siltikään en edes LA:ssa vielä päässyt käymään, nimenomaan noitten kulkuneuvo-ongelmien takia.

6. Jenkkien koulu teettää paljon enemmän töitä kuin suomalainen, koska täällä on ihan oikeesti merkitystä sillä teetkö kotiläksyt ja käytkö tunneilla, ne on suoraan osa sun arvosanaa. Lisäksi kaikenmaailman esityksiä, esseitä sun muita on paljon ja yleensä ne kattaa noin 50% arvosanasta, siinä missä loppukoe jonkun 20-30%. Tämä toki kurssista ja koulun tasosta riippuvaista.

Vaihdossa olo on rankkaa, toisille tietty enemmän kuin toisille. Itselleni äärimmäisen rankkaa, koska oon nyt tänä aikana vasta ymmärtänyt, kuinka tärkeää mulle on että ne kaikki rakkaat ja läheiset ihmiset on mun elämässä. Itsestäni oon toki täällä paljon oppinut ja on mulla paljon hauskaakin ollut enkä voi sanoa että päätöstäni lähteä millään tavalla katuisin. Mutta ei tää kyllä vastaa millään tavalla niitä mielikuvia, mitä amerikoista oli vaikka mä en edes lähtenyt mitenkään vaaleanpunaisetlasit silmillä tänne.

Ja yksi tärkeä vinkki vielä, jos haluutte oikeasti päästä tutustuun jenkkeihin niin kannattaa ehdottomasti mennä asuntolaan asumaan! Itse asun isäntäperheen luona ja on tietysti mukavaa että ei tarvi miettiä ruokia yms. perusjuttuja, mutta asun sen verran kaukana koululta että oon ihan ulkona kaikesta sosiaalisesta mitä koululla tapahtuu koska en voi tänne esin. koulun jälkeen jäädä kun pitää ehtiä kotiin ennen pimeää, joka tällä hetkellä tulee noin 18.30!

Vierailija

Mielenkiintoista kuulla Kepan kokemuksista, jotka siis poikkeavat täysin omistani, tosin olinhan eri maassa ja eri maanosassa, joka tietty vaikuttaa kokemuksiin. Euroopassahan on paljon helpompaa liikkua paikasta toiseen, saat kaveerata oikeastaan kenen kanssa tahansa ja opiskelu on aika rentoa loppujen lopuksi, kunhan vaan skarppaa tenteissä.

Haluaisin kuitekin muistuttaa, että Kepa on ilmeisesti opiskelijavaihdossa, joka on hieman eri juttu kuin lukiovaihto. Tämä siis, etteivät palstan nuoret lukijat mene käsitteissä sekaisin. Lukiovaihtarit sijoitetaan pääsääntöisesti pienille paikkakunnille ja hyvin usein sijoituspaikkana on Keskilänsi, eli Michigan, Ohio ja Dakotat ym. Lukiovaihtarit eivät myöskään pääse valitsemaan asuntolaa, vaan silloin asutaan perheessä. Koulun rankkuus ja ihmisten feikkeys on varmaan tuttua molemmille, paitsi USA:n pikkupaikkakunnilla ollaan ehkä aidompia, mutta hyvin helposti redneckejä, konservatiivisia ja suvaitsemattomia. Isommilla paikkakunnilla saatetaan suvaita helpommin ulkomaalaiset ym. mutta ehkä pinnallisesti.

Btw, oli aika huono idea yhdistää nämä kolme keskustelua yhteen, sillä kaikissa puhuttiin eri asioista, tässä opiskelijavaihdosta, toisessa lukiovaihdosta ja kolmannessa asumisesta ja/tai mahdollisesti koko tutkinnon suorittamisesta ulkomailla, eli näillä kolmella ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa.

Kepa
Seuraa 
Liittynyt7.5.2009

Joo, mä oon AMK:n kautta tosiaan vaihdossa, tosin mullakaan ei ollut muuta valinnan varaa kuin perhesijoitus. Tää on tosin lähinnä yliopiston oma politiikka, ottavatko asuntoloihin vaihtareita, yleensä kai ottavat?

Ite oon ens vuonna valmistuva ja mun teoriaopinnot on tän syksyn jälkeen suoritettuna. Sen verran piti noista kursseista vielä sanoa, että ovat tosiaan työmäärältään työläämpiä kuin suomalaiset kurssit, mutta vaikka oon ottanu ihan senioritasosia kursseja niin Suomeen verrattuna ovat sisällöllisesti hieman helpompia ja yksinkertaisempia. Lisäksi kokeethan täällä on paljon monivalintaa yms., joka tietty helpottaa jo aika paljon.

Tosta suvaitsevaisuudesta piti muuten sanomani, että itehän oon käytännössä USA:n suvaitsevammalla ja erilaisuudelle avoimimmalla alueella, populaatiosta suuri(n?) osa on meksikolaisia koska raja on tossa ihan vieressä ja Tijuanan rajakaupunkihan on osittain täällä jenkkien puolellakin. Joka paikasta kuulee kyllä "kaikki ollaan samanarvoisia" "täällä me hyväksytään kaikki eikä ketään syrjitä" ja todellisuudessa täällä on kuitenkin ihan selvä ns. rotujaottelu ja selkeästi sen näkee että ei-valkoiset on täällä alempaa luokkaa ja hyvin harva oikeasti on värisokea. Ja kun miettii, että nää tosiaan on sitä suvaitsevaa porukkaa ni voin vaan kuvitella mitä se on noissa sulkeutuneissa osavaltioissa...ja eri toten musta on outoa se kuinka nää ihmiset ees voi olla rasistisia kun täälläkin kuitenkin ennemmistö on jotain muuta kuin valkoisia.

USA on mielenkiintonen maa ja varmasti kokemisen arvonen, mutta kannattaa tosiaan valmentautua siihen, että täällä tulee pakosti kohdanneeksi paljon ikäviä asioita. En siis tarkota että juuri omalta kannalta ikäviä vaan nimenomaan sellaista (paremman sanan puutteessa) pahuutta/vääryyttä, jota en ois ikinä uskonu kohtaavani hyvinvointivaltiossa. Onhan sitä kaikenlaista eurooppakin väärällään, mutta se vaan ei pomppaa siellä silmille niin kuin täällä. Toki halutessaan siltäkin voi ummistaa silmänsä täälläkin ja niin jenkit tekeekin.

Toki täällä on paljon hyvääkin ja tietysti enemmän sitä hyvää kuin pahaa, mutta harvemmin se hyvä vaan niin isoa vaikutusta ihmisen ajatuksiin tekee. Ite oon täällä ollesssani joutunu miettimään monta yleismaailmallista asiaa ja arvoa ihan uusiksi ja henkilökohtaisesti uskon, että tuun täältä valveutuneempana ja ns. parempana ihmisenä takasin Suomeen. Eli mulle tää vaihto tulee olemaan todennäköisesti enemmän nimenonaam henkisen kasvun ja ymmärryksen paikka eikä niinkään ystävien, kontaktien luomista ja hauskanpitoa. Ei siis sillä, varmasti jokaiselle, oli paikka mikä tahansa, vaihto on kasvattava ja sivistävä kokemus. Uskon kuitenkin, että ne jotka lähtee Euroopan Unionin(/Euroopan) ulkopuolisiin maihin joutuu läpi käymään suuremman henkisen rasitteen ja kasvun kuin ne, jotka viettää vaihtonsa EU:n/Euroopan sisällä. Mutta tähänkin tietty vaikuttaa paljon ihan henkilökohtaiset ominaisuudet ja valmiudet. Ite en oo koskaan aikaisemmin Euroopan ulkopuolella ollut, joten se varmasti tietyllä tapaa vahvistaa mun kulttuurishokkia.

Täällä hyvin huomaa sen, että vaikka toki kulttuurieroja on paljon Euroopan sisälläkin, niin loppupelissä se maailmankatsomus eurooppalaisilla on melkoisen samanmoinen. Ite oon täällä ollessa jutellu monen eri eurooppalaisen kanssa (esim. saksa, hollanti) ja on selkeetä, että me kaikki koetaan asiat samalla tavalla isossa mittakaavassa. Me kauhistellaan, naureskellaan ja arvostetaan samoja asioita täällä vaikka Euroopan sisällä matkustellessani on kulttuuri aina tuntunut erilaiselta kuin Suomessa, pohjimmiltaan ne arvot ja ajatusmaailma on kuitenkin pitkälti samaa. Jenkkien arvot ja ajatusmaailma taas poikkeaa pitkälti eurooppalaisesta vaikka voisi olettaa että samaan kastiin kuuluttais..

Mutta joo, siinä nyt jotain sekalaista pohdintaa omista kokemuksistani täällä.

Vierailija
Kepa

Joo, voin komppailla ylläolevaa että ei tää USA todellakaan ole mikään "land of glory" ja periaatteessa vaihtoon lähtö vaihtoehtona oikeastaan tosi huono, tietty vähän riippuen siitä lähtijän omasta persoonastakin....

Yleisesti ottaen tuo viestisi kuvasi lähes 99% omia ajatuksiani!
Olen siis itse tällä hetkellä Vaihto-oppilaana yhdysvalloissa new yorkin osavaltiossa.. ja takana ripausta vailla 3kk.

Liikkuminen täällä on todella hankalaa, varsinkin kun itse ajaminen on kielletty (kiitos rotaryen sääntöjen..) ja vain kourallinen kavereista omistaa auton tai kortin..
Busseja ei liiku muitakun aamuisin ja päivisin koulubussi, mutta sillä ei matkusteta kavereita tapaamaan..
Ja omassa tapauksessani otin harrastukseksi suomalaisen jalkapallon (soccer) joka tarkoittaa sitä että ihanan koulupäivän jälkeen suoraan harkkoihin JOKA päivä, (Niistähän ei täällä lintsata..) ja kotiiin pääseekin sitten 5-6 aikoihin päivästä , tai pelipäivinä 8-9 aikaan. Tämä tarkoittanee sitä että pimeä on jo saapunut ajat sitten eikä kavereiden luokse enää kävelemään lähdetä ja kyytiä on hankala saada useimmiten. Tosin läksyjen kimppuunhan sitä pitää käydä joita piisaa stressaamiseen asti, joten ei sitä aikaa muutenkaan olisi.
Päivät alkaa olemaan aika samanlaisia, aamulla 5.45 herätys, bussiin 6.20 ja koulu alkaa 7.03 koulu loppuu klo 2 eikä sisällä mitään välitunteja tai muutakaan mikä kuluttaisi aikaa, joten opiskelua täällä on.. Koulun jälkeen sit päivät meneekin nopiaan futiksen ja läksyjen parissa..
Ihmisiin on paljon vaikeampi tehdä kunnon tuttavuutta. "kaveireita" löytää helposti mutta sitten niitä joiden kanssa aikaa viettäisi, noh ne on kiven alla..
Yleisesti mitään täällä ei isompaa tapahdu, ja kuitenkin jollain mielessä käy ns. juhliminen, ei täällä sitä ei juuri harrasteta.. missään muodoissa, poikkeuksena halloween, prom night etc.. Mikäli tämä isoimpana mielessä, valitse saksa tai australia! mutta anyway, viestistä ehkä saa hieman negatiivisen kuvan!
Sitäkin on mutta on täällä välillä hauskaakin, oppii tuntemaan uusia ihimisiä, kieli sujuu 10kertaa paremmin nykyään, koulussakin OIKEASTi oppii asioita vaikkei 100% keskittyisikään ja onhan aina ne viikonloput! (joista puolet menee harkoille ja osa läksyille..)

Niin ja sen verran vielä itsestäni:
Vuosi ennen lähtöä piti mukaan ilmottautua ja senhän tein. Minun tuuriani satuin rakastumaan palavasti yhteen ihanaan tyttöön noin 9kk ennen lähtöä, ja yhdessä olemme edelleen. Tämä on asia mitä suosittelen välttämään! En siis tarkoita että erotkaa tyttöystävästänne jos vaihtoon lähdette (tosin sitäkin tapahtuu paljon..) mutta mikäli tiedostatte että lähdette vaihtoon, kiertäkää vähän kauempaa ne pidemmän aikaiset suhteet! Osa päivistä on täyttä tuskaa ikävän kanssa :/

--------------------------
Ja kiinnostuneille
Factoja amerikkalaisesta koulusta:
(Näin siis meidän koulussa..)

Ruokalassa löytyy niinkutsuttu ruoka automaatti - healty vend josta saa nimensä mukaisesti "terveellisiä" välipaloja: Muffinsseja, välipalapatukoita (täkäläisittäin sokeripatukoita ^^), keksejä, sipsiä etc.

Joka päivä On tarjolla hampurilais/pitsa vaihtoehto! koulun ruokalassa.

Peruspäivän annos esimerkki: nugetteja, perunamuusia, joku ihme kastike, salaattina löytyy ananaspaloja/mansikoita/omena, jälkkäriksi ISO suklaapikkuleipä ja juomaksi Ice-tea:ta/mehua/pullo vettä.
Lounaan lisäksi lisähinnasta: kaks leipää jonka välissä friteerattu kanapihvi+juustoa ja salaatinlehti - hampurilaisiksi kutsuvat, ja pihvin voi valita spice/regular vaihtoehdoista.

Vessaan mentäessä pitää allekirjoittaa nimesä, päivämäärä, kellon aika mentäessä ja takaisin tultaessa listaan jota vahtii yksi opettaja.
Vessassa käyntikin PITÄÄ hoitaa tuntien aikana, luokkienvaihtojen ajan vessat ovat lukossa.

Tunnit alkavat kellon soidessa ja päättyvät kellon sointiin. LUOKISSA SIIS PYSYTÄÄN TASAN 43minuuttia.

Aikaa luokasta toiseen siirtymiseen on pyhitetty ruhtinaalliset 3minuuttia. Mikäli myöhästyt tunnilta, se on suoraan myöhästyminen. 3 myöhästymistä johtaa jälki-istuntoon.

Välitunteja täkäläisessä koulussahan ei todellakaan ole, kavereiden kanssa ei paljoa täälä seurustella.

Ruokatunnille mennään kellon soidessa niinkun normaaleillekin tunneille ja sitä on vahtimassa 3 opettajaa. Se on siis täysin samanlainen oppitunti kuin muutkin lukuun ottamatta ettei sielä opita uutta.

Koulun säännöt rajoittavat pukeutumista - liian lyhyet hameet/shortsit ovat kielletty ja olkapäät pitää pitää peitettyinä.

Jokainen opettaja vaati koulun alkaessa allekirjoittamaan paperin jossa lupaudutaan noudattamaan koulun sääntöjä ja olemaan kunnolla - luulisi olevan itsestäänselvää, mutta tervetuloa amerikkaan..

Jokainen päivä on lähes identtinen minulla. ainoa poikkeus koko vuonna on, että jokatoinen päivä on liikuntaa ja jokatoinen ei.

Koulussa on kielletty kännyköiden, mp3 soittimien, kameroiden, kannettavien tietokoneiden ja muiden electroniikka laitteiden mukana pitäminen ja käyttäminen ehdottomasti kielletty. Mikäli henkilökunta näkee jotain, hänen kuuluu välittömästi takavarikoida tavara.
Ensimmäisellä kerralla tavaran saa takaisin koulupäivän jälkeen, seuraavalla kerralla puhelu kotiin, kolmannella kerralla vanhempien pitää noutaa tavara koululta...

Liikunta tuntien pituus on 43minuuttia josta ensimmäinen 10min menee vaatteiden vaihdossa ja viimeinen 5 minuuttia poistumisessa. Ja suihkuja ei käytetä joten tunneilla ei parane hikoilla.

Vierailija

Onko kenelläkään kokemuksia Välimeren maista? Koulutusohjelmaani kuuluva pakollinen opiskelijavaihto lähestyy ja jännittää, niin olisi kiva tietää muiden kokemuksista esimerkiksi Italiasta ja Espanjasta vaihto-oppilaan näkökulmasta :)

Vierailija
jcli

Onko kenelläkään kokemuksia Välimeren maista? Koulutusohjelmaani kuuluva pakollinen opiskelijavaihto lähestyy ja jännittää, niin olisi kiva tietää muiden kokemuksista esimerkiksi Italiasta ja Espanjasta vaihto-oppilaan näkökulmasta :)

Portugalista olisi kokemuksia, jos kiinnostaa.

Vierailija

Itsellänikin alkaa olla jo vähän yli pari kuukautta takana Saksassa. Aika menee siivillä, tuntuu oikeastaan, että viikonloppu on aina ihan kohta, vaikka juuri olikin maanantai. Itse asun opiskelija-asuntolassa, jaan keittiöni ja vessan/suihkun 12 muun kanssaopiskelijan kanssa. Mulla kävi todella hyvä tuuri kämppisten kaa, sillä suurin osa niistä on tosi mukavia, ja tullaan hyvin juttuun. Kukaan ei tosin puhu minulle englantia, ainoastaan saksaa. Toisaalta se on hyvä juttu, sillä en olisi ikinä uskonut osaavani joskus puhua saksaa näin hyvin!

Erasmus-vaihdossa bileitä riittää. Joka päivä olisi jotakin, mutta kaikkialle ei voi revetä. Jokainen viikonloppu menee oikeastaan matkustellessa, sillä junilla pääsee niin kivasti liikkuun ympäriinsä. Minullekin tuotti aluksi todella paljon vaikeuksia tutustua ihmisiin, sillä olen luonteeltani hieman ujo, eikä normaali small talk oikein irtoa multa.

Minullakin odottelee Suomessa poikakaveri. Ikävä kasvaa päivä päivältä, sille ei vain voi mitään. Onneksi netin kautta voi nykyään pitää todella kätevästi yhteyttä. Välillä tulee hetkiä, ettei edes muista, että toinen on oikeasti tuhansien kilometrien päässä, kun ollaan juteltu koko ilta skypessä.

Mua ei todellakaan kaduta päätös, että lähdin vaihtoon. Vaihto-opiskelu on jotain sellaista, mikä kaikkien tulisi kokea! Kotiin palattuani olen avartanut maailmankuvaani, luonut kontakteja uusiin ihaniin ihmisiin, oppinut kieliä ja oppinut elämään vieraassa kulttuurissa.

Vierailija
jcli

Onko kenelläkään kokemuksia Välimeren maista? Koulutusohjelmaani kuuluva pakollinen opiskelijavaihto lähestyy ja jännittää, niin olisi kiva tietää muiden kokemuksista esimerkiksi Italiasta ja Espanjasta vaihto-oppilaan näkökulmasta :)

Opiskelen espanjassa (madridissa) yliopistossa toista vuotta, jos on jotakin kysymyksiä niin voin vastata :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat