Nuorena aloitettu parisuhde

Vierailija

Yleinen mielipidehän on se, ettei nuorena aloitettu parisuhde ole hyvä ja kestävä. Tällaisia ennakkoluuloja olen ainakin itse kohdannut. Mitä mieltä olette asiasta? Kertokaa omia tarinoitanne.

Kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa olin 8-luokalla eli 14v. Poikaystävä oli 18v. Nyt olen 18v ja asun yhdessä poikaystäväni kanssa. Kihloihin menimme viime syksynä. Ensi syksynä ollaan seurusteltu neljä vuotta.

Meillä on mielestäni hyvä suhde. En osaisi olla kenenkään muun kanssa yhtälailla oma itseni. Uskallan purkautua poikaystävälleni, eikä pahemmankaan riidan jälkeen tarvitse pelätä eroa. Kadun ainoastaan sitä, että olimme alusta asti todella tiiviisti yhdessä. Menetin silloiset kaverini sen takia. Mulla oli paljon todella hyviä poikakavereita, mutta poikaystäväni mustasukkaisuuden takia välit meni poikki.

Riidat ovat myös aika dramaattisia, jos niitä tulee. Mutta toisaalta molemmat on tosi romanttisia ja herkkiä. Varsinkin itse olen ehkä turhan dramaattinen.

Sivut

Kommentit (60)

Vierailija

Itse seurustelin 6,5 v ollessani 16-23 vuotias. Ero tuli itselleni yllättäen viime syksynä, mies ihastui työkaveriinsa. Halusin aikaisemmin uskoa, että nuorena aloitettu suhde voi kestää vaikka hautaan asti, mutta enää en siihen pysty uskomaan. Ympärilläni on vielä ystäväpariskuntia, jotka alkoivat seurustella samoihin aikoihin kuin minä sillon teininä. Osalla tuntuu edelleen menevän varsin hyvin, osalla taas alkaa pelottavasti arki tulemaan vastaan. Minun suhteessani ehkä suurin rajapyykki oli työelämään siirtyminen, sitä suhteemme ei kestänyt. Nuorena aloitettu suhde vaatii paljon ylläpitoa ja hoitamista, itse ehkä syyllistyin vuosien mittaan siihen, että aloin pitää suhdettamme itsestäänselvyytenä.

Tsemppiä teille, toivottavasti teidän suhteellanne on kuitenkin valoisampi tulevaisuus! :)

Vierailija

Se kuulostaa hiukealta että 14 vuotias seurustelee vaikka 18-20 vuotiaan kanssa.
Mutta kuulostaako se enää silloin oudolta jos 24 vuotias seurustelee 28-30 vuotiaan kanssa? Sama ikäero.
Mutta asia mitä tässä lähdin hakemaan..Yhdyn edelliseen, että nuorena aloitettu parisuhde vaatii paljon ylläpitoa ja hoitamista.
Ei ole itsestäänselvyys että suhde olisi murtamaton. Kun toinen osapuolista alkaa lähentyä 18 vuoden ikää, voi tulla hankaluuksia ja paljon riitoja.
Toinen haluaisi mennä ja viettää iltaa baareissa kun toinen on nähnyt neljän vuoden aikana jo kaiken tämän?
Ei pidä lähteä kuitenkaan yleistämään. Ei todellakaan kaikissa tapauksissa ole näin.
On hienoa että suhteet kestää ja niitä työstetään koko ajan.

Vierailija

Minä ainakin uskon että nuorena aloitettu suhde voi olla hyvä ja kestävä, jos molemmat osapuolet ovat siinä täysillä mukana.

Minä aloin seurustella poikaystäväni kanssa kun olin melkein 16 vuotias ja hän oli 18 vuotias. Nyt olemme seurustelleet 2 vuotta ja odottelemme hyvillä mielillä tulevaa.
Uskon että meidän suhteemme kestää jos niin on tarkoitettu ja nyt elämme tässä hetkessä, onnellisesti yhdessä :)

Vierailija

Olin 18v. ja mies 24v. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta. Mulle tää on nuorena aloitettu parisuhde ja ensimmäinen sellainen myös.

Ollaan todella samanlasia ja todella erilaisia. Ei olla mustasukkaisia ja riidellään harvoin, mut jos riidellään niin sit riidellään kans kunnolla.
Yhteen ollaan muuttamassa vasta nyt. Kihloja ja naimisia ei. Lapsia ehkä joskus.

Kyllä mä olen monesti miettinyt millaista ois seurustella jonkun toisen kanssa, mutta toisaalta tuossa miehessä on sellaisia piirteitä mitä en usko löytäväni muista. Sen edessä mä olen täysin alaston, riisuttu, paljas. Kun sen luokse menee on tunne kun palaisi kotiin. Se on mun paras ystävä ja ihana ihminen, enkä ikinäkoskaan halua siitä luopua vaikka erottaisiinkin. Haluan pitää hänet ystävänäni vaikkei se varmasti hetkeen tulisikaan onnistumaan.
Meillä on ollut (ja tulee ehkä tulevaisuudessa vielä olemaankin) avoin suhde, joten päästään panemaan muitakin. Senkin puoleen voisin kuvitella eläväni tämän miehen kanssa vielä pitkään.

Mun mielestä iällä ei voi mitata sitä, kuinka kestävä parisuhde tulee olemaan. Se on kiinni yksilöistä.

Vierailija
Corteza

Mun mielestä iällä ei voi mitata sitä, kuinka kestävä parisuhde tulee olemaan. Se on kiinni yksilöistä.

Samaa mieltä. Minulla ja miehelläni on ikäeroa huikeat 10 vuotta, olen 21-vuotias ja hän 31. Ja pitänee myöntää että tämä on paras pitkäaikainen parisuhde joka minulla on ollut; sovimme toisillemme ja that's it. Asutaan saman katon alla, suunnitelmissa on yhteinen asuntolaina ja naimisiinmeno. Ikä ei mielestäni ole parisuhteen mittari, vain persoonat ratkaisevat.

Sitten tuosta nuorena aloitetusta suhteesta, seurustelin neljä vuotta lukiokultani kanssa. Se suhde jouti valitettavasti romukoppaan, sillä kemiat eivät enää vain aikuisiällä (?) toimineet. En silti väitä etteikö nuorena aloitettu suhde oikeasti voisi olla se läpi elämän kestävä: eräskin tuttavapariskunta seurustelee onnellisesti jo -muistaakseni- kahdeksatta vuotta. Joten tämäkin kysymys taitaa olla jostain korkeammasta asiasta kiinni kun meikäläisen ajatuksista.:)

Vierailija

Minä olen 18, mies 19, seurusteltu ollaan reilut 1.5 vuotta ja kihloihin mentiin marraskuussa. Asia puhuttiin tuolloin niin, että molemmille oli selvää, että naimisiinkin mennään sitten kun hetki tuntuu oikealta ja on aikaa ja rahaa panostaa häihin.

Uskotaan molemmat, että kestää, ei ole kummallekkaan ensimmäinen suhde (tosin vakavin kaikista molemmille).

Ollaan kyllä jonkun kerran saatu kuulla että ollaan liian nuoria ja ollaan seurusteltu liian vähän aikaa, mutta aina ollaan vastattu jotain tyyliin "noh, mehän tässä seurustelemme ja tiedämme miltä tuntuu, et sinä".

Me riidellään aika harvoin, mutta riidat on aina yhtä kamalia, ja me sovitaan yleensä melko nopeasti. Ollaan koettu yhdessä melko paljon, minä olen maannut sairaalassa ja miehen äiti on maannut sairaalassa ja mulla on mennyt välit kavereihin tuon seurustelun myötä (kaverit ei tykkää miehestä koska tämä ei juo) ja se oli mulle tosi kova paikka, mutta kaikesta on aina päästy yli yhdessä.

Yhdessä on ihanaa, mies on lähdössä inttiin heinäkuussa mutta me ollaan päätetty selvitä :))

Vierailija
marijohanna

Minä olen 18, mies 19, seurusteltu ollaan reilut 1.5 vuotta ja kihloihin mentiin marraskuussa. Asia puhuttiin tuolloin niin, että molemmille oli selvää, että naimisiinkin mennään sitten kun hetki tuntuu oikealta ja on aikaa ja rahaa panostaa häihin.

Uskotaan molemmat, että kestää, ei ole kummallekkaan ensimmäinen suhde (tosin vakavin kaikista molemmille).

Ollaan kyllä jonkun kerran saatu kuulla että ollaan liian nuoria ja ollaan seurusteltu liian vähän aikaa, mutta aina ollaan vastattu jotain tyyliin "noh, mehän tässä seurustelemme ja tiedämme miltä tuntuu, et sinä".

Me riidellään aika harvoin, mutta riidat on aina yhtä kamalia, ja me sovitaan yleensä melko nopeasti. Ollaan koettu yhdessä melko paljon, minä olen maannut sairaalassa ja miehen äiti on maannut sairaalassa ja mulla on mennyt välit kavereihin tuon seurustelun myötä (kaverit ei tykkää miehestä koska tämä ei juo) ja se oli mulle tosi kova paikka, mutta kaikesta on aina päästy yli yhdessä.

Yhdessä on ihanaa, mies on lähdössä inttiin heinäkuussa mutta me ollaan päätetty selvitä :))

Mulla kans meni kavereihin välit, vaikka olin miehekkeen ja kavereiden kanssa tasapuolisesti niin se ei kavereille kelvannut..

Ja mulla lähti mieheke inttiin tammikuussa ja pääsee heinäkuussa pois. Aika menee tosi nopeesti! :)

Vierailija

Me alettiin seurusteleen ku oltiin 16 ja 17. Joka paikasta sai kyllä aluksi pitkään kuulla että tää juttu ei tuu kestämään. Nyt ollaan kuitenki se 5 vuotta seurusteltu ja asutaan yhessä. Enää sukulaiset ei sano ainakaan suoraan ettei tuu kestämään, mutta epäilen että monet ajattelee niin edelleen ku ollaanhan me vieläki nuoria. En mä itekkään voi olla varma että tää kestäis loppuelämän, aina voi tapahtua jotain semmosta mikä hajottaa kaiken, mutta sitä ei nyt murehdita ja yhessä on tarkotus olla pitkääääääään. Niin pitkään ku molemmilla on hyvä olla siinä.

Vierailija

Minä ja mieheni aloimme seurustelemaan 16 vuotiaina. Nykyään olemme kihloissa sekä asumme yhdessä ja ikää molemmilla on nyt 21v.

Uskon kyllä, että nuorena aloitettu suhde voi tulla kestämään. Vanhempani aloittivat seurustelun nuorena ja ovat nyt ollu 21 vuotta naimisissa. :)

Toivon tietenki, että olemme mieheni kanssa ikuisesti yhdessä, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä elämän varrella tapahtuu.

Vierailija

Nuorena ku alottaa seurustelee niin tottakai sitä suhdetta pitää hoitaa eritavalla kuin vanhempana. Siinä kuitenkin molemmat muuttuvat iän myötä. Itse olin 16 kun aloin nykyisen avokin kanssa seurustelemaan ja hän oli 18. Armeija oli tuossa vuosi sitten ja silloin oli aika kovilla suhde, mies vähän muuttui ja halusi omaa aikaa enemmän, mikä oli tietty ymmärrettävää. Nyt puoli vuotta yhdessä asuttu ja kyllä tämäkin totuttelua vaatii. Mutta yleisesti meillä menee suht hyvin. :) Positiivisin mielin etiä päin!

Vierailija

Omalla kohdalla suhde alkoi viime syksynä, Minä silloin 16 ja mies 23 (molemmat täytettiin tammikuussa vuosia). Aluksi meinattiin ettei tämmönen voi toimia kun on ikäeroa niin paljon. Pidettiin itse ihan mahdottomana. Seurusteltu ollaan kuitenkin lähes kahdeksan kuukautta ja vaikka se ei ole mitenkään paljoa elin iän mittapuulla, niin kumpikaan ei ole missään vaiheessa kyllästynyt tai mitään.

Meidän kohdalla ikä on numeroita, eikä enempää. Kaverit aluksi ihmettelivät ikäeroa ja olivat kovin hämmästyneitä, mutta vahvasti on sellainen fiilis että tämä jatkuu pidempään :) Ollaan kovin onnellisia nyt, mutta välillä pelottaa miten tulevaisuudessa käy. En millään haluaisi ruveta pitämään rakastani itsestäänselvyytenä tai menettää kiinnostusta häneen.

Aikaisemmat kunnon teinisuhteet päättyivät jo muutamien kuukausien jälkeen :D

Vierailija

Mun mielestä nuorena alotetuissa suhteissa ei oo mitään vikaa. Ite pian seurustellu vuoden neljä vuotta vanhemman pojan kanssa joka täyttää tänä vuon 18 ja ite 14. Vanhemmat ei oo missää vaiheessa ollu meijän suhdetta vastaan mut sillon aluks kaverit vaan vähän ihmetteli. Kaverit on kyl onneks pysyny tallella vaik nii paljon vanhempi poikaystävä onki :)

Vierailija

Eipä ne vanhempanakaan aloitetut suhteet aina kestä.. Koskaan ei voi tietää miten käy. Vaikka onhan se totta että nuorempana on vaikempi tietää mitä haluaa ja käy helposti niin että kasvun ja aikuistumisen myötä se oma kumppani ei tunnukaan enää oikealta.

Itse aloin seurustella kun oltiin molemmat 17-vuotiaita ja nyt vajaan kahden ja puolen vuoden jälkeen tuntuu ja näyttää vielä hyvältä.. En silti olisi vielä valmis menemään kihloihin naimisiinmenosta puhumattakaan, vaikka ollaan oltu koko ajan tosissaan tämän suhteen kanssa. Kaksi vuotta on loppujen lopuksi niin lyhyt aika ja ollaan molemmat vieläkin niin kovin nuoria..

Vierailija

Minun poikaystäväni oli 14 ja minä 16 kun aloimme seurustelemaan. Ikäero ei ollut meille ongelma, enemmän meidän yhteisille kavereillemme. Sain kuulla kommentteja mm. että "jos sä seurustelet ton ikäsen kanssa sä pilaat elämäs", ja tuon kommentin kuulin silloiselta parhaalta kaveriltani. Hän itse seurusteli silloin itseään kolme vuotta vanhemman miehen kanssa ja he ovat nyt eronneet. Tämä ko. kaverini on samanikäinen kuin minä. Itse seurustelen vieläkin poikaystäväni kanssa ja meille tulee kohta 2 vuotta täyteen. Olen niin onnellinen kuin ihminen voi olla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat