Mieshuolia...miten syventää suhdetta? - Deittailu ja yöelämä

leben

[color=indigo]Mä olen kanssa AINA ollut se ihastuja, joka ei tee mitään aloitetta suuntaan tai toiseen ja sitten mietin pääni puhki mitä tekisin asialle.. Päätin sitten ottaa härkää sarvista tai jotain sinne päin ja pyysin miestä ulos.. vaikka olen siis äärimmäisen ujo in real life.. 8-[ ja nyt on sutinaa ilmassa...
Eli rohkaise mielesi ja tee asialle jotain niin ei tarvitse kuluttaa aikaa jossitteluun. Sillä olen kohdallani huomannut, että juuri tuon jossittelun aikana mies on tavannut rohkeamman naisen ja deittailee täyttä päätä.. Ja mun ihastus lopahtaa siinä ja alkaa se murehtiminen, entä jos olisin laittanut viestiä tai kysynyt suoraaan vaikka kahville... Eikä elämä koskaan rukkasiin kaadu.. Niistä sitä oppii ihmsisuhde taitoja tai jotain.. Olen vähän huono kirjoittamaan mitä päässäni liikkuu.. :oops: :lol: [/color]

Sivut

Kommentit (51)

procyon-a
emilyz
Tuota samaa olen itsekin miettinyt, mutta uskallus puuttuu, vaikken tiedä miksi... :oops: Välillä on olo,että mitä sitten jos hän ei olekaan kiinnostunut. Ei sille mitään voi,eikä se mikään maailmanloppu ole. Sitten taas välillä iskee kauhea pakokauhu ja kaikki muut ajatukset unohtuu.. :shock: Mutta ehkä on parasta käydä suoraan asiaan. Tuskin miehetkään tätä asiaa näin kauhian monimutkaisesti miettii, suora toiminta on paras vaihtoehto... :D

Kuulostaa jo paremmalta. Ihmisten kiinnostusta ei voi tietää ellei sitä ota selville. Jos sitä kuitenkaan ei ota selville, se alkaa häiritsemään. Tässä tapauksessa kannattaa lähettää se tekstiviesti eikä ajatella sen ihmisen puolesta asiaa(hän osaa itse tehdä ratkaisunsa ja on aina olemassa se riski, että se mies tekee jopa sinua optimistisemman ratkaisun kohdallasi)
:D. Opit siinä samalla aloitteen tekemistä.

Ps. Mulla on itsellä on välillä ja nytkin sama ongelma. Jännitystä lievittääkseni lähetän tekstiviestin klo 21. Se on oma tapani.

procyon-a

Itse olen huomannut sen, että mitä yksinkertaisemman asiasta tekee: sen parempi. Lähetät viestiä ja kysyt vaikka kahville tai tekemään jotain mistä tykkäätte. Ihan suoraan. Eikä tarvitse välttämättä edes perustella, antaa sen toisen miettiä että miksi.

Tämän toimivuus on helppo testata omalla itsellä. Jos joku minua kiinnostava tyyppi kysyy itseäni kahville, lähden ilomielin. Se millä tavalla aloite on tullut on toissijaista, koska se ihminen riittää siihen, että suostun.

Pahin on se tilanne, että molemmat toivovat yhteydenottoa eikä kumpikaan ole valmis sitä tekemään. :D

emilyz

Uskon,että näitä samanlaisia aiheita on jo varmaan muutama, mutta siitä huolimatta halusin omani laittaa listan jatkoksi.. :)
Eli siis miehestä taas kyse, ja siiä iänikuisesta "miten lähestyä miestä" -aiheesta... On siis tälläinen kaverin kaveri, jonka tapasin juhannuksena ensimmäisen kerran, ei mitään vakavampaa, tanssittiin isolla porukalla, mutta ilmassa oli kuitenkin pientä flirttiä. Sen jälkeen ollaan muutamia kertoja juteltu (netissä kylläkin) kaikkea enemmän tai vähemmän tärkeää tai fiksua, ja edelleen on(ainakin tältä puolelta katsottuna) sitä flirttiä mukana koko ajan.
Nyt haluaisinkin "syventää" tätä suhdetta, mutten tiedä miten tehdä aloite. Ei olla nähty henk. koht. juhannuksen jälkeen, mutta mutta... Siitä on jo aikaa kun olen itse tehnyt aloitteen, enkä tiedä uskallanko, jos toinen ei kuitenkaan olekaan kiinnostunut... :oops:

[color=red]edit: muok. otsikkoa. -sun-[/color]

leeah

Minulle kävi juhannuksena melkein samalla lailla. Tapasin miehen, jonka kanssa tosin vaihdoin vain pari sanaa, ei sitten oikeastaan muuta tehty kuin oltiin siinä samassa porukassa ja olin havaitsevinani pientä vilkuilua puoleeni. Pari pvä myöhemmin hän laittoi minulle viestiä ja pyysi kahville :wink:
Olen monesti aiemmin ollut tämän kaltaisessa tilanteessa, enkä ole uskaltanut tehdä yhtään mtn.. ja niinpä nämä tapaukset on jääneet lopulta unholaan. Päässä pyörii ajatuksia, jos se ei sitten olekaan kiinnostunut tms. Oikeasti, ei sellaisia kannata pohtia, onpahan ainakin yrittänyt ja tehnyt selväksi että jonkinlaista kiinnostusta on ilmassa :)

glitter_

Yleensä jos kiinnostaa ja välittää niin sillon kuitenkin jatkaa tapailua. Tai vaikka se ei haluais seurustella, niin kai sitä nyt vähän kiinnostaa jos ei ole kuitenkaan välejä pistänyt poikki. Hmm, vähän paha mitään neuvoja antaa.. :s

Inkeri_

Siirsin tämän muualta tähän :D

Hei kaikki!
Päätin jopa rekisteröityä, jotta voisin tulla kyselemään neuvoja ongelmaani, joka ei kai varsinaisesti ole edes ongelma Rolling Eyes

Tapasin loppukesästä eräässä leiriprojektissa mukavan pojan, jonka kanssa meillä synkkasi tosi hyvin. Se viikko oli täynnä epämääräistä flirttailua, ainakin näin minä asian tulkitsin, ja huomasinkin jossain vaiheessa olevani ihastunut tähän poikaan. Vietettiin sillä viikolla paljon aikaa yhdessä, ja juteltiin kaikesta mahdollisesta, ja pojan kanssa oli hirveän luonnollista ihan vaan olla.
No, kaikkihan loppuu aikanaan ja siis leirikin loogisesti oli ohi. Seuraavalla viikolla poika lähetti yleisesti kaikille leirin teossa mukana olleille todella kauniin ja soman sähköpostin, jossa kiitteli ja kehui kaikkia, ja kertoi miten hieno viikko oli ollut, ja miten on ikävä kaikkia ihmisiä. Ja siis mainitsi minut nimeltä näissä ihmisissä. Vastasinkin pojan viestiin, että olisi tosi kiva taas tavata joskus,
Ongelma tässä on ensinnäkin välimatka, poika asuu pääkaupunkiseudulla, minä en. Olen soittanut pojalle, kun olen nyt pari kertaa ollut siellä päin, ja poika on ollut tosi iloisen kuuloinen ja halunnut tavata. Ollaan siis tavattu muutaman kerran, käyty kahvilla, käveleksitty ja juteltu.
Kaikki on siis ihan ok, mutta miten tästä eteenpäin? Minä olen ihastunut poikaan, ja jos minä osaan ollenkaan tilannetta tulkita, niin poika pitää minusta. Mutta miten tästä edetään?
Kaikki aikasemmat suhteeni on vaan jotenkin luonnollisesti ajautunu suhteeseen, mutta tässä ei nyt jotenkin vaan ajauduta mihinkään Smile Minua häiritsee kun nään poikaa niin harvoin, enkä tykkää soitellakaan ihmisille, eikä poika juuri koskaan lue sähköpostejaan. Tässä ei jotenkin tule mitään spontaaneja tapaamisia ja tilanteita, kun pitää aina soitella ja sopia milloin nähdään jne.
Miten minä saan pojan tajuamaan, että olen ihastunut, ja miten asiat etenee ystävyydestä tapailuun ja siitä eteenpäin? Ja missä menee kavereiden kahvittelun ja "tapailemisen raja"? Äh, tunnen taantuneeni ihan teiniksi näitten pohdiskelujen ja tämän jutun kanssa Very Happy

Auttakaa, oi cosmottaret Very Happy

Jaeniver

Me jatketaan meidän tapailua (mitä tämä nyt lienee) ihan normaalisti. Kovasti vannoi, ettei halua minua menettää ja välittää minusta paljon. Kun tapasimme ensimmäisen kerran noiden vakavien keskustelujen jälkeen kasvokkain niin hän rutisti minua oikein lujaa. Sen jälkeen vain maattiin sängyssä sylikkäin tunteja sanomatta mitään ja mies silitteli kasvojani ja hiuksiani. :)

Kovasti olin häipymässä hänen elämästään, mutta minusta kyllä tuntuu, että mies todella pitää minusta. Kai minun on vain uskottava häntä, kun hän sanoo ettei ole valmis seurustelemaan vielä.

shazzer
Jaeniver
Heih!

Itse olen myös siinä tilanteessa, että en oikein tiedä, miten juttu etenisi. Ollaan siis tavattu miehen kanssa muutaman kerran ja aina on ollut tosi hauskaa ja ainaki minä olen todella viihtynyt. Pitääkö tässä sitten vain odotella, että asiat etenisivät omaa tahtiaan? Suoraan en uskalla kysyä, ettei toinen säikähdä ja juokse karkuun. :D

Onko sillä muuten teidän mielestä mitään väliä, että kumpi niitä tapaamisia ehdotaa? Mies on aika vähänlaisesti ehdotellut tapaamisia, mutta ei ole kyllä vielä kieltäytynytkään kun olen kysynyt. Kannattaako jatkaa tapaamisten ehdottelua, vai pitääkö odottaa, että hän ehdottaa?

Ärsyttää kun en juuri tiedä mitä hän minusta ajattelee. :roll:

Tuokin on juuri kuin minun suustani. Mutta tässä tapauksessa hän on ehdottanut tapaamisia joita tähän asti on ollut kolme. Ja jotenkin olen vain tottunut siihen että hän pyytää käymään :roll: Ja haluaisin tietää "missä mennään" mutta kysymiseen ei riitä rahkeet, ei millään! Mä haluaisin että asiasta ehkä tulisi jotain.. Mutta hänen tunteensa minua kohtaan on suuri kysymysmerkki! Ja pelottaa niin paljon jos hän ei halua tehdä asialle yhtään mitään. Olen tainnut ajaa itseni umpikujaan :o

Jaeniver

Heih!

Itse olen myös siinä tilanteessa, että en oikein tiedä, miten juttu etenisi. Ollaan siis tavattu miehen kanssa muutaman kerran ja aina on ollut tosi hauskaa ja ainaki minä olen todella viihtynyt. Pitääkö tässä sitten vain odotella, että asiat etenisivät omaa tahtiaan? Suoraan en uskalla kysyä, ettei toinen säikähdä ja juokse karkuun. :D

Onko sillä muuten teidän mielestä mitään väliä, että kumpi niitä tapaamisia ehdotaa? Mies on aika vähänlaisesti ehdotellut tapaamisia, mutta ei ole kyllä vielä kieltäytynytkään kun olen kysynyt. Kannattaako jatkaa tapaamisten ehdottelua, vai pitääkö odottaa, että hän ehdottaa?

Ärsyttää kun en juuri tiedä mitä hän minusta ajattelee. :roll:

Vilttitossu

Inkeri_, kuinka kaukana mahdat asua pojasta? : >

Kaveri tapas kesällä tosi kivan pojan, ja välimatkaa on kyllä muutama sata kilometriä, mutta onnellisesti ovat yhdessä.<:
Poika tulee tänne tai kaverini menee sinne, ei siinä sen kummempaa. <:
Tosin me oltiin melki koko kesä siellä pojan asuinkaupungis, että ehtivät siinä kyllä tutustua. :>

Antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan, niin kyllä se siitä. : D
Se on pahin ku stressaa kaikkee turhaa. <:

emilyz

Tuota samaa olen itsekin miettinyt, mutta uskallus puuttuu, vaikken tiedä miksi... :oops: Välillä on olo,että mitä sitten jos hän ei olekaan kiinnostunut. Ei sille mitään voi,eikä se mikään maailmanloppu ole. Sitten taas välillä iskee kauhea pakokauhu ja kaikki muut ajatukset unohtuu.. :shock: Mutta ehkä on parasta käydä suoraan asiaan. Tuskin miehetkään tätä asiaa näin kauhian monimutkaisesti miettii, suora toiminta on paras vaihtoehto... :D

Inkeri_
Vilttitossu
Inkeri_, kuinka kaukana mahdat asua pojasta? : >

Sellaiset miellyttävät 400 kilometriä, mikä nyt ei sinällään ole kaukosuhteellen mikään mahdoton matka, junat kulkee ja niin edelleen. Mutta kun nyt päästäisiin edes siihen kaukosuhde-vaiheeseen...

Tilitänpäs taas nykyistä tilannetta:

Olin tässä pari viikkoa sitten taas Helsingissä, jonka lähellä poika asuu. Tavattiin pari kertaa, ja oli ihan loistavaa, ja olen ihan todella ihastunut. Istuttiin kahvilla, ja sitten vaan käveltiin ympäriinsä, kulutettiin varmaan tunti kikatellen lelukaupassa ja saman verran aikaa kirjakaupassa, ihanaa löytää ihminen joka pitää samanlaisista kirjoista :D Fyysinen kontakti oli vaan halailua, ja minä en nyt taas tiedä yhtään missä mennään.
Virallinen syyni helsinginreissulle oli lupautuminen tätini lapsenvahdiksi, ja yritin yritin houkutella poikaa tulemaan seuraksi vahtimaan lapsia. Sainkin sen kiinnostumaan asiasta, mutta ei poika ikinä selvinnyt paikalle, oli kuulemma iso kouluprojekti joka piti palauttaa jne. Todella ärsyttävää, ja pahinta siinä oli se, että se taisi olla ihan oikea syy, eikä vaan keino lusmuta lapsenhoidosta. Se taitaa ihan oikeasti hoitaa opiskelunsa :shock:
Joka tapauksessa tekstailtiin paljon, siis melkein koko ajan, ja se laittoi niin nättejä ja kilttejä viestejä ja kannusti, kun minä meinasin kuristaa rakkaat serkkuni joita olin vahtimassa.
Viimeisenä päivänä laitoin pojalle viestiä, että hei olen huomenna lähdössä jne. Taka-ajatuksenani siis se, että jos poika olisi vielä sillon illalla halunnut nähdä. Se ei ilmeisestikään ymmärtänyt vihjaustani, vaan toivotteli hyvää kotimatkaa, ja laittoi jotain epämääräistä aikomuksistaan tulla käymään minun luona joskus. Päätin sitten selventää asiaa ja laitoin viestin "lähden huomenna, en tänään. olen siis vielä nyt täällä. tänään kyllä, huomenna ei." Ei mitään vastausta, enkä ole sen jälkeen kuullut pojasta mitään :shock:
En ymmärrä miksi se ei vastannut mitään, ja miksi siitä ei kuulu mitään. Teinkö minä jotain väärin, vai mitä ihmettä?
Jotenkin tämä juttu toimii vaan, jos minä teen jotain.Kun jos minä pyydän sen kahville yms. poika tulee ja meillä on tosi kivaa, ja se tuntuu pitävän minusta ja kaikki on tosi jees. Mutta sitten se ei itse tee yhtään mitään . Tarkoittaako tämä, että se ei ole kiinnostunut, vai ei vaan osaa tehdä minkäännäköistä aloitetta vai mitä ihmettä?
Olen ihan hämmentynyt..

Olipas avautuminen :roll:

Inkeri_
Jaeniver
Heih!

Suoraan en uskalla kysyä, ettei toinen säikähdä ja juokse karkuun. :D

Onko sillä muuten teidän mielestä mitään väliä, että kumpi niitä tapaamisia ehdotaa? Mies on aika vähänlaisesti ehdotellut tapaamisia, mutta ei ole kyllä vielä kieltäytynytkään kun olen kysynyt. Kannattaako jatkaa tapaamisten ehdottelua, vai pitääkö odottaa, että hän ehdottaa?

Ärsyttää kun en juuri tiedä mitä hän minusta ajattelee. :roll:

Veit jalat suustani. Juuri samoja asioita minäkin pohdiskelen. Miksi ihmissuhteet ei vaan voisi toimia telepatialla?

enkelin

yleensä minä olen aina se kärsimätön, joka ottaa ensin yhteyttä. mutta tuskin siitä on hirveästi ollut haittaakaan, sillä yleensä miehet ovat tykänneet siitä, että olen rohkeasti ilmaissut mielenkiintoni. ja jos on tullut pakit, on se mielestäni ollut vain hyvä asia, että se on tapahtunut mahd varhaisessa vaiheessa, ettei ole liikaa kerennyt ihastumaan. mutta harmittaahan pakit aina...
oikeasti olen tosi ujo, mutta kärsimättömyys vie ilmeisesti voiton siitä tuollaisissa asioissa.
tapasin viime viikolla miehen baarissa, nukuin yöni hänen vieressä ja aamusella vaihdettiin numeroita. pari päivää jaksoin odottaa, sitten laitoin hänelle viestiä. mies vastasi minulle vasta seuraavana päivänä, olinko pikkuisen hermona sen ajan!?! no sitten saimme kuitenkin sovittua treffit ensi viikonlopulle :D

Jaeniver

Pistänpä tänne vähän välikatsausta omasta tilanteestani. :D

Tapailtu ollaan nyt miehen kanssa vähintään kerran viikossa. Minä edelleen teen suurimman osan (lue:melkein kaikki :roll: ) tapaamisehdotuksista. Hauskaa on kuitenkin ollut joka kerta ja olen saanut sellaisen käsityksen, että mies tykkää olla seurassani. Tänä viikonloppuna sain sitten kuulla, että hän välittää minusta. Eli oikeaan suuntaan on asiat vissiinkin kulkemassa. :D

Tuo tieto sai kyllä hiukan uskoa tähän touhuun kun tuon mies on tosiaan aika laiska ehdottmaan mitään, saati soittamaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat