Mies otti numeron - kohteliaisuudesta vai...?! - Deittailu ja yöelämä

tsear

Eli tilanne on tämä: OLin töissä nyt kesällä yhden miespuolisen henkilön kanssa niin ettö oltiin vajaa viikko yötäpäivää samassa paikassa. Tai no siis kummallakin oli omat työnsä tehtävänä eri pisteissä. Mutta aina ko ei ollu työtä tekemättä niin hengatiin sitten porukalla. Meitä oli siis 6 henkilöä näin töissä.

No tämä mies/ainaki minusta/ loi katseita, pitkiä sellaisia ja hymyili mukavasti jne. Ei kuitenkaan mielestäni mitään enempää. NO kun viikko oli ohi pyysin tätä kahville joskus. Tämä otti minun numeron ja elämä jatku. Iehestä ei ole kuitenkaan kuulunu mitään..Että otikko numeron vain kohteliaisuudesta niin ettei oikeastaan ollut tarkoitustakaan käyttää sitä? mitä mieltä olet?

Harmittaa julmetusti kun ukko on hyvän näköinen, seksikäs kaikin puolin.. ja olis kiinnostanu tutustua vähän lisää.. Sinkku.

JOs joku yhtään tajus mistä on kysymys iin mielippidettä kehiin vaan.. :)

Kommentit (8)

Lania

Ehkä sille on vaan tullu jotain muuta ja mielenkiintosempaa tekemistä.

Tai sitten se pohtii ja pähkäilee että uskaltaisko soittaa ja jos saakin sitten kuitenkin pakit.

Paitsi jos tilanne siis on ollu "hei, mentäiskö joskus kahville?" "okei, anna sun numero niin mä soittelen", niin mies on hyvin voinu aatella että "plah, ei kiinnosta, otanpa sen numeron kuitenki ni pääsen hyvin ohittaan tän homman".

tsear

niin, voi kyllä hyvinki olla mahdollista että on halunnu vain pois tilantesta.

Harmittaa vaan kun tältä olisin voinu haluta vain sitä hyvää ulkonäköä :lol:

xaz

Voi itku. Olin melkein kokonaan unohtanu! Saman tapanen käyny mullekki, tosin siitä on kuus vuotta aikaa. Olin kaverini kanssa kylillä, vähän alkoholiakin siinä nautittu. Kaveri otti sen verran enemmän ettei uskonu järkipuhetta ja hortoili ympäriinsä. Tuli sitten aika jolloin olis pitäny lähteä majapaikkaa kohti, oltiin siskoni luona yötä. Mulla sitte tuli kamala huoli että miten mie saan sen kaverin ehjänä perille. Siinä jonku porukan kans juteltiin ja tien toisella puolella käveli joku jätkä. En tuntenu sitä, mutta joku tunnisti ja huusi sen porukkaan mukaan. Jonkinmoista sananvaihtoa siinä käytiin ja sitte pyysin sitä uutta jätkää että voisko hän saatella meidät kun kerran on kuulemma samaan suuntaan menossa. Tämä suostui. Siinä hän sitten saatteli meidät ihan ovelle asti (ihana herrasmies) ja halasin ja kiitin häntä teostaan. Ja pyysin sen numeron, hetken mielijohteesta. Se anto numeronsa, soitin sille hälärin niin seki sai minun numeron.

Aikaa kului, mutta jätkästä ei kuulunu mitään. Pari viikkoa kului, ja olin menossa viikonloppureissuun. Lähtö tapahtui kamalassa kiireessä, ja matkalla huomasin että puhelin unohtu kotiin :cry: :shock: Eipä sille voinu mitään. Sunnuntaina äiti kerto että perjantai-iltana oli puhelin soinu, se oli kattonu näytöstä että 'Matti' soittaa. Äiti viisaana oli sitte vastannu, ja puhelimesta oli sanottu että "no se on 'Janne' tässä terve, onko se Xaz siellä?" Ja tää 'Janne' on just se ihana jätkä joka sillon saatteli minut ja kännisen kaverini siskoni asunnolle. 'Matti' puolestaan on vähä vanhempi tuttavuus, en ees tienny että ne kaks on kavereita keskenään.

Nooh, laitoin sitte pariin kertaan viestiä tälle 'Jannelle', mutta ei se koskaan vastannu. Pari kuukautta meni, näin sen jossain myyjäisissä, ja minun piti ottaa tukea lähimmästä myyntipöydästä, sillä valehtelematta mulla meni jalat alta ku näin sen. Se onki ainoa jätkä joka on saanu multa jalat alta :D huh. Niin, siitä ei tosiaankaan koskaan sitte enää kuulunu mitään, että kaipa se otti numeroni vastaan silkasta velvollisuudesta. Jos taas olisin ollu vastaamassa puhelimeen sillon ku se soitti, niin eipä sitä tiedä mitä olis tapahtunu.. itse asiassa kolme vuotta tuosta eteenpäin 'Janne* löysi kaverini ja ne oli jonku aikaa yhdessä, ja se jätkä on täys k*sipää. Että se siitä.

Amalia

Joko sillä ei ole ollut aikaa tai rohkeutta ottaa yhteyttä tai sitten sitä ei vaan kiinnosta (ja otti sen numeronkin päästäkseen tilanteesta näppärästi irti). Kökkö homma, mutta nyt ei auta muu ku odottaa, josko tyypistä kuuluis jotain.

Tää on vähän samaa sarjaa ku Sinkkuelämässä jokin aika sitten, kun Carrien miesystävä lopetti Mirandan turhat pohdinnat kertomalla, että ei se mies ole kiinnostunut ja kaikki selitykset on tekosyitä :D . Kieltämättä aika karmeeta joskus kuunnella tuttujen mimmien juttuja siitä, että kyllä se mies varmaan soittaa, mutku sillä on nyt niin kiire töissä/koulussa ja puhelin rikki ja numero kadonnut ja koira kuollut jne. :roll:

xaz

Kirjoitanpas uusiksi tänne ku tuli uus tilanne. Yritän selittää asian lyhyensti vaikka nyt tuntuu että voisin kirjottaa tästä vaikka romaanin :lol:

Olin lauantaina kavereitten kanssa eräässä baarissa Vantaalla. Join liikaa, olin aivan liian tuubassa, järki ei toiminu mutta muisti onneksi säily. Loppupuolella iltaa tanssin sitte yhen jätkän kanssa, sitä en kylläkään muista että mistä se meidän tanssiminen lähti, kumpi teki sen ratkasevan liikkeen että toisiimme tarrauduttiin. Suudeltiin, kädet vaelteli jne. Sitte sen jätkän kaveri tuli siihen että hei haloo, lähdetään jo, hän haluaa pois. Siinä tää jätkä sitte pyys mut mukaan. Ja samalla mulle selves että se onki selvinpäin! No en mä siinä kauaakaan harkinnu, kävin sanoon kavereilleni että mä menen nyt, sori ja morjens (tarkoituksenani oli kylläki olla kaverini luona yötä).

Jätkän, annetaanpa sille nimeksi vaikka Valtteri, auto oli siinä baarin takana, jätkä pyysi mua meneen eteen, ja tein työtä käskettyä. Valtterin kaveri ei asunu kovin kaukana, mutta jo matkan aikana kaveri laitto viestin että jos vain hakisin kamani hänen luotaan. Siihen liittyy aivan toinen tarina jota en nyt kuitenkaan tässä ala ruotimaan. Valtterin kaveri kömpi autosta ulos, ja Valtteri ite kysy että mitäs nyt sitte. Menin vähä hämilleen siinä, ja pyysin Valtteria käyttään mua jossain mistä vois ostaa röökiä (lopettaminen etenee ja etenee..). Se ajo sitte johki bensa-asemalle tai vastaavalle, rahani riitti jopa sippiaskiin :D se ite osti energiajuomaa. Samalla juteltiin ja vähä hulluteltiin siinä. Mentiin takas autoon ja päätin sitte rohkaista itteni ja pamautin suoraan et voisko se mitenkään heittää mua Helsinkiin, et yöpaikka meni alta. Oman käsitykseni mukaan se mietti aika ankarasti vähän aikaa, mutta suostu kuitenki.

Ennen ku päästiin kunnolla matkaan niin piti sitte hakee kamat sieltä mun kaverin luota. Mä pätevänä lähin hakeen kamojani sisältä ja samalla yritin soittaa kaverilleni että täällä ollaan. Samaan aikaan kaverini oli kuitenki kytänny jossain parkkipaikan pimeessä kolkassa ja käyny nakkaan mun kamat sinne Valtterin autoon. Kaveri tuli siihen alaovelleen ja sano et mun kamat on jo siellä autossa et hyvät yöt jne. Menin takas autolle, Valtteri oli siellä auton vieressä ja sano et mun laukku on takapenkillä, ja mun kaveri oli käskeny olla mulle kiltti.

Sit lähdettiin matkaan. Me juteltiin kaikkia maan ja taivaan väliltä, ja jo aikasemmin ku oltiin ajeltu ympäri Vantaan seutua (tai siltä se ainaki tuntu) niin se oli pitäny mua kädestä, sama meno jatku, ja se jopa otti mut kainaloon siinä autossa, niinku autossa nyt vain voi :) Siinä tuli selvitettyä iät, joitain aikaisempia töpeksintöjä, koulutaustat, työhistoriaa, välillä jopa puhuttiin säästä :lol:

Neuvoin reitin mun kämpille, autolle ei löytyny paikkaa joten se piti jättää sitte vähä kauemmas. Siinä sitte ku parkitettiin niin tunnelma kävi taas kiihkeämmäksi. Ennenku ite ehin mitään niin Valtteri kysy et voisko se tulla mun luo yöksi. Ja mä annoin se tulla. Autosta noustessa huomasin takapenkillä lasten istuimen. Mä kysyin et kenen se on, vastaus kuulu että mun lapsen. Lapsi asuu äitinsä kans, meillä on yhteishuoltajuus. Me käveltiin käsi kädessä mun kämpille. Sitte siellä tuliki jo kliseiset "mä en harrasta yhden yön juttuja", "mä en halua että sä teet yhtään mitään mitä sä et halua", "mä en oo ikinä menny näin nopee kenenkään kaa sänkyyn" ja muita vastaavia.

Aamulla tarjosin kahvit, Valtteri halus mun numeron. Paperilapulle. Eikä se voinu antaa omaa numeroaan, koska akku oli loppu ja se ei muistanu numeroaan, jonka oli vasta vaihtanu. Sitte piti alkaa tekemään lähtöä, laittaan jotain aamuksi valmiiksi, en saanu puheesta selvää, olin taas vaihteeksi hämilläni. Halusin tulla näkeen millasella kiesillä mut on kotiin kyyditetty, paraski prinsessa. Oltiin kävelemässä autolle, ku Valtteri otti mut taas kainaloonsa, käveltiin siinä söpösti niinku pariskunta ikään. Autolla mä kysyin sen sukunimen, vastauksen jälkeen seurasi kysymys koskien omaani. Sit Valtteri ajattei ääneen "onhan mulla varmasti se puhelinnumero mukana", kaiveli samalla taskuaan ja siellä se oli. Sitte se vielä halas ja suuteli. Ja heipat.

Noniin. Mä olen nyt kolme päivää yrittäny totutella siihen et tää todella oli vain one night stand, ei sen enempää eikä vähempää. Mutta mulla tosiaan kiinnostas tietää, ku enemmän on kokemusta pohjosen miehistä, ei yhtään etelän miehistä, että tuoko on sitte se normaali käyttytymismalli täällä? Koska Lapissa tollanen ei tulis kuuloonkaan.
Siis haloo, ensinnäki, se toi mut kämpille suhteellisen kaukaa, kävi jopa omaan piikkiin tankkaan autonsa (no ilmeisesti maksoin sitte luonnossa), se kerto itestään tosi paljo, kyseli musta tosi paljo, piti ihanasti hyvänä jo siellä autossa, se kerto vapaaehtosesti lapsestaan, se oli jumankauta selvinpäin ja sitte vielä et sama homma jatku aamulla, siis... :? :evil: ](*,)
Mutta sitte taas toisaalta, se ite pyys jäädä yöksi, mutta ei kummakaan ku kotiin olis ollu taas pitkä matka. Ja se pyys mun numeron paperille eikä millään voinu antaa omaa numeroaan.. eikä siitä ole kuulunu mitään sunnuntaiaamun jälkeen.

Onko tää nyt ihan tyypillistä? Oikeesti, jos ei halua olla yhen yön jälkeen missään tekemisissä, niin miks pitää kysyä numero? Miks pitää esittää jotain mitä ei halua? Miks pitää selittää jotain pa*kaa? Miks??? Todellakaan tolla lailla ei meillä käyttäydytä, kyllä se on niinku molemmille osapuolille ihan selvä homma että tää on nyt vain pano tänä yönä ja aamulla mä lähen yksin vetään täältä eikä sun tarvi saatella mua mihkää autolle enkä varsinkaan pidä sua kainalossa, en halaa enkä tasan suutele sua enää ikinä.

Selittäkää mulle vähä :? :(

Abigail

Miehellä on oikeasti parisuhde lapsensa äidin kanssa ja pyysi numerosi siltä varalta, että rupeaa taas tekemään mieli vierasta naista. Olemassa olevan suhteensa takia ei halunnut antaa omaa puhelinnumeroaan. Näin minä luulen.

sopuli

Jos on OIKEASTI kiinnostunut, niin ottaa yhteyttä. Kiirekään ei silloin vaikuta yhtään mitään! Jossakin välissä ehtii viestin kirjoittamaan (vaik vessassa istuessa ;)) tai pirauttamaan. Ja jos toinen on kerta viel kahville kysynyt, niin tuskinpa on kyse ujoudestakaan tai pakkien saannin pelosta.

Jimmy KImmel
Abigail
Miehellä on oikeasti parisuhde lapsensa äidin kanssa ja pyysi numerosi siltä varalta, että rupeaa taas tekemään mieli vierasta naista. Olemassa olevan suhteensa takia ei halunnut antaa omaa puhelinnumeroaan. Näin minä luulen.
Täysin samaa mieltä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat