korvia myöten k*sessa taas.. - Deittailu ja yöelämä

rica

hmm.. mulla on pieni ongelma... asutaan poikakaverin kanssa yhdessä ja mä oon päättäny jättää sen.. mut se ei siedä sitä ajatusta ja vaikka oon sille siitä sanonu.. se ei päästä musta irti.. inhottaa toista joulun alla olla jättämässä, mut minkäs mä tunteilleni voin... :roll: mä oon myöskin ihastunu entiseen työkaveriini... ollaan mesessä juteltu aika paljonki.. ja aika pikkutuhmia juttuja.. :oops: en oo kuitenkaa pettäny jätkääni, ei oo mun tyylistä.. mut on tullu tunne, et onko väärin tehdä niinkun musta tuntuu parhaalle.. pitäiskö kituuttaa suhteessa... seksiäkään ei olla harrastettu n. pariin kuukauteen ja oon hänelle sanonu, ettei ole sen syy, koska tuskin se kestäis kuulla sitä..ollaan oltu yhessä 4 vuotta.. :( ja sekin, et onko toi viestittely ns. pettämistä, ni kyllä se jossain määrin on, kun siinäkin on enemmän intohimoa, kun mun suhteessa... ja tää ex- työkaveri tietää tilanteen... mä tiedän et teen väärin.. mut silti...aarrrgghhh... :oops: voisko joku neuvoa että miten voisin päästä tilanteesta mahdollimman kivuttomasti pois...:?:

Kommentit (6)

chinchilla

Ei kyllä kovin kivalle kuulosta toi sun tilanne. :roll: en mä tota jutustelua ihan pettämiseks vielä menis sanoon...tosin sekin kai vähän riippuu... :roll:

En mä tiiä miten sä pääsisit pois mahollisimman kivuttomasti, mutta ei suhteessa roikkuminen sitä ainakaan helpota. Jos kerran oot ite ihan varma että haluat erota (näin on ilmeisesti asian laita) niin et sä voi jäädä roikkumaan vaan sen takia että se mies ei halua päästää irti. Mulla oli vähä samaa ongelmaa mun exän kanssa, me ei tosin asuttu yhessä joten sinänsä ehkä helpompi lähtee. Mutta joka tapauksessa sain hätistellä tätä kyseistä tapausta aikas kauan ennen ku se sit lopulta tajus että se on loppu ny.

Minä oon aika huono neuvoon tällasissa asioissa, ku ei tota omaa kokemusta oo ku sen yhen suhteen verran, mutta pelkästään järjellä ajateltuna kommunikaatio on ratkaisu (lähes) kaikkeen. Yritä saada taottua sen miehes päähän että teidän suhde on ohi, ja jos se ei tajua niin väännä sitten rautalangasta! :wink:

Miffy

Rica, järki käteen. Sinä et voi seurustella jonkun kanssa vain siksi, että se joku sattuu roikkumaan sinussa. Koita keskustellen ilmoittaa jämäkästi, että aiot lähteä. Mä kyllä pystyn tosi hyvin ymmärtämään, miksi toi tilanne on vaikea. Mutta jos miehes on fiksu, niin surun ja hädänkin keskellä se kyllä ymmärtää, ettet voi sen kanssa velvollisuudesta olla!!

Ja niin, mä oisin jättäny tuon jättämisen joulun jälkeiseksi... :roll:

Disturbance

Jata mieluummin ennen joulua, ettei se osta sulle hirveeta kasaa joululahjoja - kiva sen jalkeen etta sori, mutta kylla ma silti haluan menna. :x

Asutteko te yhdessa? Muuta pois, vaikka aidin luokse, kunnes loydat oman paikan. Joka tapauksessa pista miehes ensin istumaan ja kuuntelemaan kun sa sanot suoraan etta oot nyt tosissasi, oot nyt lahdossa (tai, tietysti jos kamppa on sun, etta "ma oon auttanut sua jo pakkaamaan kamojas..."). Mielellaan anna niin paljon syita kuin mahdollista, kuitenkaan ketaan turhaan syyllistamatta - sanot vaan niin kuin tuntuu. Toisen on se kestettava, et saa olla tassa liian empaattinen.

Ja mika tarkeinta - pysy tiukkana, jos ja kun se toinen alkaa kinuamaan takaisin. Kirjoita vaikka lista pahoista muistoista, ja kertaa sita tiukan paikan tullen. Toimi mulla ;)

Muistan kylla kun jouduin jattamaan eksani (nykyinen se on jalleen, ikava kylla...). Mulla oli kylla silloin jo uusi, mutta me ei oltu viela tehty mitaan - se oli lahinna tukenut mua kun valitin, kuinka onnettomassa suhteessa ma olin. Ma kuitenkin keskityin niihin asioihin jotka mut ajoi eroamaan (toinen otti itsestaanselvyytena, ei osoittanut hellyytta ja rakkautta...), ja yritin olla huomioimatta toisen varisevaa alahuulta. Tiukkaa se oli, mutta kun pitaydyin asiassa ja hoidin homman suhteellisen nopeasti, se oli niin parempi. Sanoin tietysti myos etta mikali tuntuu sopivalta vahan ajan kuluttua, haluaisin olla viela kaveri (meille se sopi, mutta kaikkien entisten parien ei kannata jaada toisiinsa roikkumaan edes ystavina).

Eli reippaasti vaan asiaan, kerran se vaan kirpasee!

Will P

Tuon saman tilanteen "nauttineena" miehisestä näkökulmasta.
Voin kertoa sinulle kuinka tuo tilanne hoidetaan oikein. Neljä vuotta on niin pitkä aika, että eroaminen on vaikeaa teille molemmille. Nautit sen toisen miehen seurasta suunnattomasti jo pelkästään sen takia, että olet joutunut elämään tunnetyhjiössä omassa suhteessasi. Nyt sinun pitää kuitenkin pitää pää kylmänä ja antaa aikaa tälle vanhalle suhteelle. Puhut poikaystäväsi kanssa tilanteesta oikeasti ja asioista niiden oikeilla nimillä. Ero on varmaankin väistämätön, mutta sen voi tehdä loukkaamatta toista. Hoidat sen vanhan suhteen loppuun kunnialla ja annat teille molemmille aikaa päästä siitä yli.
Pahin mahdollinen virhe minkä voit tehdä on heittäytyä uuteen suhteeseen suoraan eli vaihtaa uuteen ns. lennosta. Se loukkaa nykyistä poikaystävää uskomattoman paljon. Minulle kävi näin, jopa niinkin härskisti, että tyttöystävä oli uuden luona viikonloppuna yötä ja viikolla nukkui kiltisti minun vieressä. Se saattaa tuntua itsestä helpolta ja lohdulliselta, mutta elä tee näin. Sanot poikaystävälle asiat niinkun ne on ja teet eron selväksi. Sitten annat tilanteen rauhoittua ja vasta surun jälkeen alat vakavammin tapailemaan uutta.
Jos teidän suhteessa on ikinä ollut mitään hyvää, niin sitä suhdetta kannattaa kunnioittaa myös sen loppumisen jälkeen. Se auttaa rakentamaan toimivaa parisuhdetta jatkossakin, ettei kanna menneisyyden haamuja mukanaan.

SooZ

ei kenenkään kanssa pidä olla vain sen takia että tämä ei halua päästää irti.
Ei noissa tilanteissa varmasti koskaan kivuttomasti irti pääse toisesta.
Tuo viestittely on aika kaks piippunen juttu. Eihän se sinällään pettämistä ole mutta riippuu ihan millaisista viesteistä on kyse. :roll: ja juuri siitä paljonko niissä on tunnetta mukana.

Oinas

Mulla oli suunnilleen sama juttu vähän alle vuosi sitten. Oli vaikea ensinnäkin päättää, lähteäkkö vai jäädä. Kumpikin ajatus tuntui yhtä ahdistavalta. Kuvioissa oli myös uusi ihastus. Loppujen lopuksi päätin lähteä, ja sydämeni särkyi, kun näin exäni reaktion. En ollut koskaan nähnyt häntä niin surullisena ja itkuisena :( Jätettyäni hänet, halusinkin hänet takaisin vähän ajan päästä. Ajattelin, että olen tehnyt suuren virheen. Kääk, se oli kamalaa aikaa. Exäni ei ottanut minua takaisin, koska olin loukannut häntä kovasti. Kuitenkin pölyn laskettua tapailimme satunnaisesti.

Tällä hetkellä asun yksin ja olen sinkku...ja onnellinen. Kerran täällä eletään ja jos tietää viettavansä aikaa sen "väärän" kanssa, kannattaa ottaa ritolat ja lähteä. Alussa kaikki tuntuu epätoivoiselta, mutta aika parantaa. Ero on loppujen lopuksi hyväksi myös tulevalle exällesi, koska näin hän ei myöskään tuhlaa aikaa "väärään" ihmiseen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat