Sinkkuna olemisesta ja yksinäisyydestä - Deittailu ja yöelämä

Emppu_

Kaksi viikkoa on niin kovin lyhyt aika.

Muistan itse,että viimeisimmän eroni jälkeen oli aivan kuvailemasi kaltainen olo: päivät kuluivat hitaasti jne. Noh,kun olin aikani kärvistellyt ja käsitellyt eroa,sen synnyttämä aukko täyttyi kuin itsestään. Pari kuukautta siinä kai suurin piirtein kului :) Mutta sitten aloin löytää sinkkuuden hyviä puolia: voit mennä ja tulla juuri niin kuin itse haluat,omilla ehdoillasi. Jossain vaiheessa kävi niin,että pidin kaksin käsin kiinni sinkkuudestani,koska se oli yksinkertaisesti niin ihanaa :)

Mutta niin,kysyit,miten yksinäisyys pysyy loitolla. Minulla on ollut sinkkuiluni aikana (tätä on nyt kestänyt nelisen kuukautta) jos jonkinlaista deittailua,treffiseuraa ja pari ihan puhdasta yhden yön suhdettakin. Silloin,kun itkin vielä eksäni perään,olivat tukena ystäväni. Sain myös paljon uusia kavereita,kun en enää nyhjännyt iltoja eksäni kyljessä. Usko pois,Shinto,eiköhän tuo vielä iloksi muutu :wink:

Toivottavasti minusta oli jotakin apua.

Sivut

Kommentit (132)

SunLion

tapaat vaan uusia ihmisiä vaikka netin kautta just keskustelupalstoilta yms...koita keksiä joku projekti jota voit aina jatkaa kun on tylsää..

Mushu_82

Itselläni yksinäisyys on kiusannut koko kesän ajan. Erosta on noin puoli vuotta. Aikaisemmin ei ole tällaista olo ollut, mikä johtuu todennäköisimmin siitä, että naapurin poika piti seuraa kun tuli haliolo. Sellaiset "hätävara" suhteet ei itsellä kauan kestäneet, toisessa tapauksessa toinen halusi enemmän kuin itse, ja tässä tapauksessa koko juttu loppui tosi ikävästi, sen enempää tässä siitä jaarittelematta. Hätävara ja yms viikonloppuhalisuhteet syövät kyllä aikaa oikeiden suhteiden luomiselta. Ja nyt kun sitä aikaa ois vaikka muille jakaa, ei ketään näy. Ehkäpä kuljen epätoivoinen "ottakaa mut nyt joku" -ilme naamalla =)

Sinkkuudessa ei niinkään itseäni vaivaa vapaa-ajan viettäminen, vaan tyhjäksi jäänyt tila, jota ei voi kukaan kaveri täyttää, sellainen tila mihin sopii vain toinen jota rakastaa. Rakkauden kaipuu.

SunLion
Mushu_82
Yksinäisyys on ehkä eri asia kuin tekemisen puute.
onhan se toki eri asia mutta puuhaillessa jotain (pitäessä itsensä kiireisenä) ei niin huomaa yksinäisyyttä.

sitten jos ajattelee yksinäisyyden siltä kantilta ettei saa läheisyyttä. hellyyttä...se on eri asia.

Emppu_

Ei kestä kiittää :)

Heikkoja hetkiä on itsellänikin :oops: Mutta kaiken kaikkiaan nautin sinkkuna olosta,enkä seurustele vain seurustelemisen vuoksi: rakkaudessa ei näet tehdä kompromisseja.

Tepi

Samaten täällä puoli vuotta on oltu täysin sinkkuna. Tosin ikinä en ole seurustellut pitkään, vaan menny miten oon tykännyt ja lähtenyt lätkimään, jos vähänkin on tullut ehdotuksia jostakin vakavammasta. Oon hirmuisen sitoutumiskammoinen ja törmännyt hirmuisen sitoutumishaluisiin miehiin :)

Aika kuluu sinkkuna mitä mainioimmin, ja itse asiassa ajan puutekin on osasyynä sinkkuiluun tällä hetkellä.On paljon töitä, paljon urheilua, kavereiden tapaamisia ja mun on pakko saada olla yksinänikin aika usein.

Iltaisin tosin iskee sitten tää kamala yksinäisyys ja varsinkin nyt talven lähestyessä se vaan tuntuu pahenevan. Eikä edes "apua" tähän oo näkyvissä....

vanja

Täällä on 2 vuotta sinkkuna pysynyt täti :D Olen jo osannut asennoitua sinkkuuteen, mutta en ollenkaan väitä, että olen valinnut olla sinkku. Edellisestä suhteesta on jo niin kauan aikaa, että en enää edes muista, millaista on seurustella. Kaipaan tietysti päivittäin sitä, että joku soittaisi tai tekstaisi illalla hyvää yötä ja herättäisi aamulla myös.

Olen vain jotenkin asettanut itselleni niin korkean riman miesten suhteen, etten kelpuuta ketä tahansa seurustelukumppanikseni. Tottakai kahteen vuoteen mahtuu säätöjä, mutta yhdestäkään heistä ei olisi ollut minulle poikaystäväainesta. Ja tietenkin, suuri asia, mitä kaipaan, on seksi sellaisen ihmisen kanssa, josta välittää ja jonka tietää välittävän sinusta aidosti.

Mutta jos tässä syksyllä nyt edes löytyisi joku varteenotettava... :)

Shinto

Miten te kaikki jotka ootte sinkkuja saatte päivät kulumaan ja pidätte yksinäisyyden loitolla?
Mä oon nyt kahen viikon verran ollut sinkku taas ja mua vaivaa, se että en mitenkään saa päiviä kulumaan. Harrastus on mutta nyt on kesätauko.
Kavereita oon yrittäny tavata, mutta kaksi parasta kaveria muuttaa nyt hesaan ja espooseen opiskelujen perässä, joten niiden aika menee siinä.
nykyään oon vaan juossut salilla. Oon juuri muuttanut yksin asumaan Kangasalle ja hankin itselleni kanin, mutta silti olo on yksinäinen.
Kiitos jo voitte auttaa :)

minnamaaria

Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet sinkkuuden suhteen. :? En ole ikinä seurustellut, on kyllä tullut tapailtua ja meinannut tulla vaikka mitä mutta suurimman osan jutuista olen sössinyt ite... Toisaalta sinkkuus on tosi mukavaa, saa olla just niin itsekäs ku ite haluaa ja tehdä ja mennä sinne tänne ja tonne ku haluaa. 8) Ei tartte miellyttää ketään ja voi tehdä omat suunnitelmansa oman mielen mukaan. Toisaalta taas, olo on aika yksinäinen ja nimenomaan niitä helliä hetkiä kaipaan kovin. Kaipaan kainaloa johon käpertyä, syliä jossa kattoa leffaa, juttelemista kaikista maailman asioista, tulevaisuuden suunnittelemisesta ja sitä tunnetta, että on ihana ja kelpaa. Ja ruoanlaittaminen ei ole kivaa yksin kun syöjiä on vain yksi eikä ole toista vieressä kehumassa että tuoksuupas hyvältä tai mitäs sieltä tulee?

Kiivi

Täälläkin noin puolisen vuotta sinkkuelämää vietelty :lol: Samoin täälläkin se lämmin syli ja hellyys olis kaivattavaa, joku vierellä tuhisemassa :? Mutta sitten kun johonkin uuten vois olla mahdollisuus ja vaikka sitä periaattees toivookin niin silti syntyy ''perääntymis-refleksi''.Tuntuu vaan että on jäänyt kiinni tähän sinkkuelämään ja uuden aloittaminen tuntuu hankalemmalta mitä se olisi. Toisaalta haluis nähdä mitä vois syntyä, mutta toisaalta tuntuu vaikealta antaa vain mennä. Tuntuu helpommalta antaa mahdollisuuden mennä kuin lähteä edes yrittämään mitään. Ahistaa jo pelkkä asian miettiminen. Ehkä ei sitten ole vielä oikea aika tai SE oikea ei ole vielä tullut vastaan.

Moumou

Kolmas vuosi sinkkuna alkaa tulla täyteen...Onhan tässä näitä räpellyksiä ollut, viimesin kesti mahtavat 3 viikkoa. Säätöjä ollut niin paljon ettei kaikkia edes muista.

Alkaa oikeasti olla sellainen olo että NYT sitä jotain muutosta mutta tuntuu että kaikki järkevänä alkaneet suhteet menee ennemmin tai myöhemmin ihan koomisen sairaiksi, tyyliin meteoriitti tippuu taivaalta päälle tai jotain, sellainen olo joskus on.

Tekeekö sitä itse jotain väärin vai onko mulla vain niin perhanan huono tuuri??? :?

JJEMMY
shazzer
Puoli vuotta nyt sinkkuna, ja aika railakasta sinkkuelämää onkin tullut vietettyä. Kiinnostuksen kohteet vaihtuneet tiheään, baarissa melkein aina jotain juttua jonkun kanssa. Ei jaksais enää!
Ei minusta ole tällaiseen, vakituinen poikaystävä olis niin ihana olla... Yksinäinen olen usein, varsinkin nyt viime aikoina vaikka kavereita on. Ois vaan joku jonka kainaloon käpertyä pimeinä syysiltoina..

Jep, täälläkin noin puolisen vuotta sinkkuna oleiltu. Kesä oli kyllä aika railakasta aikaa ;) Mutta nyt tuntuu tosiaan siltä et haluan vakituisen poikaystävän :roll: Tarviin just sitä hellyyttä ja lämmintä syliä johon käpertyä.

shazzer

Puoli vuotta nyt sinkkuna, ja aika railakasta sinkkuelämää onkin tullut vietettyä. Kiinnostuksen kohteet vaihtuneet tiheään, baarissa melkein aina jotain juttua jonkun kanssa. Ei jaksais enää!
Ei minusta ole tällaiseen, vakituinen poikaystävä olis niin ihana olla... Yksinäinen olen usein, varsinkin nyt viime aikoina vaikka kavereita on. Ois vaan joku jonka kainaloon käpertyä pimeinä syysiltoina..

Anee

Hivenen absurdi ajatus, pakko sanoa. xD

Voi elama, miten nyt saisin vaannettya taman asian rautalangastsa.

Eli. Yksinaisyys ei ole se pahin asia jonka tiedan. Jos nyt sattuu elamaan kaukosuhteessa, eika nae toista kuin kerran kuukaudessa tai jotain muuta ihanaa, kylla mina parjaisin sen ajan ilman jotakuta (tai siis nimenomaan tata kumppania) vierellani. En tarvitse ketaan jakamaan jokaikista pienta asiaa kanssani - en sano, ettenko haluaisi joskus jakaa aivan kaikkea, vaan etten aina tarvitse sita.

Sen sijaan ajatus, etta oikeasti ei ole ketaan missaan, edes pitkallakaukana poissa... Se ahdistaa. Se, ettei pystyisi puhumaan, ettei kukaan soittaisi tai lahettaisi tekstiviesteja... Se on se juttu, mista en pida. Ettei kukaan HALUA jakaa asioita kanssani, ettei kukaan halua minua jakamaan asiota kanssaan.

En tieda onko tama nyt sita, mita sina yritit sanoa tuolla itsenaisyys-yksinaisyys -jutulla, mutta jokatapauksessa tallain mina ajattelen/tunnen. Ja huonoa suomea ja epaselkeaa kielta voi syyttaa siita, etta olen kuukauden paivat puhunut ja kirjoittanut kaytannossa vain ja ainoastaan englantia, enka suomea edes kuullut mitenkaan. Toivottavasti tama nyt selvensi asiaa jotenkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat