Jatkaa vaiko ei? - Deittailu ja yöelämä

Puutarhis

Minä tapailin tuota nykyistä miesystävääni reilun vuoden. Hän teki alusta alkaen selväksi, ettei kyennyt silloin vielä sitoutumaan kehenkään (häntä oli satutettu todella pahasti).

Minä en vaatinut häneltä mitään, mitä han ei kyennyt antamaan ja hän ei antanut minulle turhia lupauksia tulevaisuudesta (joskus sama iltakin oli hiukan liikaa :D ). Monesti mietin, että mitä ihmettä mä tein siinä tilanteessa, kun minä olin korviani myöten jutussa mukana, mies ei.

Aika ja kärsivällisyys kuitenkin tekivät tehtävänsä ja nyt juhannuksena me tulimme virallisesti ulos kaapista. Eli joskus käy näinkin ja ihan ilman vaatimatta. Sitkeyttä ja pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä se kuitenkin vaati minulta :D.

Kommentit (13)

brazen

Ei ole tosiaan sanonut tätä itse minulle. Ja kuten sanoin, ei tässä olla kauaa tunnettukaan edes. Baarissa pienessä sievässä ylireagoin, kuten minulla on valitettavasti tapana :roll: Onhan moni hyvä suhde alkanut ystävyyden kautta, joten mitähän tässä taas hätäilin. Pitää vaan pitää silmät auki eikä jämähtää paikoilleen :)

Murehtija
brazen
Eilen miekkonen lähti parin viikon reissulle ja illalla sain kuulla hänen hyvältä kaveriltaan, että tämä haluaisi olla vain kaveri kanssasi...

Öh...ei siis ole sanonut sulle ITSE sitä? Jaa a...enpä tiedä.

Mua vain mietityttää toi että mitä mies tarkoittaa kun se "haluaa olla kaveri"? Itse tulkitsen sen siten että "joo ei kiinnosta pai pai". Mielestäni siis mun ja mun tapauksen juttu on ohi, en ainakaan aio muita miehiä baarissa hyljätä kun sinne vloppuna lähden.

Vieläkin on välillä tosi kurja, hämmentynyt ja muutenkin epämääräinen fiilis mutta en halua elätellä toiveita jostain sellaisesta jota toinen osapuoli jatkuvasti hallitsee omien oikkujensa mukaisesti. Toki jos joskus saa päänsä selvitettyä niin tulkoot juttuihin mutta rehellisesti sanottuna: Oliko se pää koskaan oikeasti NIIN sekaisin vai oliko kyse vain jostain leikistä?

Sitäkin sopii miettiä.

Maria_T

Ei siitä keskustelusta oikeen mitään tullut.. Kyllä mä vähän yritin jotain kysellä mutta luulen ettei se edes halunnut vastailla kun itse lähti reissuun niin ehkä ei halunnut että juoksen täällä muitten miesten perässä sen aikaa...

Päätin että pidän silmäni auki ja muutenkin itseni valmiina uusiin tilanteisiin ja tuttavuuksiin. Jatketaan tätä tilannetta kuitenkin samanlailla kun tähänkin asti mutta en odota tai toivo tältä tilanteelta mitään muuta. On kuitenkin kiva kun on lämmin kainalo mihin voi joskus mennä :D

Murehtija

Ethän vain ole Pohjanmaalta Maria_T? Olen 3kk itse takunnut samanlaisen tapauksen kanssa ja viime vloppuna tilanne kärjistyi siihen että mies oli minulle hirveän ilkeä kun otin yhteyttä ja kysyin mikä on kun on ollut niin hiljaista...

Hirveän nahistelun ja vänkäämisen aikana mies sanoi että alkaa mennä liian vakavaksi, hirveät paineet kun ei edes seurustella ja että olis fiksumpaa olla vain kavereita.

Hän on empinyt 2 kertaa aiemminkin. Ekalla kerralla luulin että koko juttu on ohi, toisella kerralla hän pyysi jo viikon päästä anteeksi.

Ajattelin ottaa vielä ja katsoa mutta tuo ilkeys ihmetyttää ja miten pitää ymmärtää kun mies sanoo että olis fiksumpaa olla vain kavereita kun tähänkään mennessä emme ole edes nähneet toisiamme kun kaksi kertaa alkukesästä?

Olen ollut ymmärtäväinen ja antanut toiselle aikaa ja rauhaa ihan niin paljon kun se on vaatinut mutta siinä vaiheessa kun se oli mulle tyly niin päässä vain napsahti ja lauoin suustani vähän turhankin suoria kommentteja. Sen jälkeen en ole miehestä kuullut enkä tiedä yhtään mikä tilanne on nyt...

brazen

Eipä olisi voinut parempaan aikaan sattua tämä keskustelu, sillä itselleni taitaa olla kehkeytymässä samanlainen tilanne. Tämä on tosin vielä hyvin tuore tapaus, kun vasta noin kuukauden vanha.

Kyseessä kaverin kaveri, jonka kanssa satuttiin samaan aikaan baariin kuukausi sitten. Tultiin heti pelottavan hyvin toimeen keskenämme ja vaihdeltiin numeroita ja pari ekaa viikkoa nähtiin aika ahkerasti milloin missäkin. Itsellä on ollut rakkauselämässä sen verran huonoa tuuria, että enpä uskaltanut kavereiden uteluihin vastailla muuta kuin, että "en uskalla suuria toiveita elätellä". Eilen miekkonen lähti parin viikon reissulle ja illalla sain kuulla hänen hyvältä kaveriltaan, että tämä haluaisi olla vain kaveri kanssasi... Tiedän, minun pitää puhua tästä hänen kanssaan, kunhan hän palaa. Olin kuitenkin elätellyt toiveita kaikesta huolimatta, koska viihdyn hänen seurassaan paremmin kuin kenenkään miehen kanssa aiemmin.

Olen tässä nyt koettanut ennakkoon vähän miettiä, että jos "ollaan vaan kavereita" -tilanne tulee nyt sitten, niin miten suhtaudun. "Hukkaanko" elämääni odottamiseen, josko jotain tulisikin vai meenkö eteenpäin, mikä tosin nyt tuntuu aika epätodennäköiseltä toteuttaa, kun ei muut kiinnosta.

Tulipa sekalainen selostus.

Maria_T, vaikeahan toisia on neuvoa, mutta voisiko yksi mahdollisuus tosiaan olla pikkuisen tarkkailevalla kannalla ulkomaailman suhteen kuitenkin? Eihän sitä tiedä, jos tuleekin vastaan joku, joka tuntuu oikeammalta. Ja jos ei tule, niin ehkä miekkosesi muuttaa mieltään siinä ajassa :)

Murehtija

Eipä munkaan auta kuin unohtaa ja jatkaa eteenpäin uusia tuulia haistellen.

Pistin miehelle eilen viestiä ihan normaalisti. Kysyin muina miehinä että mitä kuuluu ja että olin työhaastattelussa jne. Takaisin tulee taas tylyyn ja kylmään tyyliin "samaa vanhaa". En juuri kommentoinut asiaa, sanoin sitten vain että hävettää kun raivosin viikko sitten ja että pinna oli ihan liian kireällä johon sain vastauksen "joo mut ollaan silti kavereita" :shock:

En jaksanut vastata mitään hirveä syvällistä. Sanoin vain että mielestäni ollaan oltu sitä tähänkin asti ja että on parempi sanoa et ei kiinnosta kuin että jauhaa tommosta kaverijuttua. Asia jäi siihen.

Poistin numeron puhelimesta, myös kaikki viestit ja yhteystiedot mesestä. En jaksa. En jaksa itkeä, en raivota. Haluan vain unohtaa koko jutun, tuntuu hirveän turhalta ja typerältä. Mietin että teinkö jotain väärin, onko mussa jotain vikaa. Yleensä en IKINÄ mieti moisia, nyt olen vain yksinkertaisesti pihalla.

En ala moiseen juttuun enää kertaakaan. Ei se ole sen arvoista. Mielenterveyden saa lähtemään paremmillakin keinoilla.

Cosmic angel
Maria_T
Sama tunne on mullakin. Kukaan muu mies ei tällä hetkellä herätä minkäänlaisia tuntoja kun on pää niin sekaisin tästä tilanteesta. Ja kaikenlisäksi mulle tulisi varmaan itselle huono omatunto jos jonkun toisen kanssa jotain oliskin. Johtuu osittain varmaan siitä että tää mies on vähän kuitenkin mustasukkainen ja en itse haluais että se tekis mitään muitten tyttöjen kanssa. Vaikka sitä tuskin omatunto vaivais jos jotain tekis.

Ei olla tosissaan viikonlopun jälkeen juteltu kun se sanoi että mun täytyy miettiä haluanko jatkaa tätä näin. Päätin että ainakin nyt toistaseksi haluan ja ajattelin soittaa sille tänään.

Tässä tilanteessa askarruttaa myös se että en tiedä onko ok jos kävisin muitten kanssa treffeillä, mitä se olisi mieltä asiasta ja käviskö se itse.. Ja missä menee raja, saako pussailla muita ja miten se ajattelee asian omalta kantilta... Ajattelinkin tänää vähän selventää asiaa ihan oman mielenterveyteni takia :D En meinannu sitä ahdistaa nurkkaan ja tivata mielipiteitä vaan ihan vaan kysyä koska vaikka ei tosissaan seurustellakkaan niin molempien kuitenkin tulisi tietää mikä on ok ja mikä ei toisen mielestä...


Ole ihan rauhassa vain ja seuraa tilannetta. Ja ennen kaikkea, jos vain voitte, niin KESKUSTELKAA...
Minun ja miekkoseni suhteen olen päättänyt jo, etten enää ahdistele häntä "yhteisellä tulevaisuudella", koska sitä ei ole luvassa, vaan suhde tulee loppumaan hiipumalla pois.
Vaikeahaan se oli aluksi hyväksyä, kun tunsi, että pettää toista ja, kun halusi koko ajan enemmän, mutta yhteisten keskustelujen jälkeen rauhoituin.
Jossain vaiheessa huomasin myös, ettei mies olekaan se, jonka kanssa haluaisin lopun elämääni viettää. Minulla oli ollut vain hirveä tarve alkaa vakiintumaan, kun tuota ikääkin alkaa jo olla... :D

Maria_T

Sama tunne on mullakin. Kukaan muu mies ei tällä hetkellä herätä minkäänlaisia tuntoja kun on pää niin sekaisin tästä tilanteesta. Ja kaikenlisäksi mulle tulisi varmaan itselle huono omatunto jos jonkun toisen kanssa jotain oliskin. Johtuu osittain varmaan siitä että tää mies on vähän kuitenkin mustasukkainen ja en itse haluais että se tekis mitään muitten tyttöjen kanssa. Vaikka sitä tuskin omatunto vaivais jos jotain tekis.

Ei olla tosissaan viikonlopun jälkeen juteltu kun se sanoi että mun täytyy miettiä haluanko jatkaa tätä näin. Päätin että ainakin nyt toistaseksi haluan ja ajattelin soittaa sille tänään.

Tässä tilanteessa askarruttaa myös se että en tiedä onko ok jos kävisin muitten kanssa treffeillä, mitä se olisi mieltä asiasta ja käviskö se itse.. Ja missä menee raja, saako pussailla muita ja miten se ajattelee asian omalta kantilta... Ajattelinkin tänää vähän selventää asiaa ihan oman mielenterveyteni takia :D En meinannu sitä ahdistaa nurkkaan ja tivata mielipiteitä vaan ihan vaan kysyä koska vaikka ei tosissaan seurustellakkaan niin molempien kuitenkin tulisi tietää mikä on ok ja mikä ei toisen mielestä...

Murehtija
Maria_T
snip

Huh mä jo pelkäsin että ollaan saman miehen nalkissa, alko kuulostamaan niin tutulta eikä tässä tilanteessa välillä tiedä yhtään mitä ajatella :shock:

Juu kyllä sanoin miehelle että "PUHU MULLE!" kun se vain tiuski ja jauhoi samaa asiaa ja sanoin myös että en halua painostaa, en riidellä, en skitsota mutta etten vain ansaitse moista kohtelua. Tuntui ettei millään mitä sanoin, ollut mitään vaikutusta. Lopulta vain sanoin painuvani kaupunkiin pitämään hauskaa ja sanoin että mies saa tehdä mitä haluaa. En vain jaksanut inttää enää, nukuin jopa yön yli tuon riidan kanssa ja yritin uudestaan jutella muttakun ei.

Tuohon "ollaan kavereita" hömpötykseen sanoin vain että eiköhän se ole aikamoinen klisee, kaikki sen tietää mitä siitä tulee.

Olen ajatellut antaa sille hieman nyt rauhaa, tarvitsen sitä itsekin. En jaksa heti viikon päästä olla ottamassa yhteyttä sillä haluan että se todellakin TAJUAA ettei tarkoituksenani ole ahdistaa. Typerää tässä meidän touhussa on se kun ei nähdä ja se näyttää jotenkin rakentavan musta ja tästä jutusta jotain ihme mielikuvia ja sekoilee sitten omiaan. Jatkuva tekstailu ja analysointi alkaa pursuta jo korvistakin ulos.

Pelkään kyllä että pilasin kaiken raivostumalla, mutta toisaalta olemme riitaantuneet kerran aikaisemminkin joten miehen pitäisi kyllä entuudestaan tietää että olen räiskyvä, itsepäinen tapaus.

Olen ajatellut kyllä vielä odottaa ja katsoa...Ehdin tässä välissä käydä jonku toisen kanssa treffeilläkin kun oli niin paha mieli ja ajattelin antaa koko jutun olla mutta ei siitä mitään tullut. Muut miehet ei saa mitään tuntoja aikaan kun tämä tilanne on tällainen.

Kuitenkaan en nyt keksi muutakuin että teen joka päivä mitä huvittaa, viikonloppuisin en aio kotona istua. Mies joko ottaa yhteyttä tai sitten ei...en tiedä otanko itse sitten joskus, paha sanoa kun fiilikset ovat vielä niin sekaisin.

Maria_T

En ole pohjanmaalta... Meilläkin on ollut tilanteita että tää mies on ollut ilkeä ja tosi kylmä mua kohtaan. Luulen että se johtuu siitä että sillon kun miestä rupeaa ahdistamaan on helpompi olla ilkeä ja käyttäytyä täysin idioottimaisesti kun sanoa suoraan mikä mättää ja että tarvitsee hieman tilaa.
Semmosessa tilanteessa mä olen sanonut miehelle ihan suoraan että jos sua ahdistaa tai on jotain muuta ongelmia tän tilanteen kanssa niin sano se suoraan, mä kyllä ymmärrän mutta älä käyttäydy mua kohtaan ilkeästi. Se on kyllä meillä toiminut ja oikeastaan sen jälkeen se ei ole käyttäytynytkään enää sillä tavalla.

Välillä tää mies soittelee useamman kerran viikossa ja pyytää että nähään ja välillä on mennyt viikkokin ilman mitään yhteydenpitoa ja yleensä sitten minä olen loppujen lopuksi ottanut yhteyttä. Toisella kerralla tää mies on sanonut että sillä on ikävä ja ihmetteli miksi en ole soittanut ja toisella kerralla vastaus on ollut että halusin olla yksin... Yritä nyt tostakin hitto päätellä jotain, pitäiskö ees soitella vai ei?? Siis miehet on kyllä vaikeita!!!

Mä kyllä sanoisin Murehtija että jos oikeasti haluat sitä miestä vielä nähdä tai muuten pitää yhteyttä niin soita sille. Voihan olla että on pelästynyt sun suorapuheisuudesta eikä ole uskaltanut soitella. Mutta jos käyttäytyy taas ilkeästi niin tee asia selväksi että sua ei kohdella niin, sano asia suoraan mutta älä ole ilkeä.

Maria_T

Tämä mies siis teki heti alkuvaiheessa selväksi ettei nyt pysty lupailemaan mitään koska edellisestä erosta oli niin vähän aikaa. Ja se sopi minulle oikein hyvin koska en itsekkään ollut täysin selvillä vesillä omasta erostani vaikka siitä oli jo useampi kuukausi. Mutta kun rupesin tutustumaan tähän mieheen paremmin niin ihastuin täysin ja samalla sain käsiteltyä edellisen eroni loppuun.

Tilanne on ollut todella vaihteleva alusta asti..vähän väliä olen stressannut tilanteesta että mitä tää nyt on jne. ja hetkittäin taas olen nauttinut tästä todella paljon. On jotenkin niin helppoa kun ei ole mitään sitoumuksia toiseen mutta toisaalta kuitenkin kaipaa jotain pysyvämpää. Muuten olisin varmasti lopettanut tilanteen mutta tämä mies on niin minun tyyppiseni etten haluaisi luovuttaa vielä. Olen mielestäni aika nirso miesten suhteen ja aika harvoin kohtaan miehiä jotka todella kolahtaa...

Nyt taas tuntuu siltä että voisin jatkaa tilannetta samanlailla kuin tähänkin asti koska on tässä paljon hyviä ja minuakin tyydyttävia puolia. Eihän tämä voi ikuisuutta jatkua näin mutta jos yrittäisi olla stressaamatta ja menisi vain päivä kerrallaan niin kauan kuin tätä jaksaa ja sitten taas katsoisi tilannetta uudestaan...

Mitä olette mieltä ystäväiset, kuulostaisiko edes jotenkin järkevältä idealta?

Nyytikki

Tähän ei taida löytyä oikeaa vastausta täältä, pahoin pelkään. Ymmärrän häntäkin, koska jos suhteeni päättyisi nyt, en haluaisi heti uuteen kun tuoreessa muistissa on vielä se tappio.

Tapailin yli puoli vuotta nykyistä avomiestäni, kunnes päädyin karjumaan hänelle kun kaikki oli epäselvää, että "mitä sä haluat, ollaanko vai eikö olla?" ja sitten päätettiin, että ollaan. Tuosta on 4v3kk aikaa jo :wink:

Tilanteenne ei voi ikuisuuksiin varmaan jatkua tuollaisena, jos olet tyytymätön siihen. Vaadi siis vastauksia, tai sitten peli poikki. Toki jonkin aikaa voi katsella tilannetta ja ehkä se toinen kaipaa vain aikaa, mutta jos haluat muutakin kuin vain nykyisen tilanteen, niin ei voi kuin sanoa, että tuskin se vaatimatta mihinkään muuttuu.

Maria_T

Mulla on sellanen hankala tilanne miehen kanssa jota olen "tapaillut" useamman kuukauden. Pitäis päättää jatkaako juttua samanlailla kun tähänkin asti vai lopettaa kokonaan..

Oltiin tavattu aikasemmin ja sitten tää mies otti muhun yhteyttä. Sen jälkeen ollaan "tapailtu"... Baarin jälkeen yleensä samaan paikkaan päädytään mutta ollaan nähty paljon ihan selvinpäinkin. Ongelma on nyt se että mä olisin valmis seurustelemaan mutta se ei. Se oli eronnut vähän ennenkun tavattiin ja haluaa viettää nyt huoletonta elämää. Ollaan kuitenkin sovittu että samaan aikaan ei ole muita kumppaneita mutta sen enempää ei olla sitouduttu.

Nyt sitten sanoin että jos ei halua seurustella niin tämä on loppu koska tämä tilanne ei riitä mulle. Se haluaisi kuitenkin jatkaa tilannetta samanlailla ja tarkemmin ajateltuna niin kyllä mäkin. Mutta jos jatkan niin voiko tämä tilanne ikinä muuttua tästä miksikään? Jos annan ajan vähän kulua niin olisikohan hän valmis sitoutumaan vai onko ihan toiveajattelua??

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat