Ollakko vai eikö olla? - Deittailu ja yöelämä

Tiny

Olen ollut hyvä ystävä erään miehen kanssa jo yli kaksi vuotta. Tunnemme toisemme hyvin ja pystymme juttelemaan asiasta kuin asiasta. Välillämme on aina ollut muutakin kuin ystävyyttä, jotakin enemmän. Tiedämme molemmat myös sen. Olen sanonut miehelle pitäväni hänestä todella paljon, mutta kuitenkaan " juttu ei ota alleen". Haluaisin enemmän... Mutta mies on niin vaikea. Pitäisikö vaan tarrata korvista kiinni ja moiskauttaa vai unohtaa koko juttu ja pysyä ystävinä. Minua raastaa tällainen kissa-hiiri leikki kun ei enään tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Hirveätä flirttiä ja puheita, mutta kuitenkaan mitään ei tapahdu. En halua kuitenkaan pilata loistavaa ystävyyttämme ryhtymällä liian ahdistavaksi. Mitä tehdä? :?

Kommentit (4)

Disturbance

Ymmarran kylla dilemman...

Mutta eihan tuossa ole muuta kuin kaksi vaihtoehtoa:
1) Joko teet asialle jotain
2) Tai hyvaksyt asiat niin kuin ne ovat (ja jaat ikuisiksi ajoiksi ihmettelemaan, etta "mita jos..."

Eli. Itse sanoisin sille miehelle suoraan, etta "jos ei ole kaynyt jo selvaksi, ma tykkaan susta paljon, ja haluaisin tutustua suhun vahan enemman." Tai jotain tohon suuntaan, mika nyt omaan suuhun sopii, vaikka etta "mulla on sua kohtaan vahan enemmankin tunteita"...

Tai sitten "eksytte" vaan samoihin bileisiin, ja perinteisesti vedatte parit liikaa ja paadytte siina lassyttamaan toisillenne?

Se riskihan tossa aina on etta ystavyys muuttuu, mutta se onkin sitten susta kiinni ootko valmis riskeeraamaan, vai pystytko sopeutumaan tilanteeseen, jossa sa haluaisit jotain enemman muttet tieda toisen tunteista.

Onnea kuitenkin! :)

sakura

Mä sanoisin, että elä riskeeraa. Mä jotenkin uskon, että kyllä se mies olis jotain tehny, jos olis ns. tosissaan. Tosin voihan se ajaltella samalla tavalla kuin sä..

Mutta kerran itse riskeranneena en enää riskeeraisi. Jos päädyt kuitenkin niin tekemään, niin tsemppiä sinulle! Kerrothan sitten miten kävi.

taizu

Junnasin eksäni kanssa juupas-eipäs juttua monta monituista vuotta.

En ole ikuna ennen itkenyt niin paljon kuin silloin. Olin ehkä riippuvainen jostakin läheisestä. Kaipasin hellyyttä, mitä ei tullut.

Moni ystäväni sanoi: Tee, kuten parhaaksi näet ja tuntuu. Älä uhraudu toisten takia, koska itse siinä kärsit jos annat toisen muokata.. ja itse muokkaajahan ei tule koskaan olemaan tyytyväinen lopputulokseen, jos muovautudaan toisen äkkipikaisiin.

Muistakaa että oma paras ensin.. sitten kun ollaan yksissä oman mielen kanssa niin sitten toinen saa vain yrittää tuotta muokkailua...

:wink: paras on olla silloin, kun saa olla omana itsenä ja saada rakkautta! (ja antaa sitä kanssa!)

pus

eikku

Voih! Toi on niin tuttua! Mä elän ihan samanlailla. Meillä tosin niin että molemmilla kiinnostusta, mutta kumpikaan ei uskalla aloittaa sellaista "virallista ja vakavaa seurustelua" Sitten vain jatketaan tätä juupas/eipäs -leikkiä. Tosin meidän tilanteeseen vaikuttaa hyvin paljon se, että toinen meistä lähtee Saksaan töihin...enkä se ole ainakaan minä! Eli mä en ehkä saa ikinä tietää tulisiko tästä jotain! :( Kaikki on ehkä jo toisin kun se sieltä tulee takaisin... :(

Joten Tiny ota sä härkää sarvista kiinni ja tee asialle rohkeasti jotain, koska niin minä tekisin jos se Saksaan lähtö ei olisi "mun härällä" edessä! :wink: :D Mutta jos juttu ei ota tulta alleen niin en usko kaveruuden kärsivän siitä kuin hetkellisesti. Ainakin tulisi asioihin selviys

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat