Kinkkinen juttu ulkomaalaisen kanssa, kuinka edetä...? - Deittailu ja yöelämä

Tigerheart

Kannattaa tehdä niin kuin sydän sanoo. Tietysti jos hän tosiaan on lähdössä jo kuukauden kuluttua pois, niin kannattaa miettiä tarkkaan, sillä siitä voi tulla sydänsuruja. Mutta sinä itse tiedät, mikä tuntuu parhaalta. Ja se kirje voi olla ihan hyvä idea, jos et tosiaan suoraan uskalla sanoa. :)

Kommentit (5)

marimma
dihihii
eikö keltään tulisi hyviä neuvoja...? :/

Ei varmaan kannata hätäillä. Ei täällä kaikki osaa tai halua sanoa näihin asioihin mitään ;) Puolen tunnin odottelun jälkeen on ihan turhaa alkaa vielä noin hermostumaan että aletaan kyselemään "eikö kukaan tiedä..?"

:)

katarii-na

Nää on aina vaiketa nää ulkomaalaiset tapaukset jotka lähtee pois.
Itse olin vuoden ulkomailla ja ihan loppumetreillä tutustuin ihanaan mieheen, joka oli aivan hulluna minuun ja joka olisi sopinut vaikka aviopuolisokseni. Ajattelin ettei se ota jos ei annakkaan ja heittäydyin aika kiihkeään suhteeseen viimeiseksi kuukaudeksi. ja mitä jäi käteen?
sydänsuruja, itkettyjä öitä, pahaa mieltä, ikävää..
Tiedän kyllä tunteen, että jos toinenkin on kiinnostunut, sitä ajattelee helposti että no onhan tässä kuukausi aikaa ja ehkä tälle tulee vielä onnellinen loppu. En sano ettei kannata tehdä niinkuin sydän sanoo, mutta tässä tapauksessa kannattaa kuulla myös järkeä, ja miettiä, haluaako laittaa itsensä likoon tuohon tilanteeseen.
Itseäni harmittaa vieläkin, koska elämäntilanteemme eivät salli yhdessäoloa ja kai rakastuinkin häneen siinä lyhyessä ajassa..
mutta tee niinkuni itse parhaaksi näät :)

dihihii

Juu eli iskinpä silmäni yhteen mielettömän hyvän näköiseen mieheen, joka on ulkomaalainen ja töissä vielä vähän aikaa Suomessa. Päätin sitten mennä juttelemaan hänelle, vähän niinkuin tutustumisen merkeissä, mutta se vähän lopahti, koska menin lukkoon hänen ulkonäöstä (tiedän, säälittävää...) näimme sitten toiseenkin kertaan, ja sitten huomasin, että mies taitaa olla myös melko ujo, vaikutti jotenkin tosi vaivaantuneelta seurassani, tai siltä, ettei tiennyt mitä sanoisi, joten hän ei sitten sanonut mitään. Mutta ei hän kuitenkaan siltä vaikuttanut ettei häntä yhtään kiinnostaisi. Nään häntä ehkä muutaman kerran viikossa sattumalta ja moikkaamme aina toisiamme, pitäisikö vain rohkeasti kertoa tunteistani vai yrittää vain kaverustua ensin.. voisinko myös samalla kun moikkaan, kysyä mitä hänelle kuuluu, vaikka emme varsinaisesti tunnekaan...? en oikein tiedä miten edetä ja kohtaamisemme on aina niin sattumanvaraista... raapustin jo kirjeenkin hänelle, mutta tulin siihen tulokseen, että se on melko naurettavaa, vaikka hän vaikuttaakin tosi suvaitsevaiselta ihmiseltä. hän ei puhu käsittääkseni mielellään englantia, enkä osaa hänen omaa kieltään kovin sujuvasti, joten siksi olen ajatellut kirjoittaa kirjeen. Taidan kuitenkin jättää sen antamatta, vai?

Ja toisekseen, olen miettinyt, että jos meille vaikka tulisi jotain juttua, niin hankkisinko vain turhaa kärsimystä itselleni, sillä hän lähtee Suomesta pois noin kuukauden kuluttua. Edetä vai ei? Olen kuitenkin todella ihastunut tähän ihmiseen.

paperikirahvi

Parasta olisi ehkä mennä suoraan puhumaan hänen kanssaan. Saanko kysyä, mistä maasta hän on kotoisin? (ai että olenko utelias?) :P Jos lähestyminen tuntuu hirveän vaikealta, kirjekin voisi olla hyvä vaihtoehto. Sinun täytyy nyt vain olla rohkea ja aukaista suusi. Ei tuossa jahkailussa ole mitään järkeä, jos aikaakaan ei ole paljoa jäljellä. Tsemppiä! :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat