Trauma elokuvasta - Terveys ja hyvä olo

girlfromthesea

Ajattelin kirjoittaa tänne ja kysyä neuvoa teiltä, jospa joku osaisi auttaa..

Siis, n. vuosi sitten tulin katselleeksi tv:stä yhtä kauheaa leffaa, sen jälkeen oli huono olo yms, mutta pian se kuitenkin unohtui mielestä ja kaikki oli ihan normaalisti ja hyvin. Kunnes nyt reilu kuukausi sitten menin lukemaan kaikenlaisia juttuja kyseisestä leffasta, arvosteluja kommentteja ym. En kyllä tajua yhtään että miksi...kai aloin kuvitella että sehän olikin ihan ok elokuva tai jotain :roll: Sitten kun niitä juttuja tarpeeksi lueskelin niin se leffa palautui sitten mieleeni ja alkoi ahdistaa kauheasti. Samalla menin lukemaan sen saman ohjaajan jostain toisestakin kamalasta elokuvasta jotain arvostelua.. Kun noita olin lueskellut niin tuli kyllä tosi huono olo, oksetti ja pyörrytti ja ahdisti. Ja sen jälkeen mulle on nyt sitten välillä tullut sellaisia yhtäkkisiä ahdistuskohtauksia, jolloin myös pyörryttää ja oksettaa tosiaan. Välillä taas se ahdistus on silleen taustalla pidemmän aikaa jolloin ei esim. tee mieli syödä yhtään ym. Nyt on kuitenkin ollut parempi tilanne oikeastaan, mutta silti ärsyttää niin kauheasti kun aina välillä ne asiat yhtäkkiä pamahtavat mieleen, aina uudestaan ja uudestaan...raivostuttavaa. Mitähän tässä voisi tehdä? Ajan kanssa varmaan häipyy tuo..? Mutten jaksaisi odotella!

Ja tosiaan niin..kysehän on vain jostain elokuvasta, enkä ole mikään heikkohermoinen mielestäni, ainakaan ennen en ollut... Ja on huvittavaa, että nelonen näytti kyseisen leffan, kaikkea sitä tv:ssä saakin näyttää nykyään. Mitenhän moni alle 15-vuotias senkin meni katsomaan..veikkaan että aika moni. Se alkoi yhden maissa yöllä, samaan aikaan kun nyt tulee vaikka erilaisia sarjoja joita teinit varmasti katselevat, esim. Salaiset kansiot subilta ym. Ja muutenkin samaan aikaan ja vielä myöhemminkin tv:ssä näytetään leffoja, joissa ei välttämättä ole edes K-merkintää... Ainiin ja en edes katsonut leffaa kokonaan, selailin muita kanavia välillä mutta jostain syystä palasin aina takaisin sille kanavlle..

Kommentteja, ajatuksia, neuvoja? Olisin kiitollinen.

Sivut

Kommentit (22)

diian

Nyt kiinnostaa että mistä elokuvasta (ja minkälaisesta) on kysymys!

En tiedä millainen elokuva sinun tapauksessasi lopulta oli kysymyksessä, mutta minulle jää helposti joistain kauhu- tai katastrofielokuvista pelkotiloja jotka pukkaa päälle vaikka kun joudun jäämään pariksi tunniksi yksin kotiin. Niille ei ole mitään järjellistä syytä ja silti tulee kauhea ahdistus ja mielikuvia elokuvasta, jonka katsomisesta voi olla vuosia.

girlfromthesea

Noh en mielelläni viitsisi edes mainita leffan nimeä, mutta olkoon sitten: Irreversible -niminen pätkä on kyseessä. Jokainen halukas etsiköön itse tietoa siitä, minä en halua sitä alkaa muistelemaan yhtään enempää. Joten siis toivoisin ettei nyt alettaisi keskittyä itse elokuvan sisältöön ja siitä puhumiseen, vaan siihen miten voisin unohtaa koko asian ja päästä noista ahdistusoloista eroon. Kiitos :)

girlfromthesea

Juu enpä minäkään enää viitsi katsella mitään sellaista jonka kuvittelisin olevan ahdistava tms. Enkä k-18 leffoja myöskään. Harmi sinänsä, sillä ennen katselin paljon erilaisia leffoja ja vaikka jotkut olivatkin ahdistavia niin olivat silti hyviä ja pidin. Enää en ota riskejä.

diian

Ala-asteen lopulla katsoin salaa Manaajan ja pari-kolme vuotta siitä ei mennyt päivääkään etten olisi ajatellut elokuvaa ja pelännyt asioita mitä siinä oli. Noina aikoina mietin, että jos en ikinä tulekaan pääsemään siitä yli, enkä pystyisi enää jäämään yksin ilman että olen vain sykkyrässä peiton alla ja pelkään ja katson mielessäni pakkosyötöllä sitä elokuvaa uudestaan ja uudestaan.

Pikkuhiljaa se kai kuitenkin helpotti, pelkoja tulee kyllä, mutta ne eivät tule heti kun jään yksin ja joka kerta ja ne harvemmin liittyvät enää mihinkään Manaajoihin. Painajaisissa elokuvan aihepiiri vainoaa vieläkin, mutta hereillä koen jo olevani "selvinnyt". Jokin aika sittenhän nuo näyttivät kyseisen elokuvan ja jonkinlaisen päänsisäisen painiottelun jälkeen suostuin katsomaan sen poikaystävän kainalossa. Pelkäsin kovasti, että jos uudelleen katsominen herättäisi ainaisen pelkäämisen uudelleen vuosiksi, ellei koko loppuelämäksi, mutta onneksi tällä kertaa se taisi jopa auttaa niiden vähienkin ahdistusten kanssa, kun sen sai katsoa turvallisesti toisen kainalossa ja aikuisemmin silmin kuin tuolloin.

On inhottavahko yhdistelmä rakastaa kauhujuttuja ja -elokuvia kaikissa hirveissä muodoissa, mutta olla sitten altis niiden jumittumiselle päähän ja täysin olemattomien asioiden pelkäämiselle. :?

_tiuku_

Tuo elokuvahan on todella järkyttävä ja kauhistuttava. Olisi huolestuttavaa, jos sen katsominen ei aiheuttaisi minkäänlaista vastenmielisyyttä tai ahdistusta. En itse ole sitä tosin katsonut, mutta tiedän sen muuten.

Ihmiset ovat kummallisia siinä, että he katsovat, vaikka tietävät, että olisi parempi olla katsomatta. Uteliaisuus on kai niin vahva. Näin on myös tosielämässä; kun ihminen jää junan alle, monet katsovat, vaikka parempi olisi olla katsomatta. Mutta tosiaan ei tarvita aina todellisen elämän tapahtumia, elokuvatkin riittää. Tässä elokuvassahan on käytetty lisäksi erilaisia keinoja, mikä vielä tekee sen vaikuttavammaksi.

Trauma on siitä "kinkkinen", että aika ei välttämättä paranna sitä, vaan sopivan ärsykkeen tullessa kaikki todellakin pompsahtaa mieleen. Sinun olisi varmasti hyvä käydä läpi tämän elokuvan faktat (tapahtumat) ja niiden herättämät tunteet läpi, joko esimerkiksi kirjoittamalla tai jollekin puhumalla. Se voi tuntua ahdistavalta, mutta olo voisi helpottua aika pian sen jälkeen. Varaa turvallinen paikka kirjoittamiseen tai turvallinen ihminen kuuntelemaan. Äläkä myöskään yritä torjua ahdistusta; tiedosta ja hyväksy tunteesi; ne johtuvat elokuvasta ja tälläisen elokuvan kohdalla on luonnollistakin tuntea ahdistusta. Uudelleen ei välttämättä kannata katsoa, voit jopa uudelleentraumatisoitua.

Kepatäti

Et ole yksin ongelmasi kanssa. Vaikka en ihan noin vakavia oireita saa, että juuri tietty yksittäinen elokuva/kohtaus mua jäis vaivaamaan, niin mä voin saada esim. elokuvan aikana paniikkikohtauksen (tai siis en ole koskaan saanut, koska osaan lopettaa) enkä nykyään käytännössä katso paljoakaan elokuvia, jotka sisältää väkivaltaa tms.

Eli käytännössä kaikki trillerit, kauhuleffat, rajut toimintaelokuvat on kaikki kiellettyjen listalla. Toki voin katsoa esim. toimintaelokuvaskaalasta jotain Fantastic Four tyyppistä kamaa, mutta esim. Rambo on mulle liikaa (tosin on tietty aika ääripään esimerkki).

Mun kaikki painajaiset liittyy murhaajin, vampyyreihin tai ihmissusiin ja on sekotuksia kaikista niistä kauhuleffoista joita oon joskus 12-16 vuotiaana katsonut. Ja nää painajaiset on oikeasti ihan hirveitä enkä muunlaisia näe.

Mitään sen avuliaampaa en osaa sanoa, mutta et ole ainut ongelmasi kanssa.. :?

girlfromthesea

Kiitos vain vastanneille. :) Hm niin, en tiedä sitten auttaisiko jutella jonkun kanssa asiasta.. voisi varmaan auttaakin. En vain ole viitsinyt kun olen ajatellut että jos sitten ahdistaa vaan enemmän niin olen koittanut vaan olla ajattelematta asiaa. Ajattelin että niin pääsisin helpommin eroon siitä.. Mutten nyt sitten tiedä. Esim. poikaystäväni kyllä tietää, että sitä elokuvaa katselin ja kerroinkin hänelle että oli kyllä kamalin elokuva ikinä. Kun tilanne oli nimittäin sellainen, että nauhoitin sen itse asiassa poikaystävälleni silloin aikoinaan, sillä hän ei ollut silloin täällä eikä voinut katsoa mutta oli kiinnostunut. Ja minä sitten samalla halusin urkkia millainenhan se onkaan...tai siis tiesin kyllä etukäteen itse asiassa jo, olin lukenut joitain juttuja. Typerä minä.. Ja loppujen lopuksi kävi niin ettei poikaystäväni edes sitten katsonut sitä kun ei ollut oikein aikaa ja yleensä katsotaan aina yhdessä leffoja, ja minähän en sitä uudestaan olisi alkanut mistään hinnasta katsomaan. Pitäisi varmaan jutella poikaystävän kanssa sitten..

Ja siis on kyllä huvittavaa koska en tosiaan katsonut sitä edes kokonaan ja siitä on yli vuosi. Ja kaikki oli ihan hyvin ja olin unohtanut koko asian kunnes nyt sitten reilu kuukausi sitten menin niitä hiton arvosteluja ym. juttuja lukemaan oikein urakalla. Ja kuten kerroin niin lukemisen jälkeen tuli yhtäkkiä sellainen ahdistuskohtaus, enkä vastaavia ollut ennen kai saanut, joten pelästyin sitä aika lailla, itse ahdistusta siis. Ja aloin pelätä että milloin sellainen tulee uudestaan. Itse asiassa en niinkään pelännyt mielikuvia elokuvasta vaan niitä kohtauksia/oloja, ja koitin torjua ne niin hyvin kuin osasin. Mutta olen tosiaan huomannut että parempi olla torjumatta, niin ei odotakaan/pelkääkään niiden tuloa niin. Enkä ole nyt sellaisia yhtäkkisiä oloja onneksi saanutkaan, välillä vaan tosiaan alkaa ahdistaa, muttei nyt mitään pyörrytystä tai oksetusta enää. Ja itseasiassa tänne kirjoittaminenkin on tuntunut auttavan. :)

leeah

Katsoin monta vuotta sitten ihan vahingossa elokuvaa, jossa pienen tytön (arviolta 11 vuotias) isäpuoli käytti häntä hyväkseen.. raiskasi ja pahoinpiteli. En yhtään muista elokuvan nimeä tms. mutta järkytyin pitkäksi aikaa, tuli pahaolo ja ahdisti.. Ja elokuva palautui aina mieleen jos satuin kyseisen miesnäyttelijän jossain edes vilaukselta näkemään. Jotenkin se on nyt jäänyt unholaan, en ole ajatellut sitä aikoihin, eikä nyt ajatus ala niin ahdistaa. Mutta en kyllä mitään hyväksikäyttöleffoja katso enään ikinä :?

diian
leeah
Katsoin monta vuotta sitten ihan vahingossa elokuvaa, jossa pienen tytön (arviolta 11 vuotias) isäpuoli käytti häntä hyväkseen.. raiskasi ja pahoinpiteli. En yhtään muista elokuvan nimeä tms. mutta järkytyin pitkäksi aikaa, tuli pahaolo ja ahdisti..

Monesti kun itse olen tällaista materiaalia nähnyt, on tullut jotenkin sellainen ihan perusteeton epäluuloisuus omaa isää ja muitakin miespuolisia ihmisiä kohtaan vähäksi aikaa.

Mietinpä vain, että miten sitten ihan oikeasti herkän ihmisen mieli kestää katsoa kaikkea sellaista, mistä täällä on puhuttu. Sellaista tavaraa kun kuitenkin tulee telkkarista koko ajan, jopa ihan vain mainostauoilla voi joskus nähdä sellaista mikä jää kummittelemaan.

Susannna

Mä olen saanut trauman jopa sellaisesta elokuvasta kuin The Day After Tomorrow. Mulla on joitakin pelkoja jotka liittyy kaikenlaisiin hallitsemattomiin luonnonilmiöihin, ja tuon jälkeen pelkäsin oikeasti, että jääkausi voi alkaa milloin tahansa ja noin rajusti. Onneksi olen päässyt pelosta jo eroon..

Elmeri

Mä sain joskus traumat The Ring elokuvasta kun olin kuudennella luokalla. En edes nähnyt siitä kun vähän sitä alkua. En edes tajua miten sain siitä ne traumat. Ekat yöt meni huoneessa värjötellessä ihan paniikissa. Mul meni puol vuotta niin, että pelkäsin ihan kamalasti ja olin tosi säikky ja mua ahdisti hirveesti.
Mua ainakin helpotti sitten kun olin seiskalla ja kaverit oli kattonu sen ja kyselin siitä leffasta että mitä siinä sitten tapahtu jne. Että se toi jotain helpotusta. Kuten toi Scary Movie 3:nen, koska siinähän tehdään pilaa ringistä. Ikinä en aijo sitä katsoa, koska mulla tulee välillä jotain ahdistuksia. Esim kerran tulostin oli päällä, enkä saanut sitä sammumaan vaikka yritin. Alko ahistaa ihan hemmetisti ja mieleen tuli kaikki ring jutut :'''D

En pysty myöskään katsomaan Supernaturalia, vaikka mä tykkäänkin siitä sarjasta. Sain viime hiihtolomal ahdistuskohtauksen ku olin yksin kotona ja aloin miettimään kaikkea niitä kauhua juttuja mitä niissä kävi.

Että, kyllä muillakin on tällasia ongelmia. Tiedän tunteen eikä oo kivaa :roll:

ether
Elmeri
Mä sain joskus traumat The Ring elokuvasta kun olin kuudennella luokalla. En edes nähnyt siitä kun vähän sitä alkua. En edes tajua miten sain siitä ne traumat. Ekat yöt meni huoneessa värjötellessä ihan paniikissa. Mul meni puol vuotta niin, että pelkäsin ihan kamalasti ja olin tosi säikky ja mua ahdisti hirveesti.

Minä typerys menin katsomaan kyseisen leffan 14-vuotiaana, ja olin seuraavan viikon ihan paniikissa. Vieläkin muistan, että "se päivä", jolloin elokuvan näin, sattui olemaan torstai, ja että pelkäsin niin hillittömästi kuolevani, että kiskoin talon jokaikisen telkkarin seinästä ja unohdin mustikkapiirakan uuniin :lol:. Tosin kukapa ei pelkäisi, sen jälkeen kun "viidentenä päivänä" olin isovanhemmillani kylässä ja heidän vanha tv:nsä päätti yhtäkkiä mennä lumisateelle... hrr.
Toinen leffa, josta sain aivan hirveät traumat, oli "Emily Rosen riivaaja", joka ilmeisesti perustuu tositapahtumiin (joskin tosiasiat lienee kuorrutettu aika paksusti hollywoodin tyyliin). Senkin katsomisen jälkeen sattui tapahtumaan jotain äärettömän pelottavaa; läppäri, jolla olimme poikaystäväni kanssa ko. pätkän katsoneet meni päälle keskellä yötä juuri sillä hetkellä kuin demonit itse elokuvassa aktivoituvat... joutui kulta kyllä hieman rauhoittelemaan ennen kuin sain unta.

Mutta asiaan. Jos minulta kysytään, itseään ei kannata kiusata kauhuleffoilla, jos ne tuntuvat liian pelottavilta. Toiset sanovat, että pelkäämiseen auttaa leffan katsominen porukassa, jolloin sitä voi myös "purkaa" jälikäteen. Itselläni ei tosin ole tästä hyviä kokemuksia; Yläasteaikaisilla "kavereillani" oli joskus tapana vuokrata joku kauhupätkä, painostaa minutkin katsomaan ja sitten hauskuuttaa toisiaan säikyttelemällä, esim, tarraamalla niskaani. Seurauksena aloin todella karttaa kauhua / leffailtoja, ja varsinkin ennen seurustelusuhteen aloittamista katsoin leffoja enimmäkseen yksin.
Kun vahinko on jo tapahtunut, eli kamala elokuva katsottu, itselleni paras tapa on pyrkiä etääntymään ja analysoida pätkää hieman etäämmältä. Tämä ei tietenkään ole niin helppoa kuin miltä se kuullostaa, mutta seuraavilla mantroilla pääsee hyvin alkuun.
- Elokuva on satua. Fiktiota. Viihdettä.
- ..myös tositapahtumiin perustuvien elokuvien käsikirjoituksissa on otettu vapauksia. Pelottavia tapahtumia on tarkoituksella alleviivattu, ja visualisoitu jotta kauhun lajityyppi täyttyy.
- Pelkäämisessä ei ole mitään pahaa; pelko on usein vain mielikuvituksen jatke, ja mielikuvitushan on yleensä merkki luovuudesta, älykkyydestä, jne.
- Näyttelijöillä on mahtanut olla hauskaa kaikkien lateksimaskien, ällökemmömmöjen, ym. kanssa.
- Pelottavatkin kohtaukset on filmattu, eivätkä ne synny itsestään saati kommelluksitta. Kuinkakohan monta kertaa Ringin "Samara" on esimerkiksi kompastunut matkallaan ulos siitä toosasta, tai jäänyt hiuksistaan kiinni, tai...
- Ei tässä yksin olla. Kauhuelokuva kuvastaa usein nimenomaan sen tekijöiden suurimpia pelkoja. Esimerkiksi A.J. Annila (Sauna-elokuvan ohjaaja) on myöntänyt avoimesti, että hänen elokuvansa on saanut vaikutteita nimenomaan sellaisista pätkistä, joita katsoessaan hän pelkäsi eniten. Myös Hitchcockin sanotaan pelänneen lähes omaa varjoaan.
- Elokuvan syvempi merkitys; onko pätkällä jotain muuta sanottavaa hirveiden zombien, ym. "välistä"?

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sanoisin että kannattaa katsoa mahdollisimman paljon elokuvia, tietysti sen oman sietokyvyn rajoissa. Mitä enemmän on nähnyt, sitä paremmin tunnistaa kliseitä, aasinsiltoja, viittauksia, ym. ja osaa tilaisuuden tullen repiä niistä huumoria. Jos ei ihan heikkohermoisimmasta päästä ole, kannattaa myös harkita jonkun aivan läpäksi heitetyn (scary movie, ym) tai muuten surkean (Dark Floors, jne) pätkän katsomista. Rentouttaa kummasti.

Magnolia

Järkevän tuntuisia neuvoja etheriltä.
minulla oli 14-16 vuotiaana teinigoottikausi, jolloin katsoin väkisin kauhuleffoja. kesti pari vuotta ennen kuin tajusin, että todella inhoan niitä. alan järjestelmällisesti pelätä, että minulle tapahtuu kaikki se kamala, mitä leffoissa käy. näen painajaisia vieläkin.

luulen, että pahinta elokuvissa on visuaalisuus. ihminen on tottunut luottamaan silmiinsä, ja nähtyä pahaa on siksi vaikea kieltää tai vakuuttaa itselleen, että se on fiktiota. aivot käsittelevät unen aikana paljon nähtyjä asioita, ja painajaisia syntyy helposti. nykyään jos kaveriporukassa tms katsotaan leffoja, joiden tiedän jäävän kaivelemaan mieltäni, katson muilta salaa ruudun ohi tai keskityn sipsikulhoon visuaalsiesti järkyttävimpien kohtausten aikana. samalla tällainen tyyli pätkii elokuvan, juonesta ei saa selvää ja kokemus ei ole muutenkaan kovinkaan intensiivinen. sillä tavalla elokuva ei aiheuta yhtä voimakkaita tunteita, kun siihen ei tempaudu mukaan.

ether
Magnolia

luulen, että pahinta elokuvissa on visuaalisuus. ihminen on tottunut luottamaan silmiinsä, ja nähtyä pahaa on siksi vaikea kieltää tai vakuuttaa itselleen, että se on fiktiota.

Tästä olen kyllä aivan samaa mieltä. Itselleni elokuvan pelottavuus korreloi myös aika vahvasti sen todentuntuisuuden kanssa. Iljettäviä örkkejä, peikkoja ja muita öttiäisiä katselee paljon helpommin, kuin inhimillisempää "pahaa", sellaista, minkä voi mielikuvituksessa helpommin siirtää arkipäivään - riivatut lapset, pelottavat rajatilailmiöt, silmitön pahuus, supervirukset, luonnonkatastrofit... hyi.

Magnolia

nykyään jos kaveriporukassa tms katsotaan leffoja, joiden tiedän jäävän kaivelemaan mieltäni, katson muilta salaa ruudun ohi tai keskityn sipsikulhoon visuaalsiesti järkyttävimpien kohtausten aikana. samalla tällainen tyyli pätkii elokuvan, juonesta ei saa selvää ja kokemus ei ole muutenkaan kovinkaan intensiivinen. sillä tavalla elokuva ei aiheuta yhtä voimakkaita tunteita, kun siihen ei tempaudu mukaan.

Kuullostaa kyllä niin tutulta :D. Aika monta DVD:n takakantta tai karkkipussin koostumusta on tullut opeteltua ulkoa..

Mistake

Minä katsoin (vahingossa) ensimmäisen kauhuleffani joskus tokalla luokalla Äiti ja isä olivat toisessa huoneessa ja telkku oli jäänyt päälle. Sieltä tuli joku ihmissusi leffa jota jähmetyin katsomaan. En saanut traumoja, päinvastoin kiinnostuin kamalasti kauhuleffaoista ja tähän ikävuoteen asti olen niitä katsonut.

Jotenkin en vaan ala ajattelemaan leffaa jälkikäteen, ja osaan erottaa todellisuuden epätodellisuudesta. Pyrin kuitenkin hakemaan sellaisia kauhuleffoja joissa ei ole vamppyyreja koska tunnen, että kyseinen leffa voisi olla minulle vähemmän pelottava :shock:
(Suosin Rest stop, Pahuuden kartano ja One missed call tyylisiä leffoja)

The Ring on kyllä ollut paras mitä olen nähnyt, oli törkeen hyvin tehty ja sopivan jännä :D Oi vitsi löytäisimpä mäkin tollasen leffan mikä pelottais mua aina :o hurjaa!

No ei siis kaikille ei sovi kauhuleffat olenkaan, mun kulta ei pysty katsomaan edes komedia kauhuleffoja kun on säikky kun mikä :roll:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat