Seinät kaatuu päälle :< - Terveys ja hyvä olo

Tin^

Olen 19-vuotias opiskelijatyttö, ja tänä syksynä muuttanut omilleni asumaan. Olen koko ikäni ollut ujo, epäluuloinen ja varautunut. Vietän suurimman osan ajastani yksin. Sanon muille, että nautin yksinolosta. Niin minä suurimmaksi osaksi ttenkin, mutta viime aikoina on alkanut ahdistaa.

Koko ala-asteen ajan olin koulukiusattu, ja uskon, että se on suurin syy siihen, miksi olen niin ujo, epävarma, epäluuloinen yms. En pidä itseäni minään. Vähättelen itseäni jatkuvasti, enkä uskalla avautua tunteistani.

Miehiin tutustun vain netissä. Ensisuudelmani sain tänä juhannuksena mieheltä, jonka olin juuri tavannut ensin chatissa, ja parin tunnin juttelun jälkeen hän sitten tuli kotipaikkakunnalleni ja yöpyi luonani. Ei halunnut muuta kuin hetken aikaa naisen läheisyyttä.

Tästä meni ehkä kuukausi, tutustuin taas netissä mieheen, jonka kanssa seurustelin kuukauden verran. Menetin hänelle neitsyytenikin, mutta mies päätti suhteen "välimatkan takia", vaikka oikeastaan pyöritti samaan aikaan ainakin 3 muuta naista.

Sen jälkeen minulla oli yksi yhden illan juttu, ja yhtä miestä tapailin hetken aikaa, suurimmaksi osaksi aikaamme vietimme seksin merkeissä. Molemmat miehet tapasin netissä.

Vajaa 2 kk sitten tutustuin taas uuteen mieheen netissä, rakastuin aidosti, ja hän sanoo rakastavansa minua. Vielä emme ole tavanneet. Tämä mies on masentunut, Ja sen ja välimatkan takia hän usein yrittää jättää minut, sanoo, että ansaitsen parempaa kuin hän. Kuitenkin hän aina pyytää anteeksi ja tahtoo vielä jatkaa, saoo muuttuvansa. Ja itse tarraan kiinni häneen kuin takiainen. Omista tunteistani olen varma, rakastan tätä miestä. Ja voin mielestäni sanoa tuntevani hänet, kun päivittäin juttelemme useita tunteja mesessä ja puhelimessa, ja olen jutellut hänen siskonsakin kanssa. Eli kommentteja siitä, että mies on feikki, en kaipaa. Molemmat ollaan rakastuneita. En vain tiedä, mitä pitäisi tehdä näiden ainaisten taisteluiden kanssa.

Miessotkujen lisäksi muutin tosiaan omilleni ja aloitin opiskelut alalla, josta olen aina unelmoinut. En vain saa motivoitua itseäni tekemään tehtäviä, tai kunnolla tutustumaan opiskelijatoveriehin ja esim. lähtemään ulos vapaa-ajalla.

Minkäänlaista motivaatiota ei vain ole, istun kotona koneella tai makaan sängyssä leffoja katsellen, ja suklaata syöden ja limsaa juoden. Tiedän, ettei se ole terveellistä, mutta ei vain tee mieli mitään. Ei oikeastaan edes niitä, mutta silti syön kunnes voin pahoin. Oikeaa ruokaa syön vain koulussa tai vanhempien luona. Yritän kieltää itseäni herkuttelemasta, mutta sorrun aina. Ja lihon. Ja inhoan itseäni ja läskejäni. Välillä työnnän sormet kurkkuun ja yritän oksentaa, vielä en ole kunnolla onnistunut siinä.

JA koko ajan ahdistaa. Rahaa ei juuri ole, en uskalla tutustua ihmisiin, en uskalla puhua asioista suoraan läheisilleni, en osaa hakea apua. En uskalla päästää oikein ketään lähelle. Tämä masentunut mies, josta kerroin, on ainoa ihminen, jolle olen ikinä voinut puhua ihan kaikesta. Rakastan häntä ihan tosissani, vaikkei sitä välttämättä uskoisi.

Häpeän itseäni, laiskuuttani ja saamattomuuttani, häpeän sitä, että lyön kouluni perseelleen jo ennen kuin ensimmäinen lukukausi on ohi, häpeän vartaloani, häpeän sitä miltä näytän.

Ei tästä puutu enää kuin se, että alkaisin ryyppäämään ja polttamaan, mutta kai se joku raja on minullakin oltava.

Mitä tässä voisi enää tehdä? Jotain kommenttia haluaisin saada, varsinkin tuon miehen suhteen...

Kommentit (1)

leeah

Hmmm.. minulla oli ikäisenäsi aika sama tilanne, tosin en vain omillani vielä asunut. Ahdistusta lisäsi se että asuin vanhempieni luona ja kuvittelin että omilleen muutto muuttaisi kaiken. No eipä se muuttanut, meni yli puoli vuotta kun elelin ihan samalla tavalla ahdistuneena ja saamattomana siellä omassa kämpässä.. Kokeilin netissä tutustua miehiin, mutta pettyähän siinä vai sai. Sitten ihan sattumata tutustuin tällä hetkellä yhteen parhaimmista ystävistäni, sen jälkeen alkoi kaikki muuttua.. Vaikka pieneltä asialta kuulostaa, niin se tosiaan muutti koko minun elämäni :) Yksi ihminen--> mieliala parani, aloin uskaltaa enemmän ja hänen avullaan aloin tutustua ihmisiin ja nyt ei voisi enää paremmin mennä.

Suosittelen sinua vain astumaan ovesta ulos ja uskaltamaan, tutustu ihmisiin ja kokeile jotain uutta harrastusta vaikka. Kun uskallat, huomaat pian että uskaltamisen ansiosta tulee parempi mieli jne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat