Dissosiaatiohäiriö - Terveys ja hyvä olo

gnirom

Mä en ole ennen kuullut ko. sairaudesta, mutta yhdistäisin tämän oireisiin joita mulla oli nuorempana. ei usein, mutta välillä musta tuntu siltä etten ollu oman ruumiini sisällä, en hahmottanu maailmaa kunnolla ja tuntui todella ahdistuneelta. nämä "kohtaukset" kesti yleensä korkeintaan pari minuuttia, minkä jälkeen palautu olo normaaliksi. eniten noita taisi ilmetä ala-asteen lopulla ja yläasteen aikana. syystä en tiedä, enkä nyt ole varma onko juuri sama ilmiö kyseessä, mutta kuulostaisi juuri siltä. nyttemmin noita ilmenee todella harvoin, ehkä kerran vuodessa.

yhdyn edellisiin, sulla on terry niin hyvä asenne että uskon sun jaksavan ponnistella sairauden parantamiseksi. paljon tsemppiä ja voimia! :)

Kommentit (8)

terry

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatioh%C3%A4iri%C3%B6 Wikipedia.

Mulla todettiin viime viikolla dissosiaatiohäiriö. Lyhyesti sanottuna se on sitä, kun mieli pilkkoo henkisesti liian kuormittavan informaation pieniksi palasiksi, jolloin ei pysy täysin tiedostetussa tilassa. Mulla tää haittaa tosi paljon normaalielämää, sillä kun saan kohtauksen, saatan toimia tavalla, jota en normaalisti edes hyväksyisi: teen siis omalle moraalilleni vastakkaisia juttuja. Tää on ollut tosi rankkaa ja rikkonut yhden erittäin tärkeän ihmissuhteen. :cry:

Onko kellään täällä kokemuksia kyseisestä sairaudesta? En saa oikeastaan tukea läheisiltäni, joten lähdin hakemaan sitä täältä...

Msuh

En tiedä, onko tästä sinulle sen kummempaa hyötyä, mutta toivon sinulle oikein kovasti voimia! Tiedän mistä sairaudessa on kyse ja ymmärrän ettei sen kanssa eläminen todellakaan ole helppoa. Lähes kaikille ihmisille tulee jossain vaiheessa elämää dissosiatiiviseksi tilaksi kutsuttuja tuntemuksia, jolloin tuntee ikään kuin olevansa oman kehonsa ulkopuolella. Jossain vaiheessa minulla oli näitä samoja oireita lähes päivittäin, mutta katosivat ajan kanssa. Olivat silloin kai jotenkin yhteyksissä paniikkikohtauksiini. Onko sinulla terry häiriö kuinka vakava? Tuleeko kohtauksia usein? Millaista hoitoa saat / alat saada? Suruttaa sinun puolesta, aivan kamalasti haleja! Sinun täytyy vain jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin ja luottaa siihen, että hoidot helpottavat oloasi pikkuhiljaa :)

terry

Kiitos, Msuh. :) Mä käyn psykoterapiassa hoitamassa itseäni, joten siinä mielessä mun tilanne on tosi hyvä. Kohtauksia tulee yhden läheisen ihmisen kanssa viikottain, ne ovat tosi vakavia. Lievempiä tulee muutaman kerran viikossa. On rankkaa, kun ei koskaan tiedä, milloin on täysin tiedostetussa tilassa ja milloin ei. :(

Yritän sitä tuolla terapiassa vähän avata, ja olen todella motivoitunut paranemisen suhteen. Matka vain tuntuu niin pitkältä siihen... Haluan vain päästä elämään normaalielämää.

ether

Hyvä ystäväni kärsi jonkinlaisista tietoisuuden, ym. ongelmista jokunen vuosi sitten. Koska hän oli tuolloin alaikäinen, tarkkaa diagnoosia ei ilmeisesti annettu (?). Psykoterapeutti, jonka luona hän kuitenkin kävi, selitti hänen oireilunsa dissosiatiiviseksi. Järin tarkkaa kuvaa minulla ei tästä ajasta ole, sillä ystäväni oli tuolloin todella eristäytynyt, eikä välillä suostunut edes arkiseen kanssakäymiseen yhtään kenenkään kanssa. Alussa tunsin vihaa ja hämmennystä, sillä kuvittelin toisen käytöksen johtuvan itsestäni. Myöhemmin hän sitten selitti, että eristäytyminen liittyi hän omiin, häiriöstä kumpuaviin pelon, ahdistuksen ja häpeäntunteisiinsa.
Sittemmin hän on kyllä toipunut, tosin ajoittain hänellä on omat kautensa, jolloin hän muuttaa käytöstään tiedostamattaan. Nykyään olemme läheisempiä kuin koskaan.

Ystävän näkökulmasta voin sanoa, että älä ihmeessä ota stressiä siitä, että lähipiirisi sulkee sinut pois. Läheisen ihmisen sairastuminen on tietysti aina kova pala, mutta aito ihmissuhde kestää sen kyllä - olettaen että jaksat ja uskallat pitää niistä kiinni. Kuten jo sanottukin, ota päivä kerrallaan, liikoja miettimättä. Älä häpeile, vaan ole ylpeä siitä että jaksat käsitellä asiaa parantuaksesi. Voimia :wink:.

terry

Ette arvaakaan, miten teidän viestit ilahduttaa. :)
Mä oon kanssa ollut eristäytynyt tän kanssa tosi pitkään, koska en tiennyt, mikä mua vaivasi, ja se hämmensi ja suututti myös mun läheisiä.

Diagnoosi helpottaa tilannetta, mutta samalla tuo tietoisuuteen sen, että nyt pitää alkaa tehdä töitä parantumisen eteen, ja se tie voi olla pitkä.

ether: Jaksan uskoa, että jotkut ihmissuhteet kestää tän vaiheen. Ja jos ei kestä, jään yksin ja se on rankkaa, mutta ainakin vahvistun ja paranen. Toivottavasti. [-o<

Msuh

Sinulla on terry ainakin todella hyvä asenne paranemisen suhteen! :) Olen varma, etteivät läheisesi sinua tämän vuoksi hylkää. Uskalla vain olla heille avoin sairautesi suhteen, sekin helpottaa varmasti heidän suhtautumistaan ja sinunkin jaksamistasi, kun mitään ei tarvitse salailla. Sairastuminen on kova pala, mutta se vahvistaa sinua takuuvarmasti. Kerro toki tännne tai johonkin muuhun ketjuun kuulumisistasi, jos se tuntuu helpottavan :) Täällä on lukijoita ja tukijoita riittämiin :wink:

terry

Huomasin, että sairauteeni liittyy ihan yleisesti realiteettien pelko. Mä pelkään todellisuutta. Miten siitä ikinä pääsee eroon... :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat