Laihuus tuhoaa itsetuntoni - Terveys ja hyvä olo

esiska

En löytänyt aiheesta joten aloitan uuden...
Onko muita pienikokoisia ja laihoja jotka kärsii tilanteesta? Itse olen tosi laiha (anoreksia tausta) ja se on tosi suuri itsetunnon romuttaja. En saa itseäni lihotettua enkä todellakaan pidä itseäni kauniina enkä viehättävänä.
Kulta yrittää valaa minuun itseluottamusta ja rakastaa sellaisena kuin olen, mutta silti haluaisin lihaa luitteni ympärille :cry:
Saan kuulla jatkuvasti kommentteja laihuudesta jopa tuntemattomilta :shock:
Tuntuu olevan yleisesti sallittua mainita laihuudesta mutta lihavuudesta ei saisi vihjaistakaan. Minulle kaikki luuranko-kommentit on verisiä loukkauksia. Olisi ihanaa kun vaatteetkin istuisi kunnolla ja olisi muotoja. Rinnat menee juuri ja juuri 70B kuppiin, mutta pylly on litteä kuin pikkupojalla :(
Onko muita kohtalon tovereita?

Sivut

Kommentit (25)

SunLion

pakko sanoa että b-kuppi on kuitenkin jo jotain..

muuten en osaa valitettavasti sua auttaa koska itse kärsin ylipainosta, sekin pitkältä osin sairaudesta johtuvaa.

tsemppiä! laihdutusrinkiä selaamalla löydät yhen tytön joka on myös samassa tilanteessa kun sä...ihan hyvä et perustit oman keskustelun..mutta laita sille vaikka yksäriä että se löytää tänne =)

minsku85

Mulla hieman samanlaisia ongelmia tai siis saan jatkuvasti kuulla laihuudestani, mutta minkäs teet kun en liho niin en liho. Tosin olen 148 cm pätkä ja painan joku 42 kg (korjaus..piti ihan vaalle mennä ja toi näytti 39 kg :shock: ). Urheilen kyllä 2-3 kertaa viikossa mutta ainakin miehen mukaan syön kun hevonen, mutta en lihoa. Rinnat kokoa puolikkaat tennispallot ja saisihan sitä isommatkin olla. Äitini oli myös tosi pieni ja laiha, että kai se periytyvää on. Ei mua enää niin harmita kun mitä harmitti pari vielä pari vuotta sitten kun oon hyväksynyt itseni nyt tälläisenä kun olen.

Ja mua ottaa kyllä vähän aivoon kun mua sanotaan hyttyseksi, rääpäleeksi, pulkannaruksi, tai joksikin muuksi joka viittaa minun pienuuteeni. Jotkut kai ajattelee et ei kai se nyt haittaa mut kun sitä ajattelee et toiset nimittelee ulkonäön perusteella niin se tuntuu pahalta vaikka en siitä sanokkaan. Se on jännää kun mua kutsutaan esim. laiheliiniksi ja mä sanon takas et mitäs ylipainoinen läski niin sitä katotaan pahalla. Läskejä ei saa sanoa läskeiksi mut laihoja saa kai sitten sanoa laiheliineiksi tai aliravituiksi jne. Plääh!

Mistake

Minusta pienessä kossa ja laihuudessa ei ole, vikaa.. itselläni on B70 kuppikoko mutta mielummin haluaisin pienemmät kuin suuremmat :D
Ei isot tissit ole kovin siistis mielestäni, ja mielummin olen laiha kuin lihava. Pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja löytää hyviä puolia itsestään ei aina vaan niitä huonoja.
Olen 165 eli en juurikaan kovin lyhyt mutta ihan ok pituinen, en haluaisi olla senttiäkään pidempi :)
Hassua että koskaan ei vaan voi olla tyytyväinen itseensä.. minua vaivaa ainavaan se, että mahani ole litteä. Tyhmää että välitän tuosta asiasta, ei se ole kenellekkään harmiksi eikä myöskään minulle.

Msuh
Mistake
Ei isot tissit ole kovin siistis mielestäni, ja mielummin olen laiha kuin lihava.

Tissit vain ovat sellainen asia, joihin ei itse voi vaikuttaa. Kuten ei painoonkaan joissain tapauksissa. Jos olisit toipumassa syömishäiriöstä, osaisit varmasti arvostaa ihmisiä, joilla on lihaa luidensa ympärillä.

---

esiska: Olisiko sinulle ravitsemusterapeutista tai vastaavasta jotain hyötyä? Suurin osa kokee laihuuden toitottamisen imarteluksi, eivätkä ymmärrä, että jotain se saattaa todella loukata. Ei ylipainoisillekaan jatkuvasti huomautella että vitsi mikä ihrakasa sie oot. Tsemppiä kovasti sinulle!

esiska

esiska: Olisiko sinulle ravitsemusterapeutista tai vastaavasta jotain hyötyä? Suurin osa kokee laihuuden toitottamisen imarteluksi, eivätkä ymmärrä, että jotain se saattaa todella loukata. Ei ylipainoisillekaan jatkuvasti huomautella että vitsi mikä ihrakasa sie oot. Tsemppiä kovasti sinulle!

Msuh: Olen yrittänyt päästä ravitsemusterapiaan, mutta on kuulemma jonoa, ja koska YLIpainoa ei ole,niin tilenne ei ole vakava. Painoindeksini on 15,2 joten pakkohan se on saada nousemaan.
Olet ihan oikeassa, jotenkin katsotaan oikeudeksi kommentoida laihuutta ja kehottaa lihottamaan. Ei lihavillekaan voi sanoa että laihdutappas niin olen viehättävämpi.
Olen vain kyllästynyt jatkuvaan piikittelyyn laihuudesta ja haluaisin niin näyttää naiselliselta. Onneksi rakas sentään tukee ja arvostaa mua vaikka olisinkin laiha, tietenkin hänkin toivoo minun saavan kiloja

Laurau

Kaikki puhui, että "pienet tissit on jees" vaikka esiska nimenomaan sanoi että tissit on ihan ok, mutta takapuoli litteä? Ainakin näin itse ymmärsin :lol:
OT:ta...

esiska, sun pitäisi alkaa pitää ruokapäiväkirjaa ja tarkkailla jatkuvasti, että syöt tarpeeksi. Suurenna annoskokojasi pikkuhiljaa, syöden kuitenkin terveellisesti. Eikö poikaystäväsi voisi olla siinä tukena, että tarkkailee kanssasi syömisiäsi? Vai ahdistaisiko se sua? Voisitte ottaa sen yhteiseksi missioksi, että "lihotetaan esiskaa 5 kiloa joulukuuhun mennessä" :D (onko 5kiloa liian nopea kuukausitahti? sunlion osaa varmaan sanoa paremmin)

Jesssi-

Mie oon kanssa todella pieni kokoinen ja olenpa kuullut sellasta kommenttiakin joskus että "hyi kun oot laiha,onks siulla joku anoreksia?!"Eihän tuollaset kivalta tunnu varsinkaan kun ei painolleen minkään voi.Kuulun vielä niihin jotka saa syödä melkein mitä vaan eikä liho.Nyt oon kuitenkin oppinu elämään kokoni kanssa.Tosin suhtautuminenhan riippuu paljon persoonasta ja ei miulla niin paha tilanne edes ole.

Seini

Mulla oli samanlaisia ongelmia yläaste- ja lukioikäisenä. Nytkin näen itseni vielä liian laihana, vaikka olen jo ihan normaalipainon rajoissa (painoindeksi taitaa olla nyt n. 19). Olen aina kuitenkin syönyt kunnon aterioita ja yrittänyt lihottaa itseäni, mutta taitaa olla geeneissä tämä laihuus...

Varsinkin teini-iässä nuo kommentit laihuudesta loukkasi tosi paljon. Oma äitikin epäili, että mulla olisi anoreksia. Siinä sitten vaan yritin vakuutella, ettei anorektikko söisi niinkuin minä...

Tavallaan tykkään siitä, että olen pienikokoinen, mutta sitten taas miettii, että olenko epäviehättävä, kun ei ole muotoja (mulla on niinpäin että rinnat on pienet, mutta peppu ihan ok.)

Laurau, 5 kiloa kuukaudessa kuulostaa ainakin mun korvaan tosi paljolta. Ymmärsin, että esiska yrittää koko ajan lihottaa itseään, mutta ei vain saa painoa nousemaan. Omalla kohdallani tuo 5 kiloa vaatisi ihan järjetöntä ylensyöntiä, tai niin ainakin luulen...

esiska

Kulta on ihana tuki, ei painosta syömään, mutta muistuttaa kyllä ja jos vain itse syö niin haarukka eksyy vähän väliä minun suuhun :D Monesti ehdottaa yhteisiä iltapaloja ja leffa iltoina hankkii naposteltavaa. Onneksi hän osaa suhtautua huumorilla riukuun vartalooni. Välillä ihan hävettää kun en voi olla upea nainen hänen silmissään (näin itse kuvittelisin)
Paino nousuun- projekti on kokoajan vireillä, mutta johonkin se kaikki energia kuluu kun ei kiloja tule....hmm pitäiskö rajoittaa jatkuvaa sängyssä riehumista :lol:
Viisi kiloa kuussa kuulostaa aika hurjalta :shock: eli 35000kcal ylimääräistä energiaa kuussa...eli joka päivä 1166kcal YLIMÄÄRÄISTÄ :shock: taitaa olla mahdotonta minulle, joka on 1000 kalorilla jo ihan mukavasti täynnä :( itku tää on vaikeaa ja vielä omatunnon kanssa tappelua kun anoreksia on vielä niin pinnalla ja tuore asia. Yli 4 vuotta olen sairastanut ja seurustelun alettua tapahtui niin suuri muutos ja asenteen korjaus että uskon kyllä pystyväni. Aikaa se vie ja tuntuu olevan elämää suurempi haaste :cry:
Onneksi kilot ei pelota enää, niitä kun saisi kertymään niin voisi edes joskus saada itsetunnon nousemaan ja rakastamaan myös omaa vartaloa :(

Seini

Niin, ehkä joku kilo kuukaudessa olisi sopiva tahti. Tai puolikin kiloa, jos tuntuu, että lihominen on tosi vaikeaa. Tärkeintä kuitenkin, että söisit ylimääräistä koko ajan.

Sanoit, että sinulla on vielä aika pinnalla tuo anoreksia. Sehän voi tehdä lihomisen tosi vaikeaksi, jos tunnet huonoa omaatuntoa syömisestä... Oletko puhunut noista tunteista poikaystäväsi/jonkun muun kanssa? En tiedä, kuinka pitkälle pelkkä puhuminen auttaa, mutta jotenkin noista ajatuksista olisi päästävä eroon.

esiska

Parin viikon syömätön kausi oli taas :( Ihan hävettää kun olen luvannu miehelle että syön. Siskollakin oli huoli heränny ja oli vihjannu kullalleni että voisiko hän pikkuisen tarkkailla kun toisella paikkakunnalla asun. Syön miehen nähden aina kun hän ruokaa laittaa, en viitsi kieltäytyä kun hyvää tarkoittaa. Mutta sitten se jääkin ainoaksi ateriaksi :?
Oli se aika kivasti sanottu mieheltä "otappas selvää kuinka paljon haluun sua sitten kun saat kiloja kun nytkään en malta näppejä erossa pitää" :D
Hävettää vain tämä säälittävä ulkonäkö, pelkään että mies säälistä sietää mua, kuka oikeesti laihaa pitäis viehättävänä :cry:
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, otan ne nyt tosissaan työn alle ja koetan edes kullan mieliksi lihoa, itselleni kun en sitä näköjään pysty tekemään

disturbed

Mulla on kanssa alipaino-ongelma (ei syömishäiriötaustaa). Olen 176cm pitkä ja tänä aamuna miehen vaaka näytti, että painaisin 45kg. En kyllä ihan usko sitä kun alimmillani olen painanut 48kg ja nyt olen mielestäni paremmassa lihassa kuin silloin.

Kuitenkin, alipaino + erittäin huono ruokahalu = jatkuva väsymys ja jaksamattomuus sekä muut alipainon mukanaan tuomat terveysongelmat.
Olen alkanut vetää yliannostuksen sinkkiä, pitäisi nostaa ruokahalua. Tätä menetelmää lääkärit käyttävät esim. anoreksiapotilailla nostamaan ruokahalua. Lisäksi mulle määrättiin unilääkkeet, joiden pitäisi nostaa ruokahalua.

Sairastin tuossa muutamia viikkoja sitten todella rajun ja pitkän oksennustaudin joka vei mut pariin otteeseen sairaalaankin tiputukseen ym. Sen seurauksena paino tippui todella alas, vatsalaukun koko pienentyi ja ruokahalu katosi ihan kokonaan. Mun pitää opetella syömään uudestaan. Vaikeaa, koska en erityisemmin nauti syömisestä. Vatsalaukun kokoa olen yrittänyt venytellä mutta mä en pysty syömään väkisin, en mitenkään.

Mietin, että onkohan mitään mahdollisimman luonnollista keinoa vielä yrittää nostaa sitä ruokahalua? Tai mitä mun pitää syödä, että lihon? Hiilihydraatteja tottakai mutta kun ne ei liikoina määrinä sovi muuten mulle yhtään. Banaaneja olen syönyt, mutta ne alkaa pian kyllästyttää. Valkoisia jauhoja, perunaa, pastaa (paitsi tummaa täsjyvää joskus harvoin), riisiä en syö lainkaan, liian korkea glykeeminen indeksi mulle eli kamalat mielialanvaihelut. Pitää olla tarkka mistä hiilarinsa ottaa (marjoista ja hedelmistä lähinnä). Rasva ei mua lihota vaan päinvastoin, tosin syön rasvaa silti runsaasti lähinnä ihoni takia. Rasvaista lihaa, voita, öljyjä, kermaa.

Karamellit lihottais hyvin mutta olen karkkilakossa, koska en halua tunkea semmoista määrää lisä,-väri- ja säilöntäaineita itseeni.

Turhauttavaa. Ei tää mun itsetuntoon vaikuta ja tissitkin on isot mutta ärsyttää kun ruoka on ongelma ja kroppa prakailee minkä kerkiää alipainon takia.
Lisäksi kaikki ihmiset tuttuja ja tuntemattomia myöten katsovat oikeudekseen huomautella mun alipainosta. Ei se mua häiritse muuten, mutta kun sen saman kuulee kuudetta kertaa samana päivänä eri ihmiseltä niin alkaahan se vähän ottaa kupoliin.

SunLion
minsku85
Äitini oli myös tosi pieni ja laiha, että kai se periytyvää on. Ei mua enää niin harmita kun mitä harmitti pari vielä pari vuotta sitten kun oon hyväksynyt itseni nyt tälläisenä kun olen.
joidenkin teorioiden mukaan ihmisellä on osittain periytyvä ominaisuus tuo rasvasolujen määrä. Lihoessa ne solut täyttyy rasvasta ja laihtuessa ne kutistuvat. Rasvasolut eivät silti katoa mihinkään...eli se että toiset lihookin herkemmin voisi selittyä tällä..on enemmän soluja minne rasva voi varastoitua, toki elämän tavat vaikuttavat tähän. Toiset joutuvat oikeasti siis taistelemaan kiloja vastaan, tai niiden saamiseksi. Aineenvaihdunnalliset erotkin ovat suuria....
siksi itse inhoan ylikaiken kun ei olla toisen kengissä ja arvostellaan silti suuntaan tai toiseen.,

esiska, mielestäni ei kannata kauheella tahdilla nostaa painoa ja puhtaasti mässäämällä..yritä unohtaa kaloreiden laskenta ja vaa'alla käynti..kyllä sinä vaatteistasi huomaat että painoa on tullut ja voit lopettaa kun parhaaksi näät. Syöt 2 lämmintä ateriaa päivässä, ja pikku hiljaa nostat annoskokoa. Väliin terveellisiä välipaloja...on selvää ettei herkkuja mässäämällä ole hyvä painoa nostaa.

esiska

Olen itse tullutkin siihen tulokseen, että en mässäilyllä halua enkä pystykkään painoa nostamaan. En edes pidä herkuista, pitsoista ym. epäterveellisestä, totutin itseni olemaan ilman ja opettelin inhoamaan niitä. Mielummin terveellisesti ja annoksia suurentaen. Ongelma onkin pikkuruinen mahalaukku ja toisaalta terveellinen ruoka ei juurikaan lihota. Yritän täydentää sitä sitten lisäämällä rasvaa esim. manteleista ja "juomalla kaloreita" eli kaikki mehut ja nektariinit.
Itselleni tämä on kova paikka, sillä taistelen edelleen lihomista vastaan vaikka halu parantua on kova. Jos sitä en itseni takia pysty tekemään, niin perheeni ja kultani takia.
Tosiaankaan mieletön roskaruuan mättääminen ei ole ratkaisu. Saisin vain huonon omatunnon, pilaisin ihoni, kolesteroli arvot kipuais pilviin ja mistä kaikki ravintoaineet? purkista?
Pikkuhiljaa pittää opetella syoöminen uudestaan. Nyt tavoiteeni on tottua rasvaan, öljyt ja pähkiät on kovassa kulutuksessa. Askel kerralaan :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat