Kyllästynyt epäterveelliseen elämäntyyliin. - Terveys ja hyvä olo

tuulitar

Nyt sitten kyllästyin ihan oikeasti. Syön kokoajan jotakin ilman tarvetta, ilman nälkää, ihan vain siksi että syöminen on kivaa. Loppuunsa, ne mitä syön (karkit, sipsit, muut herkut, ihan yksinkertaiset leivät) eivät ole edes hyviä, senkus jotaki alas vaan... :roll:

Lisäksi sanon aina että harrastan paljon liikuntaa. Crosstraineria, arkiliikuntaa (pyörällä, ei autoa käytössä), sauvakävelyä, juoksulenkkejä, jumppia...

Mitä se on oikeasti? Saatan pyöräillä kauppaan ja kotia, ja sen jälkeen vaan istua kotona läppärin ääressä! Silloin tällöin, pari kertaa kuukaudessa se crosstrainerikin pyörii.

En ole edes iso (160/53) mutta olen todella kyllästynyt tähän tyyliin mitä elän... Enkä tasan pysy näissä mitoissa jos näin vielä jatkan.

Haluaisin mennä ja tulla ja olla ulkona, mutta näin sitä on niin mukavuudenhaluinen. Haluaisin lukea kirjoja, käydä teatterissa, nähdä enemmän kavereita. Joten paljon on tehtävää.

Muita samassa tilanteessa? Ehdotuksia, neuvoja, kokemuksia?

[color=red]
-edit: otsikko by sunlion[/color][color=violet][/color]

Kommentit (11)

Kiira

Olen juu ollut samassa tilanteessa. Se on vaan niin paljon kivempaa ja helpompaa jäädä makaamaan sohvalle, ja katsoa jotain turhanpäiväisiä sarjoja / leikkiä tietokoneella.
Mutta sekin on totta, että jos saat itsesi nostettua ylös siitä sohvalta, ja käyt edes pienen lenkin kävellen / pyöräillen / rullaluistellen, niin olo on paljon parempi kuin jos vain makaisit sohvalla! Minä tein niin, että ehdotin yhdelle kaverille lenkkeilyä joka ilta. Sovittiin tietty kellonaika, jolloin lähdetään (toki tästä joustetaan, ei ole kiveen kirjoitettu :lol: ), satoi tai paistoi. Ja vaikka mulla ei todellakaan kiinnosta lähteä kotisohvalta yhtään mihinkään, kun ulkona tuulee & sataa vettä, kaverin kanssa on pakko lähteä lenkille, kun ollaan sovittu. Ja on kyllä voittaja olo kun tulee takaisin :) Jotenkin tuntuu, että kun käy edes lyhyen lenkin päivässä, niin on enemmän virtaa vielä seuraavanakin päivänä!
Minä ainakin jäin koukkuun niihin pieniin lenkkeihin, ja nyt tuntuu, että tulen hulluksi jos en pääse lenkille :shock: Ja lähden jopa yksin, en enää välttämättä edes tarvi kaveria lenkkeilemään :)
Suurin askel on se, että edes kerran nouset siitä sohvalta, ja käyt jossain. Kaupungilla, kirjastossa, teatterissa.. Kyllä se siitä lähtee :)

lady_luck

Mulla on vähän sama homma ton syömisen kanssa. Rakastan vaan niin älyttömästi hyvää ruokaa ja varsinkin hiilihydraatteja: leipää, pastaa, pullia, kakkuja, karkkeja...ihan toivotonta. Aloitan joka päivä "uudet elintavat" ja yleensä viimeistään illalla puputan jo jotain muffinssia. Eikä se auta asiaa että asun saman katon toisen yhtä pahan herkkusuun kanssa.

Aiemmin kävin lenkkeilemässä 4 kertaa viikossa, mutta huono kunto ja kova kilpailuhenki ja vertaaminen muihin juoksijoihin sai aikaan sen, että koko homma alkoi maistumaan puulta. Varsinkaan kun kunto ei tuntunut paranevan, ei vaikka tein kaiken niinkuin muut juoksijat ja juoksukirjat opastavat. Useamman vuoden sitä harrastin, mutta noin vuosi sitten lopetin kun tajusin ettei musta ilmeisesti tule juoksijaa. Olin tosi pettynyt ja sen jälkeen ei oo tehnyt kauheesti mieli ruveta harrastamaan mitään liikuntaa.

Aina ajattelen että sit kun pääsen ihannepainooni, sitten alan urheilemaan koska sitten ei tarvitse enää yrittää laihduttaa (laihdutus ja urheilu yhdistelmä ei sovi mulle, pistää kropan liian tiukille). Mut kun ei toi painokaan näytä laskevan, ei ainakana näillä elintavoilla...niin aikaa vaan kuluu eikä mitään tapahdu.

tuulitar
SunLion
Eikai siinä muu auta kun ottaa itseään niskasta kiinni :roll:

Tämäpä se. Katselinkin jo aiemmin tuota laihdutusketjua, mutta totesin jättäväni sen omaan rauhaansa kun periaatteessa ei mitään laihtumistarvetta ole, jolloin laihariruokavalio ei ole oikein pätevä.

Naposteluketjukin tuli eilen luettua, mutta olisi ehkä parempi opetella silti syömään Oikeaa Ruokaa kuin naposteltavia päivät pitkät. :roll:

Tämä päivä sentään alkoi hyvin, toivottavasti osaan samaan malliin jatkaakin. Pitää vain keksiä tekemistä että voi loppupäivän pysyä poissa koneelta ja jääkaapilta (siis naposteltavista, pitää ne oikeat ateriat sentään syödä)

Tuntui hassulta laittaa aamusta ruokaa jotta sain lounaaksi ja päivälliseksi lämpimän ruuan. Kun varmaan viimeiset puoli vuotta on mennyt vain napostelulla, ilman lämmintä ruokaa (paitsi ne pari kertaa ravintolassa).

Niskaote jatkuu...

sitruunaviipale

Mulla on ihan samanlainen ongelma! En harrasta minkäänlaista liikuntaa, en kävele pitkiä matkoja tms. Syön jatkuvasti, vaikka ei olisikaan nälkä, syön vain kun tekee mieli. Kuitenkin en ole lihava, liian hoikka pikemminkin (n. 162/45) ja ikää löytyy vasta 16. Aina lupailen itselleni, että nyt alan käymään lenkillä. Yleensä käyn kerran ja sitten se "unohtuu". Laadin itselleni ns. liikunta-kalentereita, mitä noudatan korkeintaan viikon. Mulla vaan ei ole mitään motivaatiota liikkumiselle, koska en halua tiputtaa painoa tai kiinteytyä.

Minulla on huono kunto, hengästyn erittäin helposti ja vatsaa alkaa pistellä esim. lyhyenkin juoksumatkan jälkeen. Mulla on esimerkiksi koululiikunnasta vain huonoja kokemuksia, sitä kautta en ole löytänyt urheiluharrastusta. Jos keksisin jonkun urheilululajin, jota haluaisin harrastaa, eivät vanhempani suostuisi harrastusta kustantamaan, koska luulisivat minun lopettavan sen heti.

Mä olen siitä outo, että en juurikaan tykkää pullasta tai jäätelössä (syön jäätelöä muutaman kerran vuodessa, tänä vuonna syömäni jäätelöt voisin laskea yhden jäden sormilla). Mun pahe on sipsit. Mun tekee mieli sipsiä lähes koko ajan..

tuulitar

Kuinkahan paljon meitä tällaisia oikeasti on? Olen monesti epäillyt, mutta kuka tietää. Veikkaan, että suurin osa ei edes istu koneen ääressä, ja nekin jotka istuvat tuskin löytävät tänne kertomaan asiasta.

Itse en ole niinkään enää teini-ikäinen, 21 alkaa olla mittarissa. Koen ongelmaksi ehkä eniten sen, että jokapaikassa toitotetaan että näin ja näin paljon pitää liikkua päivässä, viikossa ja kuukaudessa. Näin paljon pitää olla terveys-, kunto- ja luuliikuntaa. Totta kyllä että liikunta edistää terveyttä, mutta noilla ohjeilla saa aika äkkiä liikunnan tuntumaan jälleen kerran ala-asteen pakkopullalta.

Kolmas päivä itsekuria jatkuu. Jostain ihmeestä löytyy vaan virtaa vielä illallakin auringon jo laskettua laittaa tossut jalkaan ja käydä vaikka vähän kävelemässä. Sauvatkin eksyivät jo kerran mukaan. Jääkaappiin eksyi varovaisesti salaattitarvikkeet ja pöydälle pari omenaa ja satsumaa.

Muoks: Ihmettelin tuossa tovi sitten, että mitä edes on terveelliset eväät. Mitä pitäisi syödä ja mitä ei. Sitten löysin tämä: [url]http://www.whfoods.com/foodstoc.php. Joudun toteamaan, että voin syödä ihan kaikkea, kun jätän kaiken "roskan" pois. Eli lähinnä turhat naposteltavat mitkä jo lasken kuuluneeksi siihen edelliseen elämään. Listassa on kyllä kohta "low fat" minkä nakkaan samantien kankkulan kaivoon, ja ostan tilalle täysrasvaisena kermoja, juustoja, mitä tahansa.

lily

Mulla oli aikoinaan sama ongelma. Olen aina ollut hoikka ja vaikka söisin mitä, se ei kerry mihinkään. Varsinkin teini-iässä kaverit oli kateellisia kun mun ei tarvitse edes liikkua hoikan ulkomuodon eteen. Niin mä sitten itsekin uskottelin että mitä sitä turhaan liikkumaan, koska ei siinä olisi mitään tavoitetta. Kunto kyllä oli aivan pohjalukemissa, mutta olin melko tyytyväinen kroppaani. Ylä-asteen liikuntatunneilta oli jäänyt sellaiset traumat kaikkea liikkumista kohtaan, ettei edes tehnyt mieli ajatella asiaa.

Muutama vuosi sitten kyllästyin noihin "ootpas riuku"-puheisiin, otin itseäni niskasta kiinni ja aloin käydä salilla. Jatkoin päättäväisesti, muttei tuloksia tullut, koska ruokavalio oli mitä oli. Aloin sitten kiinnittää siihenkin huomiota, etsin netistä tietoa miten tulisi syödä saliharjoittelua tukevasti. Muutaman kuukauden noudatin niitä, jolloin tuloksia alkoi näkyä ja täytyy sanoa että tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kroppaani, koska sieltä oikeasti löytyy muutakin kuin luuta ja nahkaa (vaikken nyt mikään anorektikko aiemmin ollutkaan). Kun salilla käynnistä tuli rutiinia ja sain varmuutta kroppani suhteen aloin käydä myös erilaisissa jumpissa ja spinningissä ja sen jälkeen liikunta on jämähtänyt automaattisesti osaksi elämää ja käyn milloin missäkin tekee mieli. Parasta antia on alussa se hyvä olo treenin jälkeen kun on antanut kaikkensa (siihen jää koukkuun :wink: ) ja tietysti tulokset ajan kanssa. Lisäksi huomaan olevani paljon tarmokkaampi ja iloisempi ihan yleisestikin mitä ennen.

Mun neuvo on, että otat asioista selvää, teet suunnitelman ja noudatat sitä vaikkei tippaakaan tekisi mieli. Ajan kanssa se muuttuu rutiiniksi. Mun mielestä alkuvaiheessa kannattaa jättää hyötyliikunnat ja kotijumpat suunnitelmien ulkopuolelle, koska niistä tulee helpoimmin luistettua. Kannattaa liikkua siis oikeasti ja kun rutiini on löytynyt, voi alkaa hyötyliikuntaakin tavoitteellisesti lisäämään.

daimon

Kuulostaa erittäin tutulta. Olen normaalipainon sisällä, mutta 7 kiloa saisi tippua niin olisin tyytyväinen. Olisin silloin edelleen normaalipainoinen. Elämäntapani on vain hyvin laiska. Tulee istuttua aivan liikaa.

Nyt olen sentään alkanut käydä kerran viikossa jumpassa ja ensi viikolla aion yrittää, että käyn kaksi kertaa viikossa. Hyötyliikuntaa ei tule juuri ollenkaan. Kouluun on vain 5 min matkaa, jonka kävelen.

Haluaisin olla reippaampi ja energisempi. Lopettaa turhien herkkujen mussuttelun. Sipsit ovat suurin heikkouteni. Ja jos mulla on jotain herkkua kotona, niin en vain voi olla syömättä sitä. Kuntoa pitäisi saada kohotettua, etten heti hengäty. Olen myös ihan jäykkä, joten liikkuvuuttakin pitäisi lisätä.

Olen monta kertaa yrittänyt, mutta aina sitten livennyt :(

Jaeniver

Täällä taas yksi napostelija lisää. Viime viikonloppuna kyllästyin ja päätin mennä sipsilakkoon. En aio ostaa kotiini yhtään ainutta pussia tai tuubia sipsejä. Oikeasti meni hermo siihen, että saatoin syödä viikonlopun aikana kaksi bringlestuubia sun muita suolaisia herkkuja. Karkeista, jäätelöstä, pullasta tai muista herkuista en välitä, mutta sipsit ja juustot ovat heikkous. Saa nyt nähdä, miten lakko etenee.

Päätettiin poikakaverin kanssa aloittaa sulkapallo tai joku muu harrastus, kun molempien eläämäntilanne sen sallii. Olihan minulla tuo kuntosalikorttikin jonkun aikaa, mutta eihän köyhällä opiskelijalla ole varaa sellaisia pitää. :roll:

Niin ja oikeasti, minun on alettava radikaaleihin toimenpiteisiin, kun ylipainoa alkaa olla. Vähintään 10 kiloa haluan pudottaa.

tephanis

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa, mutta elämäntyyliä haluaisin muuttaa. Mäkin napostelen, ja liikun aivan liian vähän. Olen aina vedonnut siihen et joo, mä käyn kolme kertaa viikossa kahden tunnin cheerleading-treeneissä, missä teen lihaksia ja käytän muutenkin koko kroppaa, mutta mutta kun enää ei luultavasti ole aikaa eikä rahaa jatkaa harrastusta, eikä oikein innostustakaan kun joukkue nuorenee koko ajan ja itselle tulee vuosia lisää. Nuorimmat joukkueesta ovat 15 ja minä toisiksi vanhimpana 20.

Miten saisin itseni revittyä kuntosalille, kävelylle tai jonnekin? Suunniteltiin poikaystävän kanssa, että aletaan pelaamaan sulkapalloa viimeistään tammikuussa kun hän pääsee intistä pois.

Salilla käymistä oon miettinyt, mutta en vaan osaa tehdä siellä mitään yksinäni ja joku personal trainer, opiskelijalla sellaseen varaa oo :? Huonoin homma tässä liikkumisessa on se että talvella opiskelen koulussa, jossa joudun viettämään viikot ja se on keskellä metsää ja peltoja, vieressä menee semi-iso autotie ilman katuvaloja ja jalkakäytäviä joten hirveesti ei tee mieli kävellä. Ehkä pitäis sit taas ottaa tavaksi iltalenkki kaverin ja hänen koiransa kanssa, sais ittensäkin liikkeelle eikä tarvis kökkiä koululla kämpässä. Pyyh. Miks pitää olla saamaton? Ja miten mulla voi olla edelleen huono kunto kahden vuoden cheerleading-treenien jälkeen? (Okei, kesätauko ei ehkä auttanu asiaa :lol: eikä sekään et koulusta ja ulkomaan työharjottelukeikalta ei pahemmin päästä treeneihin)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat