Ne vanhat asiat, jotka yllättäen alkavat vaivata - Terveys ja hyvä olo

mandii

Onko täällä muita sellaisia, jotka itsenäistyttyään (n. parinkympin ympärillä) ovat alkaneet miettiä asioita, etenkin menneitä, liian syvällisesti, jotta ne alkavat vaivata, suorastaan itkettää/masentaa?

Itse huomasin vuosi sitten, kun olin vuoden asunut kaukana lapsuudenkotoa, miettiväni miten vähän isäni on ollut paikalla, kun olen ollut lapsi. Tästä ja noin tuhannesta muusta muistamastani asiasta päädyin siihen tulokseen, jottei olemassaoloni ole ollut isälleni kovinkaan merkittävä asia. Kului vuosi, ja menin synnyinpaikkakunnalleni kesätöihin. Sairastuin keuhkokuumeeseen, joka pääsi niin pahaksi että oli viedä hengen. Kun isä tuolloinkaan ei ollut paikalla vaikka hänellä oli kesäloma eikä pitänyt sairauttani kovinkaan kummoisena, niin kyllä kirpaisi.

Nyt kun olen jo toipunut, niin en saa asiaa mielestä - itkettää joka ilta. Jotenkin ihan kelvoton olo, kuin olisin ollut lapsena vääränlainen tms. Pienenä asia ei vaivannut kun luulin jotta oli ihan normaali isän rooli, jotta lasten kanssa ei olla ja että kaikki isät käyttävät kaiken kotona-oloaikansa autotallissa olemiseen ja traktorissa istumiseen.

En vain tajua, miksi näin monen vuoden jälkeen olen juuri kotoamuuton myötä alkanut itkeä tätä asiaa. Mietityttäneitä asioita lapsuudesta on toki muitakin, isäasia on vain päälimmäinen. Liittyyköhän vain itsenäistymiseen vai olenko kenties tulossa hulluksi? Löytyykö muita samanlaisia kokemuksia?

Kommentit (3)

cryo

Se nyt ei miulle oo mitään uutta et vanhemmat ei oo välittäny. Toki osittain on, mutta silti lapsuus meni sattuneista syistä ketuilleen. Ei jaksa ees itkeä/murehtia ko. asiaa. Akuutimpiakin murheenaiheita on.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat