Dementia - Terveys ja hyvä olo

Kuukissa

onko teillä kokemuksia dementiasta?
mun pappa, mun äiti ja poikaystävän pappa ovat sairastuneet dementiaan..
äidin dementia todettiin viime kesänä ja se on melko alussa vasta, mut
silti huoli painaa joka päivä ku tietää mitä on tulossa..
voi hyvinkin olla että olen omaishoitaja vielä jonain päivänä..
olis lohduttavaa kuulla teidän muidenkin kokemuksia
dementia on jotenkin niin sydämetön sairaus, se raastaa läheisiä ja muutenkin,, elämä osaa olla niin julma joskus.. miten te osaatte suhtautua?
mistä te saatte voimia?

Kommentit (8)

celia

No juu sen verran on dementiasta kokemuksia että olen ollut pitkäaikaisosastoilla työharjoittelussa/töissä, suljetulla dementiaosastolla työharjottelussa+näytössä ja papallani oli Alzheimerin tauti. Paremmin osaa suhtautua vieraiden ihmisten sairauksiin kun sitten taas lähiomaisen. Olihan se raskasta kun pappa ei tuntenut minua mutta jotenkin siihen vaan osasi suhtautua. Ja toisinaan mietinkin että olinko liian "ammatillinen" kun kyse oli omasta isoisästä.

TaskuMyy

On jonkun verran, että olin vanhustenkodissa jossa oli muutama dementoitunut asiakas..

Jos ymmärtää sairauden niin osaa suhtautua siihen. Itse ainkin luin paljon dementtiasta enneko menin ks. paikkaan harjotteluun..
Dementikot ovat erilaisia; toiset ovat hyvinkin kilttejä ja toiset todella aggressiivisiä. Kumpiaki olen nähnyt..

Faunastic

Ei mummilla varmaan varsinaisesti dementiaa ole todettu, mutta kyllä sukulaiset huomaa, ettei sillä oikein ajatukset kulje.. Hyvinä päivinä mummi muistaa kaiken mitä sille on kertonut ja kertoo itsekin asiansa vain kerran. Huonona päivänä hän saattaa kysyä monesti jostain samasta asiasta. Ja jos hänelle kertoo jotain pidempää juttua, hän saattaa yhtäkkiä kysyä ihan jotain asiaan kuulumatonta. Kerran hän puhutteli miestäni veljeni nimellä ja toisella kerralla kun olin käymässä mummini luona yksin, hän kysyi, että olenko joskus mennyt naimisiin. Siinä sitten rauhallisena selitin, että on siitä jo aikaa, sinäkin olit paikalla..

Isältä olen kuullunut paljon juttuja, mummi on hänen äitinsä. Isä käy usein hänen puolestaan kaupassa (mummi ei ole kahteen vuoteen poistunut kuin lääkäriin) ja mummi ei ikinä muista mitä kaupasta on tuotu ja miten paljon hän on rahaa antanut mukaan eikä muista ikinä onko hän saanut rahoja takaisin.

Huolestuttaa, vaikkei ikää olekaan kuin reilu 70.

celia

Muistan tapauksen opiskeluajoiltani jolloin olin suljetulla dementiaosastolla. Mies oli vähän päälle 90-vuotias, hyvin kiltti ja ikäistään nuoremman näköinen/oloinen. Sairasti kuitenkin Alzheimerin tautia. Muistan erään kerran kun mies itki käytävällä kun kukaan ei antanut edes yhtä markkaa että voisi soittaa kotiin kun siellä ei tiedetä missä hän on. Navettahommat on tekemättä, lapset saattaa olla yksin jos äiti on mennyt kylälle hoitamaan asioita.

Tuo vaan oli niin sydäntäsärkevää kun vanha mies tosissaan uskoi hänen aikuisten lastensa olevan vielä lapsia jne. Kun ei tiennyt että korjaako tuota harhaa vai onko ihan mukana jutussa. Taisin kuitenkin vaan yrittää kääntää keskustelua toiseen suuntaan jotta ne "lapset" unohtuisivat.

Faunastic
SunLion
faunastic, sit pitäis mennä muistitutkimuksiin jotta saadaan lääkitys että dementian eteneminen hidastuu!

Joo, ollaan sitä isän kanssa ja hänen sisaruksien kanssa puhuttu, mutta mummi ei kuuntele meitä... :evil: Se väittää olevansa ihan kunnossa. Tai sit se ei vaan halua myöntää tosiasioita. Äiti olis jo viemässä sitä lääkäriin, mutta isä on kieltänyt sitä tekemästä mitään :D

Asha

Vaikee ketään on pakosta hoitoon viedä. Kannattais ehkä kysellä tietoo joltain dementiayhdistykseltä. Niiltä varmaan sais neuvoo mitä tuommosessa tilanteessa voi tehdä. Koska jos dementia etenee pitemmälle ni jossain vaiheessa ihminen ei enää osaa huolehtia tavallisesti syömisestä ja päivittäisestä hygieniasta ym. Dementoivasta sairaudesta riippuen saattaa jossain vaiheessa tulla tasapainohäiriötä ja kaatumisia. Yleensä dementian eri vaiheisiin voi myös liittyä aggressiivisuutta tai muita käytösoireita. Joskus dementoituneet ei enää tunnista tavallisia esineitä tai asioita. Oon ite töissä dementiaosastolla ja meidän osastolla on asukkaita jotka saattavat vaikuttaa hyvinkin selväjärkisiltä mutta eivät selviytyisi päivääkään yksin omassa kodissaan. On myös surullista nähdä miten nopeasti dementia saattaa viedä ihmisen toimintakyvyn kokonaan.
Kotona asuva dementoitunut voi olla vaaraksi itselleen. Muistamattomuuden takia liesi voi jäädä päälle, ei muista syödä tai saattaa eksyä jos poistuu kotoaan. Hahmottamishäiriöiden takia ihminen saattaa mm. syödä mitä sattuu (esim. kissaruokaa niinkuin meidän työpaikalla yksi mummo teki enen ku huomattiin nostaa kissanruokakuppi lukittuihin tiloihin tai vaikka servettejä kun ei enää ymmärrä mitä varten ne on). Kaatuiluriski->lonkkamurtumariski. Dementia voi myös aiheuttaa näköharhoja ja ahdistusta. Että mummon oman hyvinvoinnin kannalta olisi parasta käydä tutkimuksissa...

ether

En sano, että olisin ollut tekemisissä useiden dementikkojen kanssa. Sen kuitenkin tiedän, miten tuskallista on seurata läheisen muuttuminen "normaalista" ventovieraaksi ilkeilijäksi.
Viimeisen parin vuoden aikana äidinäitini on alkanut mennä todella huonoon suuntaan :( . Ikäänsä nähden (85v) hän on todella hyvässä kunnossa, perusterve, ja asuu yhdessä äidinisäni kanssa. Sukumme avun voimin arki sujuu molemmilta hitaasti, mutta ongelmitta. Persoonaltaan mummi on kuitenkin muuttunut täysin: Hän kiukuttelee, haastaa riitaa ja vähättelee jatkuvasti. Jos esimerkiksi erehdyn mainitsemaan juoneeni aamukahvit kotona, hän tokaisee, että "olishan meilläkin kahvia ollut". Työssä raatavan äitini ja vakavasti sairaan tätini tulisi viettää kaikki aikansa hänen kanssaan - käydä kylässä, viedä kauppaan jne.
Vaariani kohtaan hän on hirveän kylmäkiskoinen ja kaunainen, jatkuvasti riitelemässä asioista, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa. Molemmat näyttävät sietävän toisiaan vain symbioosin tähden - pelottaa ajatellakin, miten toinen pärjää, jos toiselle tapahtuu jotain.

Ymmärrän, että ihminen tuttujen kasvojen takana ei enää tietyssä mielessä ole sama mummi, mutta kyläilemään meneminen ahdistaa aina. Täytyy myöntää, että nykyisellään minulla ei ole mitään halua olla mummini läheisyydessä. Ei sillä, ettenkö häntä rakastaisi, mutta joka kerta kyläreissulla käydessäni olen joko itse ollut murjonnan kohteena, joutunut riitelemään, tai saanut isovanhempani riitelemään keskenään.... :roll:

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat